Aina silloin tällöin julkisessakin keskustelussa vilahtaa termi Mediapooli. Yleisen käsityksen mukaan juuri se on vastuussa siitä, että median viestintä esimerkiksi Ukrainan sodasta noudattaa virallisen ulkopolitiikan linjauksia.
Arkikielellä Mediapooli on rauhanajan mielialoja tarkkaileva ja mediaa ohjaava sensuurilaitos. Vaikka Suomessa ei ole ennakkosensuuria, voivat viranomaiset jälkikäteen määrätä sensuuritoimenpiteistä. Mediapoolin tehtävänä on pitää huolta siitä, ettei tällaisiin toimiin ole tarvetta, vaan media noudattaa virallista politiikkaa itsesensuurilla. Se ei muodollisesti ole sensuuria vaan toimituksellista työtä.
Vuonna 2014 perustettu Mediapooli on hallinnollisesti osa Huoltovarmuuskeskusta (HVK), joka on työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalaan kuuluva valtion virasto. Sen tehtävänä on ”tukea viranomaisia, elinkeinoelämää ja järjestöjä huoltovarmuuden ylläpidossa ja kehittämisessä sekä suunnitella ja toteuttaa huoltovarmuutta turvaavia varautumistoimenpiteitä normaaliolojen vakavien häiriötilanteiden ja poikkeusolojen varalta ja niiden aikana.”
HKV:n toiminta rahoitetaan pääosin huoltovarmuusmaksulla, jota kerätään energian kulutuksen yhteydessä. Varat on sijoitettu talousarvion ulkopuoliseen huoltovarmuusrahastoon. Sen toiminta ei siis riipu eduskunnan vuosittaisista budjettipäätöksistä.
Mediapooli on Huoltovarmuusorganisaation (HVO) se osa, joka vastaa ”mediatoimialan varautumisesta ja huoltovarmuudesta Suomessa”. Sen keskeisenä tavoitteena on ”varmistaa, että suomalainen media kykenee toimimaan ja välittämään luotettavaa tietoa kaikissa olosuhteissa, myös vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Mediapoolin toiminta keskittyy media-alan yritysten jatkuvuudenhallinnan tukemiseen ja alan yhteisen tilannekuvan ylläpitämiseen.”
Mediapooli järjestää mm. koulutusta ja harjoituksia sekä tuottaa selvityksiä ja ohjeistuksia. Sen tehtäviin on kuulunut myös somevaikuttajien osallistaminen kriisiviestintään yhteistyössä valtioneuvoston kanssa. Kyse ei siis ole vain perinteisen median ohjailusta.
Mediapooli on osa työnantajien Medialiittoa
Poikkeuksellista ja varsin erikoista on, että Mediapooli toimii hallinnollisesti osana Medialiittoa, joka on media-alan ja graafisen teollisuuden yritysten yhteinen etujärjestö, osoitteenaan Eteläranta 10.
Mediapooli on siis alistettu yritysjohtajien hallitsemalle työnantajaosapuolelle. Ratkaisun historia ei ole tiedossa, mutta henkii pikemmin 1930-luvun kuin 2020-luvun ajattelua. Mitä muuta hyötyä valtiovallalle ratkaisusta on kuin yritysjohtajien sitouttaminen valtion viralliseen ulkopolitiikkaan? Ehkä se on ollut riittävä motiivi. Ehkä aloitekin on tullut juuri yritysjohtajien puolelta. Olisihan huolestuttavaa, jos ”huoltovarmuudesta” olisivat vastuussa myös työntekijäpuolen edustajat.
Mediapoolin toimintaa johtaa poolitoimikunta, jonka puheenjohtajuus vaihtuu kahden vuoden välein. Nykyisenä puheenjohtajana toimii Antti Karlqvist Otava-konsernista. Poolitoimikunnan kokoonpano ei ole julkista tietoa, mutta Otavan lisäksi siinä ovat edustettuina Yleisradio, Sanoma-konserni, Alma Media, Keskisuomalainen, Hufvudstadsbladet ja Suomen tietotoimisto.
