Professori Juhani Suomi arvioi, että ydinenergialain ydinosasta – eli ydinaseiden rajoituksesta – halutaan nyt irti. Samalla hän on varma, että pian ”unohdetaan” myös maamme muut ydinasepolitiikkaa koskevat aiemmat kannanotot ja sitoumukset. Niitä ovat mm. YK:n pääsihteerille annetut sitoumukset.
”Sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestelmän esitaistelijana esiintyessään Suomen hallitus on samaan aikaan vähä vähältä irtautunut kaikista sittemmin vastenmielisiksi koetuista kansainvälisistä sitoumuksistaan tavalla, joka poikkeaa noissa pakteissa määritellyistä muodoista”, toteaa professori Suomi Geopoliittisen seuran sivusolla ilmestyneessä laajassa kirjoituksessaan.
Professori Juhani Suomi muistuttaa, että ydinsulkusopimus velvoittaa Suomea olemaan hankkimatta ydinaseita ja muun muassa edistää ydinmateriaalin valvontaa. ”Suomi oli aikanaan yksi ensimmäisistä sopimuksen allekirjoittaneista ja ratifioineista valtioista”.
”Sopimuksen voimaantulosta vuonna 1970 lähtien Suomi on pitänyt sitä keskeisenä kansainvälisen turvallisuuden tukipilarina ja ydinaseiden leviämisen estäjänä”, toteaa professori.
Sopimukseen liittyessään Suomi sai muiden ydinaseettomien valtioiden tavoin kaikilta
ydinasevalloilta nk. negatiiviset turvallisuustakeet eli lupaukset olla määrätyin ehdoin käyttämättä ydinaseita Suomea vastaan, kirjoittaa professori.
Ydinsulkusopimukseen ovat sittemmin liittyneet lähes kaikki maailman valtiot. Poikkeuksen muodostavat vain Intia, Pakistan, Israel ja Pohjois-Korea.
Aikaisemmat kannanotot ja sitoumukset pannaan nyt romukoppaan
Maaliskuussa julkaistussa kirjoituksessaan professori Suomi kertoo maamme hallituksen vastauksesta 3.3.1962 YK:n pääsihteerin tiedusteluun.
”Suomi on liittoutuneiden valtojen kanssa v. 1947 solmimassaan rauhansopimuksessa omasta puolestaan sitoutunut olemaan ’pitämättä, valmistamatta tai kokeilematta mitään ydinasetta’. Suomen noudattamasta puolueettomuuspolitiikasta seuraa, ettei se myöskään suostu vastaanottamaan alueellaan ydinaseita enempää kuin muitakaan sotilaallisia laitteita minkään muun valtion lukuun”, todetaan vastauksessa.
Hallituksen vastaus oli profesori Suomen mukaan tehty siksi, ettei ydinsulkusopimus kiellä ydinasevaltion valvonnassa olevien ydinaseiden sijoittamista toisten valtioiden alueille. Siksi Suomen hallitus kuitenkin määritteli kielteisen kantansa ydinaseisiin jo hyvissä ajoin ennen ydinsulkusopimuksen syntyä vastatessaan vuoden 1962 maaliskuussa YK:n pääsihteerin tiedusteluun.
Professori Suomi muistuttaa kirjoituksessaan myös, että myöhemmin kannanottoja täydennettiin vielä juridisella esteellä vuonna 1987 voimaan tulleessa ydinenergialaissa. Vielä voimassa oleva ydinenergialaki, jonka muuttamista Petteri Orpon hallitus nyt esittää, toteaa yksiselitteisesti, että kaikkien ydinräjähteiden tuonti Suomen alueelle on kielletty.
Hallitus aikoo luopua kaikista aiemmista linjauksista.
Suomi toimi ydinaseettomien vyöhykkeiden luomiseksi
YK:n pääsihteerille antamassaan vastauksessa Suomen hallitus otti kantaa myös pääsihteerin esille ottamiin ydinaseettomiin vyöhykkeisiin ja kannatti niiden muodostamista osaratkaisuina, jotka rajoittaisivat ydinaseiden jatkuvaa kehittämistä ja leviämistä.
Professori Suomi huomauttaa, ettei maamme silloinen ulkopoliiinen johto tyytynyt vain vastaamaan YK:n pääsihteerin kysymykseen, vaan toimi aktiivisesti myös itse ydinaseettoman vyöhykkeen muodostamiseksi Pohjoismaihin.
Ydinaseettomiin vyöhykkeisiin ”kuuluvat valtiot sitoutuisivat keskinäisin sopimuksin ja yhteisesti hyväksymänsä valvonnan alaisuudessa olemaan valmistamatta, hankkimatta tai vastaanottamatta ydinaseita ja joita koskevia sopimuksia ydinasevallat sitoutuisivat kunnioittamaan. Suomen hallituksen käsityksen mukaan tällaisten ydinaseettomien vyöhykkeiden muodostaminen laajoille alueille vaikuttaisi merkittävällä tavalla kansainvälisen jännityksen lieventämisen hyväksi”, todetaan hallituksen vastauksesssa.
Presidentti Urho Kekkonen esitti 28.5.1963 – siis jo ennen ydinsulkusopimusta – ajatuksen Pohjoismaiden muodostamasta ydinaseettomasta vyöhykkeestä (PYV). Taustalla oli profesori Suomen mukaan ajatus, että tällainen alueellinen sopimus voisi täydentää mahdollista tulevaa ydinsulkupaktia lisämääräyksillä, jotka voisivat koskea esimerkiksi lentokoneiden ja alusten läpikulkua, valvontaa ja ydinjätteitä.
