Kun Ukrainan sota aikanaan päättyy, Suomi joutuu viimeistään silloin pohtimaan Venäjä-suhdettaan uudelleen. Suurin kysymys on se, miten Venäjä-suhdetta ryhdytään rakentamaan, totesi Naapuriseuran uusi puheenjohtaja Jauri Varvikko puheessaan yhdistyksen vuosikokouksessa Helsingissä.
Naapuriseuran vuosikokous pidettiin viime lauantaina Helsingissä Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksessa.
Uusi puheenjohtaja totesi, ettei toistaiseksi Suomessa ole avattu keskustelua siitä, miten Venäjän kanssa Ukrainan sodan jälkeen toimitaan. ”Tämä keskustelu tullaan kuitenkin avaamaan ja siinä Naapuriseuralla on sanottavansa”.
Varvikko muistutti, että on väistämätön realiteetti, että Venäjä on naapuri, jonka kanssa on pystyttävä asioimaan. Suomi tarvitsee Varvikon mukaan uuden strategian. ”Suhteet Venäjän kanssa on normalisoitava. Kyse on Suomen kansallisesta edusta”.
Varvikon mukaan Suomen nykyisen hallinnon näkökulmasta yksi isoimpia kysymyksiä on, nähdäänkö Venäjä jatkossa uhkana vai mahdollisuutena. Hän piti todennäköisenä, että Venäjä nähdään yhä uhkana. Varvikko korosti, että uhkapuheiden sijasta pitäisi sen pyrkiä poistamaan yhteistyön rajoituksia ja avaamaan mahdollisuuksia.
”Suomen päättäjien näkökulmasta Venäjä kohtelee Eurooppaa ja Natoa vihollisinaan. Pelätään joukkojen siirtoja Karjalaan ja sotilaallisen läsnäolon vahvistumista Itämerellä. Suomen katsotaan muodostavan Venäjälle sotilaallisen dilemman”.
”Ja dilemma me olemmekin, mutta se on hyvin pitkälti itseaiheutettu”, totesi Varvikko.
Varvikko piti myös selvänä, että EU:n ja Suomen nykyisellä linjalla ja politiikalla geopoliittinen painopiste siirtyy Ukrainan sodan loppumisen jälkeen väkisinkin pohjoiseen, Suomen vastaiselle rajalle ja Itämerelle.
Suomi päättää, miten kylmä rajasta tulee
”On Suomen valinta, miten kylmä rajasta tulee. Juuri siksi on Suomelle elintärkeää, että suhteet Venäjän kanssa normalisoidaan, viimeistään Ukrainan sodan loputtua”. Se tarkoittaa Varvikon mukaan myös Itämeren alueen rauhoittamista.
”USA on luvannut laskea rauhansopimuksen solmimisen jälkeen Venäjää koskevan öljyembargon. Sama koskee muuta kauppaa. Silloin öljy- ja tavarakuljetukset Suomenlahdella ja Itämerellä lisääntyvät”, arvioi Varvikko.
Naapuriseuran puheenjohtajan mielestä on EU:n ja Suomen valinta, milloin öljyä kuljetetaan taas Porvoon jalostamolle ja milloin tavara kulkee taas Suomen rautateillä itään ja idästä länteen.
”Realiteetti kuitenkin on, että tavara lähtee jossain vaiheessa liikkeelle, eikä siinä pidä jäädä viimeisten joukkoon ihmettelemään. On hyvin paljon suhtautumisestamme kiinni, miten Venäjä meidän kanssamme käytävään kauppaan suhtautuu. Ja haluaako se ylipäätään käydä kauppaa kanssamme”.
Suomen on Varvikon mielestä oltava valmis rauhan saapumiseen, geopoliittiseen muutokseen ja maamme etujen, talouden ja turvallisuuden varmistamiseen jatkossa.
”Ja se pitää tapahtua rauhanomaisin keinoin, ei vastakkainasettelua lisäämällä. Suomen linjan tulee olla aktiivinen jännitteiden lieventämisessä”.
Naapuriseura on valmis edesauttamaan suhteiden paranemista
”Se, milloin Suomen Venäjä-suhdetta ryhdytään rakentamaan, voi mietityttää poliitikkoja ja valtiohallintoa, mutta meitä Naapuriseurassa asia ei mietitytä. Suhteita on alettava rakentamaan nyt ja tulemme toimimaan sen eteen, että maamme välit Venäjään normalisoituvat entiselleen”, sanoi Varvikko.
