Kun Ukrainan sota aikanaan päättyy, Suomi joutuu viimeistään silloin pohtimaan Venäjä-suhdettaan uudelleen. Suurin kysymys on se, miten Venäjä-suhdetta ryhdytään rakentamaan, totesi Naapuriseuran uusi puheenjohtaja Jauri Varvikko puheessaan yhdistyksen vuosikokouksessa Helsingissä.
Naapuriseuran vuosikokous pidettiin viime lauantaina Helsingissä Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksessa.
Uusi puheenjohtaja totesi, ettei toistaiseksi Suomessa ole avattu keskustelua siitä, miten Venäjän kanssa Ukrainan sodan jälkeen toimitaan. ”Tämä keskustelu tullaan kuitenkin avaamaan ja siinä Naapuriseuralla on sanottavansa”.
Varvikko muistutti, että on väistämätön realiteetti, että Venäjä on naapuri, jonka kanssa on pystyttävä asioimaan. Suomi tarvitsee Varvikon mukaan uuden strategian. ”Suhteet Venäjän kanssa on normalisoitava. Kyse on Suomen kansallisesta edusta”.
Varvikon mukaan Suomen nykyisen hallinnon näkökulmasta yksi isoimpia kysymyksiä on, nähdäänkö Venäjä jatkossa uhkana vai mahdollisuutena. Hän piti todennäköisenä, että Venäjä nähdään yhä uhkana. Varvikko korosti, että uhkapuheiden sijasta pitäisi sen pyrkiä poistamaan yhteistyön rajoituksia ja avaamaan mahdollisuuksia.
”Suomen päättäjien näkökulmasta Venäjä kohtelee Eurooppaa ja Natoa vihollisinaan. Pelätään joukkojen siirtoja Karjalaan ja sotilaallisen läsnäolon vahvistumista Itämerellä. Suomen katsotaan muodostavan Venäjälle sotilaallisen dilemman”.
”Ja dilemma me olemmekin, mutta se on hyvin pitkälti itseaiheutettu”, totesi Varvikko.
Varvikko piti myös selvänä, että EU:n ja Suomen nykyisellä linjalla ja politiikalla geopoliittinen painopiste siirtyy Ukrainan sodan loppumisen jälkeen väkisinkin pohjoiseen, Suomen vastaiselle rajalle ja Itämerelle.
Suomi päättää, miten kylmä rajasta tulee
”On Suomen valinta, miten kylmä rajasta tulee. Juuri siksi on Suomelle elintärkeää, että suhteet Venäjän kanssa normalisoidaan, viimeistään Ukrainan sodan loputtua”. Se tarkoittaa Varvikon mukaan myös Itämeren alueen rauhoittamista.
”USA on luvannut laskea rauhansopimuksen solmimisen jälkeen Venäjää koskevan öljyembargon. Sama koskee muuta kauppaa. Silloin öljy- ja tavarakuljetukset Suomenlahdella ja Itämerellä lisääntyvät”, arvioi Varvikko.
Naapuriseuran puheenjohtajan mielestä on EU:n ja Suomen valinta, milloin öljyä kuljetetaan taas Porvoon jalostamolle ja milloin tavara kulkee taas Suomen rautateillä itään ja idästä länteen.
”Realiteetti kuitenkin on, että tavara lähtee jossain vaiheessa liikkeelle, eikä siinä pidä jäädä viimeisten joukkoon ihmettelemään. On hyvin paljon suhtautumisestamme kiinni, miten Venäjä meidän kanssamme käytävään kauppaan suhtautuu. Ja haluaako se ylipäätään käydä kauppaa kanssamme”.
Suomen on Varvikon mielestä oltava valmis rauhan saapumiseen, geopoliittiseen muutokseen ja maamme etujen, talouden ja turvallisuuden varmistamiseen jatkossa.
”Ja se pitää tapahtua rauhanomaisin keinoin, ei vastakkainasettelua lisäämällä. Suomen linjan tulee olla aktiivinen jännitteiden lieventämisessä”.
Naapuriseura on valmis edesauttamaan suhteiden paranemista
”Se, milloin Suomen Venäjä-suhdetta ryhdytään rakentamaan, voi mietityttää poliitikkoja ja valtiohallintoa, mutta meitä Naapuriseurassa asia ei mietitytä. Suhteita on alettava rakentamaan nyt ja tulemme toimimaan sen eteen, että maamme välit Venäjään normalisoituvat entiselleen”, sanoi Varvikko.
Venäjän kanssa pitää Varvikon mukaan pystyä asioimaan. ”Ja näin me teemme, vaikka muutos valtiohallinnon tasolla veisikin aikaa ja vaatisi myös Suomelta myönnytyksiä. Me pyrimme Naapuriseurassa edesauttamaan näiden yhteyksien luomista ja suhteiden paranemista”.
