Iranin tilanteesta ja ydinsodan uhasta

Iran on tällä hetkellä maailmanpolitiikan polttopisteessä. USA on koonnut lentokoneita ja laivastoa Lähi-Itään, ja uhkaa Irania iskuilla, jos tämä ei suostu erilaisiin myönnytyksiin, ja neuvottelut ovat parhaillaan käynnissä.

Nykyinen Iran syntyi 1979, kun islamilainen vallankumous kaatoi maata USA:n etujen mukaisesti johtaneen shaahin. Iran on laaja maa, joka ei ole maantieteellisesti eikä väestöllisesti yhtenäinen, ja eri alueilla ja eri väestöryhmillä on erilaisia tarpeita. Uskonto oli ainoa sellainen tunnus, jonka taakse väestön valtaosa saattoi ryhmittyä vallankumousta varten, ja siksi uudesta valtiosta tuli nimenomaan islamilainen tasavalta. Tasavallan perustajat panivat hyvin suuren painon maan itsenäisyydelle ja riippumattomuudelle, ja eduskunnan ja hallituksen yläpuolella toimivat korkein johtaja ja valvojien neuvosto, joilla on viimeinen sana uskontoon, itsenäisyyteen, riippumattomuuteen ja turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä.

Iranin hallinnon näkemys on alusta alkaen ollut se, että se on yksin ja vihollisten ympäröimä, ja ikävä kyllä historia on osoittanut tämän pitävän paikkansa. Kansantulosta onkin käytetty huomattava osa puolustuksen vahvistamiseen, ja tämä on luonnollisesti leikannut mahdollisuuksia nostaa kansalaisten elintasoa. Vaikka vastassa on ollut mahtava USA, joka on pyrkinyt vahingoittamaan Irania erilaisilla rajoituksilla ja sanktioilla, Iran on onnistunut pysymään itsenäisenä jo 47 vuotta ja noussut yhdeksi Persian lahden johtavaksi valtioksi, mikä on melkoinen saavutus. Vaikutelmani on, että Iranin johtajat ovat asettaneet itsenäisyyden ja riippumattomuuden säilyttämisen kaikkien muiden tavoitteiden edelle, ja tämä ei ehkä olisi ollut mahdollista demokraattisemman valtion puitteissa.

Iranin hallinto on varsin autoritäärinen, uskonnollis-konservatiivinen ja militaristinen, ja siten monelle läntiselle liberaalille kuin punainen vaate. Jotkut jopa toivovat, että olisi hyvä, jos USA hyökkäisi Iraniin ja vaihtaisi sen hallinnon mieleisekseen. Tämä on kuitenkin kapea ja historiaton näkökulma ja osaltaan kymmenien vuosien propagandarummutuksen tulosta: ei nähdä metsää puilta. USA:n ja Israelin uhka Iranille ei ole poistunut, vaan entisestään kärjistynyt, viime kesänä avoimen sodan asteelle. Kumpikaan uhkaajista ei ole kiinnostunut iranilaisten omista tarpeista, eikä halua vahvaa, demokraattista Irania, vaan jotakin, jonka ne voivat alistaa omaan käyttöönsä. Jos USA ja Israel saavat nykyisen Iranin hallituksen kaadettua, ei tilalle synny uutta ”eurooppalaistyylistä” valtiota, vaan raunio, josta meillä on pelottavia esimerkkejä: Irak, Syyria, Libya, Afganistan. Vasta sen jälkeen, kun USA:n ja Israelin uhka on poistunut, voi iranilaisilla olla mahdollisuus toisenlaiseen valtioon: tällä hetkellä näyttää siltä, että Iranin nykyinen johto on itsenäisyyden ja valtiollisen olemassaolon ainoa tae.