Venäjän kanssa pitää Varvikon mukaan pystyä asioimaan. ”Ja näin me teemme, vaikka muutos valtiohallinnon tasolla veisikin aikaa ja vaatisi myös Suomelta myönnytyksiä. Me pyrimme Naapuriseurassa edesauttamaan näiden yhteyksien luomista ja suhteiden paranemista”.
”Työmme tulee olemaan pitkäjänteistä, askel kerrallaan tapahtuvaa, mutta muutos tapahtuu, vaikka poliittisessa johdossamme ei vielä löytyisikään halua tai kykyä suhteiden rakentamiseen. Vain me suomalaiset itse voimme taata turvallisuutemme, rauhanomaisesti”.
Jotta suhteet normalisoituisivat, vaatii se Varvikon mukaan Suomen politiikan osalta muutoksia.
”Raja on avattava, sanktiot on poistettava, entiset sopimukset on palautettava voimaan. Keskinäinen kanssakäyminen on mahdollistettava. Keskinäinen ymmärrys on rakennettava uusiksi”, luetteli Naapuriseuran puheenjohtaja.
”On Suomen hyvinvoinnin ja talouden kehityksen kannalta välttämätöntä, että yhteiskunnan varoja ei tuhlata aseisiin, militarisaatioon, vastakkainasettelun ja puolustusvoimien kasvattamiseen. Meidän on pyrittävä positiivisempaan ja parempaan tulevaisuuteen kuin seisomaan lännen vartiotornina ja puskurina itää vastaan”, sanoi Varvikko.
Rajan takana on Euroopan neljänneksi suurin kaupunki
Varvikko muistutti myös, että meillä on naapurissa, heti rajan takana, Euroopan neljänneksi suurin kaupunki.
”Jo yksin se luo rajattomia mahdollisuuksia. Suomen kehityskulku ei voi olla sellainen, että tämä alue ei olisi meille olemassa”.
Naapuriseuran puheenjohtaja sanoo nykyisen ulkopoliittisen asetelman kurjistavan Suomea ja suomalaisia. ”Suomen ja Venäjän rajan ei pidä olla erottava, vaan yhdistävä. Suomen ei pidä olla periferia EU:n koilliskulmassa, vaan ovi lännen ja Venäjän välillä”.
”Suomi tarvitsee Venäjän ollakseen Suomi. Me emme tarvitse ensisijaisesti Brysseliä ja USA:ta. Me tarvitsemme Venäjää ollaksemme suomalaisia. Paradoksaalisesti Venäjä tekee meistä sen, mitä me olemme. On täysin päätöntä, että elämme nyt aivan kuin idässä ei olisi mitään. Tällaisessa todellisuudessa Suomen poliittinen johto kuitenkin elää”, sanoo Varvikko.
”Kun katsomme tulevaisuuteen, niin haluammeko nähdä siellä kuopissa makaavia ruumiita, tuhoutuneita rajakaupunkeja, vai kukoistavan talouden, laajat yhteismarkkinat; resursseja, energiaa, ostovoimaa ja kansalaisten välistä yhteistoimintaa. Tapahtuu se sitten turismin tai kaupankäynnin kautta”.
Venäjä on Varvikon mukaan ollut Suomelle aina mahdollisuus, aktivoiva voima, joka on tuonut suomalaisten osaamisen ja kyvyt esiin. Tästä 1800-luku on erinomainen esimerkki.
”Mutta myös vaikeuksien kautta on mahdollisuus kiivetä voittoon. Jos kykenimme rakentamaan loistavan elintason toisen maailmansodan jälkeen, kykenemme korjaamaan myös nyt tehdyt virheet”.
Naapuriseuran puheenjohtajn mielestä yhteistyön avaimet on kuitenkin kadotettu. ”Alueellista yhteistyötä ei ole. Emme ole portti itään eikä länteen”.
Nato-valintamme nähdään Varvikon mukaan naapurissa aggressiivisena toimenpiteenä.
