
Persianlahden valtioiden suurlähettiläät tapasivat Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin viime viikolla 5.3.2026 Moskovassa. He esittivät yhteisen huolensa Iranin iskuista alueen maihin, joita se on kohdistanut ennen muuta Arabiemiraatteissa, Kuwaitissa, Qatarissa ja Omanissa, mutta myös Saudiarabiassa ja Jordaniassa oleviin Yhdysvaltojen sotilastukikohtiin. Iskut ovat vaurioittaneet myös Persianlahden valtioiden infrastruktuuria ja tappaneet siviilejä. Persianlahden valtiot vetosivat Venäjään Iranin iskujen lopettamiseksi.
”Tiedämme, että teillä on erityissuhde Iraniin. Siksi toivomme, että Venäjä ottaisi vahvemman roolin ja painostaisi Irania lopettamaan hyökkäyksen maitamme kohtaan”, totesi Bahrainin suurlähettiläs Venäjän ulkoministerille välittämässään Persianlahden valtioiden yhteisessä viestissä.
Lavrov totesi vastauksessaan monen Persianlahden alueen arabimonarkioista vedonneen aiemmin julkisesti Yhdysvaltoihin ja Israeliin, jotta ne pidättäytyivät sotilaallisen voiman käytöstä Irania vastaan ja että kaikki asiat pitäisi ratkaista diplomatialla ja poliittisella vuoropuhelulla. Monet monarkiat olivat myös ilmoittaneet, etteivät ne antaisi myöskään ilmatilaansa käyttöön Irania vastaan. ”Mutta kun kaikki alkoi vetoomuksistanne huolimatta, tuomitsitteko sen, mitä Yhdysvallat ja Israel alkoivat tehdä”, kysyi Lavrov.
”Tuomitsitteko 170 koulutytön tappamisen”, Lavrov kysyi myös muistuttaen siviilien myös Iranissa kärsivän Yhdysvaltain ja Israelin iskuista.
Lavrov kertoi suurlähettiläille keskustelleensa Iranin ja Yhdysvaltain neuvotteluissa välittäjänä toimineen Omanin ulkoministerin Badr bin Hamad Al Busaidin kanssa vain päivää ennen kuin Yhdysvallat ja Israel 28.2.2026 hyökkäsivät Iraniin.
Venäjän ulkoministeri muistutti, että Genevessä käytyjen neuvotteluiden osapuolet – Iran ja Yhdysvallat – antoivat positiivisia ja optimistisia kommentteja neuvottelujen edistymisestä. Omanin ulkoministeri oli myös vahvistanut keskustelussa Lavrovin kanssa, että neuvottelijat lähtivät neuvotteluista tyytyväisinä. Tarkoitus oli jatkaa neuvotteluja seuraavalla viikolla. Perustavaa laatua olevan sopimuksen saavuttaminen oli Omanin ulkoministerin mukaan mahdollista.
Yhdysvallat katkaisi neuvottelut
Lavrov viittasi myös aiemmin käytyihin Yhdysvaltain ja Venezuelan välisiin neuvotteluihin. Nekin sujuivat hyvin. ”Mutta tiedätte, kuinka ne päättyivät”. Lavrov mainitsi myös neuvotteluista, joita Iran ja Yhdysvallat olivat käyneet kesäkuussa vuonna 2025. Niissäkin oltiin lähestymässä myönteistä lopputulosta. Kirjaimellisesti yöllä ennen seuraavan päivän neuvotteluja aloitettiin kuitenkin 12 päivää kestänyt hyökkäys Iraniin.
”Sama tapahtui tälläkin kertaa”, totesi Lavrov viitaten Omanin välittämiin neuvotteluihin ennen Israelin ja Yhdysvaltain hyökkäystä. Neuvotteluja olisi Lavrovin mielestä tietysti pitänyt jatkaa, mutta sen sijaan ne katkaistiin.
Yhdysvallat selitti myöhemmin, että he olivat huomanneet jo aikaisemmin, ettei Iran ollut valmis taipumaan amerikkalaisten vaatimuksiin.
Lavrov totesi Venäjän vastustavan sitä, että Persianlahden maat kärsivät Iranin iskuista. Hänen mielestään on hyvin epätodennäköistä, että myöskään Iran itse hyötyisi poliittisesti iskuista mitään. ”Itse asiassa asia on tosiasiassa aivan päinvastoin”, sanoi Venäjän ulkoministeri.
