Olen syntynyt vuonna 1969 Helsingissä, mutta asun nykyisin Karkkilassa. Olen naimisissa ja minulla on kaksi aikuista poikaa. Sukujuureni ovat isäni puolelta Petäjävedeltä ja Rutalahdesta, äitini puolelta Joutsasta ja Nilsiästä. Puhdas savolainen siis.
Vartuin lapsuuteni ja nuoruuteni Helsingin Kannelmäessä. Isäni Kari Varvikko oli toimittaja ja äitini Liisa Varvikko psykoterapeutti. Kävin Maununnevalla Suomalais-venäläistä koulua, josta kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1988. Suoritin asepalvelukseni Suomen rannikkolaivastossa Upinniemessä ja olen sotilaskoulutukseltani merenkulkumies ja ruorimies.
Lähdin vuonna 1990 opiskelemaan Ukrainaan Kiovan vieraiden kielten yliopistoon venäjän kieltä ja kirjallisuutta. Siirryin sieltä vuonna 1991 Venäjälle Moskovan kansainvälisten suhteiden instituuttiin eli yliopistoon opiskelemaan kansainvälistä politiikkaa. Päaineina minulla oli kansainvälisten suhteiden historia ja politologia, pääkielinä saksa ja englanti. Opiskelut suoritin venäjäksi.
Työskentelin opiskelujeni ohessa Suomen Tiedeakatemian arkistoprojektissa, jonka tehtävänä oli tutkia Venäjän valtionarkistojen suomalaisia koskevia asiakirjoja. Kävin Moskovan arkistoissa lävitse mm. 1930-luvun tapahtumia Karjalassa sekä tutustuin toisen maailmansodan jälkeiseen uudempaan historiaan, mm. Zhdanovin arkistoon ja presidentti Urho Kekkoseen liittyviin asiakirjoihin.
Vuodesta 1993 työskentelin sivutoimisesti Gateway Finland kolmiyhteistyöprojektissa, jonka kattojärjestönä toimi IMDI eli International Management ja Development Institute. Sen kotipaikka oli Washington. Koordinoin Gateway Finland konferenssisarjaa, jonka tarkoituksena oli luoda kaupallisia yhteistyömahdollisuuksia USA:n, Suomen ja Venäjän välille. Konferensseja järjestettiin niin Moskovassa, Washingtonissa kuin Helsingissäkin.
Valmistuttuani vuonna 1996 valtiotieteiden maisteriksi Moskovasta muutin takaisin Suomeen ja siirryin Helsingin yliopistoon lukemaan Venäjän kauppaa ja liiketoimintaa. Hankin yliopistotutkinnolleni suomalaisen vastaavuuden ja suoritin yleiset kielitutkinnot englannin, venäjän ja ruotsin kielistä.
Tein töitä projektikoordinaattorina ja konsulttina mm. Yritystaito Oy:ssä ja Mannet Ltd:ssa. Tehtäviini kuuluivat mm. Svetogorskin paikallishallinnon uudistaminen, EU-rahoitusprojektit ja Pietarissa järjestettävän Business Contact Days -tapahtuman järjestelyt.
Perustin oman yrityksen vuonna 1997 päätoimena konsultointi ja kustannusala. Seuraavana vuonna perustin Suomen venäjänkielisille suunnatun Spektr-lehden, jonka kustantajana toimin kolme vuotta.
Vuonna 2000 laajensin kustannustoimintaani ja toimin mm. Tanotorvi, Käpylä, Eepinen, Veturi -lehtien kustantajana. Tein ohessa myös markkinointia ja taittoa eri lehdille ja järjestöille.
Viime vuodet olen työskennellyt kustantamani Tanotorvi-lehden päätoimittajana ja kustantanut, tehnyt ja toimittanut tilauksesta lehtiä eri yrityksille ja yhdistyksille. Olen kirjoittanut yhden romaanin ja yhden historiikin sekä toimittanut ja taittanut suuren määrän kirjoja ja eri julkaisuja.