”Kuinka kauan asioiden muuttamiseen menee aikaa? Se on kysymysmerkki, mutta Naapuriseurassa suhteiden parantaminen voidaan aloittaa jo tänään. Meidän pitää ryhtyä toimimaan. Tarvitsemme loogisen, turvallisuutta lisäävän ulkopoliittisen linjan, joka tukee konfliktien ratkaisua”.
”Jos Suomi on tasavertaisesti mukana taloudellisissa ja poliittisissa suhteissa itään ja länteen, se on laajassa merkityksessä keskellä Eurooppaa. Naapuriseurassa tämä ymmärretään. On aika tehdä töitä sen eteen, että asia ymmärretään myös laajemmin”, sanoo Varvikko ja lupautuu tekemään voitavansa suomalais-venäläisten suhteiden parantamiseksi.
”Koen sen jopa elinikäiseksi missiokseni”, sanoo uusi puheenjohtaja.
11 kommenttia julkaisuun “Jauri Varvikko uudistaisi Suomen Venäjä-suhteen”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Esitän Naapuriseuralle, että se pyytäisi toimittaja Jaakko Laaksoa haastattelemaan Naapuriseuran Sanomiin vuoden 1947 Pariisin rauhansopimuksessa sovittujen Suomen sopimusvelvoitteiden toimeenapanonvalvojia, Ison-Britannian ja Venäjän Helsingin suurlähettiläitä, rauhansopimuksessa kirjatusta ydinasekiellosta ja sen valvontaoikeuksista.
Ison-Britannian, Neuvostoliiton ja Suomen parlamentit ratifioivat vuonna 1947 Pariisin rauhansopimuksen osaksi kansallista lainsäädäntöään eikä sopimusta ole koskaan muutettu. Sopimus ja sen ratifiointi astuivat voimaan Suomessa 17.9.1947.
Perustuslain mukaan oikeuskanslerin ydintehtävänä on valvoa valtioneuvoston ja tasavallan presidentin virkatointen lainmukaisuutta ja erityisesti sitä, että hallituksen lakiesitykset eduskunnalle ovat täsmällisiä ja oikeansuuntaisia eivätkä riko eduskunnan osaksi kansallista oikeutta rafioimien kansainvälisten valtiosopimusten Suomen toimeenpanovelvoitteita.
Hallitus laiminlöi 4.3. julkistamassaan ydinasekieltoja koskevassa lakiesityksessään oikeuskanslerin oikeuden laikiesityksen ennakolliseen tarkistamiseen ennen sen esittämistä kansalaisille, eduskunnalle ja hallitukselle.
Selasi läpi 43 valtamedian sivustojen hallituksen ydinasekieltojen lakkauttamista ydinenergialaista ja rikoslaista koskevien uutisten ja toimitusten kommenttikirjoitusten sisältöjä yhteensä reilusta 120 jutusta. Yhdessäkään jutussa ei sanallakaan mainittu Suomen oikeuteen kuuluvaa ensisijaista normiperustaa eli Pariisin rauhansopimusta ja sopimuksessa Suomen valtiolle asetettua ydinasekieltoa.
Professori ja tietokirjailija Pekka Visuri on tuoreessa tutkimuksessaan, ”Suurvaltaintressit ja Suomen ilmapuolustus” (2021), tuonut julki Lontoon ulkoministeriön arkistojen salaisia asiakirjoja, miten Yhdysvallat ja Iso-Britannia estivät Pariisin vuoden 1947 rauhansopimuksessa Suomen armeijalle asetettuihin rajoituksiin ja hankintakieltoihin vedoten Suomea hankkimasta tehokkaita ilmatorjuntaohjuksia ja tutkia Neuvostoliitosta. Suomen vuoden 1962 ohjushankintoja koskevia asiakirjoja on kymmenen mappia Lontoon arkistossa.
Yhdysvaltojen Helsingin suurlähettiläs Dean Rusk opasti aikoinaan Suomen hallituksia ettei pienen maan kannata hankkia sellaisia aseita, joita jokin suurvalta kokee itselleen uhaksi, muuten on vaara joutua itse maalitauluksi.
Martti Pelho
Saundersfoot
Cymru (Wales)
Eilen 04.03.2026 klo 16:00 lähetin TP:n kansliaan allaolevan sisältöisen kirjeen TPK_04.03.2026.pdf siinä tarkoituksessa, että saisin kirjallista selvitystä siihen, missä Suomi nykyisen johtonsa toimin oikein kuleksii.
