Viime vuoden joulukuussa Euroopan unioni teki laajaa kohua herättäneen pakotepäätöksen. Unioni kohdisti entiseen Sveitsin strategisen tiedustelupalvelun upseeriin Jacques Baudiin rajuja henkilökohtaisia pakotteita.
Eläkkeellä olevan everstin pankkitilit euroalueella suljettiin ja hänen varansa jäädytettiin. Toisin sanoen hän ei enää EU:n päätöksen jälkeen voinut käyttää omia tilejään. Baud julistettiin myös matkustuskieltoon. Hän ei enää voisi tulla EU:n jäsenmaiden alueille, esimerkiksi Belgian Brysseliin, jossa hän kuitenkin asuu.
Sveitsiläiseen asiantuntijaan kohdistettiin pakotteita siksi, ettei hän ole EU:n johdon kanssa samaa mieltä tilanteesta Ukrainassa ja maassa parhaillaan käytävän sodan syistä.
EU:n johto ei hyväksy Baudin useissa kirjoissaan ja kirjoituksissaan esittämiä näkemyksiä Ukrainan sodan syistä. EU:n komissio on rangaissut häntä myös siksi, että hän on esittänyt oman kantansa Ukrainan sodan syistä myös venäläismedian haastatteluissa. EU syyttää ja rankaisee Baudia ”pro-venäläisen propagandan levittämisestä”.
Tekoäly kertoo, ettei hakujen perusteella Baudin nimeä löydy lehden merkittävistä artikkeleista, analyyseistä tai haastatteluista.
Jos seuraa muun maailman mediaa, Baudin kerrotaan kirjoittaneen useita kirjoja, antaneen paljon haastatteluja ja olevan terrorismin ja Itä-Euroopan asiantuntija, jonka palveluja sekä YK että sotilasliitto Nato ovat käyttäneet monta vuotta mm. hänen ollessaan Ukrainassa asiantuntijana.
Baudin saama tuomio on aiheuttanut ns. Streisand-efektin. Tämä tarkoittaa sitä, että tiedon kieltäminen ei estä sen leviämistä, vaan päinvastoin lisää kiinnostusta kiellettyyn tietoon. Näyttelijäna ja laulajana tunnettu Barbra Streisand oli yrittänyt estää erään valokuvansa esille panon ja sen jälkeen kuva levisi laajalle.
Baudin uusin kirja iilmestyi tänä vuonna
Baudin uusin teos ”Rauha Ukrainassa” on julkaistu tänä vuonna. Kirjaa ei vielä toistaiseksi ole suomennettu, mutta ranskankielinen aluperäisteos ”Paix en Ukraine” on ilmestynyt hiljattain myös ruotsiksi. Baudin kirjan sisältö paljastaa, miksi hän on saanut EU:n johtajat raivon valtaan.
Ukrainan vuonna 2014 alkaneen syöksykierteen syitä Baud perustelee samoilla sanoilla kuin taidemaalari Pablo Picasso vastatessaan saksalaisupseerin kysymykseen Picasson Guernica -maalauksesta. ”Teittekö te tämän”, kysyi upseeri. ”Ei, te teitte sen”, oli Picasson vastaus taulusta, joka kuvasi Saksan ilmavoimien aiheuttamia tuhoja espanjalaisessa kaupungissa maan sisällissodan aikana.
Baud syyttää Euroopan johtajia Ukrainan tapahtumista. ”Te teitte tämän” eli syöksitte Ukrainan yhä syvenevään kriisiin, joka johti sotaan, vaikka teillä oli kaikki mahdollisuudet toimia päinvastoin. Baud on tästä syystä leimattu Moskovan ääneksi.
Jos läntinen valtamedia haastattelisi Baudia, ensimmäinen kysymys hänelle olisi ”tuomitsetteko te Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan”.
Hänen tehtävänsä on selittää miten Venäjän kaltainen suurvalta toimii, silloin kun sen vastapuoli, eli tässä tapauksessa Kiovan hallinto ja sen eurooppalaiset tukijat kieltäytyvät noudattamasta antamiaan sitoumuksia ja tehtyjä sopimuksia
Sen jälkeen kun Kiovan hallinto huhtikuussa 2022 hylkäsi länsivaltojen painostuksesta Istanbulissa valmiiksi neuvotellun Ukrainan ja Venäjän välisen yhteisymmärryspoytäkirjan rauhansopimuksesta, tapahtumien vyöryä on enää ollut vaikea pysäyttää. Näin siksi, että Kiovan hallinto on sitonut itsensä sotaan, josta irtautuminen merkitsisi sille itselleen vallan menettämistä.
