Aiotaanko toisinajattelusta eli ”ajatusrikoksista” tehdä Suomessa rangaistavaa? Siltä vaikuttaa, sillä Suomessa on otettu käyttöön uusia termi kuten ”viranomaisvastaisuus”. Yhä useammin käytetään myös ”yhteiskuntavastaisuutta”. Molemmat uudet leimakirveet aiotaan ujuttaa myös lainsäädäntöön. Orpon hallitus aikoo tehdä näin ilman sen laajempaa selvitystä, tutkimusta tai keskustelua. Uusia määritelmiä aiotaan käyttää perusteluna lisättäessä viranomaisten toimivaltuuksia.
Orpon hallituksen esitys eduskunnalle rikostiedustelua koskevaksi lainsäädännöksi lähetettiin lausuntokierrokselle 19.2.2026. Tarkoituksena on sallia tiedustelumenetelmien käyttö ”uhkaperusteisesti” silloin, kun kyse ei ole varsinaisesta rikoksesta tai sellaisen valmistelusta.
Poliisilakiin lisättävän uuden 5b-luvun 3§:n mukaan ”Rikostiedustelukeino voidaan kohdentaa henkilöön, jonka voidaan henkilön lausumien, uhkausten tai käyttäytymisen taikka olosuhteiden perusteella olettaa osallistuvan 3 §:ssä tarkoitettuun yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta vakavasti uhkaavaan toimintaan.”
Lain perusteluosassa todetaan myös, että ”samanaikaisesti yleinen viranomaisvastaisuus on lisääntynyt ja kynnys kohdistaa uhkailua ja jopa väkivaltaa viranomaisia kohtaan on madaltunut”.
Täsmälleen samaa lausetta käytetään myös oikeusministeriön mietinnössä (2026:2), joka koskee perustuslain 10 §:n muuttamista ja kotirauhan suojan murtamista. Näin halutaan tehdä, jotta tiedustelua voitaisiin kohdistaa nykyisin kotirauhan suojaamaan tilaan.
Vuonna 2021 Keskusrikospoliiisin tutkintatoimiston päällikkö Timo Kilpeläinen totesi Verkkouutisissa (5.12.2021): ”Niin sanotut vanhan liiton rikolliset kunnioittivat poliisia, mutta tänä päivänä toimijakenttään on tullut ulkomaalaistaustaisia rikollisryhmiä ja ryhmittymiä ja tällainen poliisi- ja laajempikin yhteiskuntavastaisuus näkyy”.
Kilpeläinen asettaa ulkomaisen järjestäytyneen rikollisuuden samalle viivalle ”yhteiskuntavastaisuuden” kanssa. Ilmeisesti signaali on, että mikäli kritisoi julkisesti vaikkapa Suomen valtamedian ja poliittisen eliitin valtarakennelmia, on ”yhteiskuntavastainen” ja siis rikollinen.
Poliisi on useissa uutisissa mm. Aamulehdessä (7.9.2023) väittänyt, että ”viranomaisvastaisuus” on noussut. Sitä, miten tätä ”viranomaisvastaisuutta” mitataan ja millaisia indikaattoreita siinä seurataan, ei kuitenkaan kerrota. Suomen valtamedia ei myöskään väitteitä kyseenalaista, sillä kyseenalaistaminen tulkittaisiin varmaankin ”viranomaisvastaisuudeksi”.
Saksa esimerkkinä
Vaikuttaa siltä, että suomalaiset viranomaiset ovat kopioineet molemmat termit suoraan Saksasta. Kyse ei Saksassakaan ole laittomasta toiminnasta, vaan yhteiskunnan ”mustamaalaamisesta” ja ”kiihotuksesta”. Eli pohjimmiltaan kyse on erimielisyyksistä ja tyytymättömyydestä, jota väestön keskuudessa on havaittu ja joka saattaa olla myös vahvistumassa.
Saksan sisäinen tiedustelupalvelu BfV (Bundesverfassungsschutz) otti käyttöön vuonna 2021 koronakriisin jälkimainingeissa uuden käsitteen, jota se kutsui ”perustuslain suojelun kannalta olennaiseksi valtion delegitimoinniksi” (Verfassungsschutzrelevante Delegitimierung des Staates).