12 päivän sota

Israel, Iran ja USA kävivät kesäkuussa 2025 ns. 12 päivän sodan, jonka Israel aloitti terrori- ja ilmaiskuilla Iraniin, Iran vastasi ohjusiskuilla Israeliin, jotka jatkuivat lähes kaksi viikkoa. Lopuksi USA teki pommitushyökkäyksen Iranin ydinlaitoksiin, ja Iran ohjusiskun USA:n tukikohtaan Persianlahdella, jonka jälkeen saatiin aikaan tulitauko. Vihollisuudet alkoivat Mossadin/CIA:n organisoimalla terroristihyökkäyksellä: Iraniin oli solutettu kenties jo paljon aiemmin joukko terroristeja, jotka tekivät drooneilla yllätyshyökkäyksen Iranin ilmapuolustuksen tutka-asemia vastaan. Samaan aikaan hyökättiin singoilla Iranin ylimpien sotilasjohtajien ja ydintutkijoiden koteihin. Ilmapuolustus kärsikin jonkin verran vaurioita, ja ainakin vallankumouskaartin johtaja ja yhdeksän ydintutkijaa saivat surmansa. Israelin varsinainen hyökkäys tapahtui lentokoneista ammutuilla ohjuksilla. Iran vastasi pitkitetyllä drooni- ja ohjushyökkäyksellä Israeliin, käyttäen aluksi vanhimpia ohjuksiaan Israelin ilmatorjunnan resurssien kuluttamiseksi, ja käyttäen raskaimpia aseitaan vasta viikon pohjustuksen jälkeen.

Taistelujen päätyttyä kaikki ilmoittivat voittaneensa: Israel ilmoitti tuhonneensa Iranin ilmapuolustuksen niin, että se oli voinut toimia vapaasti Iranin ilmatilassa, ja aiheuttaneensa muita merkittäviä vaurioita. USA ilmoitti täydellisesti tuhonneensa Iranin ydintutkimuskeskuksen, kun taas Iran ilmoitti torjuneensa hyökkäyksen ja aiheuttaneensa Israelille vakavia vaurioita. Taistelujen tuloksesta on käyty jälkeenpäin runsaasti keskustelua. Sen perusteella oma näkemykseni taistelujen kulusta on seuraava. Ainoa todella tehokas osa Israelin hyökkäystä oli alun terrori-isku, joka tuli yllätyksenä. Drooneja kyettiin viemään umpinaisissa pakettiautoissa tutka-asemien lähistölle, ja useita asemia saatiin tuhottua ja puolustusta heikennettyä. Johtohenkilöiden murhaaminen räjähteillä kotonaan kerrostaloissa samalla kun siviilejä kuolee on sotarikos, mutta se on Mossadin tyyli. Sen sijaan Israelin väitteestä, että se kykeni tunkeutumaan vapaasti Iranin ilmatilaan, ei ole mitään näyttöä, ja on todennäköistä, että hyökkäykset tehtiin Irakin ilmatilasta ohjusten maksimikantaman päästä ilmatorjunnan välttämiseksi. Israelin omat ballistiset ohjukset aiheuttivat vahinkoja, mutta niitä ei ollut kovin paljon. Kun Iran sodan toisella viikolla otti käyttöön raskaammat ohjuksensa, Israelin ilmatorjunta oli jo käyttänyt suuren osan torjuntaohjuksistaan, ja THAAD-, Patriot- ja Iron Dome-torjuntajärjestelmät osoittautuivat tehottomiksi näitä nopeampia ohjuksia vastaan. Iranin ohjukset alkoivat säännöllisesti läpäistä puolustuksen ja tuhota kohteitaan. Ohjukset olivat myös niin tarkkoja, että niillä kyettiin osumaan yksittäisiin rakennuksiin, kuten Mossadin päämajaan ja sotilastutkimusta tekevään Weissman-instituuttiin. Muutaman päivän jälkeen Israel oli kypsä tulitaukoon.

