Naton pääsihteeri Mark Rutte esitteli keväällä NATO 3.0-konseptin visiona ”vahvemmasta Euroopasta vahvemmassa Natossa”. Sen tarkoituksena oli osoittaa, että Eurooppa ei pyri etäännyttämään itseään USA:sta, vaan pikemminkin luomaan ”uuden tasapainon” sotilasliittoon ja esittämään itsensä tasa-arvoisempana toimijana.
Natossa Venäjän koetaan olevan merkittävin ja suorin uhka Natolle pääasiassa Ukrainan vastaisen sodan vuoksi. Eli asetelma ei ole muuttunut merkittävästi kylmän sodan jälkeen.
Mikä on Nato 3.0? Se on pohjimmiltaan poliittinen kaava liiton uudelle vaiheelle. Ensimmäinen vaihe oli kylmän sodan Nato, joka rakennettiin pelottelemaan Neuvostoliittoa. Toinen oli 1990-luvun jälkeinen Nato, johon kuului laajentuminen, operaatiot sotilasliiton alueen ulkopuolella ja ajanjakso, jolloin monet Euroopan maat vähensivät sotilaallisia kykyjään.
Kolmannen vaiheen sanotaan olevan Naton paluu klassiseen tehtäväänsä – puolustamaan aluettaan, pelottamaan Venäjää ja lisäämään massiivisesti sotilastuotantoa.
Kyseessä on saman dynamiikan omaava sykli, vihollinen on sama, ennen kaikkea siksi, että maantiede ja strategiset tavoitteet ovat samat. Keskeinen muutos on, että Euroopasta on USA:n vaatimuksesta tultava vakavampi sotilaallinen toimija Naton sisällä.
Eurooppa ei voi irtautua Amerikasta, sillä Euroopalla ei ole riittävää sotilaallista voimaa ja USA:lla on perinteisesti ollut ensisijainen vastuu Euroopan suojelemisesta. Euroopalla ei siis tule olemaan täysin itsenäistä puolustusta, joten amerikkalaisten suojelu tulee todennäköisesti jatkossakin olemaan ratkaisevan tärkeää, koska Euroopan armeijat ovat edelleen riippuvaisia amerikkalaisista järjestelmistä, teknologiasta ja logistiikasta.
Yhdysvalloilla on etulyöntiasema kaikilla nykyaikaiseen sotilasparadigmaan liittyvillä aloilla: tiedustelussa, satelliittivalvonnassa, ilmapuolustuksessa, strategisissa kuljetuksissa, ilmatankkauksessa, komentojärjestelmissä ja ydinasepelotteessa. Eurooppa ei siis ole astumassa ulos Amerikan turvallisuussateenvarjosta, vaan ottamassa suuremman osan rahallisesta taakasta harteilleen, mikä heijastaa muutosta Euroopan turvallisuusstrategiassa.
Yhdysvallat on edelleen ydinaseiden ja tavanomaisten aseiden pelotteen pääpilari, mutta EU:n jäsenmaat eivät voi enää luottaa täysin Amerikkaan turvallisuutensa suhteen ja Trump vaatii jäsenmaita nostamaan puolustusmenot viiteen prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2035 mennessä.
Kaava koostuu 3,5 prosentista perussotilaallisiin tarpeisiin ja 1,5 prosentista laajempiin turvallisuusinvestointeihin kuten maiden infrastruktuuriin ja kyberturvallisuuteen. Mitä se tarkoittaa Venäjän naapureiden osalta? Kuten presidentti Sauli Niinistö sanoi, tarvitaan pelote. Sitten tarvitaan puolustuskykyä ja sotilaallista tuotantoa. Suoraan Naton pelikirjasta. Nyky-Suomelle tämä käy, myös ydinaseturva.
Jos USA:n joukot ovat turvanneet Saksaa toisen maailmansodan jäljiltä, niin se on tuonut Saksalle suurta paikallistaloudellista merkitystä. Saksa on vastannut tukikohtien ylläpitokustannuksista, mutta sotilaat ja heidän läsnäolonsa ovat luoneet työpaikkoja ja tuoneet satojen miljoonien eurojen vuotuiset tulot.