Baud käy kirjassaan lävitse yksityiskohtaisesti kaikki esitykset, jotka Yhdysvallat ja monet muut maat ovat tehneet Istanbulin yhteisymmärryksen jälkeen. Osapuolten ja etenkin Kiovan näkemykset ovat olleet niin kaukana jopa Yhdysvaltojen esittämistä, ettei niiden pohjalta ole syntynyt uskottavaa keskustelua rauhasta, ratkaisusta puhumattakaan. Esitykset ovat olleet varjonyrkkeilyä, joista ei ole voitu odottaa tuloksia.
On myös kysyttävä, onko Yhdysvallat itse tosiasiassa sitoutunut omiin esityksiinsä. Jos se olisi halunnut edistää rauhaa, se olisi voinut rajoittaa asetoimituksia ja varsinkin sotilastrategista tiedonsiirtoa Ukrainaan. Tosiasiassa juuri viime mainitttu on helpottanut ja monien mielestä jopa ohjannut sodankäyntiä.
Länsi on pettänyt Venäjän monta kertaa
Venäjän kokemien petosten sarja alkaa Baudin kirjassa ymmärrettävästi vuodesta 2014. Jos lukija haluaa vielä laajemman perspektiivin voi tutustua yhdysvaltalaisen tutkijan Scott Hortonin teokseen ”Provoked” (2024), jossa Horton käy lävitse kaikki Venäjän osalle tulleet provokaatiot Saksojen yhdistymisen jälkeen
Kahden saksalaisvaltion yhdistymisen hyväksymisen ehdoksi Neuvostoliitolle luvattiin 1990-luvun alussa, ettei sotilasliitto Nato laajene tuumaakaan Saksasta itään. Hortonin teos sisältää useita tuhansia viitteitä alkuperäislähteisiin. Baud kuten Hortonkin tekevät saman johtopäätöksen; Venäjää provosoitiin mitä suurimmassa määrin suoranaisilla valheilla.
Koska Baud kirjoittaa ranskaksi, lukija saa syventävän kuvan ranskankielisen Euroopan toimista, jotka ovat olleet vähemmän Suomessakin esillä. ”Erityisesti Ranskassa juuri ”eliittien” kykenemättömyys ymmärtää mitään muuta logiikkaa kuin omaansa on syynä maan taloudellisille, poliittisille ja sotilaallisille epäonnistumisille”, kirjoittaa Baud.
Eurooppa on muutenkin kirjan keskiössä. Baud jättää Yhdysvaltojen toiminnan vähemmälle huomiolle. Tämä johtuu mm. siitä, että Ukrainan sisäisen rauhan takaamiseksi laaditut Minskin sopimukset olivat Saksan ja Ranskan takaamia, vaikka takuista ei sittemmin pidetty kiinni eikä niitä noudatettu.
”Pidimme siitä tai emme, länsimaat (Saksan ja Ranskan johtamina) ovat kieltäytyessään toteuttamasta Minskin Ukrainaa koskevia sopimuksia luoneet edellytykset aseelliselle yhteenotolle Ukrainan ja Venäjän välillä”, toteaa Baud.
Barroso painosti Ukrainaa tekemään valinnan
Baud listaa yhä väkivaltaisemmiksi käyviä mielenosoituksia Kiovassa vuosina 2013-2014 . Ne päätyivät vallankaappaukseen, Ukrainan sisällissodan alkamiseen ja sen jälkeisiin sopimuksiin.
Kun Ukraina alkoi kaavailla laajenevaa yhteistoimintaa EU:n kanssa, se joutui ongelmalliseen tilanteeseen. Venäjä ei voinut avata EU:lle Ukrainan kautta esteetöntä pääsyä markkinoilleen.
Venäjä ehdotti kolmikantaneuvotteluja, jotta ongelmaan voitaisiin löytää ratkaisu. Baud kertoo EU:n komission silloisen puheenjohtajan, portugalilaisen José Manuel Barroson torjuneen Venäjän ehdotuksen. Barroso kehotti Ukrainaa valitsemaan joko EU:n tai tulliunionin Venäjän kanssa. ”Mutta ei molempia.”
Ukraina pyysi aikalisää voidakseen selvittää eri vaihtoehtojen vaikutuksia. Tästä saatiin aihe levottomuuksien ruokkimiselle.