Edustettuina eivät tietenkään ole Tiedonantaja tai Naapuriseuran Sanomat, mutta eivät myöskään Suomenmaa, Demokraatti tai Kansan Uutiset. Myöskään perussuomalaiset eivät ole edustettuina.
Luotetaan siis siihen, että perinteiset porvarilliset kustantajat ja lehtitalot edustavat suomalaista viestintäkenttää tarkoituksen mukaisessa kontekstissa. WSOY ei ole edustettuna oletettavasti siksi, ettei se ole enää suomalaisomistuksessa.
Mediapoolin sidosryhmät ovat selvästi pienempi ja valikoidumpi joukko kuin esimerkiksi vuonna 1961 aloitetut Maanpuolustuskurssit, joiden tarjoaman indoktrinaatiopaketin on nauttinut jo yli 10 000 yhteiskunnallista vaikuttajaa.
Poolin toimistossa työskentelee kaksi vakituista henkilöä, valmiuspäällikkö VTT Senni Jyrkiäinen sekä valmiussuunnittelija tai erikoissuunnittelija, jonka nimi ei ole julkista tietoa. Ennen Jyrkiäistä valmiuspäällikkönä toimi vuosina 2017–2024 Tero Koskinen (Yle, MTV, Mediapooli).
* * *
Mediapooli on julkaissut vastikään selvityksen otsikolla Venäjän ja Kiinan mediaan kohdistama informaatiovaikuttaminen ja häirintä. Sen ovat kirjoittaneet Pipsa Havula ja Joonas Pörsti, joista Havula on Sitran viestinnän asiantuntija ja freelance-toimittaja, Pörsti Ulkopoliittisen instituutin tutkija ja Ulkopolitiikka-lehden toimituspäällikkö.
Peräti 51-sivuinen ”kartoitus” pohjautuu siihen jyrkkäkulmaiseen viholliskuvaan, joka kaikille suomalaisille on tullut tutuksi ja ”normaaliksi” keväästä 2022 alkaen. Uutta on ehkä se, että Kiina on nostettu Venäjän rinnalle Suomen viholliskuvan toiseksi päätekijäksi erityisesti ”hybridivaikuttamisen” alueella. Pääpaino on kuitenkin Venäjässä, jota käsitellään de facto maana, jonka kanssa Suomi on sodassa.
Kirjanen varoittaa lukijoita myös siitä, että Yhdysvallat on vuoden 2025 aikana vetäytynyt hybridivaikuttamisen vastaisesta yhteistyöstä: ”Donald Trumpin johtamien oikeistopopulistien valtaannousu Yhdysvalloissa monimutkaistaa informaatiovaikuttamisen asetelmaa entisestään, minkä vuoksi luomme lyhyen katsauksen myös sinne.”
Kirjasen teksti on muodollisesti asiatyyliä, eikä viholliskuvasta muistuteta räikein ilmaisuin. Millään lailla neutraalina teksti ei kuitenkaan pyri näyttäytymään, vaan kuten luvusta ”Vastatoimet” sekä yhteenvedosta löytyvät seuraavat lainaukset osoittavat, kyseessä on yksiselitteisen viholliskuvan pohjalta laadittu ohjeisto Mediapoolin mediayritysten vastuunalaisille toimihenkilöille.
Ohjeisto vastatoimista Venäjän ja Kiinan väitetylle hybriditoiminnalle
* Toimittajien faktantarkistus- ja OSINT-taitojen kohentaminen. OSINT eli julkisista lähteistä saati tiedusteluaineisto (Open Source Intelligence).
* Toimitusten yhteinen verifiointipalvelu. Norjassa tällainen jo toimii.
* Tiiviimpi toimitusten välinen yhteistyö informaatiovaikuttamiseen vastaamiseksi. Raportissa myönnetään ongelmaksi, että median sisällä toimitukset kilpailevat, eivätkä ole halukkaita jakamaan omaa informaatiotaan.
* Vähemmän Venäjän kaikkivoipaisuuden rummuttamista. Tällä tarkoitetaan mm. iltapäivälehtien myymistä loputtomilla keksityillä jutuilla Putinin demonisesta kaikkivallasta.
