Yle on ottanut kantaa ajankohtaiseen kysymykseen, pitäisikö Euroopan keskustella Putinin kanssa. Viime tiistaina Nato-erikoistoimittaja Maria Stenroos päätteli ”analyysissaan”, että nyt voi olla aika keskusteluille, koska ”Ukraina vahvistuu ja Venäjä heikkenee”.
Stenroosin mukaan eurooppalaiset tulkitsevat tilannetta niin, että Venäjä ei ole enää niskan päällä, osin maan sisäisten ongelmien takia, osin Ukrainan vahvuuden takia. Venäjän ja Trumpin pelko vaihtui ”voimaantumiseen”.
Ylen esittämässä ”analyysissa” lähdetään siitä, että koska Yhdysvaltojen rooliin ei enää voida luottaa, Euroopan on siksi aika ottaa Ukrainan asia haltuunsa. Kertomatta kuitenkin jää, miten tämä tapahtuisi, kuka keskustelisi ja kenen kanssa ja ennen kaikkea, mistä edes keskusteltaisiin.
Stenroos kyllä vihjaa ongelmista, mutta uskoo samalla, että Ukrainan sodan nykyvaihe on ”voimaannuttanut” Euroopan astumaan nyt Yhdysvaltojen saappaisiin, joten keskustelut Putinin kanssa alkakoot.
Stenroosin ”analyysi” ei tietenkään pohjaudu realistiseen tietoon, pikemminkin sitä voi pitää lännen johtajien toiveena, joka on ”niin lähellä mutta kuitenkin liian kaukana”.
Ei analyysia ilman ”Venäjä-uhkaa”
Stenroosin ”analyysi” sisältää totta kai myös pakollisen Venäjä-uhan. Tämän hän taustoittaa julkisuudessa olleilla pohdinnoilla siitä, pystyisikö tai haluaisiko Venäjä hyökätä Eurooppaan. Näissä uhkakuvissa Stenroosin mukaan Venäjän on uskottu haluavan kokeilla Naton puolustusta iskemällä rajusti Naton puolelle itärajan tuntumaan. Kokeilulle voisi olla sopiva hetki, koska ei tiedetä, puolustaisiko Yhdysvallat Eurooppaa. Venäjä voi horjuttaa lännen rivejä, Stenroos päättelee.
Nato-propagandistien tavoin myös Stenroos kirjoittaa passiivissa: …”on uskottu…”, jolloin kirjoittajan ei tarvitse kertoa, kuka tai ketkä näin uskovat ja keiden intressejä nämä uskomustiedot palvelevat.
Stenroosin tapauksessa asiaa ei tarvitse arvuutella, sillä niin selkeästi hän edustaa ”analyyseissaan” Natoa, jolloin joutuu väkisinkin kysymään, kumpi – Nato, vaiko Yle – maksaa hänen palkkansa.
Propagandistista journalismia
Suomessa media harjoittaa yhä avoimempaa propagandaa. Siinä missä tähänastista viestintää on voitu luonnehtia manipuloinniksi, tänään siihen liittyy yhä avoimempi Nato-propaganda. Ylen puolella hyvästä esimerkistä käy juuri Stenroos, joka ei enää ole edes pelkkä Nato-erikoistoimittaja, vaan myös ”asiantuntija”, joka ei pelkää esittää mielipiteitään myös Ylen uutisten studiovieraana.
Esimerkkejä toimittajista, jotka vaihtavat kameleontin tavoin rooliaan on monia. Iltalehdessä tällainen on mm. Lauri Nurmi, joka niin ikään kirjoittaa juttuja Venäjä-uhasta, mutta esiintyy mielellään myös ”asiantuntijana”. Jos ei Ylen ajankohtaislähetyksissä, niin vähintäänkin oman lehtensä podcasteissa.
Suomessa toimittajaa kutsutaan ”asiantuntijaksi” ehkä siksi, että useimmat varsinaisista asiantuntijoista ovat myös pelkkiä mielipideautomaatteja. Heistä ehkä tunnetuimpina ovat Mika Aaltola, Pekka Toveri, Hannu Himanen, Hanna Smith ja kumppanit. Siksi ei kai toimittajiltakaan edellytetä sen syvällisempää asiantuntemusta, kunhan mielipiteet vain ovat ”oikeita”. Ja kokoomustausta sen näyttää usein varmistavan.
Kuva VN/Alpo Riihimäki, lähde Wikimedia Commons, lisenssi CC BY 2.0