Elina Valtonen

Politiikka

Ulkoministeri Valtonen: Venäjä käy sotaa Ukrainaa vastaan Pohjois-Korean, Iranin ja Kiinan kanssa

Jaakko Laakso / 9.11.2024
Jaakko Laakso

Ulkoministeri Elina Valtonen (kok) väittää Venäjän käyvän sotaa Ukrainassa Pohjois-Korean, Iranin ja Kiinan kansssa. Valtonen kuvasi maita Venäjän kumppaneiksi, jotka käyvät yhdessä sotaa Ukrainaa vastaan viime keskiviikkona 6.11.2024 eduskunnassa käydyssä keskustelussa.

Venäjä muodostaa Valtosen mukaan ”meille” eli Euroopalle ja Natolle ”pitkäaikaisen, jopa eksistentiaalisen uhan”. Väite, jota myös presidentti Alexander Stubb käyttää usein, tarkoittaa Venäjän olevan uhka Suomen ja muun Euroopan olemassaololle.

Valtonen kyseenalaisti epäsuorasti myös mahdollisen tulitauon, jonka myötä sodan lopettamista koskevat neuvottelut voisivat alkaa. Ulkoministerin mielestä ”valitettavasti on niin, että jos Ukraina lopettaisi puolustautumisensa, niin se ei itsessään tai automaattisesti tarkoita sitä, että Venäjän uhka poistuisi. Pikemminkin voi käydä jopa päinvastoin”.

Ulkoministeri antoi Stubbin tavoin tukensa myös Ukrainan länneltä saaman puolustusmateriaalin käyttämiseen ”täysimääräisesti myös kaukovaikutteisesti”. Valtonen tarkoitti ennen kaikkea ohjusiskujen sallimista syvälle Venäjälle. Sodan laajentumisen vaaroista Valtonen vaikeni.

Yhdysvallat pelkää syvälle Venäjään kohdistuvien ohjusiskujen eskaloivan sodankäyntiä. Presidentti Joe Biden ei Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyn toistuvista pyynnöistä huolimatta ole sallinut amerikkalaisohjusten käyttöä ”kaukovaikutteisesti”. Ainakaan toistaiseksi.

Myöskään Ranskan ja Britannian Ukrainalle antamia ”kaukovaikutteisia” ohjuksia ei ole toistaiseksi voitu käyttää iskuihin Venäjälle, koska ohjuksissa on amerikkalaisvalmisteisia komponentteja.

 

Useat kansanedustajat vaativat rajoitusten poistoa Ukrainalle annettavalta aseavulta

 

Sdp:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen totesi, että sotilaallista tukea Ukrainalle on annettava niin pitkään ja niin paljon kuin maa sitä tarvitsee. Hän kannatti myös ”pidäkkeiden ja rajoitteiden” poistamista lännen Ukrainalle antamalta sotilaalliselta avulta.

”On välttämätöntä antaa tukea Ukrainalle, että se voi saada takaisin hyökkääjän miehittämät alueet”. Ratkaisua rajoitteiden poistosta Tuppurainen vaati pikaisesti.

Keskisuomalainen kansanedustaja Jani Kokko – sosialidemokraatti hänkin – kannatti rajoitteiden poistoa lännen Ukrainalle antamalta sotilasavulta. Ukraina joutuu Kokon mukaan nyt ”taistelemaan vapautensa ja kansalaistensa puolesta toinen käsi selän takana”.

Kokko kehui Suomen kuitenkin toimineen esimerkillisesti. ”Olemme yksi Ukrainan merkittävimmistä tukijoista”. Tuppuraisen tavoin myös Kokko oli varma Ukrainan voitosta.

Kokko totesi Suomen olleen saman vihollisen hyökkäyksen kohteena vuosikymmeniä aikaisemmin.

”Vihollinen on siinä suhteessa sama ja taistelu on sama ja varmasti lopputuloskin on sama, että aivan samalla tavalla kuin Suomi, myös Ukraina tulee voittamaan”, sanoi Kokko, joka ei näyttänyt olevan selvillä siitä, että Suomen Venäjän kanssa käydyt sodat ovat päättyneet Suomen tappioon.

Jo ennen Kokkoa, myös pääministeri Sanna Marin (sd) väitti pari vuotta sitten Suomen voittaneen sodan Neuvostoliittoa vastaan.