* Faktantarkistusartikkeleiden julkaiseminen.
* Verkossa leviävien väitteiden järjestelmällinen seuraaminen. Raportti myöntää, että tämä syö toimitusten työaikaa.
* Journalististen sisältöjen antaminen tai myyminen tekoälypalveluiden käyttöön. Raportti myöntää, että asiasta ollaan median sisällä montaa mieltä. Raportti ei syvällisemmin analysoi näiden algoritmien käytön uhkia.
* Asiantuntijoiden käyttäminen monipuolisesti. Raportti pitää ongelmallisena sitä, että toimitukset käyttävät helposti yksiä ja samoja asiantuntijoita. Asiantuntija ei välttämättä pysy yhtä ”luotettavana” jatkuvasti, koska häneenkin voidaan vaikuttaa.
Kirjasen kirjoittajat myöntävät, että ”tämän kartoituksen perusteella Suomen mediakentän ei ole helppo ylläpitää tilannekuvaa nopeasti muuttuvasta digitaalisesta ympäristöstä. Tutkimusten mukaan huomattava osa video- ja kuva-alustoilla kuten Youtubessa, TikTokissa ja Instagramissa julkaistusta disinformaatiosta jää pimentoon.”
” [- -] journalistisen riippumattomuuden ihanne voi muodostaa itsessään kynnyksen tukeutua viranomaisten jakamaan tietoon, vaikka sitä olisi saatavilla. Kartoituksen haastatteluiden perusteella vain harvat toimitukset ovat Ruotsissa kääntyneet kyselyillä Psykologisen puolustuksen viraston puoleen, vaikka sen tehtäviin kuuluu mediakentän tukeminen.”
”Suomessa media-ala voisi edistää toimitusten tiiviimpää keskinäistä yhteistyötä ulkomaisen informaatiovaikuttamisen ja häirinnän seurannassa esimerkiksi siihen keskittyneen tiiviimmän osaamisen tiedonvaihdon avulla. Digitaalisen informaatiolukutaidon vahvistamista ei voi jättää koulujen huoleksi, koska koko väestö tarvitsee uusia tietoja ja taitoja.”
”Euroopan digitaalisen median seurantakeskus (EDMO) on EU-rahoitteinen hanke, joka perustettiin kesällä 2020 vastaamaan verkossa levitettävän disinformaation haasteeseen. Se kokoaa yhteen riippumattomien tutkijoiden, faktantarkistajien, journalistien ja mediakasvattajien alueellisia verkostoja. EDMO:n pohjoismainen yhteistyöverkosto on nimeltään NORDIS. Euroopan ulkosuhdehallinnon (EEAS) East StratCom -työryhmä ylläpitää EUvsDisinfo-nimistä alustaa. Sen tehtävänä on ennakoida, käsitellä ja vastata Venäjän ja Kiinan Euroopan unioniin, sen jäsenvaltioihin ja alueen muihin maihin kohdistamiin disinformaatiokampanjoihin.”
”Näin tunnistat ulkomaisen informaatiovaikutuksen”
Mediapoolin kirjanen opastaa toimittajia myös tunnistamaan informaatiovaikuttamisen.
Tässä kontekstissa ulkomaisia eivät siis ole luotettavista EU-maista, Yhdysvalloista tai Israelista tuleva informaatiovaikuttaminen. Kirjoittajat eivät halua asiaa toistella, mutta lukijan on hyvä tämä koko ajan muistaa. Kaikki paha tulee Venäjältä tai Kiinasta, ei koskaan liittolaismaista.
* Ole aina valppaana, kun: Väite tai lausunto tulee suoraan valtiolliselta taholta. (esim. Kiinan tai Venäjän suurlähetystöt tai johtajat).
* Väitteen on julkaissut ulkovallan valvoma media tai sellaisessa työskentelevä toimittaja. (Kiinassa esim. Xinhua, Global Times, CGTN, People’s Daily. Venäjällä esim. Sputnik, Lenta.ru, RT).
* Väite tulee muulta taholta, jota ulkovalta rahoittaa.
* Väite tulee sotaa käyvältä maalta.