”Kekkosen vyöhykealoite sai aluksi ristiriitaisen vastaanoton, mutta ydinsulkusopimuksen voimaantulon jälkeen alettiin vähitellen oivaltaa, että perustettu ja toimiva vyöhyke olisi itse asiassa melkoinen hallinnollinen kokonaisuus, joka voisi pitää sisällään moninaisia ristikkäisiä sitoumuksia”, toteaa Suomi.
Keskeiset suomalaiset diplomaatit kokivatkin vyöhykeidean Suomen kannalta hyödyllisenä tavoitteena, mikä osaltaan selittää sitä, että aloite pysyi hengissä ja jalostui aina vuoden 1992 alkuun asti.
Ydinaseettomia vyöhykkeitä syntyi Afrikkaan, Eteläisen Tyynenmeren alueelle, Kaakkois-Aasiaan ja Latinalaiseen Amerikkaan
Lähes kolmen vuosikymmenen aikana ydinaseettomien vyöhykkeiden sopimuksia ehdittiin solmia Afrikassa, Eteläisen Tyynenmeren alueella, Kaakkois-Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa.
Tehdessään selkoa aloitteensa taustoista Kekkonen korosti nimenomaan ydinaseiden leviämisen vaaraa. Olivathan viimeksi Kuuban ohjuskriisi ja sen myötä uhannut ydinasekonflikti osoittaneet, että ”jokainen toimenpide, joka voisi johtaa ydinaseiden sijoittamiseen alueille, joilla niitä ei vielä ole tai sellaisten valtojen hallintaan, joilla ei ole tällaisia aseita käytössään, synnyttää mitä suurinta levottomuutta ja jännitystä.”
Presidentti Kekkonen oli professori Suomen mukaan vakuuttunut siitä, että Pohjolan julistaminen ydinaseettomaksi vyöhykkeeksi siirtäisi alueen valtiot kiistattomasti pois niiden spekulaatioiden piiristä, joita ydinasestrategian kehitys on aikaansaanut ja varmistaisi alueen pysymisen kansainvälisen jännityksen ulkopuolella.
Professori Suomi muistuttaa myös Kuuban kriisistä
Professori Suomi toteaa julkisuudessa jo ehdityn spekuloida, miten Venäjä Suomen muuttuneeseen ydinasepolitiikkaan tulee suhtautumaan. Hän sanoo Venäjän turvallisuuspoliittista ajattelua hallinneen jo vuosisatojen ajan lännestä tulevan hyökkäyksen pelko.
”Suomen suhteissa se tiivistyi tavoitteeksi saada jonkinlainen garantia siitä, ettei Suomi luovuta aluettaan itään suuntautuvan hyökkäyksen tukialueeksi. Se nousi esiin ensin Tarton rauhanneuvotteluissa ja uudelleen 1930-luvun lopulla nk. Jartsev-keskusteluissa, kunnes sodassa hävinnyt Suomi tuon vakuutuksen antoi yya-sopimuksen muodossa vuonna 1948”, kirjoittaa Juhani Suomi.
Professori arvioi, että tuskin Venäjän perimmäiset reaktiot paljonkaan tulevat poikkeamaan siitä, minkä maailma ehti kokea jo lokakuussa 1962.
”Tuolloinhan Yhdysvaltain sotilastiedustelu paljasti Neuvostoliiton olevan kuljettamassa keskikantaman ohjuksia meritse Kuubaan. Presidentti John F. Kennedy julisti välittömästi Kuuban laivastosaartoon ja ilmoitti, että Yhdysvallat tulisi pitämään jokaista Kuubasta laukaistua ydinohjusta Neuvostoliiton hyökkäyksenä ja vastaamaan siihen kostotoimin. Samalla Kennedy määräsi maan asevoimat – mukaan lukien ydiniskuvoimat – taisteluvalmiuteen”.
Professori Suomi toteaa Neuvostoliiton vastanneen kutsumalla koolle Varsovan liiton johdon, peruuttamalla sotilaiden lomat ja lisäämällä asevoimien valmiutta. Jännityksen kiristyminen näytti johtavan vääjäämättä kohti ydinasesotaa. Ratkaisun odotettiin tapahtuvan vaiheessa, jolloin Kuubaan matkalla olleet neuvostoalukset saapuisivat saartoalueelle ja kohtaisivat amerikkalaiset sota-alukset.
Kuuban ohjuskriisi laukesi vasta, kun pääsihteeri-pääministeri N.S. Hruštšev komensi Neuvostoliiton alukset kotimatkalle ja Yhdysvallat lopetti merisaartonsa sekä vakuutti, ettei Kuubaan tultaisi hyökkäämään.
”Löytyykö tästä ajasta yhtä realistisia kansansa johtajia, on kysymys, johon nykynäyttöjen perusteella suhtautuu väkisinkin skeptisesti”, sanoo professori.
Kirjoituksessaan Suomi kertoo myös, miten presidentti Kekkonen kuvaili noiden päivien raastavaa jännitystä myöhemmin akateemikko Mika Waltarille: ”kun… sietämättömän jännityksen valtaamana seurasin Kuuban selkkauksen kehitystä, palasi Johannes Angelos monesti mieleeni.” Näinä päivinä monille saattaa pikemminkin palata mieleen Sinuhe egyptiläisen pessimismi: ”Sillä ihminen on sellainen, että hän ei muutu.”
Professori Juhani Suomen kirjoitus on aikaisemmin julkaistu 16.3.2026 Geopoliittisen seuran sivuilla.
Kuva: Kuuban kriisi. U.S. /Wikimedia Commons (Public domain)