Kirje syntyi jo helmikuun puolella ko. uutisaihion osuttua silmiini, ja tarkoitus oli lähettää se syntymäpäivänäni 28.02. Eräiden selvittelyjen jälkeen tekstin sisältö kuitenkin muuttui ja muotoutui sellaiseksi mitä se tässä on.
Arvelin, että asiaan saattaisi olla mielenkiintoa. TP:n kanslia presidentteineen on julkishallinnon viranomaisorganisaatio, jonka hallintolain mukaisesti on vastattava asiallisiin sille esitettyihin kysymyksiin 30 vrk:n kuluessa. Hallinnon avoimmuuden syistä julkistaminenkin on perusteltu, -vaikkakaan en pidä korrektina levitellä kirjeenvaihtoani eri tahojen kanssa. Alkuperäiskirjeessä ovat oikeat yhteystiedot ja viestin vastaanottokuittaus on saatu.
”Pitää puhua päälle eikä perseille”, lausui muinoin eräs legendaarinen suomalaisen suuryrityksen toimitusjohtaja. Menikö kirje tässä mielessä oikeaan osoitteeseen, -en ota siihen nyt kantaa. Aikanaan näemme sen, kun vastaus tai joitain muita oireita on nähtävissä. Ehkä toimitus niitä sitten julkaisee.
—-
Tasavallan presidentin kanslia.
Mariankatu 2,
00170 Helsinki
kirjaamo@tpk.fi
04.03.2026
Internetissä saatavilla olleen 18.02.2026 julkistetun informaation perusteella, (EADaily), Tasavallan presidentti Stubb olisi Münchenissä 13-15.02.2026 pidetyssä turvallisuuskonferenssissa Suomen presidentin ominaisuudessa haastateltuna antanut allaolevan lausunnon, josta videoesitys on saatavilla, joka eräiden tulkintojen mukaan USA:n Arktikseen kohdistu vat intressit ja viimeaikoina julkistetut USA:n geo-, ja sotilaspoliittiset doktriinit huomioonottaen osoittaisi, että hän olisi siinä ilmaissut halunsa ja valmiutensa määrätä Suomen puolustusvoimat tuhoamaan Venäjän ydinlaitoksia, jos USA:n presidentti sellaista pyytäisi.
”Finland has one of the most powerful armies among the countries bordering Russia and is located near key Russian nuclear facilities. Therefore, cooperation is based on interests. The United States has values, but it also has strategic interests. And it is in the interests of the United States to have close defense cooperation with the Nordic countries,”
Monestakin syystä tämänkaltaiset lausunnot herättävät hämmennystä ja syvää huolestuneisuutta rivikansalaisten näkökulmasta katsottuna, jonka johdosta pidän aiheellisena ja perusteltuna esittää seuraavat kysymykset, joihin kohteliaimmin pyydän Tasavallan presidentin kansliaa antamaan selvityksensä:
1. Tuleeko kysymyksessä oleva lausunto ymmärtää siinä merkitysessä kuin mitä yllä on esitetty, ja jos ei, niin miten se on ymmärrettävä ja mikä on silloin sen tarkoitus?
2. Tarkoitetaanko annetulla lausunolla implisiittisesti myös sitä, että Tasavallan presidentti Stubb olisi valmis ohittamaan puolustustilalakia ja sen voimaan asettamista koskevat menettelytavat USA:n presidentin pyynnöstä, ja mikä olisi silloin Suomen kansan kannalta se oikeushyvä ja turvallisuustekijä jota tällä menettelyllä puolustettaisiin?
3. Miten ko. lausunto sopii Suomen ratifioimien kansainvälisten sopimusten sisältöön ja noudattamiseen? Kysymys tässä suhteessa koskee mm. vuodelta 1947 olevaa Pariisin rauhansopimusta (Finlex 20/1947) sen muotoisena, kuin se sopimusasiakirjana on esitetty valtiosopimusten kokoelmassa osana Suomen perustuslakia.