Kokoomuksen Ben Zyskowiczin mielestä sekä Yhdysvaltojen että eurooppalaisten suurten maiden pitäisi antaa Ukrainalle oikeus käyttää saamiaan aseita myös Venäjän puolella. Hänen mielestään on ”täysin kohtuutonta ja jopa järkyttävää”, että Ukraina ”joutuu käymään tätä puolustussotaa eräällä tavoin toinen käsi selän taakse sidottuna”.

Zyskowicz varoitti myös sodan päättymisestä rauhalla, joka tapahtuisi Venäjän ehdoin. ”Sellainen rauha, ehkä nyt lainausmerkeissä, olisi hyvin vaarallinen rauha”.

”Se rohkaisisi Venäjää ja sen nykyjohtoa jatkamaan tällä linjalla, ottamaan takaisin lisää alueita, jotka ovat aikanaan kuuluneet Neuvostoliittoon tai ehkäpä Venäjän imperiumiin”. Se olisi kokoomuskansanedustajan mielestä ”äärettömän vaarallista” sekä aiemmin Neuvostoliittoon kuuluneille Baltian maille ja myös Venäjän imperiumiin kuuluneelle Suomelle.

 

Trumpin valinta presidentiksi huolestutti kansanedustajia

 

Samana päivänä kun eduskunta keskusteli Ukrainalle annettavasta sotilaallisesta tuesta varmistui myös Donald Trumpinvalinta Yhdysvaltain uudeksi presidentiksi.

Tuppuraisen mukaan ”me Euroopassa heräsimme uuteen vastuun aikaan”. Sdp:n kansanedustajan mukaan Yhdysvaltain vaalitulos tarkoittaa ”väistämättä” sitä, että ”joudumme ottamaan entistä enemmän vastuuta omasta puolustuksestamme, omasta turvallisuudesta ja entistä suuremman vastuun Ukrainan tuesta”.

Zyskowicz puolestaan toivoi, että Suomi ja Eurooppa tekisivät työtä sen puolesta, että Yhdysvallat jatkaa Trumpin johdolla Ukrainan tukemisesta. ”En ole tässä suhteessa kovin suuri optimisti”, sanoi kokoomusedustaja. Hänen mielestään Euroopan on joka tapauksessa vahvistettava omaa tukeaan Ukrainalle, tekeepä Yhdysvallat mitä tahansa.

Sdp:n Kokko toi esille, että Yhdysvaltain vaaleilla on vaikutuksia Ukrainan saamaan sotilaalliseen ja ehkä jopa poliittiseen tukeen, ”ainakin mikäli toisen ehdokkaan vaalilupauksia ja vaalipuheita kuuntelee”. Washingtonissa tapahtuva muutos on Kokon mukaan otettava vakavasti ja ”on kyettävä seisomaan omilla jaloillamme”.

Demarikansanedustaja varoitti myös siitä, että kylmän sodan tapaan Venäjä ja Yhdysvallat nyt muokkaisivat uutta maailmanjärjestystä ja tekisivät etupiirejä. ”Siihen emme saa mennä”.

Ulkoministeri Valtonen vastasi Trumpin tulevista Ukraina-linjauksista esitettyihin kysymyksiin, että toistaiseksi on ennenaikaista sanoa mitä tapahtuu.

”Me tietysti toivomme, että ensinnäkin Yhdysvaltain tuki Ukrainalle ja Euroopalle säilyy ja jopa voimistuu”, sanoi Valtonen todeten itse uskovansa ”vakaasti, että vahva transatlanttinen linkki voimistuu jatkossa”.

Ulkoministeri Valtonen kehotti kuitenkin pitämään huolta Suomen omasta turvallisuudesta ja puolustuksesta. Hän viittasi myös asevarastojen pitämiseen kunnossa, ”että pystymme vastaamaan siihen haasteeseen, joka tuolta itänaapurista kaikissa olosuhteissa voi tulla”.

Tags: ,

33 kommenttia julkaisuun “Ulkoministeri Valtonen: Venäjä käy sotaa Ukrainaa vastaan Pohjois-Korean, Iranin ja Kiinan kanssa”

  1. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen entisen suurvallan resurssit jaettiin nopeasti uudelleen. Tämän uudelleenjaon valvonnassa olivat mukana länsimaiset konsultit, jotka osallistuivat yksityistämisprosessin suunnitteluun ja toteutukseen. Tällöin syntyi Venäjälle uusi taloudellinen luokka – oligarkit – jotka pääsivät käsiksi maan merkittäviin varoihin ja resursseihin.