”Työmme tulee olemaan pitkäjänteistä, askel kerrallaan tapahtuvaa, mutta muutos tapahtuu, vaikka poliittisessa johdossamme ei vielä löytyisikään halua tai kykyä suhteiden rakentamiseen. Vain me suomalaiset itse voimme taata turvallisuutemme, rauhanomaisesti”.
Jotta suhteet normalisoituisivat, vaatii se Varvikon mukaan Suomen politiikan osalta muutoksia.
”Raja on avattava, sanktiot on poistettava, entiset sopimukset on palautettava voimaan. Keskinäinen kanssakäyminen on mahdollistettava. Keskinäinen ymmärrys on rakennettava uusiksi”, luetteli Naapuriseuran puheenjohtaja.
”On Suomen hyvinvoinnin ja talouden kehityksen kannalta välttämätöntä, että yhteiskunnan varoja ei tuhlata aseisiin, militarisaatioon, vastakkainasettelun ja puolustusvoimien kasvattamiseen. Meidän on pyrittävä positiivisempaan ja parempaan tulevaisuuteen kuin seisomaan lännen vartiotornina ja puskurina itää vastaan”, sanoi Varvikko.
Rajan takana on Euroopan neljänneksi suurin kaupunki
Varvikko muistutti myös, että meillä on naapurissa, heti rajan takana, Euroopan neljänneksi suurin kaupunki.
”Jo yksin se luo rajattomia mahdollisuuksia. Suomen kehityskulku ei voi olla sellainen, että tämä alue ei olisi meille olemassa”.
Naapuriseuran puheenjohtaja sanoo nykyisen ulkopoliittisen asetelman kurjistavan Suomea ja suomalaisia. ”Suomen ja Venäjän rajan ei pidä olla erottava, vaan yhdistävä. Suomen ei pidä olla periferia EU:n koilliskulmassa, vaan ovi lännen ja Venäjän välillä”.
”Suomi tarvitsee Venäjän ollakseen Suomi. Me emme tarvitse ensisijaisesti Brysseliä ja USA:ta. Me tarvitsemme Venäjää ollaksemme suomalaisia. Paradoksaalisesti Venäjä tekee meistä sen, mitä me olemme. On täysin päätöntä, että elämme nyt aivan kuin idässä ei olisi mitään. Tällaisessa todellisuudessa Suomen poliittinen johto kuitenkin elää”, sanoo Varvikko.
”Kun katsomme tulevaisuuteen, niin haluammeko nähdä siellä kuopissa makaavia ruumiita, tuhoutuneita rajakaupunkeja, vai kukoistavan talouden, laajat yhteismarkkinat; resursseja, energiaa, ostovoimaa ja kansalaisten välistä yhteistoimintaa. Tapahtuu se sitten turismin tai kaupankäynnin kautta”.
Venäjä on Varvikon mukaan ollut Suomelle aina mahdollisuus, aktivoiva voima, joka on tuonut suomalaisten osaamisen ja kyvyt esiin. Tästä 1800-luku on erinomainen esimerkki.
”Mutta myös vaikeuksien kautta on mahdollisuus kiivetä voittoon. Jos kykenimme rakentamaan loistavan elintason toisen maailmansodan jälkeen, kykenemme korjaamaan myös nyt tehdyt virheet”.
Naapuriseuran puheenjohtajn mielestä yhteistyön avaimet on kuitenkin kadotettu. ”Alueellista yhteistyötä ei ole. Emme ole portti itään eikä länteen”.
Nato-valintamme nähdään Varvikon mukaan naapurissa aggressiivisena toimenpiteenä.
”Kuinka kauan asioiden muuttamiseen menee aikaa? Se on kysymysmerkki, mutta Naapuriseurassa suhteiden parantaminen voidaan aloittaa jo tänään. Meidän pitää ryhtyä toimimaan. Tarvitsemme loogisen, turvallisuutta lisäävän ulkopoliittisen linjan, joka tukee konfliktien ratkaisua”.
”Jos Suomi on tasavertaisesti mukana taloudellisissa ja poliittisissa suhteissa itään ja länteen, se on laajassa merkityksessä keskellä Eurooppaa. Naapuriseurassa tämä ymmärretään. On aika tehdä töitä sen eteen, että asia ymmärretään myös laajemmin”, sanoo Varvikko ja lupautuu tekemään voitavansa suomalais-venäläisten suhteiden parantamiseksi.
”Koen sen jopa elinikäiseksi missiokseni”, sanoo uusi puheenjohtaja.