”Mutta me emme myöskään hyväksy sitä logiikkaa, että Iranin toimet ovat ei-hyväksyttäviä, mutta kaikki se, mitä Yhdysvallat ja Israel tekevät, jätetään huomiotta”, totesi Lavrov.
Ulkoministeri sanoi Venäjän vaativan hyökkäyksen välitöntä lopettamista. Lavrov kehotti myös Persianlahden yhteistyöneuvoston maita ja muita tilaisuuteen osallistuvien maiden edustajia toimimaan samoin. ”Olisimme siitä kiitollisia”.
Lavrov totesi Omanin ulkoministerin olleen myös kauhistunut, kun tapahtumat saivat tällaisen käänteen. Iran reagoi Venäjän ulkoministerin mukaan tavalla, jota kukaan ei odottanut. Hän kuienkin muistutti Iranin joutuneen ”petollisen hyökkäyksen kohteeksi kesken neuvotteluja”, joiden jatkumisesta oli kuitenkin sovittu.
Venäjän ulkoministeri korosti yhtenäisen rintaman tarvetta sodan lopettamisen puolesta. ”Yksinkertaisesti sanoen Iranilla ei ole oikeutta tehdä mitään sellaista, joka rohkaisee Yhdysvaltoja ja Israelia jatkamaan sitä, mitä he tekevät”, totesi Lavrov.
Tapahtumien myötä globaali talous on Venäjän ulkoministerin mukaan menettämässä ”ja melko pitkäksi aikaa” yhden taloudellisen kasvunsa päämoottoreista, kun öljynjalostus on tuhoutumassa.
Lavrov kertoi kuulleensa, että Persianlahden maat, ”uskoakseni myös Bahrain”, suunnittelevat välittävänsä päätöslauselman YK:n turvallisuusneuvostolle, jossa tuomittaisiin Iranin hyökkäys, mutta ei sanottaisi sanaakaan siitä, mitä Yhdysvallat ja Israel tekevät. Lavrov sanoi olevansa varma, että Yhdysvallat kyllä tarttuisi tällaiseen tilaisuuteen. ”Se vastaa täydellisesti sitä logiikkaa, joka heillä on”. Se tarkoittaa sitä, että Iranin hallituksella ei ole olemassaolon oikeutta ja siitä on päästävä eroon, sanoi Lavrov viitaten Yhdysvaltain toimiin.
Lavrov sanoi Venäjän kannattavan sellaista YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa, ehkäpä jopa yleiskokouksen hyväksymää päätöslauselmaa, jossa vaadittaisiin konfliktin lopettamista. Ja ensimmäisenä askeleena siihen vaadittaisiin kaikkien sellaisten toimien lopettamista, jotka vahingoittavat siviilejä ja infrastruktuuria. ”Mutta tämä voidaan tehdä vain yhteisesti. Muuten vaikuttaisi siltä, että yksi osapuoli tuomitaan ja suljetaan silmät toisen osapuolen teoilta”.
Iranin presidentti pyysi hyökkäyksiä anteeksi
Iranin presidentti Masoud Pezeshkian pyysi 7.3.2026 anteeksi Persianlahden pieniin arabimaihin kohdistettuja ohjus- ja drooni-iskuja. Kyse on Iranin naapurimaista. Presidentti sanoi Teheranin pidättäytyvän jatkossa iskuista, jos näiden valtioiden alueilla olevia Yhdysvaltain tukikohtia ei enää käytettäisi hyökkäyksessä Irania vastaan.
Presidentti totesi myös, että Iran pyrkii säilyttämään ystävälliset suhteet alueen muihin hallituksiin hyvien naapuruussuhteiden, itsenäisyyden ja aluellisen koskemattomuuden pohjalta. Iran kuitenkin joutuu pitämään kiinni oikeudestaan puolustautua USA:n ja Israelin hyökkäyksiä vastaan ja kohdistamaan iskuja sellaisia kohteita vastaan, jotka liittyvät hyökkäyksiin. Kyse on ennen muuta Yhdysvaltain tukikohdista.
