Yle on ottanut kantaa ajankohtaiseen kysymykseen, pitäisikö Euroopan keskustella Putinin kanssa. Viime tiistaina Nato-erikoistoimittaja Maria Stenroos päätteli ”analyysissaan”, että nyt voi olla aika keskusteluille, koska ”Ukraina vahvistuu ja Venäjä heikkenee”.
Stenroosin mukaan eurooppalaiset tulkitsevat tilannetta niin, että Venäjä ei ole enää niskan päällä, osin maan sisäisten ongelmien takia, osin Ukrainan vahvuuden takia. Venäjän ja Trumpin pelko vaihtui ”voimaantumiseen”.
Ylen esittämässä ”analyysissa” lähdetään siitä, että koska Yhdysvaltojen rooliin ei enää voida luottaa, Euroopan on siksi aika ottaa Ukrainan asia haltuunsa. Kertomatta kuitenkin jää, miten tämä tapahtuisi, kuka keskustelisi ja kenen kanssa ja ennen kaikkea, mistä edes keskusteltaisiin.
Stenroos kyllä vihjaa ongelmista, mutta uskoo samalla, että Ukrainan sodan nykyvaihe on ”voimaannuttanut” Euroopan astumaan nyt Yhdysvaltojen saappaisiin, joten keskustelut Putinin kanssa alkakoot.
Stenroosin ”analyysi” ei tietenkään pohjaudu realistiseen tietoon, pikemminkin sitä voi pitää lännen johtajien toiveena, joka on ”niin lähellä mutta kuitenkin liian kaukana”.
Ei analyysia ilman ”Venäjä-uhkaa”
Stenroosin ”analyysi” sisältää totta kai myös pakollisen Venäjä-uhan. Tämän hän taustoittaa julkisuudessa olleilla pohdinnoilla siitä, pystyisikö tai haluaisiko Venäjä hyökätä Eurooppaan. Näissä uhkakuvissa Stenroosin mukaan Venäjän on uskottu haluavan kokeilla Naton puolustusta iskemällä rajusti Naton puolelle itärajan tuntumaan. Kokeilulle voisi olla sopiva hetki, koska ei tiedetä, puolustaisiko Yhdysvallat Eurooppaa. Venäjä voi horjuttaa lännen rivejä, Stenroos päättelee.
Nato-propagandistien tavoin myös Stenroos kirjoittaa passiivissa: …”on uskottu…”, jolloin kirjoittajan ei tarvitse kertoa, kuka tai ketkä näin uskovat ja keiden intressejä nämä uskomustiedot palvelevat.
Stenroosin tapauksessa asiaa ei tarvitse arvuutella, sillä niin selkeästi hän edustaa ”analyyseissaan” Natoa, jolloin joutuu väkisinkin kysymään, kumpi – Nato, vaiko Yle – maksaa hänen palkkansa.
Propagandistista journalismia
Suomessa media harjoittaa yhä avoimempaa propagandaa. Siinä missä tähänastista viestintää on voitu luonnehtia manipuloinniksi, tänään siihen liittyy yhä avoimempi Nato-propaganda. Ylen puolella hyvästä esimerkistä käy juuri Stenroos, joka ei enää ole edes pelkkä Nato-erikoistoimittaja, vaan myös ”asiantuntija”, joka ei pelkää esittää mielipiteitään myös Ylen uutisten studiovieraana.
Esimerkkejä toimittajista, jotka vaihtavat kameleontin tavoin rooliaan on monia. Iltalehdessä tällainen on mm. Lauri Nurmi, joka niin ikään kirjoittaa juttuja Venäjä-uhasta, mutta esiintyy mielellään myös ”asiantuntijana”. Jos ei Ylen ajankohtaislähetyksissä, niin vähintäänkin oman lehtensä podcasteissa.
Suomessa toimittajaa kutsutaan ”asiantuntijaksi” ehkä siksi, että useimmat varsinaisista asiantuntijoista ovat myös pelkkiä mielipideautomaatteja. Heistä ehkä tunnetuimpina ovat Mika Aaltola, Pekka Toveri, Hannu Himanen, Hanna Smith ja kumppanit. Siksi ei kai toimittajiltakaan edellytetä sen syvällisempää asiantuntemusta, kunhan mielipiteet vain ovat ”oikeita”. Ja kokoomustausta sen näyttää usein varmistavan.