    2000-luvun alussa Vladimir Putin ja hänen lähipiirinsä ottivat merkittävän osan näistä varoista valtion kontrolliin, pyrkien hallitsemaan maan talouden avainsektoreita. Putinin hallinnon tavoitteena oli myös käyttää Venäjän taloudellista vaikutusvaltaa naapurimaiden yritysten hankintaan ja liiketoiminnan laajentamiseen Venäjän rajojen ulkopuolelle. Yksi esimerkki tästä strategiasta oli Hartwall Arenan ja jääkiekkoseura Jokereiden hankinta, joka symboloi Venäjän pyrkimystä laajentua Suomen markkinoille.

    Länsimaiden eliitti tulkitsi Venäjän taloudelliset pyrkimykset laajentaa vaikutusvaltaansa uhkana. Vuonna 2014 länsimaat tukivat vallanvaihtoa Kiovassa, estääkseen Venäjän taloudellisen ja geopoliittisen vaikutusvallan leviämisen Ukrainan kautta. Tätä pidettiin keinona hillitä Venäjän taloudellista ja poliittista laajentumista Itä-Euroopan alueella.

      1. On tullut lausuntoja Trumpin ydinryhmän puolelta, että nämä ns globalisti eliittiläiset tullaan siivoamaan pois.Tämä jos mikä on hyvä toimenpide toteutuessaan, loppuu ohjaus kulissien takaa.Varmaankin vaikutukset tuntuvat myös wef-klubissa, siellähän on jäseniä aina yli puoluerajojen.

  2. Kaiken perusteella voisi esittää toivomuksen Suomen Eduskunnan jäsenille: ”Perehtykää presidentti Vladimir Putinin ajatteluun esimerkiksi kuuntelemalla hänen puheenvuorojaan tämänvuotisessa Valdain keskustelutapahtumassa, se ei ole vaikeaa tai mahdotonta”. Uskon suomalaisilla poliitikoilla olevan edessään pitkä oppimisprosessi maailman asioista, nyt he ovat pihalla kuin lumiukot.

      1. Kun lapsi pääsee kaupan karkkihyllyn äärelle, hän luo himoiten katseita maukkaan näköisiin merirosvorahoihin yhä enemmän malttamattomuutensa menettäen tietämättä ja ymmärtämättä kuinka vaarallisia merirosvorahat ovat terveydelle.Näin on käynyt myös suomen päätökseneteossa, on menty suu vaahdossa ilman kauaskatseista tulevaisuuden realismiä tekemään sopimuksia ottamatta huomioon, että maailmassa voi tapahtua ja tapahtuu asioita joissa jo tehdyt sopimukset ja päätökset asettavat kansakunnan vaaran tilaan ja lievimmillään tehdyt sopimukset tullaan mitätöimään, siihen kun ei ole suomella sanomista jos sopimuksen toinen osapuoli ilmoittaa irtautuvansa siitä kokonaisvaltaisesti.

  4. Kuuntelin tänään ranskalaisen poliitikon, Florian Philippot’n haastattelua ranskalaisella Omerta- kanavalla. (Philippot on ranskan ”Patrioottisen ” puolueen puheen johtaja ja EU- kriittinen entinen meppi). Keskustelun aiheen oli Trumpin vaalivoitto. Philippot’n mielestä Trump on vainunnut oikein ajan hengen, mutta Euroopassa ollaan vielä paljon jäljessä. Philoppot’n mukaan tuulet puhaltavat nyt poispäin globalismista ja kohti suvereeneja kansallisvaltioita.

    Philippot sanoi, että ”on myös niitä, jotka toivoivat Trumpin voittoa päinvastaisista syistä kuin minä. He ovat sitä mieltä, että Trumpin voitto edesauttaa vallan keskittämistä Brysseliin, pois kansallisvaltioilta ja EU:n kehittämistä liittovaltioksi. Tässä kohtaa hän mainitsi ”yhden suomalaisen” Brysselissä( Niinistö) ehdottaneen EU:n sisäistä CIA:n tapaista tiedustelujärjestöä ja puhuneen, että pitää valmistautua sotaan ja kerätä 72 h kotivara. ”Täysin kajahtaneita juttuja” , sanoi Philippot. Hänen mukaansa nämä ”Eurofanaatikot” ovat kuitenkin pieni vähemmistö EU:ssa. Philippot antoi myös ymmärtää, että Brysseliin sataa rahoitusta näille porukoille myös Atlantin toiselta puolelta.