* Väite on julkaistu epäilyttävällä verkkosivustolla.
* Väite tukee ulkovallan strategisia narratiiveja.
Mediapoolin tilaamaan ja tuottamaan näennäisen viattomasti vinoutuneeseen raporttiin on hyvä tutustua jokaisen, joka haluaa ymmärtää Suomen ulkopolitiikan tämänhetkistä tausta-asetelmaa ja tavoitteita sekä EU:n että Naton jäsenenä ja DCA-sopimuksella tiukasti Yhdysvaltain ulko- ja sotapolitiikalle alistettuna, näennäisesti itsenäisenä valtiona.
Raporttia on syytä lukea erityisesti niiden, jotka eivät pidä nykyistä viholliskuvaa Suomen kansan hyvinvoinnin näkökulmasta onnistuneena saati turvallisuutta lisäävänä. Tämän kolumnin todennäköisille lukijoille voi vielä lyhyemmin kiteyttää, että raportti kuuluu sarjaan ”Tunne vihollisesi.”
Mediapooli ei ole normaalisti julkisuudessa otaksuttavasti kahdesta syystä. Ensinnäkin sen tarkoituksena on yhdenmukaistaa viestintäkulttuuria tavalla, jonka voidaan katsoa perinteisen klassisen sananvapausihanteen näkökulmasta rajoittavan julkisuuteen pääsevien näkemysten kirjoa.
Mitään tällaista ei tietenkään ole kirjattu tavoitteeksi, mutta Mediapoolin viholliskuva on niin yksiselitteinen, ettei sen tarkoituksesta voi jäädä epäselvyyttä.
Toinen julkisuudessa näkymättömyyden syy lienee se, että Mediapooli on asiallisesti, vaikka ei muodollisesti osa suomalaisten tiedustelupalveluiden kokonaisuutta. Se on piilotettu kolminkertaisen organisaation (ministeriö, Huoltovarmuuskeskus, Medialiitto) sisälle, sen toiminta ei ainakaan kaikilta osin ole julkista, eivätkä julkiset toimijat koskaan viittaa siihen tai sieltä saatuihin toimintaohjeisiin.
Käytännössä Mediapooli on juuri sellainen varjo-organisaatio, jollaisten avulla muodollisesti demokraattinen valtio voi hoitaa asioita, joita ei haluta hoitaa mahdollisesti kriittisiä kysymyksiä tarjoavan julkisuuden kautta.
13 kommenttia julkaisuun “Onko Mediapooli rauhanajan sensuuriviranomainen?”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Emme ole yksin sensuurin ihmemaassa – mikäli tämä tieto ketään lohduttaa. Sama kaiku on valheiden koko ”kansainvälisessä yhteisössä”, jossa atlanttiset oligarkit määräävät tahdin. Systeemin sylttytehtaat, tinktankit, sijaitsevat amerikassa ja niiden innovoimia ”pedagogioita” sovelletaan kaikissa Washingtonin ”konsensuksen” maissa. Amerikan setien kirjalliselle tuotannolle täytyy antaa tunnustus. Se on sanamagiaa, joka kykenee selittämään mustan valkoiseksi ja päinvastoin. Euroopan maiden aamu-, päivä- ja iltalehdet välittävät jokapäiväiset annokset Voldemort Gremlinskin ilkitöistä suoraan suoneen. Ei riittäisi suomalaisilla journalisteilla mielikuvitus tai älykkyyskään sellaisia sepittämään.
Mediapooli on tämän ylikansallisen ”totuudenministeriön” paikallisversio. Sen tehtävänä on ajaa ruotuun sellaiset journalistit, viranomaiset, poliitikot ja muut vaikuttajat, jotka eivät vielä ymmärrä suurta kuvaa kuten esimerkiksi sitä, että slaavit ja musulmaanit ovat tuomittuja ikuisiksi syntipukeiksi ja että Israel on aina kaiken arvostelun yläpuolella.