Kuva VN/Alpo Riihimäki, lähde Wikimedia Commons, lisenssi CC BY 2.0
7 kommenttia julkaisuun “Yle: Keskustelu voi alkaa, koska Ukraina on ”niskan päällä””
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Helpottaisi kummasti tätä valintaa Moskovaan lähtijöistä kun kysyisivät Tehtaankadulta onko suomen johdossa yhtään oliota joka voisi saada viisumin Venäjälle. Ehdokaslista taitaa olla sen jälkeen puhdas nolla edustajaa.
Jotenkinhan tarinaa on kuljetettava eteenpäin, nyt siis keksittävä miksi Venäjän kanssa ehkä halutaankin puhua, vaikka se aikaisemmin olisi merkinnyt Putinin ”palkitsemista” tai joutumista venäläisten manipuloimaksi. Ainakin se olisi merkinnyt sen todellisuuden kohtaamista, joka nyt kielletään ja esitetään jonkinlaisena mikä-mikä-maa -kehitelmänä.
Ei liity suoraan asiaan, mutta päädyin kolumnin johdosta selailemaan nettiä ja siellä Väyrysen blogiin. Paavo Väyrynen kirjoitti (2019) osallistuneensa Ylen vaalikeskusteluun ja huomanneensa myöhemmin, että Areenassa olleesta tallenteesta puuttui olennainen osa hänen puheenvuoroaan. Puuttuvassa osassa Väyrynen omien sanojensa mukaan kertoi, että Virosta käsin pyritään vaikuttamaan Suomen yleiseen mielipiteeseen, jotta Suomi liittyisi Natoon ja Natossa ottaisi sitten vastatakseen Viron puolustuksesta.
Kun Väyrynen oli pyytänyt koko keskustelun julkistamista, ”Yleisradiosta kerrottiin, että puheenvuoroni katkos johtui suorassa lähetyksessä olleesta häiriöstä. Ehyttä tallennetta ei kuulemma ole olemassa.”
Tästä tulee tietysti heti mieleen Paavo Väyrysen kannattajakorttien eksyminen Tallinnaan presidentinvaalien edellä. Mikäs siinä, onhan näitä yhteensattumia. Väyrysen ajatus presidenttiehdokkuudelleen muistaakseni oli juuri, että ehdokkaana hänet olisi ollut pakko ottaa mukaan television vaalitentteihin. Tämä olisi tietenkin ollut narratiivinvaalijoille kauhistus.
Lisäksi palautui mieleen Keijo Korhonen ja hänen kertomansa (Sattumakorpraali), kuinka aikoinaan hänen kannatuksensa oli Ylen mielipidetiedustelun mukaan runsas kuukausi ennen presidentinvaalien ensimmäistä kierrosta noussut yli kymmenen prosentin, ns. pääehdokkaiden tuntumaan. ”Uhka oli eliminoitava. Se tapahtui vaikenemalla, kieltämällä häiriköltä julkisuus…. Niinpä YLE jätti epämieluisan gallupin julkistamatta.” Korhonen kirjoitti samassa kirjassa, että hän olisi presidentin silloisilla valtaoikeuksilla estänyt Suomen EU-jäsenyyden. EU-jäsenyys, Korhosen käsityksen mukaan(1992), johtaisi itsenäisyyden menettämiseen ja myöhemmin saattaisi meidät järkyttävien ulkopoliittisten riskien suohon: ”Meistä tulisi kehkeytymässä olevan keskieurooppalaisen suurvallan eteen työnnetty tukikohta.”
Tuleeko geopolitiikan asiantuntijaksi, kun ylen palveluksesa. Mikään niistä väitteistä, joita mediapoolin taholta on ko. asiasta artikkelissa mainittujen asiantuntijoiden taholta lausuttu, ei ole pitänyt paikkaansa. Mikä panisi ajattelemaan, että Nato-erkoistoimittajan analyysi tässä suhteessa olisi nyt jonkinlainen poikkeus. Ukraina vahvistuu, Venäjä heikkenee sanoo hän.. Mite se on todettu?