Olen samaan aikaan ollut aktiivisesti mukana seuraavien yhdistysten toiminnassa:
– Naapuriseuran jäsen 2025 -, puheenjohtaja 2026 –
– Suomen Uusi Strategia SUS, hallituksen jäsen ja varapuheenjohtaja 2025 –
– MGIMO Club Finland, alumniklubin hallituksen jäsen 2016 –
– Kannelmäki- / Kaarela-seura, hallituksen jäsen 1998 -, puheenjohtaja 2022 –
– Suomen venäjänkielisen tiedotuksen edistämisyhdistys, varapuheenjohtaja 1998 – 2022
– Russian-Finnish Business Club, hallituksen jäsen 1997 – 1998
– Suomi-Venäjä seuran jäsen 1996 –
– Suomen sosialidemokraattisen puolueen jäsen 1995 –
– Jussilan sukuseuran jäsen 1988 -, hallituksen jäsen, sihteeri ja sukututkija 2009 –
Nuorena olin kova räpyläuimari. Minulla on räpyläuinnista kaksi Suomen mestaruutta ja useita piirimestaruuksia. Nuorempana harrastin myös laskettelua ja squashia.
Olen innokas vaeltaja ja erämies. Pidän pitkistä viikkovaelluksista niin Lapissa kuin vuoristoissa eri puolilla maailmaa. Olen sukuyhdistykseni sukututkija ja tunnen dna:n salat mielenkiintoa herättävinä.
Koen suomalaisvenäläisten suhteiden parantamisen elämäntehtäväkseni.
6 kommenttia julkaisuun “Naapuriseuran uusi puheenjohtaja Jauri Varvikko kertoo, kuka hän on”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Menestystä uudelle puheenjohtajalle!
Opiskelijavaihto tulisi käynnistää uudelleen Suomen ja Venäjän kesken kuten Ranska teki jo vuonna 2017 -Kiovan vallankaappauksesta ja Krimistä huolimatta!
Tasavallan presidentti Urho Kekkonen esitti vuonna 1966 pääministeri Rafael Paasiolle, että hallituksen tulisi sopia Neuvostoliiton opetusministeriön kanssa, että lahjakkaat itäsuomalaiset nuoret saisivat oikeuden opiskella lääkäriksi Leningradin akateemikko Pavloville nimetyssä I läääketieteellisessä insituutissa kun Itä-Suomessa ei ole yhtään yliopistoa ja Helsingissä meillä on niitä peräti seitsemän!
Niin Itä-Suomen nuoret saivat vuonna 1968 Suomen ja Neuvostoliiton opetusministeriöiden sopimuksen perusteella oikeuden lääkäriopintoihin silloisessa Leningradissa ja sen Pavloville nimetyssä 1. lääketieteellisessä instituutissa. Suomalaisnuoret menestyivät opinnoissaan hyvin ja perustivat myös oman yhdistyksen etujärjestökseen. Kainuulainen opiskellija Martti Hiltunen valittiin sitten keväällä 1969 kurssinsa priimukseksi.
Tämä Leningradin suomalaisopiskelijoiden Medisiinariseura esitti jo vuonna 1971 suomalais-venäläisen opiskelijavaihdon käynnistämistä ja lisäämistä perustamalla Suomeen suurimmille paikkakunnille Suomi-Neuvostoliitto-Seura ry:n yhteyteen itsenäisiä rekisteröityjä nuoriso-osastoja. Ystävyysseuran johto oli nihkeä hankkeelle. Vain Kuopioon perustettiin ja rekisteröitiin vuonna 1973 itsenäinen SN-Seuran nuoriso-osasto ry vastoin keskusseuran puhemiehistön nimenomaista kieltopäätöstä.
Nuoret luonnollisesti panivat Kuopiossa tuulemaan. Vuosina 1973-93 SN-Seuran Kuopion nuoriso osasto ry:n kautta peräti 37 kuopiolaisnuorta opiskeli Moskovassa, Pietarissa, Kiovassa ja Vitebskissä. Osa heistä suoritti korkeakoulututkinnon ja valmistui lääkäriksi, maisteriksi tai kielenkääntäjäksi.
Kuopion nuoriso osasto luonnollisesti järjesti matkoja Neuvostoliittoon, hoiti pihkovalaisten nuorten perhemajoituksia, organisoi venäjän opiskelua Kuopion kouluissa, järjesti kymmeniä kielikursseja yksin ja Yleisradion kanssa sekä loi todellisia nuorten ystävyyssuhteita sadoissa ystävyysilloissa. Yhdistyksen jäseninä oli 20 toimintavuoden aikana 523 kuopiolaisnuorta.
Kesäkuussa 1982 yhdistyksen edustajat olivat mukana venäjän kielen asiantuntijavaltuuskunnassa eduskunnassa tapaamassa edustaja Mikko Ekorreen johtamaa sivistysvaliokuntaa.