Koska sensuurilaitos ei ole valtion virasto, saattaa Suomi loistaa vuodesta toiseen tilastokärjessä maailman vähiten korruptoituneena maana, jossa vallitsee maailman suurin lehdistönvapaus ja suurin onni. Arviolta 99% kansasta uskoo kaiken tämän todeksi. Valitettavasti tieto lisää tuskaa, joten on mahdotonta yhtyä onnellisten hurmosliikkeeseen.
Vaikuttaa siltä, että suurin osa toimittajistakin on aidosti omaksunut tämän USA:n ja EU:n medioiden hurskastelevan moralismin Venäjää – ja Unkaria – kohtaan.
Kun laitan jollekin toimittajalle asiallisen kommentin jostakin loogisesti tai faktisesti heikosta kohdasta hänen sotaa käsittelevässä artikkelissaan, hän usein kiukustuu ja ilmaisee sen. Ymmärtäisin vastaamatta jättämisen tai muodollisen lyhyen vastauksen ”kiitos palautteesta” -hengessä, mutta ihmetyttää kiukku, se ei ole kovin professionaalia. Varsinkin ns. tähtitoimittajat ovat olleet aika närkästyneitä faktapohjaisesta kritiikistä, kuten Arja Paananen tai Maarit Tastula.
Voisi kuvitella, että toimittajan työssä pitäisi olla valmis tarkastelemaan omia lähtökohtiaan ja argumenttejaan aina uudestaan, se olisi sivistynyttä ja ammattimaista. Sama koskee vielä enemmän tieteentekijöitä.
Allekirjoitan tämän!
Häpeällisiä nämä Mediapoolin kaltaiset median ohjailuun keskittyvät valtion toimet. On myönnettävä poppoon toiminnan olleen niin tehokasta, että se on tehnyt itsensä tarpeettomaksi. Varmasti Suomen valtamedia suoltaa myös jatkossa Venäjä-vastaista propagandaa ilman ohjaustakin. Tosin yllättävien tilanteiden varalta on hyvä olla organisaatio, joka varmistaa tarinan yhdenmukaisuuden.
Tietenkin länsipropaganda – ainakin Suomeen asti ulottuva – on paljon voimakkaampaa kuin Kiinan tai Venäjän. Periaatteessa kaikki kertovat asioita omasta näkökulmastaan eikä mihinkään voi täysin luottaa.
Trumpin hallinto on poikkeus, siihen voi luottaa. Se kertoo hyökkäystensä jälkeen härskeimmätkin tavoitteensa ja yhtä varmasti valehtelee ne ennen sitä kuten myös ylipäänsä melkein kaiken vihollisistaan. Viholliseksi USA laskee jokaisen maan, joka ei halua alistua sille varsinkin jos tällä on luonnonvaroja tai jos sen sijainti on strategisesti merkittävä.
Ihmisten sotaan valmistaminen tai sodan ensimmäinen vaihe alkoi siis yli kymmenen vuotta sitten. Viholliskuvan rakentaminen vaivihkaa ja sitten täysin avoimesti valmisti kansaa Nato-jäsenyyteen sekä DCA-sopimuksen solmimiseen, josta sopimuksesta useimmat tuntuvat olevan jokseenkin tietämättömiä. Sotilaallinen varustautuminen hyväksytään välttämättömyytenä vaikka rahaa ei ole. Aivan kotimaista alkuperää tämä hulluus ei varmasti ole, koska mukana ovat myös muut USA:n satelliitit, liittolaisiksi kutsutut. Kaikkia riskejä halveksien Suomen päättäjät lähtivät mukaan tähän maailmanvalloitushankkeeseen. Kansalle syötetään valmiiksi pureskeltua, alati sortumisvaarassa olevaa totuutta ja maailmankuvaa, joka perustuu perustelemattomille ennakko-oletuksille Venäjän tai jonkin muun maan uhkasta. Helsingin Sanomat moittii Venäjää ja Kiinaa siitä, etteivät ne ole auttaneet Irania (tai Venezuelaa). Tämäkin on lännen itse itselleen tekemien vihollisten jatkuvaa esittämistä huonossa valossa; vihollinen on heikko, petollinen, itsekäs. Muutoinhan tuo täytyisi käsittää niin, että toimittaja ja siis koko lehti toivoisi suursodan syttyvän Venäjän ja Kiinan rientäessä auttamaan Irania. Onneksi eivät kaikkien maiden johtajat ole samanlaisia kaistapäitä.