Tulitaukonäytelmä

Tulitaukoon pääsemiseksi järjestettiin erikoinen näytelmä. Sekä Israel että USA:n hallinnon sotahaukat painostivat Trumpia massiiviseen ilmahyökkäykseen Iraniin, mutta Trump oli huolestunut siitä, että Iranin vastaisku sellaiseen voisi tuhota suurimman osan USA:n Lähi-Idän tukikohdista, ja Iran voisi myös sulkea Hormuzin salmen öljyliikenteen, mikä saisi maailman talouden sekasortoon. Niinpä hän ilmeisesti neuvotteli Iranin kanssa rajoitetusta ”sotanäytelmästä”, jossa kumpikin puoli iskisi kerran, ja aselepo solmittaisiin sen jälkeen. Trump ilmoitti massiivisesta B-1 häivepommittajilla ja bunkkerinmurskauspommeilla tehdystä iskusta Iranin vuoristotunneleihin kaivettuun ydintutkimuslaitokseen, ja väitti tuhonneensa laitoksen. Iran iski puolestaan USA:n Omanissa sijaitsevaan tukikohtaan, ja tuhosi sieltä suuren tutkalaitteiston. Jälkikommenteissa on vahvasti epäilty niin B-1 pommittajien kuin bunkkerinmurskauspommienkin käyttöä, koska vahingot vaikuttavat rajoittuneen siihen, että vain yhden sisäänajotunnelin suu oli romahtanut, mikä sopisi pikemminkin Tomahawk-risteilyohjusten käyttöön. Trump pääsi kuitenkin esiintymään voittajana, ja niin Israel kuin Irankin lopettivat pommitukset.

Tulkintani sodan tuloksesta on, että Iran käytännössä voitti sodan, vaikka mediassa puhuttiinkin enemmän Trumpin voitosta. USA ei uskaltanut aloittaa vakavaa sotaa sen kanssa, ja Israel jäi selvästi alakynteen: Iran olisi kyennyt jatkamaan tuhoisaa ohjuspommitusta vielä ainakin viikkoja. Sota myös osoitti, että Iran voi halutessaan iskeä mihin vain Israelissa, ja Israelin kyky torjua näitä iskuja on korkeintaan välttävä. USA:n THAAD-torjuntajärjestelmä oli tehokkain, mutta sekään ei kyennyt torjumaan kaikkia ohjuksia. Järjestelmä on myös hyvin kallis eikä USA:lla ole niitä kuin kahdeksan, kaksi niistä nyt juuri Israelissa. Sen ohjukset ovat myös hyvin arvokkaita eikä niitä ole suuria määriä varastossa. Patriot- järjestelmä osoittautui niin tehottomaksi, että Israel on lopettanut kokonaan sen käytön.

Joudutaanko uuteen yhteenottoon?

Noin kuukausi sitten Iranissa alkoivat mielenosoitukset, jotka kohdistuivat elintarvikkeiden hintojen nousuun ja maan valuutan rialin ostoarvon jyrkkään heikkenemiseen. Mielenosoitukset laajenivat koko maahan, ja lopulta muuttuivat väkivaltaisiksi, ja tulitaisteluissa kuoli tuhansia ihmisiä, sekä mielenosoittajia että viranomaisia. Viranomaiset sulkivat tietoliikenteen ja saivat lopulta tilanteen hallintaansa, useita satoja ihmisiä pidätettiin. Lännessä Iranin viranomaisten toiminta mielenosoitusten johdosta on laajasti ja hyvin jyrkästi tuomittu.

Samaan aikaan USA on lähettänyt Lähi-Itään paljon kalustoa ja kaksi laivasto-osastoa, toisen Intian valtamerelle, toisen Välimerelle, ja uhannut Irania rangaistusiskuilla, jos se ei suostu joihinkin vaatimuksiin. Nämä vaatimukset ovat vaihdelleet ajan myötä: ensin suostumista ydinaserajoituksiin, sitten kansalaisten surmaamisen lopettamista, sitten taas ydinaserajoituksia, ja lopuksi pitkän matkan ohjusaseistuksesta luopumista. Iran on puolestaan ilmoittanut, että jos USA iskee Iraniin, niin Iran iskee vastavuoroisesti USA:n Persianlahden tukikohtiin, ja lisäksi Israeliin.

Tämänhetkinen tilanne on se, että Israel haluaa sotaa Irania vastaan juuri nyt, koska se pelkää Iranin valmistavan ydinaseita. Jos Iranilla olisi ydinase, Israel ei enää voisi kiristää omien ydinaseidensa käytöllä. Israelin ongelmana on, että sen omat voimat eivät riitä, vaan USA:n pitäisi tehdä pääosa sotimisesta sen puolesta. USA:n hallinnossa on vahva Israel-mielinen siipi, joka kannattaa hyökkäystä, mutta myös heitä, jotka näkevät sen kovin riskialttiina, erityisesti Iranin viimekesäisen voiman näytöksen jälkeen. Trump itse ei edelleenkään näytä pitävän hyökkäystä hyvänä ideana, mutta on kuitenkin taipunut keskittämään niin laivasto-osastoja kuin lentovoimiakin alueelle.

