Kopioiko Orpon hallitus uhan ”ajatusrikoksista” Saksasta

Aiotaanko toisinajattelusta eli ”ajatusrikoksista” tehdä Suomessa rangaistavaa? Siltä vaikuttaa, sillä Suomessa on otettu käyttöön uusia termi kuten ”viranomaisvastaisuus”. Yhä useammin käytetään myös ”yhteiskuntavastaisuutta”. Molemmat uudet leimakirveet aiotaan ujuttaa myös lainsäädäntöön. Orpon hallitus aikoo tehdä näin ilman sen laajempaa selvitystä, tutkimusta tai keskustelua. Uusia määritelmiä aiotaan käyttää perusteluna lisättäessä viranomaisten toimivaltuuksia.

Orpon hallituksen esitys eduskunnalle rikostiedustelua koskevaksi lainsäädännöksi lähetettiin lausuntokierrokselle 19.2.2026. Tarkoituksena on sallia tiedustelumenetelmien käyttö ”uhkaperusteisesti” silloin, kun kyse ei ole varsinaisesta rikoksesta tai sellaisen valmistelusta.

Poliisilakiin lisättävän uuden 5b-luvun 3§:n mukaan ”Rikostiedustelukeino voidaan kohdentaa henkilöön, jonka voidaan henkilön lausumien, uhkausten tai käyttäytymisen taikka olosuhteiden perusteella olettaa osallistuvan 3 §:ssä tarkoitettuun yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta vakavasti uhkaavaan toimintaan.”

Lain perusteluosassa todetaan myös, että ”samanaikaisesti yleinen viranomaisvastaisuus on lisääntynyt ja kynnys kohdistaa uhkailua ja jopa väkivaltaa viranomaisia kohtaan on madaltunut”.

Täsmälleen samaa lausetta käytetään myös oikeusministeriön mietinnössä (2026:2), joka koskee perustuslain 10 §:n muuttamista ja kotirauhan suojan murtamista. Näin halutaan tehdä, jotta tiedustelua voitaisiin kohdistaa nykyisin kotirauhan suojaamaan tilaan.

Vuonna 2021 Keskusrikospoliiisin tutkintatoimiston päällikkö Timo Kilpeläinen totesi Verkkouutisissa (5.12.2021): ”Niin sanotut vanhan liiton rikolliset kunnioittivat poliisia, mutta tänä päivänä toimijakenttään on tullut ulkomaalaistaustaisia rikollisryhmiä ja ryhmittymiä ja tällainen poliisi- ja laajempikin yhteiskuntavastaisuus näkyy”.

Kilpeläinen asettaa ulkomaisen järjestäytyneen rikollisuuden samalle viivalle ”yhteiskuntavastaisuuden” kanssa. Ilmeisesti signaali on, että mikäli kritisoi julkisesti vaikkapa Suomen valtamedian ja poliittisen eliitin valtarakennelmia, on ”yhteiskuntavastainen” ja siis rikollinen.

Poliisi on useissa uutisissa mm. Aamulehdessä (7.9.2023) väittänyt, että ”viranomaisvastaisuus” on noussut. Sitä, miten tätä ”viranomaisvastaisuutta” mitataan ja millaisia indikaattoreita siinä seurataan, ei kuitenkaan kerrota. Suomen valtamedia ei myöskään väitteitä kyseenalaista, sillä kyseenalaistaminen tulkittaisiin varmaankin ”viranomaisvastaisuudeksi”.

Saksa esimerkkinä

Vaikuttaa siltä, että suomalaiset viranomaiset ovat kopioineet molemmat termit suoraan Saksasta. Kyse ei Saksassakaan ole laittomasta toiminnasta, vaan yhteiskunnan ”mustamaalaamisesta” ja ”kiihotuksesta”. Eli pohjimmiltaan kyse on erimielisyyksistä ja tyytymättömyydestä, jota väestön keskuudessa on havaittu ja joka saattaa olla myös vahvistumassa.