    Voi meitä orpoja suomalaisia. Mistä meille saataisiin oma Putin tai Trump, joka lupaisi tehdä Suomen jälleen suurenmoiseksi maaksi ja palauttaa meille meidän järkemme kunniallisuutemme?

    https://www.youtube.com/watch?v=5zFIv0om0QU&t=1567s

      1. Jos Florian Philippot’n haastattelu kiinnostaa, niin tarkistin juuri, että videon asetuksista voi valita automaattisen käännöksen ja tekoäly kääntää puheen saman tien jopa melko siedettävästi suomeksi. 🙂

        Philippot on siis poliitikko, joka ajaa Ranskan eroa EU:sta.

  7. Suomea johtaa pieni piiri, joka lietsoo toinen toisiaan. Ukrainan sodasta on tullut jonkinlainen uskonto ja itsetuhoinen kultti, jossa keskeistä on Venäjää ja Putinia kohtaan osoitettu järjetön viha sekä usko oman porukan ehdottomaan oikeassa olemiseen. On pelottavaa, että ydinaseiden aikakaudella tällainen porukka on johdossa, joka mielummin sulkee silmänsä kaikilta tosiasioilta kuin tarkistaa ja korjaa niiden mukaan kurssia. Tämä tulee loppumaan siihen, että he tekevät vielä joukkoitsemurhan toinen toisiaan kädestä pitäen ja sanoen toisilleen: ”me olemme oikeassa”.

  9. Paljon asiavirheitä, propagandaa ja/tai vääriä luuloja näiden puheissa. Perusvirhe on se, ettei tunnusteta Ukrainan kriisin kaikkinensa olevan USA-Naton Venäjä-vastainen hanke. Virhe on monien kohdalla valhe, koska jos on ollut pikkaisenkaan valveutunut, tietoa asian ymmärtämiseksi – vallinneesta propagandasta huolimatta – on ollut riittävästi tarjolla.

    Varsinainen emävalhe – kuten mm. Mauno Saari on hyvin tuonut esille – on puhe ja kirjoittelu Venäjän provosoimattomasta hyökkäyksestä. Naton laajentuminen vastoin lupauksiaan, Kiovan vallankaappaus, Yhdysvaltojen valitseman hallinnon aloittama sisällissota, tulossa ollut Ukraina-Naton hyökkäys Donbassiin, Minskin sopimuspetokset, jne. Jos ajattelee asioita edes hetken Venäjän ja venäläisten näkökulmasta, ymmärtää helposti, että Venäjä pakotettiin tekemään interventio Ukrainan sisällissotaan (siinä toivossa, että silloin Venäjä romahtaa mm. talouspakotteisiin).

    Suomea koskeva emävalhe on ollut ja on väittää, että Venäjä olisi ollut uhka sotilaallisesti liittoutumattomalle Suomelle. Väitteelle ei ole tukea reaalimaailmasta, mutta on paljon tukea sille tosiasialle, että Venäjä oli erittäin tyytyväinen, kun naapurinaan oli Suomi, jonka kanssa kaikki sujui käytännöllisesti katsoen ongelmitta. Oli myös hyvät kaupalliset suhteet kunnes Suomi ryhtyi Venäjän viholliseksi. Ystävällinen Suomi, joka ei uhkaa ja jonka kautta ei uhata Venäjää; tilanne jota Venäjä ei olisi halunnut horjuttaa mistään hinnasta!

    Oliko se Jani Kokko, joka kauhisteli tuollaista hirveäksi etupiiriajatteluksi. Etupiiriksi kutsuminen on leimaavaa, mutta ei aivan kaukana totuudesta. Eivät muutkaan suurvallat halua rajoilleen uhkia saati vihamielistä ja vallanhimoista sotilasliittoa, joka muodostaisi sille jopa eksistentiaalisen uhkan. Asiallisempaa olisi puhua sotilaallisesti liittoutumattomasta Suomesta, joka sellaisena jo olemassaolollaan ajoi rauhan – ei sodan ja vastakkainasettelun – asiaa sekä mahdollisti itselleen ystävälliset suhteet kaikkialle, roolin arvostettuna rauhanvälittäjänä ja edulliset kauppasuhteet jokaiseen ilmansuuntaan.