4. Tasavallan presidentti on virkaansa astuessaan juhlallisesti vakuuttanut noudattavansa Suomen valtiosääntöä ja lakeja, sekä kaikin tavoin edistävänsä Suomen kansan menestystä, kuten perustuslain 731/1999 53§:n mukaisesti on edellytetty. Miten kysymksessä olevan lausunto sisältöineen, tavalla tai toisella USA:n presidentin pyynnöstä toimeenpantuna TP:n lausunnossaan implikoimien USA:n strategioiden toteuttamiseksi edustaa, tai edustaisi niitä asioita, joiden puolesta Tasavallan presidentti Stubb on juhlallisen vakuutuksensa Suomen kansalle antanut?
Kunnioittavasti,
Erkki Jalkanen DI
-Postiosoite
-Sähköposti
-Puhelinnumero
Hienoa!!
Tasavallan presidentin ja hallituksen hohkaamiset ydinaseturvan hankkimiseksi kaatuvat valtio-oikeudellisene ongelmaan: Suomelta puuttuu oma laillinen toimivalta ydinaseissa.
Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho kurkotteli taannoin julkisuudessa Uralille asti kun hän arvioi Suomen ja Venäjän nykyisten valtiorajojen muutostarpeista.
Halla-ahon perustelujen mukaan vuoden 1947 Pariisin rauhansopimus ja siihen kuuluvat Suomen ja Neuvostoliiton keskinäiset maaliskuun 1940 ja syyskuun 1944 välirauhansopimukset ovat epäoikeudenmukaisia Suomelle ja niitä tulisi muuttaa.
Eduskunnan puhemiehen tulkinnan mukaan Pariisin rauhansopimus on edelleen voimissaan ja Suomen oikeutta mutta sopimuksen sisältö ei miellytä!
Ydinaseen Suomeen sijoittamispohdinnat johtavat vääjäämättä vaikeisiin laillisuusongelmiin. Joku toinen sopimuksen allekirjoittajavaltio tai sopimusvalvojat voivat tulkita Suomen tasavallan presidentin ja tämän hallituksen ydinasepohdinnat Suomen rikoslaissa kriminalisoiduksi ydinaseiden hankinnan suunnitteluksi.
Suomen oikeuteen edelleen ratifoituna lakina kuuluvassa Pariisin rauhansopimuksessa (SopS 20/1947) Suomen valtion armeijalle on asetettu toimintarajoitteet ja hankintakiellot sopimuksen 3. luvussa.
Sopimuksessa sovittuja Suomen valtiovelvoitteiden toimeenpanovalvojia ovat Ison-Britannian ja Neuvostoliiton, sittemmin Venäjän Helsingin suurlähetystöt.
Sopimus kieltää Suomelta mm. ydinaseet ja niiden kantamiseen soveltuvat hyökkäyspommittajat, armeijan vahvuudeksi on määritelty 34 400 sotilasta ja merivoimille 10 000 tn tonnistorajoitus.
Pariisin rauhansopimuksen valtiovelvoitteita toimeenpanevassa rikoslain 34 luvun 6 §:ssä (578/1995) säädetään ydinräjähderikoksen kriminalisoinnista:
”Se, joka tuo Suomeen taikka hankkii, valmistaa, kuljettaa, toimittaa, pitää hallussaan, kehittää tai räjäyttää ydinräjähteen tai harjoittaa tutkimustoimintaa sen valmistamista varten, on tuomittava ydinräjähderikoksesta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.”
Martti Pelho
Saundersfoot
Cymru (Wales)
Tämä Pariisin rauhansopimus on ilmeisesti nyky hallitukselle punainen vaate. Niinistö keplotteli Suomen Natoon ja Stubb sopi DCA-sopimukset. Molemmat tehtiin kansaa kuulematta. Ilmeisesti pelkona oli ankara vastarinta. Aikoinaan Kekkosen aikana Suomelle oli kunnia-asia olla puolueeton ja rauhaa rakastava maa, nyt rassataan verta nenästä.
Stubb, Orpo, Häkkänen, Valtonen, Purra, Halla-aho ovat tällä hetkellä, jotka tekevät kaikkensa saadakseen Suomenkin sotaan Venäjää vastaan. Mitä lie lännestä luvattu näille pettureille vai ovatko jo täysin aivottomia?
”Tämä Pariisin rauhansopimus on ilmeisesti nyky hallitukselle punainen vaate.”