”Missä määrin Barroso, joka itsekin on syvästi korruptoitunut, toimi Yhdyvaltojen hyväksi luodakseen täysin tarpeettoman kriisitilanteen? Emme tiedä, mutta todennäköisesti näin tapahtui”, kirjoittaa Baud. Hänen mielestään EU:n tavoitteena oli joka tapauksessa syyllistää Venäjää vaikeuttaessaan Ukrainan tilannetta.
Mielenosoitukset muuttuivat yhä väkivaltaisemmiksi
Aluksi Kiovassa osoitettiin mieltä rauhanomaisesti, mutta vähitellen väkivalta tuli mukaan kuvaan samalla kun mielenosoittajien kokoonpano muuttui.
Vuodenvaihteessa 2013-2014 noin 55 prosenttia mielenosoittajista tuli Kiovaan Länsi-Ukrainasta. Baud mainitsee kirjansa alussa, että läntinen Ukraina oli jo vuonna 1957 saanut Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun CIA:n huomion ”potentiaalisena keihäänkärkenä” Neuvostoliiton heikentämiseksi.
Länsi-Ukraina oli muusta Ukrainasta selvästi eroava alue. Se oli ollut aiemmin osa Itävalta-Unkarin keisarikuntaa. Esimerkiksi uskonnoltaan alue oli roomalaiskatolinen. Baud toteaa äärinationalistien myös kaapanneen nopeasti haltuunsa alkuaan ”omanarvontunnon vallankumouksen”.
”Ratkaiseva hetki Maidanin tapahtumille oli tarkka-ampujien käyttö mielenosoittajia kohtaan”, toteaa Baud. Länsinarratiivit ovat syyttäneet presidentti Viktor Janukovytšia ja väittäneet hänen antaneen käskyn ampua mielenosoittajia. Nopeasti heräsivät kuitenkin epäilyt siitä, ketkä tosiasiassa olivat surmanlaukausten takana.
Loppujen lopuksi jopa Ukrainan oma oikeuslaitos päätyi toteamaan, että ”Hotelli Ukraina, josta laukaukset ammuttiin oli Maidanin militanttien hallussa” . Oikeuslaitos katsoi myös, ettei Venäjä ollut sekaantunut joukkosurmaan eivätkä presidentti Janukovitš tai hänen ministerinsä olleet antaneet mitään käskyä surmiin.
Tuomioistuin teki päätöksensä vasta vuonna 2023 ja tapahtumien kulkuun päätös ei enää vaikuttanut.
Maidanin ampumisten seurauksena Janukovitšin hallitus ja tärkeimmät oppositiojohtajat sopivat 21.2.2014 ennenaikaisista presidentinvaaleista ja muista tilanteen rauhoittamiseen tarkoitetuista toimenpiteistä. Tämän sopimuksen takaajina olivat Saksan, Ranskan ja Puolan ulkoministerit.
Äärinationalistit eivät hyväksyneet tehtyjä sopimuksia
Äärinationalistit eivät hyväksyneet sopimusta. He aloittivat vallankaappauksen seuraavana päivänä. Ranska ja Saksa eivät enää olleet valmiit toimimaan aktiivisesti sopimuksen tukemiseksi.
Säilyäkseen hengissä Janukovitš tjoutui pakenemaan Kiovasta ja Ukrainan parlamentti Rada äänesti presidentin viraltapanosta. ”Viraltapanon menettelytavoissa ei kuitenkaan noudatettu maan perustuslakia”, kirjoittaa Baud.
Yhdysvaltalaisen yksityisen tiedusteluyhtiön Stratforin, eli ns. ”varjo CIA:n” perustaja George Friedman sanoi välittömästi tapahtumien jälkeen, että kyseessä oli historian mitä julkein vallankaappaus. Ruotsalainen arvostettu tutkija Ola Tunander menee vielä pidemmälle ja toteaa tuoreessa esseessään russofobiasta, että Kiovan hallinnolta puuttui legitimiteetti alusta alkaen eikä sitä ole koskaan korjattu.
Tunander perustelee kantansa myös sillä, että Yhdysvaltain varaulkoministeri Victoria Nuland oli tunnetusti mukana junailemassa vallankaappausta. Hän nimesi jo kaksi viikkoa ennen kaappausta Ukrainan uuden hallituksen tulevat ministerit. Vallanvaihto tapahtui väkivaltaa käyttäen. Valta riistettiin väkivallan avulla lailliselta hallitukselta eikä uudella hallinnolla siksi ollut legitimiteettiä.