    Valtonen kääntää näille tyypilliseen tapaan asiat ylösalaisin väittämällä Venäjän olevan uhka mm. Suomelle. Perustelukin, Venäjän laajentumishalu, on tuulesta temmattu eli keksitty propagandatarkoituksiin. Venäjä ei siis ollut uhka, mutta Suomi on tehnyt itsestään uhkan Venäjälle. Jos Suomi sallii (vai onko asia enää suomalaisten käsissä ollenkaan) uhkaa kasvatettavan ”riittävästi”, voi jonain päivänä tosiaan tapahtua niin, että Venäjän on turvallisuutensa vuoksi puututtava tuohon uhkaan.

    ”Kokko totesi Suomen olleen saman vihollisen hyökkäyksen kohteena vuosikymmeniä aikaisemmin.” No, silloin naapurina oli Neuvostoliitto ja vastassamme mm. ukrainalaisia joukkoja. Suomessa vallitsi voimakas russofobia (ryssäviha) ja Suomi veljeili Hitlerin Saksan kanssa. Stalin arvasi pelätä Leningradin puolesta ja historia todistaa, ettei pelko ollut turha. Jatkosodassa sitten jo hyökkäsimmekin avoimesti Hitlerin rinnalla Suur-Suomi silmissä siintäen.

    Mikä siinä on, ettemme osaa elää sovussa itänaapurimme kanssa? Historiallisesti ajatellen Venäjä hakee Suomesta ystävyyden ja kaupankäynnin lisäksi ennen muuta turvaa – ei sotaa. Ystävyys Venäjän kanssa ei tarkoita epäystävällisyyttä muualle. Koko jutun pilaa lännessä vallitseva (jopa globaalin) ylivallan ideologia, johon Suomi on lähtenyt mukaan. Venäjää kohtaan vihamielisen Naton tulo Ukrainaan oli ja on merkittävimpiä syitä Ukrainan kriisiin. Toivottavasti emme ole Ukrainan tiellä. USA ei sietäisi rajoillaan mitään vastaavaa.

    Puheilla hyökkäyksestä ja miehityksestä halutaan häivyttää muiden totuuksien lisäksi Venäjän intervention tavoitteet. Venäjähän ei tavoitellut lisäalueita, mutta halusi suojella Donbassin väestöä, joka on enimmäkseen venäläistä. Nämä sitten halusivat liittyä Venäjään, koska kokivat vain sen turvaavan asemansa Kiovan ja länsimaiden natsihenkisiltä vihollisuuksilta. Lisäksi Venäjä – kuten oli ilmoittanut jo vuosia aikaisemmin – halusi ja haluaa estää Ukrainasta muodostuvan itselleen eksistentiaalisen uhkan aiheuttavaa Naton tukikohtaa.

    Länsimaat olivat tosiaan aktiivisesti mukana Minskin sopimuspetoksissa ja varustivat Yhdysvaltojen kaappaamaa Ukrainaa ratkaisemaan sisällissota inhoamiaan donbassilaisia vastaan sotilaallisesti. Lisäksi USA-Nato torjui Venäjän pyrkimykset sopia turvallisuusasiat diplomatian eikä sotimisen kautta. Kaikki palaset loksahtavat kohdilleen, kun tajua kyseessä olevan USA-Naton projekti Venäjän tuhoamiseksi.

    Ymmärtävätkö kansanedustajamme tätä ollenkaan vai ovatko oman propagandansa aivopesemiä? Jos eivät ymmärrä, olisi jo korkea aika avata silmät. Jos ymmärtävät geopoliittisen kokonaisuuden ja silti haluavat jatkaa USA-Naton Venäjä-vastaista taistelua, niin… niin, mitä siitä pitäisi ajatella? Toivottavasti Trump vie asioita parempaan suuntaan.

    1. Ei pidä vähätellä sitäkään, että Ukraina jo itsessään oli lännen valtaliitolle todella merkittävä saalis luonnonvaroineen. Jos tulee rauha, Ukrainassa alkaa voimakas omaisuuksien siirto oligarkkien ja läntisten yhtiöiden haltuun. Ehkä taloudellisia järjestelyjä on jo tehtykin merkittävässä määrin ja tehdään kaiken aikaa. Varsinainen jättipotti näille olisi ollut Venäjän hajoaminen. Läntiset suuryhtiöt ja miljardöörit saattavat olla merkittävämpiä Ukrainan sodan aiheuttajia ja ylläpitäjiä kuin arvaammekaan.