Erilaiset ’poolit’ ovat olleet olennainen osa suomen ’maanpuolustusta’ eikä siinä pitäisi olla mitään uutta. Puolustus on tosin nykyisin korvattu ’sodalla’ ja vastaavasti aikaisemmat puolustukselliset välineet ovat sodankäynnin välineitä, eng. War fare.
’Media war fare’ kuvaa median aseistamista osaksi valtiollista sodankäyntiä ja mediapooli sekä hybridikeskus ovat juuri tälläisia välineitä, jotka toimivat ’tarkoitus pyhittää keinot’ periaatteen mukaisesti.
On selvää, että hallinto, joka toimeksiannon on tehnyt vähättelee ja jopa kieltää ko. organisaatioiden motiivit, rahoituksen lähteet tai jopa olemassaolon. Suomessa toimintaa on perusteltu lähinnä ’vastuullinen media’ narratiivilla ja kaikki muu motiivien epäily on salaliittoteoriaa, äärioikeistolaisuutta ym (eliittien) yhteistä hyvää tuhoavaa. Varmasti kyse on’suomen hallinnon’ eduista, jota ei saa sekoittaa suomen kansan etujen kanssa. Hallinnon etu on tietysti sensuuri ja vapauksien poisto, jos hallinnon kansaa vahingoittavan politiikan arvosteleminen voisi johtaa vallan menettämiseen tai rikosoikeudelliseen vastuuseen. ’Vapaan median’ kontrolli on välttämätöntä, jotta hallinnon valta voisi huonojen, vahingollisten jopa tilollisten päätösten jälkeen säilyä.
Käytännössähän nuo 2 organisaatiota tekevät juuri sitä mitä väittävät ’vihollisen’ tekevän – tämä tehdään erityisesti ’istuttamalla’ kansalaisiin termejä, ideoita, vääriä mielikuvia, viholliskuvia, sallittua vihaa ja erityisesti pelkoja ja aivan riippumatta siitä onko vihollista edes olemassa. Erä tärkeimmistä tavoista on valikoiva uutisointi narratiivin vahvistamiseksi. Esimerkkejä viimeaikaisista termeistä joiden pitää synnyttää pyhää vihaa vaikkapa ’varjolaivasto’. Parhaiten on onnistuttu silloin kun valveutuneet kansalalaiset ilmiantavat väärinajattelijoita – uskoisin että sitäkin mitataan ja seurataan tarkasti.
Tässä lopuksi hiukan määritelmää ihan AI avulla:
”Median käyttö sodankäynnin välineenä (media warfare) on strategista viestintää, jossa hyödynnetään tiedotusvälineitä ja sosiaalisen median kanavia vastustajan horjuttamiseen, oman viestin vahvistamiseen ja yleisen mielipiteen muokkaamiseen. Se on keskeinen osa informaatiosodankäyntiä, jolla pyritään saavuttamaan poliittinen tai sotilaallinen etu hallitsemalla narratiivia”
Kiitos tästä hyödyllisestä katsauksesta!
Kyllähän valtamedian tiedottamisen ja analyysien yhdenmukaisuus on omituista. Yhtä omituista on median vaikeneminen kokonaan joistakin asioista kuten vaikkapa Ukrainan valtion saamasta langettavasta tuomiosta EU:n ihmisoikeustuomioistuimessa viime helmikuussa.
Se koski Odessan tapahtumia v. 2014, joissa ukrainalaiset natsit murhapolttivat 48 ihmistä. Edes pientä yhden palstan uutista tuomiosta ei ollut missään. Ehkä siksi, että viimeiset neljä vuotta on sanottu, että ei Ukrainassa ole natseja, ja uutisoinnissa tämä ikävä asia olisi pitänyt ottaa esille.
”Yhtä omituista on median vaikeneminen kokonaan joistakin asioista kuten vaikkapa Ukrainan valtion saamasta langettavasta tuomiosta EU:n ihmisoikeustuomioistuimessa viime helmikuussa.”