Persianlahden valtiot ovat hankalassa tilanteessa. Yhdysvallat ja Israel painostavat alueen valtioita saadakseen ne liittymään sotaan Irania vastaan. Ne ovat kymmenien viime vuosien aikana tukeutuneet voimakkaasti Yhdysvaltoihin; ostaneet miljardeilla aseita, antaneet runsaasti tukikohta-alueita sen käyttöön ja sijoittaneet öljyn myynnistä kertyneitä tuloja suureksi osaksi juuri USA:n teollisuuteen ja valtion velkakirjalainoihin. Vastalahjaksi ne ovat kuvitelleet hankkineensa jonkinlaisen etuoikeuden USA:n tarjoamaan sotilaalliseen suojaan.
Nyt maat ovat joutuneet huomaamaan, ettei mitään erityissuhdetta ole ollut. Tosipaikan tullen USA:n ainoa huolenaihe on ollut Israelin puolustaminen. Ja USA:n tukikohdat ovat samalla tehneet Persianlahden monarkioista Iranin hyökkäyksen kohteita.
Käsitykset Persianlahden alueen monarkioissa ovat nyt muuttumassa ja on syntynyt keskustelua siitä, pitäisikö arabivaltioiden vetää sijoituksiaan pois yhdysvaltalaiskohteista. Perusteellisempi suhteiden arviointi on vielä edessä. Iranin presidentin lausunto kertoo, ettei Iran pidä naapurimaitaan vihollisinaan ja epäsuorasti myös sen, ettei ilman Yhdysvaltain tukikohtia vihollisuuksiakaan olisi. Iran on kuitenkin kyennyt iskuillaan vaurioittamaan ja joissakin tapauksessa jopa sulkemaan joitakin USA:n tukikohtia Persianlahden maissa.
6 kommenttia julkaisuun “Persianlahden monarkiat vetosivat Venäjään Iranin iskujen lopettamiseksi”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Arabimaat Iranin ympärillä (ja muutkin) yksi toisensa jälkeen ovat alkaneet sanoutua irti yhteistyöstä USA:n kanssa. Eivät lähde sotaan sen ja Israelin kanssa (Israelin puolesta). Tämä on Trumpin ja Netanyahun lopun alku.
Hyökkäys Iraniin on selvsti pitkän valmistelun tulos. Eräänä esimerkkinä olen huomannut sen seikan,että kaikissa haastatteluissa ulkoiranilaiset antavat täysin saman lausunnon,kuin yhdestä paperista lukisivat. Näitä ryhmiä on selkeästi prepattu kertomuksissaan. Sama tilanne useissa maissa. Lausunnot vain noudattavat samaa kaavaa mitä amerikkalaiset itse käyttävät.
”Hyökkäys Iraniin on selvsti pitkän valmistelun tulos.”
Näin voinee sanoa. Vuoden 1979 (islami)vallankumous suisti silloisen Shahin vallasta, josta toimenpiteestä jenkit ja britit ”tykkäsivät kyttyrää”. Iranin islamilaisen tasavallan nujertamisen suunnittelun nähtävästi aloitettiin tuon tapahtuman jälkeen. Jo silloin kaiken keskiössä oli öljy.
Ehkä sitä on valmisteltu pitkään, mutta ei kovin hyvin suunniteltu. Siitä on tulossa täysi katastrofi kuten useat sotilashenkilöt ovat ennustaneet.
Asiahan on simppeli. Israel ja Yhdysvallat hyökkäsivät Iraniin ilman vähäisintäkään provosointia. Päin vastoin Iran on kaikissa yhteyksissä korostanut pidättäytyvänsä ydinaseen hankkimisesta ja tarjoutunut todistamaan sen asianmukaisin tarkastuksin. Asiasta oli hyvä sopimuskin tarkastuksineen. Se ei ollut Iran, joka siitä lähti, vaan Trumpin hallinto.
Yhdysvallat ja Israel ovat siis kaikkiin mahdollisiin laittomuuksiin syyllisiä hyökkääjiä. Analyysissä mainittujen arabimaiden halu estää Iranin hyökkäykset maissaan sijaitseviin Yhdysvaltojen tukikohtiin on absurdi. Sen sijaan noista jokaisen olisi syytä katsoa peiliin ja nähdä siitä hyödyllinen idiootti. Toki noiden maiden eliitti on rikastunut satumaisesti tehdessään yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa, mutta rauhaa, maiden suvereniteettia ja kansojen hyvinvointia ajatellen ei olisi kannattanut; ei ainakaan Yhdysvaltojen perustaa noita tukikohtiaan.