Kun USA:n joukot poistuvat Saksasta, niin samaan aikaan USA:n merkitys Puolassa kasvaa. Yhdysvaltain joukoilla on ollut Puolassa kasvava taloudellinen rooli, sillä toiminta on painottunut voimakkaasti uusiin infrastruktuuri-investointeihin. Puola on ollut myös halukas maksamaan amerikkalaisten läsnäolosta. Puolassa on nyt noin 10 000 amerikkalaissotilasta.
Pysyvät infrastruktuurihankkeet tuovat pitkäaikaisia tilauksia maan rakennus-, logistiikka- ja palveluyhtiöille. Ulkomaisten joukkojen läsnäolo vähentää Puolaan kohdistuvaa geopoliittista riskiä, mikä saattaa houkutella tai ainakin auttaa ylläpitämään investointeja maassa.
Puolaa on kuitenkin samaan aikaan harmittanut Ukrainan loputon tukeminen, sillä se on vienyt sotilastukea Puolalta tai se tapahtuu nyt vain maksua vastaan, minkä takia Puola joutuu toteuttamaan historiallisen suuren varusteluohjelmansa lainojen avulla.
Yhdysvallat on myöntänyt Puolalle yli 20 miljardin dollarin edestä lainoja, joilla tietysti ostetaan hävittäjiä USA:sta. EU välittää vuorostaan Puolalle SAFE-ohjelman (Security Action for Europe) kautta lähes 44 miljardin euron edestä puolustuslainoja.
”Ukrainasta tulee ns. puolueeton puskurivaltio”
Uskon, että Ukrainan sota päättyy sellaiseen rauhansopimukseen, että maasta tulee osittain demilitarisoitu ja maan puolustusvoimien kokoa ja asevoimia tullaan supistamaan ja kontrolloimaan rauhansopimuksen ehtojen nojalla.
Ukrainasta tulee ns. puolueeton puskurivaltio. Tämä lopettaa aseellisen tuen antamisen Ukrainalle, jolloin puolustuksellinen paine siirtyy jälleen Puolaan ja Puola tulee todennäköisesti saamaan sen jälkeen vastikkeetonta tukea EU:lta ja muilta jäsenmailta, mikä tietysti sopii Puolalle mainiosti.
Ja koska sotilaallinen paine Ukrainassa helpottaa, siirtyy se pikkuhiljaa muille raja-alueille ja lohkoille, geopoliittisesta paineesta, turvallisuuspoliittisesta tilanteesta ja käydystä ulkopolitiikasta riippuen. Tämä tarkoittaa silloin myös varusteluohjelmiin kuuluvien rahavirtojen siirtymistä muualle.
Baltian maat hyötyvät jo nyt näistä rahoitusohjelmista ja ovat näin kyenneet nostamaan puolustusmenonsa yli 5 prosenttiin BKT:sta. Baltian maat nostavat koko ajan kymmenien miljardien eurojen edullisia EU-lainoja ja saavat merkittävää suoraa tukea Yhdysvalloista.
SAFE-rahoituksella on 45 vuoden takaisinmaksuaika, joten kaikki kolme Baltian maata ovat ottaneet vastaan EU:n uuden rahoituksen, esimerkiksi ’droonimuurin’ ja ilmapuolustuksen rakentamiseksi.
Ehtojen mukaan 65 prosenttia hankinnoista pitää kohdistua EU-alueen teollisuuteen. Lisäksi maat saavat USA:n BSI- ja FMF-rahoituksen kautta satoja miljoonia euroja. Ulkopuolinen rahoitus on tietysti elinehto Baltian maille, sillä ne eivät kykene huolehtimaan puolustuksestaan pelkin verovaroin.
Suomi osallistuu joihinkin näihin hankintoihin, kuten droonimuuriin, mutta kattaa omat aseteollisuushankinnat pääosin verotuloilla ja markkinaehtoisilla lainoilla, sillä se tietää, että kyseessä on samalla teollinen kahlitseminen ja niillä asetetaan maille tiukkoja poliittisia ja taloudellisia reunaehtoja. Lainoilla ei siis saa shoppailla miten haluaa, eikä urakoita saa tarjota kelle tahansa. Lainat ovat yli sukupolvien ylittyviä ja sitovat maiden valtiotalouden ja tulevat hallitukset kauas tulevaisuuteen.