    2. Juuri näin mutta kaiken tuon voi ilmaista hyvin lyhyesti että kysymys oli ennen muuta Krimistä. Sotilaallinen uhka Krimiä kohtaan syntyi Minskin sopimuksen kaaduttua, ja pakotti Venäjän jollain muulla tavoin turvaamaan Krimin. Donbassista Venäjä ei tuntunut kovin paljon välittävän.. ei tunnustanut sen itsenäisyyttä ja antoi sen Minskin sopimuksessa mennä Ukrainalle jonkinlaisen Ahvenanmaan mallin mukaan.

      1. Sevastopolin laivastotukikohta Krimillä on olennainen Venäjälle Mustallemerelle pääsyn takia. En usko, että se tulee siitä luopumaan.

        Venäjälle maavaltana pääsy merille on vaikeampaa ja uhanalaisempaa kuin merivalloille.

        Venäläinen filosofi Aleksandr Dugin on pohtinut kiinnostavasti tätä maavallan ja merivallan eroa . Hän hahmottelee aika isoa kuvaa. Kansainvälisen politiikan briljantti analyytikko Markku Siira referoi häntä blogissaan v. 2023, loppuosa tästä kommentista on lainausta siitä:

        ”Geopolitiikka rakentuu merivaltojen (talassokratioiden) ja maavaltojen (tellurokratioiden) välisen ikuisen vastakkainasettelun tarkasteluun”, sanoo Aleksandr Dugin.

        Maavallan imperiumi perustuu ”hengen sivilisaatioon”, ”pyhään traditioon, velvollisuuteen ja vertikaaliseen hierarkiaan, jonka johdossa on keisari”.

        Merivallat ovat oligarkioita, ”aineellisen ja teknisen kehityksen hallitsemia kauppajärjestelmiä”. Duginista ne ovat ”pohjimmiltaan merirosvovaltioita”. Niiden arvot ja perinteet ovat ”ehdollisia ja muuttuvat jatkuvasti – kuten itse meren elementti”. Tästä johtuu niille ominainen ”edistys, erityisesti aineellisella alalla”. Maavallalle, ”ikuiselle Roomalle”, on taas ominaista ”elämäntavan pysyvyys ja sen sivistyksen jatkuvuus”.

        https://markkusiira.com/2023/06/02/aleksandr-dugin-ja-ukrainan-erikoisoperaation-geopolitiikka/

  10. Ei oikein tiedä itkeäkö vaiko nauraa. Uskoisin että nuo valtoset ja tuppuraiset saavat ohjeet globalisteilta, mitä saa sanoa mitä pitää sanoa ja mitä ei saa sanoa. Luokittelisin tuollaiset pettureiksi jotka ovat ajat sitten unohtaneet olevansa ”kansan edustajia”. Sinänsä nuo törkimykset tekevät, huomaamattaan, palveluksen. Ne nimittäin muistuttavat meille että globalisti-sionistien niljakas puuhailu jatkuu täydellä teholla. Siihen ei Trumpin voitto vaikuta. Ehkä hidastaa ja siirtää mutta tavoite, orjien maailma jota globa-sionistit johtavat, ei ole muuttunut miksikään.

  11. Suomen parasta turvallisuuspolitiikkaa on puolueettomuuspolitiikka. Kun se on tuhottu, niin tässä tilanteessa se että ei eskaloitaisi tätä sotaa. Tietenkin meidän sekopäät tekevät kaiken päinvastoin.

  12. Lietsovat henkeä toisiinsa kuin herätyskokouksessa. Valtosen päättely on oudon valikoivaa, kun ei mieleen ole tullut, että Nato kävisi sotaa Venäjää vastaan Ukrainassa. Tässä näytelmässä on kaikki mennyt pieleen. Venäjä ei sortunut pakotteisiin eikä taistelukentällä. Putin ei ollut kuolemansairas eikä ollut menettänyt järkeään. Nyt epäillään että Nato -maahan sittenkin saatettaisiin hyökätä. Nato-jäsenyyden taloudellisista hyödyistä Suomelle ei ole tietoakaan jne. Suomalaiset ovat ihmeen luottavaista kansaa, kun enemmistö ilmeisesti vieläkin ottaa poliitikkojen ja median puheet todesta.