Vielä omituisempana pidän EU:n langettamaa sanktiota Jaques Baud`ille…
https://www.swissinfo.ch/eng/foreign-affairs/from-brussels-humanitarian-exemption-for-jacques-baud/90912101
Juttu tuo mieleen 1960-luvun tunnelmia.
Newyorkilaisten teatterimiesten Gerome Ragnin ja James Radonin käsikirjoittamassa ja kanadalaisen säveltäjä Galt MacDermotin nuotittamassa 1960-luvun ajattomassa Hair-musikaalin finaalissa, ”Let The Sunshine In”, kerrotaan profetiaalisesti kuolevasta kansankunnasta, joka on muuttuu paperifantasiaksi ja kertoo vanhoja valheita uusina.
Kaikkialla hyvin tunnetun kalifornialaisen Creedence Clearwater Revivalin (CCR) lauluntekijä, solisti ja kitaristi, John Fogerty (80), kertoo muistelmissaan hyvän jutun Valkoisen talon sensuurista vuodelta 2011.
Presidentti Barak Obama kutsui hänet ja nykyisen bändinsä esittämään CCRn tunnettuja ralleja Valkoiseen taloon.
Valkoisen talon edustajat pyysivät Fogertylta listauksen lauluista ja niiden esitysjärjestyksestä.
Fogerty laittoi listaan ensimmäiseksi suosituimman laulunsa, ”Fortunate Son” ja listan viimeiseksi ”Proud Maryn”.
”Fortunate Sonin” sanat kertovat siitä, miten Yhdysvaltojen rikkaimpien perheitten ja poliitikkojen hopealusikka suussa syntyneet vesat välttivät komennuksen Vietnamin sotaan kun isukin lakimies tai perhelääkäri osti rahalla tai muilla lahjuksilla vapautuksen armeijan kutsunnoissa.
Valkoinen talo ilmoitti Fogertylle ettei Fortunate Sonia voi esittää. Fogerty vastasi Valkoiseen taloon: ”Fortunate Son on meidän suosituin ralli Amerikassa ja te itse pyysitte meitä esittämään sen. Sitä paitsi Amerikkahan on vapaa maa.”
Seuraavaksi John Fogerty ilmoitti Valkoiseen talon bändinsä peruvan keikkansa ja kertovansa tiedotustilaisuudessa keikkansa perumisen syyn Vapaan Amerikan kansalaisille ja Vietnamin sodan parille miljoonalle veteraanille.
Tovin päästä soi Fogertyn puhelin uudelleen. Nyt Valkoinen talon senioriedustaja ilmoittaa, että Fortunate Son voikin olla keikan ensimmäinen ralli. Valkoisen talon keikalla Fogerty kertoo huomanneensa, miten paikalla olleet neljän tähden kenraalitkin tunsivat rallin sanat ja lauloivat mukana.
Martti Pelho
Saundersfoot
Cymru (Wales)
Martti Pelho
Saundersfoot
Cymru (Wales)
K
Onpa mukava, kun Martti Pelho on tullut tänne kirjoittamaan kommentteja. Yksityiskohtainen osaaminen ja tietäminen on huippua. Olen lukenut Martin kommentteja aikoinaan esim. hesarista jo vuosia. En tiedä voiko sinne enää kirjoittaa, minut pantiin boikottiin jo vuosia sitten. Ei muuta kuin hyvää jatkoa!
Hesari on paras aivopesijä rikkaiden puolesta. Mitähän UPI:n 58 sananselittäjää tekivät ennen naapurimaan erikoisoperaatiota satojen tonnien vuosipalkoilla???
Valaiseva kirjoitus. Median suitsiminen on keskeisessä osassa monivuotisessa projektissa Nato-totalitarismin rakentamisessa.
”Ei mitään uutta auringon alla”-sanonta tuli mieleeni. Jo Karl Marx tutki 1800-luvulla median vaikutusta yhteiskunnassa. Asiaan on paneutunut Zalzburgin Yliopiston professori Christian Fuchs tutkimuksissaan..
https://ijoc.org/index.php/ijoc/article/view/336