Jos ja kun Nato-pelotetta on tarvis vahvistaa ja paine siirtyy pohjoiseen, myös Suomen puolustustarpeet lisääntyvät. Juuri alkaneella talouskasvulla on suora yhteys puolustusmäärärahojen käyttöön. Puolustushankinnoilla on mittava vaikutus Suomen talouskasvun käynnistymiseen ja se selittyy nimenomaan puolustusinvestointien hyppäyksellä. Asian selittää valtion julkiset investoinnit, kun F-35-hävittäjähankintojen toimitukset ja maksut juuri alkoivat.
Mitä enemmän velkarahaa hankintoihin käytetään, sitä suuremmaksi Suomen kansantalous kasvaa, etenkin arvonlisäveron muodossa, mikä kasvattaa valtion budjettia. Samaan aikaan Suomi investoi voimakkaasti kotimaiseen ammus- ja räjähdetuotantoon, drone-puolustukseen ja materiaaliseen valmiuteen.
Kotimaahan ja euroalueelle kohdistuvat hankinnat luovat vahvaa kysyntää ja se heijastuu suoraan suomalaisten teknologiayritysten ja teollisuustuotannon elpymiseen. Vastaavasti muiden Nato-maiden SAFE-hankinnat avaavat suomalaiselle kaksikäyttöteknologialle, mm. satelliittiteknologialle, uusia vientimarkkinoita.
Onko laajempi suhdannekäänne tapahtunut?
Onko tapahtunut jokin laajempi suhdannekäänne? Vaikea sanoa vielä varmasti, mutta näin hallituspuolueissa halutaan uskoa. Epäilen, sillä Saksan talous ei näytä vielä elpymisen merkkejä.
Poliitikot joka tapauksessa hehkuttavat ’Suomen talouden elpymistä’, jonka veturina ja pohjana toimivat puolustushankinnat. <divclass=”nosto”>Mielestäni asiassa ollaan itselle epärehellisiä, sillä aseet hankitaan joko velkarahalla tai raha otetaan veronmaksajilta ja heidän palveluistaan.</div>
Jos mitään liennytystä ei ole tulossa, niin sotilaallinen paine siirtyy Ukrainan rauhan myötä pohjoiseen ja juuri Baltian ja Suomen itärajalle. Jos Ukrainan sotilaallinen tuki lakkaa, siirtyy myös se uusiin kohteisiin. Tässä tapauksessa Suomelle tullaan tarjoamaan niin SAFE- kuin muita rahoituskanavia puolustuksen parantamiseksi. Ja koska Suomikin on sitoutunut nostamaan puolustusmenonsa viiteen prosenttiin, tullaan se kattamaan jo mainituilla rahoitusmuodoilla, ellei asialle saada poliittista stoppia.
Puolustusmäärärahojen kasvattaminen on siis kaksiteräinen miekka. Suomi joutuu ottamaan lisää velkaa puolustushankintojen kattamiseksi, koska paine turvallisuuden lisäämiseksi kasvaa ja EU mahdollistaa sääntöjen rikkomisen, jos rahat käytetään puolustushankintoihin.
Suomen valtionvelan kasvu ei tule taittumaan seuraavankaan hallituksen aikana, koska puolustusmenot kasvavat. Onkin luultavaa, että kansalaisten palveluiden heikennykset jatkuvat, mutta velkaa otetaan silti enemmän kuin nykyisellä hallituskaudella. Korkomenokierre taas sen kuin pahenee.
Ilman puolustusmenoja Suomi olisi jo ajautunut EU:n kurinpitomenettelyn kohteeksi. Nämä menot tekevät Suomesta velkaisemman, mutta samalla vapauttavat sen velkasääntöjen noudattamisesta.
Onkin todennäköistä, että Suomi uppoaa yhä syvemmälle varusteluhankintojen kurimukseen, koska samalla se tuo kasvua, kasvattaa infrastruktuurihankkeiden määrää, parantaa työllisyyttä ja tuo investointeja maahamme.
Artikkelikuva: lähde, Wikimedia Commons, lisenssi CC-BY-SA 2.0
Kartta: lähde, Wikimedia Commons, lisenssi CC-BY-SA 2.0