Se on punainen vaate kaikille Koiviston aikaisille ja jälkeisille hallituksille, erityisesti Ahosta alkaen, kuten myös eräille muille, koska näillä lienee tiedossa, että asian lähempi tarkastelu ei kestä päivänvaloa, ei valtavirran mediassa, eikä muussakaan publiikissa. Oikeuskanslerin virasto myös on kykenemätön käsittelemään asiaa esitettyjen argumenttien pohjalta.
Lyhyt tapahtumahistoriikki Pariisin rauhansopimuksesta on Jorma Jaakkolan kotisivuilla seuraavan linkin takana: https://www.jormajaakkola.fi/rauhansopimus
Mitään asianmukaista dokumentaatiota siitä, että ko. sopimuksen mitään osaa olisi sopimuksen edellyttämällä tavalla muutettu, tai että presidentti Koivisto olisi jotain asiasta virallisesti päättänyt, tai että sopimus ei olisi edelleenkin voimassa, -ei yksinkertaisesti ole. Tässä valossa on perusteltua väittää että mm. Suomn Natoliityntä on tehty vastoin Naton peruskirjan artiklaa 8., koska Pariisin rauhansopimus on sille esteenä. Vallinneiden trendien valossa ne tarkoitusperät huomioonottaen, joista viimeaikina on saatu indikaatioita nk. lännen harjoittamien aktiviteettien muodossa, niin on todettava, että nuijat ovat omassa näppäryydessään tumpuloineet tämänkin tahtonsa toteuttamisen legitiimit perusteet. Tässä asiassa on merkityksellistä se, että käsitys Suomesta jonkinlaisena oikeusvaltiona osoittautuu edellisen valossa täydeksi harhaksi.
”Ydinaseen Suomeen sijoittamispohdinnat johtavat vääjäämättä vaikeisiin laillisuusongelmiin. Joku toinen sopimuksen allekirjoittajavaltio tai sopimusvalvojat voivat tulkita Suomen tasavallan presidentin ja tämän hallituksen ydinasepohdinnat Suomen rikoslaissa kriminalisoiduksi ydinaseiden hankinnan suunnitteluksi.”
Puolustusmnisteri Häkkästä tämä asiantila ei vaivaa, eikä ilmeisesti samaan aaterintamaan kuuluvia kokoomuslaisia muutenkaan, joka käy ilmi seuraavasta:
Ylen uutisointia ja eräitä kommentteja siihen.
1-YLE: ”Rajoituksien purku vaatii muutoksia rikoslakiin ja ydinenergialakiin. Käytännössä rajoituksien purkaminen tarkoittaa esimerkiksi, että ydinaseita voitaisiin joissakin tilanteissa kuljettaa Suomen kautta.”
Toisin sanoen oleellista ei ole se mitä laki sanoo, vaan mitä halutaan tehdä, ”If you don’t like it then change it.” Suomen lakia ollaan muuttamassa muiden tahojen intressien mukaiseksi. Häkkäsen mukaan laki on vanhentunut ja edellyttää muutoksia, jotta DCA sopimuksen vuoksi, siis sopimuksen, joka itsessäänkin on syntytavoiltaan kyseenalainen.
Nyt jos koskaan nykyisen lain voimassaolo on tärkeämpää kuin koskaan aikaisemmin, koska maailmassa johon Suomikin nyt kuuluu, myös Suomi mukaanluettuna, näyttää olevan hihhuleita, jotka ovat valmiitya tekemän mitä hyvänsä intressiensä toteuttamiseksi.
Lain vanhentumisväitteillään Häkkänen yrittää nyt tehdä ko. lakipaletille saman, mitä presidentti Koivisto höpisi itsekseen koskien Pariisin rauhansopimusta vuodelta 1947, jotka höpinät sitten innokkaat partiopojat paniva toimeen. Mikä oli lopputulos? vähemmässä kuin kolmessakymmenessä vuodesssa itsenäinen, teknisesti ja taloudellisesti kehittynyt Suomi muuttui EU:n myötä pers’aukiseksi konkurssipesäksi.
2-YLE: ”Puolustusministeri Häkkänen vahvistaa: Suomi sallii ydinaseiden maahantuonnin Suomi purkaa ydinaseiden maahantuonnin täyskiellon. Hallitus esittää, että jatkossa ydinräjähteen tuominen olisi mahdollista, jos se liittyy Suomen puolustukseen.”