Yritys luoda vallankumouksellinen tilanne Iranissa

Tammikuun mielenosoituksiin liittyneiden mellakoiden tausta ja se, miten tilanne eteni, ovat kuin toimintaelokuvasta. Mellakat ja niihin liittyneet kuolemantapaukset vaikuttavat olleen Mossadin/CIA:n yritys luoda Iraniin vallankumouksellinen ja kaoottinen tilanne, jonka aikana olisi voitu käynnistää hyökkäys hallituksen vaihtamiseksi. Iranin taloustilanne on jo kauan ollut tukala USA:n sanktioiden vuoksi, ja niitä on kiristetty edelleen. USA:n talousministeri Scott Bessent on sanonut televisiohaastattelussa, että kiristysten tarkoituksena oli saada aikaan mielenosoituksia, ja näin tapahtuikin vuoden lopussa. Mielenosoitukset olivat aluksi rauhallisia, mutta ne muuttuivat väkivaltaisiksi, kun Mossadin/CIA:n aseistamat ja maahan soluttamat sadat terroristit liittyivät mielenosoittajiin ja aloittivat tulittamaan mielenosoitusta valvovia poliiseja ja sotilaita tarkoituksena saada aikaa väkivaltainen vastareaktio, jolloin tilanne olisi voinut muuttua edelleen vakavammaksi. Kun vastareaktiota ei tullut, terroristit käänsivät aseensa mielenosoittajiin, ja tästä syntyivät suurimmat ihmismenetykset. Terroristeja johdettiin Elon Muskin Starlink-satelliittipuhelinverkon avulla mahdollisesti maan ulkopuolelta. Venäjä on Ukrainassa oppinut miten Starlink-järjestelmää voi häiritä, ja Iran kykeni sen teknologian avulla hidastamaan satelliittiyhteydet lähes käyttökelvottomiksi, jolloin terroristien yhteistoimintaa ei enää voitu johtaa. Viranomaiset sulkivat mobiiliverkot, jolloin Starlink-laitteet olivat ainoita lähettimiä, ja ne voitiin paikallistaa ja niiden käyttäjät vangita, jolloin mellakat ja mielenosoitukset loppuivat.

Iranin mukaan mellakoissa kuoli noin 3100 ihmistä. Mellakoiden aikana käynnistyi länsilehdistössä voimakas propagandakampanja, jonka mukaan Iran olisi tappanut 30 000 mielenosoittajaa. Iran julkaisi 3100 nimen listan, joka sisältää sekä viranomaisia että mielenosoittajia, ja terroristeja, jotka eivät suostuneet antautumaan, ja ilmoitti, että se on valmis lisäämään listaan nimiä, jos jollakin taholla on niitä tiedossa – uusia nimiä ei ainakaan toistaiseksi ole ilmaantunut. Joka tapauksessa USA:n ja Israelin yritys luoda sellainen tilanne, jossa ulkopuolisella avulla olisi mahdollisesti saatu aikaan vallanvaihdos, ei onnistunut, ja USA joutui käynnistämään neuvottelut Iranin kanssa.

Mistä oikein neuvotellaan?