    1. Viime päivinä on usea poliitikko puhunut tarpeesta nostaa puolustusmäärärahoja, esim. Purra, jonka mukaan puolustusmenoille on ”kasvutarvetta”.

      Liittyyköhän se kasvutarve esim. Naton tuleviin jäsenmaksujen korotuksiin, joista Stoltenberg puhui, ja Naton Suomen tukikohtien pystyttämiseen? Ja ehkäpä lisää amerikkalaisia aseita olisi ostettava?

      1. Niin kai, eikä varmasti ”puolustusmenojen” kasvutarpeelle loppua näy jos sille tielle lähdetään. Tässä aamulla herättyä vasta oikein tajusi miten hirveää on, että Suomen eduskunnassa puhutaan ohjusiskuista Venäjälle. Kansanedustajat sekaantuvat tässä useankin muun maan asioihin, kun puhuvat Euroopan suurista maista ja Yhdysvalloista, mitä niiden pitäisi tehdä ja Venäjästä ja Ukrainasta vaarallisella tavalla. Taitaa vuorosanat olla transatlanttisesti näin jaettu, kun moniin muihin maailman asioihin tuntuu olevan huomattavan vaikeaa ottaa selkeää kantaa.

      2. Tietyltä kansanosalta leikataan kaikki mikä on mahdollista, tehdään haitallisia pakotteita liukuhinalta, erinäisiä veroja kototetaan tappiinsa, otetaan velkaa niin että heikompaa hirvittää ja myydään viimeisetkin valtionyhtiöt ja seuraavaksi ja viimeisenä toimenpiteenä besorkataan kansalaisten omaisuus. Sotiminen on viisaalle hyvä bisnes, tyhmälle se on vähintäänkin taloudellinen viimeinen kuolinisku.Koomikko saapui itsevarmana näyttämölle aloittaen repliikkinsä ”antakaa minulle kaikki rahanne ja kaikki aseenne, minä taistelen koko vapaan maailman puolesta ja voitan” Niin, todellakin, hänhän onkin koomikko.

    2. Ja sekin on vale, kun Nato-uskovaiset väittävät, että yhteenkään Natomaahan ei ole hyökätty. Vuonna 1982 (muistaakseni) Argentiina hyökkäsi sen mielestä sille kuuluville Malvinas-saarille, joita Natomaa Pikku-Britannia oli miehittänyt Falkland-saarina. Sodan tuloksena Britannia sai pitää saaret – ainakin toistaiseksi.

      Myös sitä paljon viitattua Nato-sopimuksen 5. artiklaa on tulkittu väärin, että se muka edellyttäisi kaikilta Nato-jäsenmailta sotilaallista apua siihen maahan, jonne hyökättiin. Se edellyttää kyllä apua, mutta se apu voi olla vaikka villasukkapari.

      Nyt kun Venäjä on käytännössä voittamassa Naton Ukrainassa, harhakuvitelmat alkavat hälvetä. Nousee mielenkiintoinen visio. Jos Trumpin Yhdysvallat lopettaa tukensa Ukrainalle ja Natolle tai peräti päättää lopettaa kaikki ulkomaiset sotilastukikohtansa (josta ainakin Robert Kennedy Jr. on puhunut) mm. Suomessa, ”tulee narun pää vetävän käteen”. Suomen johtotroikka joutuu ryömimään Venäjälle ja anomaan Putinilta, että voisimmeko me jotenkin palauttaa taas luottamukselliset suhteet. Näin se menneen historian tragedia näyteltäisiin uudelleen farssina.

    3. No niin, kuvitellaanpa tilanne: Suomi liittyi Natoon kuin se olis joku vanhanajan naapurikerho, ja hallitus julistaa, että kohta sataa taloudellista hyötyä kuin kesäauringon alle jääneitä marjoja. Ja kansa vaan seisoo siinä, nyökkäilee ja ihmettelee, että kylläpä nyt on tarjolla hyvinvointia kuin Möttösen sekatavarakaupassa alennusmyynnin aikaan!