Vuonna 1991 SN-Seuran Kuopion nuoriso osasto ry osallistui yhdessä Kuopion suomalais-venäläisen leikkikoulun kannatusyhdistys r.y:n edustajien kanssa maamme reilun 130 eri kielileikkikoulun kattojärjestön, Suomen vieraskielisen varhaiskasvatusliiton, perustamista valmistelleen sääntötyöryhmän työhön sekä itse perustavaan kokoukseen hotelli Puijonsarven auditoriossa Kuopiossa.
Ystävyysseuran nuoriso-osasto järjesti Kuopion torilla vuonna 1980 rokkikonsertin tunnuksella ”SNS rokkaa”. Torilla esiintyivät silloiset kuopiolaiset nuorisobändit. Tästä tekosestaan kuopiolaisnuoret saivat SN-Seuran arvovaltaiselta puhemiehistöltä sapekkaan kirjeen, jossa väitettiin nuorten häpäisseen tilaisuudellaan ystävyysseuran nimen. Käytännössä SN-Seuran silloinen johto erotti tämä seuran ainoan nuoriso-osaston jäsenyydestään ja lopetti kokonaan oman nuorisotoimintansa organisaatiouudistuksessaan vuonna 1993.
Martti Pelho
Saundersfoot
Cymru (Wales)
Onnittelut Jaurille, ja kiitokset Maunolle loistavasta työstään.
Naapuriseuraa tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan, tilanne on ajettu umpikujaan Venäjän kanssa. Syy ei ole Venäjässä.
Ystävällisin terveisin
Iso J
Suomen rannikkolaivasto perustettiin v. 2015. Jauri on syntynyt v. 69. Mikä oli siis Jaurin palveluskuvio?
Upinniemessä koulutettiin aikanaan rannikkojääkäreitä.
Heillä oli kulkuvälineenä fillari, -olisi kai pitänyt olla räpylät. Fillari oli kuitenkin aina mukana missä likkkuivatkin kaislikossa, -mutta kesti kauan, ennenkuin alokkaat pääsivät fillaroimaan. Oli siis hyvää luonteen kasvatusta. Tätä touhua näin usein odotellessani kuljetusta ”kivelle” aluksella jonka nimi oli Axel von Fersen, ja jonka nk. merikelpoisuus oli mitä oli. Varnaan ruotsalaisen suunnittelijan tuotos aikanaan, jonka töppöjä sitten, kun parempaan ei ole ollut varaa, on sitten varojen puutteessa suomalaisin toimin yritetty parannella uusin virhein.
Mutta peruskysymys Jaurin ja Naapuriseuran intressien välillä ei liity siihen mitkä ovat hänen ansiokkaat aikaansaannoksensa tähän nennessä, vaan siinä, mikä on hänen tehtävänsä kriisiajan olosuhteissa erityisesti Suomen nykyksten sopinuskehysten valllitessa. Toivotan kuitenkin menestystä Naapurkseuran hengen mukaisissa. toimissa.
Vaikuttavaa. Kaikesta päätellen on onnistuttu valitsemaan melkein Mauno Saaren vertainen puheenjohtaja 🙂 En kyllä yhtään tiedä, mitä ”Suomen Uusi Strategia” ajaa, mutta varmaan sekin mm. hyviä naapurisuhteita.
Joskus vuosia sitten kun Venäjä-suhteita jo vauhdilla romutettiin, ideoin että Suomella ja Venäjällä olisi tarpeen olla yhteinen tiedotuskeskus. Se kääntäisi laadukkaasti kummankin maan päättäjille ja tiedotusvälineille tärkeitä puheita ja kirjoituksia sekä toimisi tiedotuskanavana ongelmallisissa tilanteissa ja väärinkäsitysten oikomisissa. Lisäksi se tarjoaisi aktiivisesti käytännöllistä tietoutta mm. liikemiehille ja muille naapurimaassa matkaileville.
No, ne olivat niitä aikoja, kun jaksoin vielä elätellä toivoa hyvistä naapurisuhteista. Nyt en uskalla enää toivoa kuin sitä, ettei sentään sotimaan ryhdyttäisi tai aiheutettaisi sellaista tilannetta, jossa Venäjän olisi pakko reagoida Suomen kautta itseensä kohdistuvaan uhkaan.
Räpylät ovat tulleet tutuiksi meidänkin nurkissa. Tytär on nimittäin harrastanut uppopalloa monet vuodet.
Onnittelut!