Myös uuden presidentin Petro Poroshenkon valinta tapahtui olosuhteissa, joissa Etelä- ja Itä-Ukrainan väestö ei voinut osallistua vaaleihin. Tunander katsoo, että laittomasti vallasta syöstyn presidentti Janukovitšin seuraajilla Itä-Ukrainassa olisi suurempi oikeus maansa hallintovaltaan kuin vallan kaapanneilla, joilla sitä ei ole lainkaan.
Venäjän kielen virallinen asema mitätöitin
Baud muistuttaa myös, että Maidanin kaappauksen jälkeen ”ensimmäinen lainsäädäntötoimenpide” oli päätös kumota laki vuodelta 2012, joka takasi venäjän kielen aseman virallisena kielenä samanveroisena ukrainan kielen kanssa.
”Päätös oli alkusysäys mielenosoituksille maan koko eteläosassa. Niissä vaadittiin, että vähemmistöt saisivat takaisin yhdenvertaiset oikeutensa”, kirjoittaa Baud. Hän kertoo Ukrainan pyytäneen apua myös Natolta maan yhtenäisyyden palauttamiseksi. ”Tässä tilanteessa minut lähetettiin Odessaan”, kirjoittaa Baud.
Sveitsiläisasiantuntija työskenteli Odessassa ja Ukrainassa Naton lähettämänä asiantuntija neljän vuoden ajan. Odessa oli yksi maan kuumimmista kriisipesäkkeistä. Baud on kirjoittanut kokemuksistaan Ukrainassa viisi kirjaa.
Kuva näytöltä JH
18 kommenttia julkaisuun “Kuka on Jacques Baud ja miksi EU rankaisi häntä?”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Kiitos kiinnostavasta artikkelista!
”Hänen tehtävänsä on selittää miten Venäjän kaltainen suurvalta toimii, silloin kun sen vastapuoli, eli tässä tapauksessa Kiovan hallinto ja sen eurooppalaiset tukijat kieltäytyvät noudattamasta antamiaan sitoumuksia ja tehtyjä sopimuksia.”
Hyvin sanottu. Tätä mielestäni Suomessa ei riittävästi ymmärretä: että Venäjä on suurvalta ja suurvalloilla on omat haasteensa. Esimerkiksi Tsetsenian sodat ja niistä siinnyt terrorismi
on esimerkki Venäjän suurvallan sisällään kohtaamasta ongelmasta, jollaista pienet valtiot harvoin kohtaavat.
Taloussopimukset EU:n Ukrainan ja Venäjän välillä olisi voitu neuvotella asiallisesti. En ole nähnyt Suomen mediassa tätä mainittavan, että EU-sopimuksen myötä eurooppalaiset tuotteet olisivat alkaneet valua Venäjän markkinoille, mikä olisi ollut Venäjälle ongelma. Suomen mediassa puhuttiin vain Venäjän halusta kontrolloida taloussopimuksen avulla Ukrainaa yms perinteistä propagandaa.
”Viraltapanon menettelytavoissa ei kuitenkaan noudatettu maan perustuslakia, kirjoittaa Baud.”
Niin, luin Idäntutkimus-lehdestä, että presidentin erottamiseksi olisi pitänyt käynnistää virkarikossyyte-menettely oikeudessa. Mies joutui sen sijaan pakenemaan henkensä kaupalla kuin jostain banaanivaltiosta, mikä Ukraina onkin nykyään.
”Hän kertoo Ukrainan pyytäneen apua myös Natolta maan yhtenäisyyden palauttamiseksi.”
– Pyydettiinkö siinä pukkia kaalimaan vartijaksi?
Kielilaieista: EU:kin on kehottanut Ukrainaa muuttamaan kielilakejaan vastaamaan EU:m standardeja, jos se haluaa päästä joskus EU:n jäseneksi.
Niin, sehän ei kerta kaikkiaan ’läntisiin kallohin’ mahdu, että maalla voisi olla toimivat suhteet sekä Venäjään että EU:in. ’Olet joko puolellamme tai meitä vastaan’ on periaate, josta ei tietysti seuraa mitään hyvää, mutta joka määrittää kaikkea Nato-EU -väen toimintaa. Sauli Niinistö julisti, että etupiirien aika on ohi, vaikka ei voinut olla ymmärtämättä, että juuri siitä oli kysymys. Se nyt on tietysti sivuseikka kaiken roskapuheen joukossa ja mitä siitä on seurannut. Jos NL aikoinaan epäili Suomen EEC -sopimusta ei vain kauppatekniseksi asiaksi, vaan myös tuollaiseksi poliittiseksi horjumiseksi, niin paljon enemmän Venäjällä oli syy epäillä Ukrainan EU -lähentymistä, mikä epäily sittemmin on tullut todistetuksi hyvin aiheelliseksi. Länsi-integraatio ei tunne puolitietä. Vaikkei kansa haluaisi, niin valtio kuitenkin haluaa ja pian ollaan Nato -jäseniä ja kartta on täplitetty USA:n tukikohdilla.
