Ruplan vahvistumista ei näytä pysäyttävän mikään. Se on jatkunut jo yli puolitoista vuotta. Viime aikoina yhden dollarin arvo on laskenut jo 70 ruplan tuntumaan, kun se vuoden 2024 lopulla oli korkeimmillaan 115 ruplan paikkeilla. Ruplan vahvistumista korostaa Aasian suurten maiden valuuttojen vaihtokurssien heikkeneminen.
Venäjällä on muodostunut kaksi ”kurssikoulukuntaa”, joiden ennusteet ruplan kurssista ovat olleet täysin vastakkaiset. Yhdysvalloissa tai Euroopassa ei ole vastaavia koulukuntia, mutta ihmettelijöitä sitäkin enemmän. Suomessa arvioita ja ennusteita rasittaa Venäjän pelko, jossa on jo fobian merkkejä. Niistä paistaa läpi toive Venäjän talouden romahtamisesta.
Koulukuntia ja ihmettelijöitä riittää, sillä rupla on jo kohta pari vuotta käyttäytynyt eri tavalla kuin aikaisemmin tällä vuosikymmenellä. Siksi otsikossa esitettyyn kysymykseen voi vastata vain yleisesti: rupla vahvistuu niin kauan kuin ruplan, hyödykkeiden hintojen ja säätelymääräysten välillä on toisiaan vahvistava kierre. Yleensä tällaiset refleksiiviset kierteet muuttavat jossain vaiheessa suuntaansa.
Ristiriitaisia arvioita
Arviot ruplan kurssikehityksestä ovat olleet ristiriitaisia koko sen ajan, jonka rupla on vahvistunut. Venäjällä maan suurimman pankin johto pitää ruplaa liian vahvana ja on ennustanut sen heikkenevän. Viimeksi tällaisen arvion julkisti Sberpankin toimitusjohtaja German Gref helmikuun lopussa.
Valtiovarainministeriössä ja keskuspankissa ollaan sitä mieltä, että ruplan kurssi vastaa pääpiirteissään talouden fundamentteja.
Amerikkalainen uutistoimisto Bloomberg uutisoi viikko sitten ruplan olevan tänäkin vuonna eniten vahvistunut valuutta maailmassa. Se väitti artikkelinsa otsikossa, että ”Putin korjaa Iranin sodan öljyvoittoja”.
Vaikka Bloomberg näkee aivan oikein, että ruplan vahvistumisen taustalla ovat kysynnän ja tarjonnan väliset suhteet, otsikko viittaa siihen virheellisen oletukseen, että ruplan kurssi olisi entiseen tapaan sitä korkeampi mitä enemmän venäläiset yritykset saavat vientituloja öljystä.
Tilastot osoittavat, että näin ei ole. Rupla vahvistui vuoden 2024 marraskuusta vuoden 2026 helmikuun loppuun mennessä lähes 50 prosenttia. Samaan aikaan venäläisten yhtiöiden myymän Urals-öljyn tynnyrihinta laski yli 30 prosenttia. Näiden kahden ilmiön seurauksena Venäjän liittovaltion öljy- ja kaasutuloista perimien verojen osuus on laskenut alle 20 prosenttiin budjettituloista.
Berliner Zeitung kommentoi Bloombergin näkemystä toteamalla, ettei ruplan arvon nousua voida selittää pelkästään öljyn hinnan nousulla. Se on kuitenkin taipuvainen näkemään ruplan arvon nousun perussyynä sodat Ukrainassa ja Iranissa. Jälkimmäinen nostaa öljyn maailmanmarkkinahintaa. EU:n ja USA:n Ukrainan sodasta määräämät pakotteet taas vähentävät ulkomaisen valuutan kysyntää, mikä vahvistaa ruplaa.
Ei voida kieltää, etteikö näillä syillä olisi vaikutusta. Kysymys on viime kädessä siitä, että ruplan kysyntä on sen tarjontaa suurempi niin Venäjällä kuin muissa suurimmissa BRICS-maissa. Ne ovat siirtyneet keskinäisessä kaupassaan kansallisiin valuuttoihin, joka sekin vahvistaa ruplaa. Myös Venäjän korkea korkotaso lisää ruplan kysyntää.