Se määriteltiin vuonna 2022 BfV:n julkisessa vuosikertomuksessa näin:
”Tähän ilmiöön osallistuvat toimijat pyrkivät keskeyttämään perustuslailliset perusperiaatteet tai heikentämään merkittävästi valtion tai sen instituutioiden toimintaa. He mustamaalaavat demokraattisia päätöksentekoprosesseja ja lainsäädäntö-, toimeenpano- ja oikeuslaitoksen instituutioita, kiistävät julkisesti niiden legitimiteetin ja vaativat virallisten tai oikeudellisten määräysten ja päätösten huomiotta jättämistä. Tämäntyyppinen delegitimitointi ei yleensä tapahdu kyseenalaistamalla suoraan itse demokratiaa, vaan pikemminkin jatkuvalla kiihotuksella demokraattisesti legitimoituja valtion edustajia ja instituutioita sekä heidän päätöksiään vastaan ja niiden mustamaalaamisella. Tämä voi heikentää luottamusta koko valtiojärjestelmään ja heikentää sen toimintakykyä. Tällainen kiihotus on ristiriidassa perustuslaillisten perusperiaatteiden, kuten demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen, kanssa.”
Sittemmin sama virasto BfV on todennut ilmiön olevan käytännössä niin pientä, ettei sitä enää tarvitse tarkkailla. Huomionarvoista kuitenkin on, että kriittinen suhtautuminen rokotuksiin ja koronan rajoitustoimiin, haluttiin nostaa ”ilmiönä” perustuslakia vaarantavien liikkeiden joukkoon yhdeksi uhaksi.
Saksassa on onnistuttu synnyttämään kuva ”kunnon kansalaisista” ja sitten ”muista”, jotka ovat ”yhteiskuntavastaisia”. Suomessa yritettäneen tehdä samoin.
Ilmeisesti ”hyvä ihminen” ei kritisoi yhteiskuntaa, mutta ”paha ihminen” kritisoi. Hyvän ihmisen mielestä suojelupoliisi on Jumalasta seuraava, paha ihminen uskaltaa kyseenalaistaa. Yhteiskunta on kuitenkin niin moninainen rakenne, että tuntuu absurdilta edes puhua ”yhteiskuntavastaisuudesta”. Ehkä rehellisempää olisi puhua siitä, että eliitti on huolestunut itseensä kohdistuvasta kritiikistä, mutta ei halua sanoa tätä ääneen.
Rinnan tämän prosessin kanssa Suomen oikeusministeriössä on lakiluonnos ”vahingollisesta tiedustelutoiminnasta”, jossa ”kriminalisoidaan järjestelmällinen vahingoittamistarkoituksessa vieraan valtion lukuun tapahtuva Suomen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon vaikuttaminen ja Suomen päätöksentekoa tai yhteiskunnallisia oloja koskevan perättömän tiedon levittäminen” (OM hankenumero OM089:00/2023).
Väitteet yhteiskunta- ja viranomaisvastaisuudesta ovat synnyttäneet pohdinnan siitä, miten väärinajattelijoita tulisi mahdollisesti rangaista. Ilmeisesti oikeusministeriössä on nähty suuria ongelmia kyseisen lain kanssa. Tämä ei ihmetytä, sillä kyse on ”väärää ajattelua” koskevasta rikoslainsäädännöstä.
Kyse lienee siitä, että jos joku esittää vääriä ja siksi mitä ilmeisemmin ”viranomais- ja yhteiskuntavastaisia” näkemyksiä, halutaan koko asia kehystää ulkomaisen tiedustelupalvelun vaikutustoiminnaksi. Näin kriminalisoitaisiin samalla poliittinen toisinajattelu.
Kuva: Yumi Kimura, lähde: Wikimedia Commons, CC BY-SA 2.0
7 kommenttia julkaisuun “Kopioiko Orpon hallitus uhan ”ajatusrikoksista” Saksasta”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Sama kaiku on askelten. Ei liene sattuma, että Saksa kulkee taas kansalaisvainon tienavaajana. Tähän operaatioon tarvitaan ainakin kolme elementtiä: asenteet, lait ja lakien tulkinnat. Saksa ei ole päässyt irti toisinajattelijoiden vainoamisen perinteestään. Sormea osoitettiin yleensä Itä-Saksaan mutta unohdettiin, että Länsi-Saksassa oli täysi virkakielto kaikille jotka olisivat halunneet olla demareista vasemmalla. Ja Länsi-Saksan oikeuslaitos oli täynnä natsien kanssa toimineita tuomareita.
Koronarajoitukset ja -pakotteet olivat selvästi kireämmät Saksassa kuin muualla ja valitettavasti suuri osa kansaa komppasi. Kun Suomessa melko vapaasti sai kulkea ilman maskia Saksassa huudettiin heti ääneen jos joku rohkeni poiketa.