Pers’aukisesta Euroopastako Ukraina pumppaa vahvistumisensa? Ei tässä tarvitse mennä detaljeihin kun yleiskuva asiasta muotoutuu ksnsainvälisestikin tunnettujen asiantuntijoiden hahmottamana, jota arkipäivän realismi tukee, muotoutuu aivan toisenlaiseksi, kuin mitä meille tuputetaan, mediapoolin ”kolera-altaan” asiantuntijoiden virtuaalitodellisuudesta. Toki he siinä voivat luoda omien uskomustensa mukaisen todellisuuden. Se sallittakoon, mutta että sitä tuputetaan kansalsisille, ei ole enää perusteltavissa millään positiiviseen lopputulokseen johtavilla argumenteilla.
Voitaisiin kysyä, mistä Eurooppa ylipäätäbsä keskustelisi ja millä asenteilla? Luottamuksen voi nenettää vain kerran.
Huvitti viime kesänä, kun tämä Stenroos raportoi NATON huippukokouksen tiimoilta suurin piirtein näin: ”Nato on reagoinut Venäjä-uhkaan laajentumalla Venäjän rajoille.” Hän ei itse ilmeisesti huomannut tässä lauseessa ja kuvaamassaan Naton strategiassa mitään outoa.
Tämähän on historiallinen pyrkimys länneltä. Kaarle XII:kin oli torjumassa ”Venäjän uhkaa” aika kaukana Ruotsista, Pultavassa Ukrainassa, jossa hän kävi häviämässä Ruotsin suurvalta-aseman Venäjän armeijalle.
Hyvä.
Minä taas olen sitä mieltä, ettei Venäjä halua hyökätä minnekään Euroopassa. Venäjällä ei ole toistaiseksi myöskään syytä hyökätä. Lisäksi hyökkäyksen riskit ja negatiiviset mm. kansainväliset seuraukset olisivat liian suuria. Kaiken kukkuraksi kuvitellun miehitetyn alueen hallitseminen olisi vaikeaa ja vaarallista. Olennaista kuitenkin on se, ettei Venäjällä ole halua eikä syytä hyökätä.
Lännen ja Ukrainan natsimielisten aiheuttamaan Ukrainan sisällissotaankaan Venäjä ei halunnut puuttua. Siitä todistavat mm. Minskin sopimukset ja se, että Venäjä venytti puuttumistaan melkein kahdeksan vuotta. Yhdysvallat olisi vastaavassa tilanteessa tehnyt sotilaallisen ratkaisun jo vuonna 2014. Ukrainan suhteen Venäjällä oli myös pätevät syyt (mm. Ukrainan Nato-uhka). Venäjään liittyneiden alueiden hallinta ei ole ongelma, koska niiden asujaimisto haluaakin kuulua Venäjään.
Jos ”asiantuntijat” (toimittajat mukaan lukien) olisivat vähänkään objektiivisia, Suomen kansa olisi tietoinen Ukrainan konfliktin geopoliittisesta luonteesta. Siitä, että USA-Naton Ukraina-projektin tavoite oli ja on vahingoittaa ja uhata Venäjää mahdollisimman paljon, mieluiten romahtamiseen asti. Ja vain, koska venäläisiä ylenkatsotaan ja vihataan ja sen sijaan maailman halutaan olevan yksinapainen Yhdysvaltojen suvereenisti hallitsema ilman rangaistuksen pelkoa mistään.
Yhdysvallat saattaa hyvinkin liittyä aktiivisemmin Venäjää vastaan käytävään sotaan Trumpin jälkeen. Mutta jo se, että Eurooppa militarisoituu kovaa vauhtia, saa venäläiset rinnastamaan tilanteen Hitlerin Saksan aikaisiin uhkiin. Ainakin suomalaisille revanssi näyttäisi sopivan mainiosti. Sitähän on pohjustettu jo pitkään Venäjän demonisoimisella, mutta myös vääristelemällä WW2:n aikaisia ja jälkeisiä aikoja.
YLEn ”asiantuntijakin” rohkenee jo esittää Venäjän kanssa käytävien keskustelujen välttämättömyydestä nyt, kun meidän maailmalla viuhtova presidenntti on kameleontin lailla vaihtanut (mielipide)väriään…