Iranhan on ilmoittanut lopettavansa omat hyökkäyksensä, kun Israel ja USA sodan aloittajina ensin lopettavat omansa. Kyse on Israelin ja Yhdysvaltojen pitkäaikaisesta suunnitelmasta tuhota tai ottaa hallintaansa Iran, mikä avaisi näille mahdollisuuksia Suur-Israelin perustamiseen ja maailmanhallintaan.
”Sen sijaan noista jokaisen olisi syytä katsoa peiliin ja nähdä siitä hyödyllinen idiootti.”
Siitä peilistä näkyisi myös Suomen poliittinen johto. Tilannehan on täysin sama kuin DCA-sopimuksen Yhdysvaltain kanssa solmineilla muuallakin. Lähi-idässä Iran on koko ajan julkisesti kertonut tuhoavansa Yhdysvaltain DCA-tukikohdat kaikista maista, joista Iraniin hyökätään. Ja niin se myös teki (Espanja vielä varmuuden vuoksi kielsi sen maaperällä olevien USA:n tukikohtien käytön tähän Iranin sotaan). Tuskin Iran kuitenkaan sinne asti edes olisi ohuksia lähettänyt. Samoin ei Venäjä pahemmin välittäne kaukana Länsi-Euroopassa olevista DCA-tukikohdista ellei syty varsinaista sotaa. Niitähän on siellä ja muuallakin maailmassa ollut jo kymmeniä vuosia (aina II maailmansodasta lähtien).
Suomen asema on kaikkein huonoin. Ensinnäkin vaikka Iran hyvin nopeasti ja helposti tuhosi lähi-idän maista USA:n tukikohdat, on Venäjän sotilaallinen potentiaali kertaluokkaa vahvempi. Suomen 15 DCA-tukikohtaa hajoavat atomeiksi hyvin nopeasti muiden kohteiden muassa. Toiseksi Suomi on aivan Venäjän Murmanskin tukikohtien ja suurkaupunki Pietarin porteilla. Jos sota syttyy tai tilanne kiristyy riittävän paljon, Venäjä ei jää katselemaan noiden tuhoutumista, vaan kohdistaa varmasti ensi-iskun tai ennalta ehkäisevän iskun noihin tukikohtiin tarvitsematta käyttää edes järeintä kalustoaan.
On arvioitu, että Iranilla on pelkästään ohjuskalustoa n. 450 000. Siitä piisaa kyllä pitkäksi aikaa ja koko ajan tehdään kallioperän alla lisää. Venäjän resurssit ovat vielä paljon suuremmat. Osansa on vielä silläkin, että ”lännen” sotakalustosta vastaa yksityinen aseteollisuus, jonka ainoa tarkoitus (kuten nykyaikana kaikessa) on tuottaa omistajilleen mahdollisimman suuret voitot. Tuosta seuraa se, että ”länsiaseet” ovat erittäin kalliita ja pitempi sota köyhdyttää maan kuin maan. Kiinassa, Venäjällä, Pohjois-Koreassa, jne. aseteollisuus on valtaosalta julkisen sektorin hallussa, jolloin aseet voidaan valmistaa paljon halvemmalla, kun ei tarvitse ottaa huomioon miljardöörien voittoja.
Kannattaisi palata wanhan hyvän ajan käytäntöihin eli hyviin naapuruussuhteisiin Venäjän kanssa. Silloin Suomella ei olisi mitään sotilaallista uhkaa, koska ei Venäjällä, edes mahdollisen maailmansodan syttyessä, olisi mitään syytä hyökätä pieneen neutraaliin maahan. Vastaavalla tavalla kuin Ruotsi säilyi II maailmansodan ajan sodan ulkopuolella puolueettomana valtiona. Hintana tosin oli ”ystävyys” ja kaupankäynti natsi-Saksan kanssa. Mikä tahansa hinta on maksamisen arvoinen, jos maa siten pysyy sotien ulkopuolella. Suomen nykyinen tie vie vääjäämättä sotaan, jossa maa yhtä varmasti tuhotaan. Ei USA tule auttamaan – päinvastoin – vaikka hölmöt sitä kuinka toivoisivatkin.