      Mutta totuus on vähän toista – siinä ei taloudelliset hyödyt häämötä, vaikka miten kiikareilla katselisi. Silti porukka on luottavaisena, vähän kuin meikäläinen viiden markan lottokupongin kanssa, vaikka tiijän, että seuraavaksi on tulossa tyhjää kuponkia.

      Ja hallitus vaan hymyilee ja ajattelee, että eiköhän se kansan luottamus pidä, kunhan keksitään tarpeeksi uskottava tarina. Että ei mitään hätää, Venäjä sortuu ihan just kohta omaan sisäiseen solmuunsa, ennen kuin ehtii tänne hyökkäämään. Joo joo, kaatuu tuosta vaan, kuin Matti jäisellä pihalla!

      Siinäpä sitä ollaan, että kansa on luottavaisena kuin kyläkauppiaan leipäjonossa, kunnes huomataan, ettei siellä tiskin takana olekaan muuta kuin tyhjiä lupauksia. Mutta eihän sitä auta, kun hymyillä leveästi ja toivoa, että josko tällä kertaa kuitenkin asiat menisivät niin kuin elokuvissa.

  13. Lukiessani kaikkien näiden ihmisten käsityksiä Ukrainan sodasta tuli mieleen Venäjän armeijan erikoisjoukkojen miehen lausuma englantilaisessa dokkarissa ”The Other Side” (2024): ”Olemme hävinneet informaatiosodan, mutta me voitamme aina oikean sodan.”

    Siltähän se historian valossa näyttää. Ja oikean sodan voittaminen on merkittävämpää kuin informaatiosodan, jonka valheelliset narraatiot haihtuvat aikanaan.

    1. Niin ja häviääkö informaatiosotaa edes koko maailman mittakaavassa. Länsi on nykyisin pienehkö vähemmistö, joka elää valheessa. Muu maailma taas taitaa olla paremmin perillä asioiden oikeasta tolasta.

    2. Jeesuksen Vuorisaarna sisältää opetuksia, jotka haastavat perinteiset käsitykset voitosta ja menestyksestä, varsinkin vallasta ja konfliktista. Vuorisaarnassa Jeesus korostaa muun muassa nöyryyttä, rauhaa, anteeksiantoa ja toisten rakastamista. Informaatiosodassa, joka pyrkii vaikuttamaan ihmisten ajatteluun, käyttäytymiseen ja maailmankuvaan usein manipuloimalla tai vääristämällä tietoa, voitto voidaan ymmärtää tietyn tahon ideologian tai vaikutusvallan kasvamisena. Tämä on ristiriidassa Vuorisaarnan eettisten arvojen kanssa, koska siinä korostetaan rehellisyyttä, avoimuutta ja pyyteetöntä rakkautta.

      Vuorisaarna opettaa, että todellinen voitto ei ole toisten päihittäminen tai manipuloiminen vaan oman moraalin ja eettisten arvojen ylläpitäminen, jopa vastoinkäymisten tai konfliktin aikana. Informaatiosodan voittaminen, joka usein saavutetaan kyseenalaisin keinoin (esimerkiksi manipulaatiolla tai vääristämällä totuutta), voi näin ollen olla ”häviäminen” todellisessa, reaalimaailman mielessä. Tässä näkökulmassa häviäminen voi olla moraalista ja hengellistä tappiota, vaikka ulkoisesti näyttäisi siltä, että tavoite saavutettiin.

      Vuorisaarnan näkökulmasta todellinen voitto ei ole muiden hallitseminen tai voitto missään konfliktissa, vaan rauhan, totuuden ja rakkauden levittäminen. Näin ollen informaatiosodan voittaminen voi olla häviö, jos sen hinta on luopuminen näistä periaatteista.

    1. Asunto, auto, kesämökki ja yms lainat ja muut pakolliset asumiskulut mm sähkö ja vesi on maksettava sota-aikanakin.Varmasti kovinkin (ainakin kommenttipalstalla) sotaurho on ihmeissään etulinjassa, kun ulosottomies on rinnuksissa kiinni samalla kun sotaurho ampuu päättäväisesti sarjojaan kohti oletettua vihollista ulosottomiehen kuitenkaan antamatta tuumaakaan periksi omasta perintätoimestaan.Laajin kotivakuutuskaan ei korvaa sodassa tuhotunutta omaisuutta.Politiikot tästä viis veisaavat, tai ehkä eivät osaa edes ajatella.

Vastaa