USA on tapahtumien kuluessa esittänyt Iranille useita vaatimuksia rikastetun uraanin luovuttamisesta aina pitkän matkan ohjusten kieltoon, ja nämä näyttävät olevan peräisin Israelin tarpeista. Varsinainen Israelin huolenaihe ja siten neuvottelujen pääkohde vaikuttaa olevan seuraavanlainen. Iranilla tiedetään olevan 440 kiloa 60% rikastettua uraania, joka periaatteessa riittää useankin ydinaseen valmistukseen. Ennen viime kesäkuun sotaa tämä erä oli IAEA:n tarkastajien valvonnassa: tiedettiin, mihin se oli varastoitu, ja tarkastajat saattoivat tehdä sinne tarkastuskäyntejä. Iran oli siis tilanteessa, jossa se periaatteessa voisi valmistaa ydinaseen, mutta ei ollut ydinasevaltio. Kesäkuun sodan jälkeen Iran ei kuitenkaan ole päästänyt tarkastajia ydinlaitoksiinsa, ja kulunut puoli vuotta olisi voinut riittää uraanin muokkaamiseen aseeksi, joten tilanne on epämääräinen. Iran ei ole missään vaiheessa sanonut tavoittelevansa ydinasetta, mutta varmuutta siitä ei ole, ja Israelille se olisi ratkaisevan tärkeää. Useat Iranin ohjuksista kykenisivät kuljettamaan ydinkärjen, ja viime kesän tapahtumat osoittivat, että se kykenee läpäisemään Israelin ohjustorjunnan. Jos myös Iranilla olisi ydinase, olisi Israelin suurin valttikortti mitätön. Joten neuvottelujen minimitulos Israelin ja siten myös USA:n kannalta on se, että voidaan palauttaa tilanne ennen kesäkuun sotaa, jolloin tiedettiin, että Iranilla ei ole ydinasetta.

Millä USA uhkaa Irania?

USA:lla ei ole Lähi-Idässä sellaisia voimia, että niillä voisi tehdä maahyökkäyksen Iraniin, joten kyse on pommituksista, joita voidaan tehdä lentokonepommituksina, lentokoneista ammuttavilla ohjuksilla, tai laivoista tai sukellusveneistä ammuttavilla Tomahawk-risteilyohjuksilla. Tavoitteena on aiheuttaa Iranille niin suuria vahinkoja, että sen olisi pakko suostua USA:n vaatimuksiin. USA:lla on tällä hetkellä Omanin lahdella yksi lentotukialus saattoaluksineen, ja Välimeren puolella on useita muita aluksia. Persianlahden alueella on noin 100 ilmahyökkäykseen sopivaa lentokonetta, ja lentotukialuksella on lisäksi noin 50 sellaista konetta. Ohjukset ovat suuresti muuttaneet sitä, mitä lentotukialuksilla voi tehdä: kun aikoinaan Iranin sodassa USA:lla oli Persianlahdella kaksi lentotukialusta, niin nyt Abraham Lincoln – lentotukialus on pysytellyt Intian valtamerellä lähes 1000 km etäisyydellä Iranin rannikosta, Iranin ohjusten kantomatkan rajoilla. Tämä tekee vaikeaksi käyttää sen lentokoneita hyökkäykseen Irania vastaan, koska koneet jouduttaisiin välitankkaamaan ilmassa kesken matkaa, ja hitaasti lentävän tankkauskoneen kanssa ne olisivat suuressa vaarassa Persianlahden yllä. Lentokoneiden lisäksi hyökkäykseen voitaisiin käyttää laivoissa ja kenties sukellusveneissä olevia Tomahawk-ohjuksia, joka on USA:n pääase maamaaleja vastaan. Näitä arvioidaan olevan Lähi-Idässä olevissa laivoissa laukaisuvalmiina noin 400 kpl. Jos hyökkäys alkaa, myös Israel liittyy siihen sekä pitkän matkan ohjuksilla että lentokonehyökkäyksillä, kuten viime kesänäkin. Israelilla on useita kymmeniä tarkoitukseen sopivia lentokoneita, mutta sekin joutuu välitankkaamaan ne lennossa päästäkseen niin pitkälle Irakin alueelle, että voi iskeä Iraniin.

Tämä on merkittävä tulivoima, jolla voi saada aikaan huomattavaa paikallista vahinkoa, mutta ei kuitenkaan nopeasti suuren maan mittakaavassa merkittäviä, toiminnan halvaannuttavia tuhoja. On esitetty epäilyjä siitä, että Lähi-Idässä varastoissa olevat ohjukset eivät riitä kovinkaan pitkään sodankäyntiin. Tomahawk-ohjuksia voi ladata laivoihin vain siihen tarkoitukseen varustetussa satamassa, ja Lähi-Idän ainoa sellainen on Persianlahdella Bahrainissa, jonne USA:n laivat tuskin uskaltautuvat sotatilanteessa purjehtimaan.