Ruplan vahvistuminen johtuu geopolitiikasta ja -taloudesta
On kaksi syytä, miksi ruplan vaihtokurssin ja öljyn maailmanmarkkinahinnan välinen kytkös heikkenee. Ensinnäkin rupla vahvistuu, koska monien muiden tärkeiden valuuttojen kurssi heikkenee. Toiseksi Venäjän lainsäätäjät viime kädessä päättävät, missä määrin öljyn maailmanmarkkinahinta vaikuttaa julkisen vallan perimien verojen suuruuteen.
Ruplan vahvistumisen ulkoisista tekijöistä merkityksellistä on Aasian maiden valuuttojen heikkeneminen. New York Timesin laskelmien mukaan Filippiinien peson ja Intian rupian vaihtokurssi on heikentynyt kuusi prosenttia suhteessa niiden kurssiin helmikuun lopulla. Indonesian ja Thaimaan valuuttojen arvo on laskenut hieman alle kuusi prosenttia. Japani ja Etelä-Korea ovat selvinneet pienemmällä laskulla, sillä ne ovat käyttäneet miljardeja dollareita valuuttojensa tukemiseen.
Venäjän lainsäätäjät ovat puolestaan tehneet päätöksiä, jotka ovat heikentäneet ruplan ja venäläisten yritysten vientitulojen välistä riippuvuussuhdetta. Kun Ukrainan sota alkoi, Venäjän presidentti antoi ukaasin, jonka mukaan maan suurten vientiyritysten on kotiutettava 80 prosenttia valuuttatuloistaan venäläisin pankkeihin. Ukaasin mukaan niiden oli myytävä kotiutetusta valuutasta 90 prosenttia Venäjän valuuttamarkkinoilla.
Myöhemmin kotiuttamisvaatimus laskettiin 40 prosenttiin. Ukaasin mukaan hallitus päättää, kuinka monta prosenttia on kotiutettava valuuttatuloja ja kuinka monta prosenttia niistä on myytävä. Hallitus päätti elokuussa 2025 nollata sekä kotiutettavan että myytävän valuutan määrän. Mutta ukaasi on edelleen voimassa. Hallitus voi siis milloin tahansa määritellä kotiutuksen ja myynnin prosenttiluvut.
Millaisia ovat vahvistumisen näkymät tänään?
Pintapuolisen talousteorian mukaan valuutan vahvistuminen johtaa vientihintojen kasvuun, kilpailukyvyn heikkenemiseen ja yritysten vientitulojen vähenemiseen. Todellisuus on monimutkaisempi. Esimerkiksi 1980-luvun Yhdysvalloissa maan vienti kasvoi pitkään, vaikka dollarin arvo kiipesi huippulukemiin sen jälkeen, kun dollari syrjäytti kullan varallisuuden arvon säilyttämisen välineenä.
Yksinkertaisella logiikalla voidaan päätellä, että jos yritysten tuottavuus ja kannattavuus kasvaa enemmän kuin maan valuutta vahvistuu, niin vientihinnat pysyvät kilpailukykyisinä. Venäläisten yritysten asemassa on nyt samanlaisia piirteitä kuin amerikkalaisten yritysten asemassa 1980-luvulla. Venäläisten öljy-yhtiöiden kannattavuus on ollut ulkomaisia kilpailijoitaan parempi lähes tauotta koko 2000-luvun ajan.
Ruplan vahvuus jatkossa riippuu käsitykseni mukaan enemmän Venäjän omasta lainsäädännöstä kuin globaalien markkinoiden muutoksesta. Näillä muutoksilla tietenkin on vaikutuksensa, mutta ne suodattuvat Venäjän verotusta säätelevien lakien, presidentin ukaasien ja hallitusten asetusten läpi.
Ruplan kurssin ja säätelyn suhde on refleksiivinen. Mitä vähemmän Venäjän lainsäädäntö kytkee Venäjän yritysten kannattavuuden ja verorasituksen öljyn maailmanmarkkinahintaan, sitä vahvempi ruplasta tulee. Ja mitä vahvempi on rupla, sitä vähemmän voittojen verotusta tarvitsee kytkeä öljyn maailmanmarkkinahintaan.
Nykyisin Venäjän verotusta säätelevän peruslain, Verokaaren luvut ja artiklat kytkevät yhden tärkeimmän veron eli yritysten maksaman hyödyllisten kaivannaisten louhintaveron määrän suoraan sekä öljyn maailmanmarkkinahintaan, että ruplan vaihtokurssiin. On hyvä kysymys, kuinka tarpeellinen tämä kytkös on nykyään. Muuttamalla verotusta koskevia lakeja, Venäjä voisi irrottaa verotulojensa määrän kokonaan öljyn hintavaihteluista.