Saksassa on instituutio nimeltään Bundespressekonferens, joka on ministeriöiden tiedottajien tapaaminen median edessä. Siellä istuu salissa tasan yksi kyselevä toimittaja, Florian Warweg, joka ei käytännössä milloinkaan saa mitään järkevää vastausta kysymyksiinsä. Siellä korskeat johtajat ylimielisinä virnuilevat korokkeeltaan.
Saksassa viruu vankiloissa edelleen lääkäreitä jotka ajattelivat potilaidensa parasta eivätkä totelleet viranomaisten määräyksiä. Jälkeenpäin kun on paljastunut, että oppositiossa olleet lääkärit lisäksi olivat asiallisesti oikeassa, niin tämä tulema ei ole auttanut heitä mitenkään. Koska heidän rikkeensä ei ollut se, että he olisivat tehneet hoidollisia virheitä vaan se, että he eivät totelleet.
Saksan tunnetuin vankilassa viruva toisinajattelija korona-ajalta on asianajaja Reiner Füllmich jolle on annettu valtiovallan toimesta täysi Julian Assange -käsittely. Hänet kidnapattiin Saksan Meksikon suurlähetystöstä ja tuotiin raudoitettuna Saksaan jossa hän on ollut eristysvankeudessa kaksi vuotta ja josta hänet tuodaan täysissä raudoissa oikeuden farssinomaisiin istuntoihin. Koska mitään järkevää syytettä ei ole kyetty esittämään on tekaistu sellainen väitetystä korona-yhdistyksen keräysvarojen väärinkäytöstä. Füllmichin tapaus on esimerkki siitä. että edes uusia lakeja ei tarvita vaan riittää kun tuomarit ovat korruptoituneita ja tekevät mielivaltaisia päätöksiä jos henkilö koetaan vaaralliseksi valtaeliitille.
Lisäyksenä edelliseen. Mielipidevaino on Saksassa ulottutunut laajalti yliopistoihin jossa vaaditaan oikein ajattelua. Asiasta kertoi tunnettu toisinajattelija Ulrike Guerot joka menetti oman professuurinsa ja mainitsi siinä yhteydessä, että ei tarvitse antaa suoraan potkuja vaan professuurin voi antaa raueta, silloin ei nouse meteliä. Hän mainitsi luvun irtisanotuista jota en muista mutta se oli ainakin kolmenumeroinen.
Kun perinteisesti radikaaleja vasemmistoääniä ei sallittu niin nykyään värillä ei ole niinkään väliä. Ulrike Guerot on aloittanut varsin konservatiivisessa ympäristössä, ollut CDU:ta lähellä ja työskennellyt EU:ssa Jacques Delorsin alaisuudessa tämän puheenjohtajuuden aikana.
Suomen viranomaisilla näyttää olevan erilaiset pelkotilat ja uhkakuvat ajatusavaruutta dominoimassa. Pitää selkeästi erottaa yhteiskuntavastaisuus ja viranomaisvastaisuus toisistaan, koska käsitteet eivät ole merkitykseltään identtisiä. Perustuslaki sanoo, että kaikessa viranomaistoiminnassa pitää noudattaa tarkasti lakia. Tästä ei kuitenkaan seuraa se, että kaikessa viranomaistoiminnassa noudatetaan tarkasti lakia. Sen viranomaislogiikan, mukaan jota kansalaisille tarjoillaan, viranomainen ei voi toimia väärin, koska laki sanoo, että kaikessa viranomaistoiminnassa on noudatettava tarkasti lakia, ja siksi hän on aina oikeassa. Havainnoitsija ja kokija, saattavat kuitnkin kokemustensa perusteella tulla toisiin ajatuksiin, josta seuraavat negatiiviset tuntemukset viranomaisia kohtaan, joka saattaa johtaa myös yhteiskuntavaataisuuteen, koska viranomaisaet ovat yhteiskunnan hierarkiassa merkittävä vaikuttaja. Terve kriittisyys on välttämätöntä viranomaistoimintaan liittyen. Tämä onkin sitten se joka halutaan poistaa hyväksikäyttäen yhteiskuntahierarkian menetelmiä joita lainsäädäntökin on. Tämä johtaa kehään valta-aseman kasvattaniseksi, joka käytännössä ruokkii itse itseään. Lakimuutokset joilla rajoitetaan kansalaiasten kansainvälisesti sovittuja oikeuksia, ovat jo itsessään kansainvälisiä rikoksia. Tämä on mahdollista, koska Suomesta puuttuvat tehokkaat oikeussuojakeinot tapauksissa joissa rikoksiin syyllistyy viranomainen. Viimevuosien tapahtumat tarjoavat tästä lukuisia esimerkkejä. Tähän liittyviä tekijöitä, nk. poliittinen eliitti on systemaattisesti pyrkinyt mitätöimään lakimuutoksillaan. Kehityskuvaan kuuluu myös se, että rikosasioiden käsittelystä annettuja säännöksiä jätetään noudattamatta syytäjätoiminnassa, ja tuomiot raapaistaan mielivaltaisesti oletuksiin perustuen,
—
”Kyse lienee siitä, että jos joku esittää vääriä ja siksi mitä ilmeisemmin ”viranomais- ja yhteiskuntavastaisia” näkemyksiä, halutaan koko asia kehystää ulkomaisen tiedustelupalvelun vaikutustoiminnaksi. Näin kriminalisoitaisiin samalla poliittinen toisinajattelu.”