3-YLE: ”Suomi sallii ydinaseiden maahantuonnin. Asiasta kertoi puolustusministeri Antti Häkkänen (kok.) tiedotustilaisuudessa torstai-iltana.”
4-YLE: ”Muutoksella pyritään mahdollistamaan se, että saadaan täysimääräinen suoja Suomelle kaikissa tilanteissa, Häkkänen sanoi.”
—
Mitä sitten edellisen valossa pitäisi todeta?
1. Kohtien YLE-1…3 valossa Häkkänen kannusjoukkoineen ja hallituskumppaneineen syyllistyy sellaisiin ydinaseita ja niiden käsittelyä koskeviin toimien suunnitteluun, jotka ovat nykyisen rikoslain puitteissa kriminalisoitu, ja heidän oikea ijoituspaikkansa on vankilasssa takomassa rekisterikilpiä ja hitsaamassa saunakiukaita..
2. Onko lakiesitys muutokssista jätetty eduskunnan käsiteltäväksi? Jos ei, niin mitkä ovat perusteet väittää, että Suomi salli ydinaseiden maahantuonnin ja sijoittamisen alueelleen, ja mitkä ovat perusteet ohittaa käsittely eduskunnassa, joka edustaa ylintä lainsäädäntövaltaa.
3. Mitä sitten tulee kohtaan 4-YLE, niin väite herättää esim. seuraavat kysymykset pohdittavaksi:
3.1 Mitä tarkoittaa täysimääräinen suoja? Jos Iran on tuhonnut lähes 30 kappaletta USA:n Lähi-Idässä sijanneita tukikohtia käyttäkelvottomiksi lyhyessä ajassa, niin mikä olisi aikaestimaatti sille, että DCA:sopimuksen mukaiset tukikohdat Suomessa olisivat raunioina.
3.2 Kuka painaa ydinasekärjillä varustettujen ohjusten laukaisunappia. Onko se F-35 istuva pilotti, jos kone pysyy ilmassa, -vai kuka oikein? Mikäli näitä aseita spekulatiivisesti sijoitetaan esim. USA:n tukikohtiin Suomessa, niin missä maassa on silloin laukaisunappi, ja kuka sitä painaa?
3.3 Onko suunniteltu olemaan pysäytysnappi, tai riittävän nopea proseduuri Suomesta käsin aloitetun ydinsodan estämiseksi Suomesta käsin, mikäli lakimuutokset runnotaan läpi tavalla tai toisella, ja jos ei ole, niin miksi ei ole?
3.4 Siinäkin valossa, että kukaan, hulluja lukuunottamatta ei halua ydinsotaa, tai sotaa ylipäätänsä, niin mikä on silloin se peruste jolla hallitus katsoo, että ydinasemateriaalin rahtaaminen Suomeen olisi jotenkin turvallisuutta lisäävä tekijä?
Muitakin kysymyksiä tietysti olisi. Yhteenvetona on todettava, että Suomen hallinto Kansallisen Kokoomuksen johdolla kuseksii nyt omille varpailleen, kuten koko Euroopan Unioni on tehnyt jo vuosikaudet Brysselissä olevan esikuvansa mukaisesti (Manneken Pis). Suomen hallinto on jo nyt muodostunut riskiksi omille kansalaisilleen, niin taloudellisessa kuin YK:n kansalais ja poliittisia oikeuksia koskevan sopimuksen valossa, eivätkä hourailut ydinaseista Suomeen rahdattunas mitenkään paranna tilannetta.
Nyt on valittu oikea mies johtamaan NaapuriSeuraa! Olen pitkälti samaa mieltä asiasta. Mutta esteenä sille on ettei kukaan kuuntele Suomen Eduskunnassa saati Hallituksessa mitä Naapuriseuralla on asiaa. Varmaa lie se ettei ainakaan tämä kuluva hallitus tule rajaa avaamaan mutta ihmeitä voi tapahtua.
Erittäin hyvä kirjoitus.