Saksan sisäinen tiedustelupalvelu  BfV (Bundesverfassungsschutz) otti käyttöön vuonna 2021 koronakriisin jälkimainingeissa uuden käsitteen, jota se kutsui ”perustuslain suojelun kannalta olennaiseksi valtion delegitimoinniksi” (Verfassungsschutzrelevante Delegitimierung des Staates).

Se määriteltiin vuonna 2022 BfV:n julkisessa vuosikertomuksessa näin:

”Tähän ilmiöön osallistuvat toimijat pyrkivät keskeyttämään perustuslailliset perusperiaatteet tai heikentämään merkittävästi valtion tai sen instituutioiden toimintaa. He mustamaalaavat demokraattisia päätöksentekoprosesseja ja lainsäädäntö-, toimeenpano- ja oikeuslaitoksen instituutioita, kiistävät julkisesti niiden legitimiteetin ja vaativat virallisten tai oikeudellisten määräysten ja päätösten huomiotta jättämistä. Tämäntyyppinen delegitimitointi ei yleensä tapahdu kyseenalaistamalla suoraan itse demokratiaa, vaan pikemminkin jatkuvalla kiihotuksella demokraattisesti legitimoituja valtion edustajia ja instituutioita sekä heidän päätöksiään vastaan ja niiden mustamaalaamisella. Tämä voi heikentää luottamusta koko valtiojärjestelmään ja heikentää sen toimintakykyä. Tällainen kiihotus on ristiriidassa perustuslaillisten perusperiaatteiden, kuten demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen, kanssa.”

Sittemmin sama virasto BfV on todennut ilmiön olevan käytännössä niin pientä, ettei sitä enää tarvitse tarkkailla. Huomionarvoista kuitenkin on, että kriittinen suhtautuminen rokotuksiin ja koronan rajoitustoimiin, haluttiin nostaa ”ilmiönä” perustuslakia vaarantavien liikkeiden joukkoon yhdeksi uhaksi.

Saksassa on onnistuttu synnyttämään kuva ”kunnon kansalaisista” ja sitten ”muista”, jotka ovat ”yhteiskuntavastaisia”. Suomessa yritettäneen tehdä samoin.

Ilmeisesti ”hyvä ihminen” ei kritisoi yhteiskuntaa, mutta ”paha ihminen” kritisoi. Hyvän ihmisen mielestä suojelupoliisi on Jumalasta seuraava, paha ihminen uskaltaa kyseenalaistaa. Yhteiskunta on kuitenkin niin moninainen rakenne, että tuntuu absurdilta edes puhua ”yhteiskuntavastaisuudesta”. Ehkä rehellisempää olisi puhua siitä, että eliitti on huolestunut itseensä kohdistuvasta kritiikistä, mutta ei halua sanoa tätä ääneen.

Rinnan tämän prosessin kanssa Suomen oikeusministeriössä on lakiluonnos ”vahingollisesta tiedustelutoiminnasta”, jossa ”kriminalisoidaan järjestelmällinen vahingoittamistarkoituksessa vieraan valtion lukuun tapahtuva Suomen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon vaikuttaminen ja Suomen päätöksentekoa tai yhteiskunnallisia oloja koskevan perättömän tiedon levittäminen” (OM hankenumero OM089:00/2023).

Väitteet yhteiskunta- ja viranomaisvastaisuudesta ovat synnyttäneet pohdinnan siitä, miten väärinajattelijoita tulisi mahdollisesti rangaista. Ilmeisesti oikeusministeriössä on nähty suuria ongelmia kyseisen lain kanssa. Tämä ei ihmetytä, sillä kyse on ”väärää ajattelua” koskevasta rikoslainsäädännöstä.

Kyse lienee siitä, että jos joku esittää vääriä ja siksi mitä ilmeisemmin ”viranomais- ja yhteiskuntavastaisia” näkemyksiä, halutaan koko asia kehystää ulkomaisen tiedustelupalvelun vaikutustoiminnaksi. Näin kriminalisoitaisiin samalla poliittinen toisinajattelu.

Kuva: Yumi Kimura / CC BY-SA 2.0