Millä Iran puolustautuu?

Iran on valmistautunut juuri tällaiseen sotaan USA:ta vastaan jo kauan, ja sillä on valmiina tuhansia erilaisia ohjuksia, niin maa- kuin merimaalejakin vastaan. Ohjukset ja niiden lähetysalustat ovat suojassa kalliotunneleissa, joita Tomahawk-ohjukset eivät pysty murtamaan. Ilmatorjunnan rooli tulee olemaan erittäin tärkeä: Iranilla on itse kehitettyjä ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä, mutta niiden suorituskyvystä ei ole varmuutta. Kesäkuun sodan aikana Iran pudotti kaksi USA:n miehittämätöntä vakoilukonetta, mutta kyvystä ohjusten torjuntaan ei ole tietoja. On mahdollista, että Iranilla on sekä Venäjän että Kiinan toimittamaa ilmatorjuntakalustoa, joista Venäjän kalusto on osoittautunut Ukrainan sodassa hyvin tehokkaaksi.

Iran voi iskeä ainakin kaikkiin kymmenkuntaan Persianlahden ympärillä olevaan USA:n sotilastukikohtaan, USA:n laivasto-osastoon ja Israeliin. On hyvin mahdollista, että laivasto-osasto joutuisi ohjusten pelossa siirtymään niin kauas merelle, etteivät sen lentokoneet enää kykenisi osallistumaan Iranin pommituksiin. Iran voisi halutessaan myös sulkea Hormuzin salmen, joka johtaisi öljyn hinnan nopeaan nousuun ja talouskriiseihin kaikkialla.

Ydinsotaako kohti?

Vaikka USA on esiintynyt uhkaavasti, Iranin asema juuri alkaneissa neuvotteluissa vaikuttaa vahvalta. Se ei suostunut neuvottelemaan USA:n Israelin vaatimuksesta esittämistä ohjusrajoituksista, vaan ainoastaan ydinaserajoituksesta. Neuvottelut uhkasivat jo katketa, mutta kaikki Persian lahden maat pyysivät kaaosta peläten niiden jatkamista, ja lopulta USA:n oli pakko hyväksyä Iranin asettama rajoitus. Näyttää siltä, että Iran on aika luottavainen kykyynsä kestää USA:n ja Israelin yhteinen hyökkäys, ja aiheuttaa itse niille sellaisia tappioita, että päädytään taas tulitaukoon. Niinpä neuvotteluista tulee varmasti vaikeat. Koko tilanne on hyvin erikoinen: USA:lla ei ole sodassa juuri mitään omaa voitettavaa vaan vain hävittävää ja suuret riskit, ja kuitenkin se on lähes valmis sotimaan pelkästään Israelin tarpeiden mukaan. Häntä heiluttaa koiraa.

Jos sota syttyy, on ydinsotaan ajautumisen mahdollisuus suurempi kuin kenties koskaan sitten Kuuban kriisin 1962. Jos Iran onnistuu sodassa ajamaan Israelin kovin ahtaalle, se voi viimeisenä keinonaan turvautua ydinaseeseen. Samoin jos USA joutuu tilanteeseen, jossa se voisi vaikuttaa hävinneeltä – omat hyökkäysaseet on kulutettu, eikä tulosta ole tullut, tai Iran vaikkapa onnistuu upottamaan jonkin laivaston laivan – voi Trump tulla tulokseen, että kasvot on pelastettava, ja turvautua taktiseen ydinaseeseen. Jos Iranilla on ydinase, mitä silloin tapahtuu?

Ydinsodan uhka todennäköisesti poistuisi, jos Kiina ja/tai Venäjä ottaisivat Iranin oman ”ydinsateenvarjonsa” alle, ja ilmoittaisivat, että ydinhyökkäys Iraniin on kuin hyökkäys niitä itseään kohtaan, se pitäisi Israelin ja USA:n kurissa. Iran voi kuitenkin olla liian ylpeä ja itsenäinen pyytääkseen sellaista suojelusta.