Mutta miten askellamme konkreettisesti ? Kuten on nähty ja koettu, niin hallitus tekee vain ja ainoastaan Suomen kannalta tuhoisia askeleita, ehkä päämääränä onkin liittyä yhdeksi köyhäksi USAn osavaltioksi. Jotta Suomea ei näin tuhottaisi, on ruvettava ottamaan nyt fyysisiä askeleita, jotta kompassin suunta muuttuu. Tämä kaikki vaatii radikaaleja toimia, yhtenä on ensiksi saada joko hallitus vaihtumaan tai muuttamaan suuntaansa, tosin siihen en sokeiden usko kykenevän. Samalla on saatava tämä pääklovni Stubb pois tehtävistään tavalla tai toisella. Stubb ahkerana ennättää tehdä enemmän tuhoa Suomelle kuin jotain hyötyä.
Naapuriseura on nyt erittäin vahva henkisestään ja henkilöstöltään rakenteeltaan. Laakso ja kumppanit, nyt teitä tarvitaan. Tehkää kaikkenne, jotta Suomen suunta alkaa muuttumaan joko askel askeleelta tai kertaheitolla.
Vappu on vajaan 2 kuukauden kuluttua. Silloin on ruvettava näkymään ja tapahtumaan muutokset.
Edessä on kivikkoinen tie. Tehokkain aivopesu on sellainen joka tehdään itse itselle kuten tässä on käynyt, siitä on vaikea irtaantua. Lisäksi tangoon tarvitaan kaksi. Jos Suomi-neito yllättäen muuttaisikin mielensä, miten hän voi olla varma että kavaljeeri vastaa myöntävästi. Varsinkin kun Suomi on liitossa Venäjän vihollisen kanssa jolle se on luovuttanut viisitoista tukikohtaa vapaasti käytettäviksi. Iran on juuri näyttänyt miten vihollistukikohdille käy. Jos militarismia ei saada aisoihin ei tanssi Suomi-neidon kanssa onnistu kuin enintään takeltelevasti.
Huhut kertovat, että Punaiselle torille on muodostumassa parijono. Öljystä voi tulla pulaa. Suomen jonotusnumero torilla on arvattavasti sadanviidenkymmenen huonommalla puolella.
Kannatettavia ajatuksia ja aikomuksia. Nykyisen käsitykseni mukaan ongelmien perimmäisiä syitä suomalaisittain ovat omaksutut läntinen itseihailun kulttuuri ja ylivallan ideologia (nämä Pauli Bratticon ajatuksista) ja siihen liittyen russofobia, joka on oman ymmärrykseni mukaan yksinkertaisesti rasismia.
Venäjä-vastaisuus laajemmin länsimaissa – mahdollisesti brittijohtoinen – on epäilemättä tuota samaa, mutta ei vain sitä. Varsinkin kun otetaan kuvaan mukaan USA-Nato, on helppo nähdä, että kyse on maailmanherruudesta ja itsekkäistä taloudellisista eduista. Jos Suomen nykyiset johtajat ovat identifioituneet ajamaan keinoja kaihtamatta mainittuja itsekkäitä yleislänsimaisia tavoitteita toisten maiden ja jopa toisten maanosien kustannuksella, niin käytöksensä on loogista.
Tuo kaikki on tietysti moraalisesti väärin, mutta on siinä mielestäni kaksi muutakin pointtia. Ensinnäkin se on luonnollisesti Suomen edun vastaista – luultavasti siinäkin tapauksessa, että Venäjä onnistuttaisiin romahduttamaan – johtuen maantieteellisestä sijainnistamme ja ystävällisten Venäjä-suhteiden tarjoamista eduista. Toiseksi entä jos länsiyhteisö ei onnistukaan säilyttämään globaalia hegemoniaansa ja muita maita korkeampaa elintasoaan. Saattaa tulla kiire lopettaa harjoittamansa vastakkainasettelun politiikka ja nöyrtyä ystävällisen yhteistyön linjoille.
Nykyinen Suomeen lietsottu Venäjä-viha perustuu suurimmaksi osaksi Ukrainan kriisistä kansan mieliin luotuun väärään mielikuvaan. Tuskin Suomessa tunnustetaan koskaan, että oli muuten aikamoista se harjoittamamme propaganda 2010-luvulla ja varsinkin 2020-luvulla. Päin vastoin Venäjä-vastaiset asenteet jätetään taas kaikkialle muhimaan. Oman tai EU:n edun vuoksi saatetaan silti ruveta harjoittamaan pragmaattista Venäjä-politiikkaa. Pessimisti ei pety.