Ajateleminen ylipäätänsäkin on tässä kehityskaaressa rikos, koska kaikki on jo valmiiksi ajateltu, eikä erimielisyyttä enää sallita. Vallitseva kehitys, yksisilmäinen ja kelvoton lainvalmistelu johtavat vain yhä suurempaan viranomaisten mielivaltaisuuteen, joka sitten tarjoaa hyvän kasvualustan viranomaisvastaisuudelle ja myös yhteiskuntavastaisuudelle seuraamusvaikutuksineen.
Esimerkkeinä edellämainituista kehityskulusta todettakoon viimeaikoina harjoitettu maahanmuuttajapolitiikka, Covid-toimenpiteet, ja lietsottu Venäjäuhka seuraamuksineen. Lähtökohtaisesti edellisen valosa ei ole mitään asiallisia perusteita otaksua, että viranomaiset aina toimisivat oikein, tai edes noudattaisivat lakia.
Mutta kun ylin johtomme on EU- ja EMU-päätösten jälkeen jatkanut ja syventänyt perustuslakiemme halveksuntaa Isäntämaasopimuksen, Nato- ja DCA-sopimusten kautta, jätetäänkö nämä varsinaiset ja vakavasti perustuslakia rikkoneet ihmiset ja toimijat kokonaan moisten ukaasien ulkopuolelle? Ilmeisesti, koska he ovat koskemattomia ja voivat tehdä mitä hyvänsä niin kauan kuin näiden ylimpien toimijoiden kesken vallitsee sisäinen konsensus siitä, mitä on ”oikea” politiikka – siis sotahinkuisuus, Venäjä-vastaisuus ja kansalaisten kyykyttäminen hyvinvointivaltiota alasajettaessa EK:n vaatimusten mukaisesti.
Vaikuttaa ihan siltä kuin 1930-luvun kommunistilakeja oltaisiin sepittämässä uudelleen. Kommunisteja maassa ei tosin liiemmälti enää ole. Heidän tilalleen ovat tulleet ”toisinajattelijat”, jotka ovat eri mieltä valtakunnan ulkopolitiikasta (kuten kommunistitkin olivat aikoinaan).
Ensin tulevat lait ja sitten alkavat pidätykset. Uskon että meitä, jotka kannatamme itsenäistä puolueetonta ja sotilaallisesti sekä taloudellisesti liittoutumatonta Suomea, on suhteessa enemmän kuin 1930-luvulla kommunisteja. Olemme siis vaaraksi kokoomusjohtoiselle Suomelle ja EU-diktatuurille.
1930-luvulla Etsivä keskuspoliisi tuli kommunistiksi epäillyn kotiin yleensä aamuyön tunteina ja suoritti kotietsinnän. Jos löytyi sivuakaan esimerkiksi marksilaista kirjallisuutta, rapsahti vähintään 5 vuoden vankilarangaistus. Syytteenä oli jokseenkin aina ”valtiopetoksen valmistelu”. Nykyään tämä ”kotietsintä” tapahtunee ensin netissä.
”Nykyään tämä ”kotietsintä” tapahtunee ensin netissä.2
Juuri näin! Ja ”hienostuneempi versio” tyrmään sulkemiselle on kotiaresti suljettuine pankkitileineen…
Nythän todellisuus Suomessa on sellainen, että ns. valtamedia myötäilee poliittisia päättäjiä ja heidän agendojaan eikä julkisuuteen päästetä helposti näkemyksiä tai totuuksia, jotka kyseenalaistaisivat niitä. Niin paljon mätää kuin Yhdysvalloissa onkin, niin on siellä tietääkseni paljon hyvääkin. Yksi hyvä lienee sananvapauden kunnioittaminen. Ilman laajaa sananvapautta ei ole myöskään toimivaa demokratiaa.