3 kommenttia julkaisuun “Jauri Varvikko uudistaisi Suomen Venäjä-suhteen”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Erittäin hyvä kirjoitus.
Mutta miten askellamme konkreettisesti ? Kuten on nähty ja koettu, niin hallitus tekee vain ja ainoastaan Suomen kannalta tuhoisia askeleita, ehkä päämääränä onkin liittyä yhdeksi köyhäksi USAn osavaltioksi. Jotta Suomea ei näin tuhottaisi, on ruvettava ottamaan nyt fyysisiä askeleita, jotta kompassin suunta muuttuu. Tämä kaikki vaatii radikaaleja toimia, yhtenä on ensiksi saada joko hallitus vaihtumaan tai muuttamaan suuntaansa, tosin siihen en sokeiden usko kykenevän. Samalla on saatava tämä pääklovni Stubb pois tehtävistään tavalla tai toisella. Stubb ahkerana ennättää tehdä enemmän tuhoa Suomelle kuin jotain hyötyä.
Naapuriseura on nyt erittäin vahva henkisestään ja henkilöstöltään rakenteeltaan. Laakso ja kumppanit, nyt teitä tarvitaan. Tehkää kaikkenne, jotta Suomen suunta alkaa muuttumaan joko askel askeleelta tai kertaheitolla.
Vappu on vajaan 2 kuukauden kuluttua. Silloin on ruvettava näkymään ja tapahtumaan muutokset.
Edessä on kivikkoinen tie. Tehokkain aivopesu on sellainen joka tehdään itse itselle kuten tässä on käynyt, siitä on vaikea irtaantua. Lisäksi tangoon tarvitaan kaksi. Jos Suomi-neito yllättäen muuttaisikin mielensä, miten hän voi olla varma että kavaljeeri vastaa myöntävästi. Varsinkin kun Suomi on liitossa Venäjän vihollisen kanssa jolle se on luovuttanut viisitoista tukikohtaa vapaasti käytettäviksi. Iran on juuri näyttänyt miten vihollistukikohdille käy. Jos militarismia ei saada aisoihin ei tanssi Suomi-neidon kanssa onnistu kuin enintään takeltelevasti.
Huhut kertovat, että Punaiselle torille on muodostumassa parijono. Öljystä voi tulla pulaa. Suomen jonotusnumero torilla on arvattavasti sadanviidenkymmenen huonommalla puolella.
Kannatettavia ajatuksia ja aikomuksia. Nykyisen käsitykseni mukaan ongelmien perimmäisiä syitä suomalaisittain ovat omaksutut läntinen itseihailun kulttuuri ja ylivallan ideologia (nämä Pauli Bratticon ajatuksista) ja siihen liittyen russofobia, joka on oman ymmärrykseni mukaan yksinkertaisesti rasismia.
Venäjä-vastaisuus laajemmin länsimaissa – mahdollisesti brittijohtoinen – on epäilemättä tuota samaa, mutta ei vain sitä. Varsinkin kun otetaan kuvaan mukaan USA-Nato, on helppo nähdä, että kyse on maailmanherruudesta ja itsekkäistä taloudellisista eduista. Jos Suomen nykyiset johtajat ovat identifioituneet ajamaan keinoja kaihtamatta mainittuja itsekkäitä yleislänsimaisia tavoitteita toisten maiden ja jopa toisten maanosien kustannuksella, niin käytöksensä on loogista.
Tuo kaikki on tietysti moraalisesti väärin, mutta on siinä mielestäni kaksi muutakin pointtia. Ensinnäkin se on luonnollisesti Suomen edun vastaista – luultavasti siinäkin tapauksessa, että Venäjä onnistuttaisiin romahduttamaan – johtuen maantieteellisestä sijainnistamme ja ystävällisten Venäjä-suhteiden tarjoamista eduista. Toiseksi entä jos länsiyhteisö ei onnistukaan säilyttämään globaalia hegemoniaansa ja muita maita korkeampaa elintasoaan. Saattaa tulla kiire lopettaa harjoittamansa vastakkainasettelun politiikka ja nöyrtyä ystävällisen yhteistyön linjoille.
Nykyinen Suomeen lietsottu Venäjä-viha perustuu suurimmaksi osaksi Ukrainan kriisistä kansan mieliin luotuun väärään mielikuvaan. Tuskin Suomessa tunnustetaan koskaan, että oli muuten aikamoista se harjoittamamme propaganda 2010-luvulla ja varsinkin 2020-luvulla. Päin vastoin Venäjä-vastaiset asenteet jätetään taas kaikkialle muhimaan. Oman tai EU:n edun vuoksi saatetaan silti ruveta harjoittamaan pragmaattista Venäjä-politiikkaa. Pessimisti ei pety.