Kyllä Venäjällä on hyvin ollut tiedossa ’kollektiivisen lännen’ aikeet ja ja myyräntyö. Helsingin-Karkkilan reissulta hankin vanhan Felix Karasevin kirjan vuodelta -98. Siinä hän kirjoittaa mm. ”Epäilemättä Suomenkin kansallisten etujen mukaista on, että Venäjä löytää paikkansa kansainvälisessä työnjaossa. Nimenomaan työssä, ei valitettavasti rajallisten luonnon rikkauksiensa luovuttamisessa maailman talousyhteisön määräysvaltaan.”
Suomessa ei riittävästi ymmärretä, siinä olet oikeassa. Kuitenkin vielä paljon sitäkin vakavampaa on se, ettei Suomessa myöskään haluta ymmärtää. Tietenkin vaikutusvaltaisilla tahoilla on niitäkin, jotka ymmärtävät, mutta ovat hiljaa oman etunsa vuoksi tai ollakseen omienkin asenteidensa vuoksi mukana tukemassa kaikkea Venäjä-vastaista.
”Unioni kohdisti entiseen Sveitsin strategisen tiedustelupalvelun upseeriin Jacques Baudiin rajuja henkilökohtaisia pakotteita.”
VOM nosti esiin yllä olevan otteen tapahruneista.
Nyt pitäisi jatkoksi kysyä suurin kirjamin:
Mikä on EU:n legitimiteetti asettaa ylipäätänsä mitään pakotteita jonkun maan kansalaisille?Oli maa ja kanaslainen EU:ssa tai ei, pakote on rangaistus jostain teosta. Rangaistukset määrää toimivaltainen tuomioistuin tutkittuaan asian suhteessa johonkin kansalliseen lainsäädäntöön tai vallitsevaan kansainväliseen normistoon.
Näillä näkymillä, kun ei ole olemassa mitään EU tuomioistuinta, joka olisi toimivaltainen antamaan tässä suhteessa rangaituksia yksittäisille kansalsusille, niin kysymyksessä on puhtaasti yksittäisiin ihmisiin kohdistettu mielivalta, vaino, terrorismi tms. nimikkeen alla kulkeva teko, jonka harjoittamisesta useimmissa missa on lain määrittelemä rangaistus. Näin siis valtio itsessään ryhtyessään ko. kaltaisiin toimiin EU:n myötä syyllistyy aivan yksiselitteisesti ihmisoikeusrikkomiuksiin. Yhteenvetona, ainakin näillä näkymillä voi todeta: ”Hiihaa Huuhaa, EU Puuhaa”.
Eikö ongelma ole juuri, että nämä pakotteet eivät ole rangaistus. Niitä ei tarvitse alistaa minkään tuomioistuimen käsittelyyn, eikä niistä voi valittaa. Kun kysymyksessä ei ole rangaistus, eikä asiaa ratkaise tuomioistuin, sanktioitu ei selvästikään ole rikkonut mitään lakia. Mihin pakotteet sitten perustuvat, en tiedä. Kafkamainen juttu ja pakotteiden kohteesta varmasti tuntuu rangaistukselta.
”Eikö ongelma ole juuri, että nämä pakotteet eivät ole rangaistus. Niitä ei tarvitse alistaa minkään tuomioistuimen käsittelyyn, eikä niistä voi valittaa. Kun kysymyksessä ei ole rangaistus, eikä asiaa ratkaise tuomioistuin, sanktioitu ei selvästikään ole rikkonut mitään lakia.”
Voi olla että päällisin puolin katsottuna tilanne olisi noin. Riippumatta ylläolevata pakottteet on luettavissa pakkokeinojen kategoriaan, joiden käytöstä on olemassa oma normistonsa. Joku aina panee pakotteet toimeen, joku jolla on työkalut varojen jäädyttämiseen ja tilien sulkemiseen, ts. tarkoitukseen tarvittava mutteriväännin tms. työkalu. EU:lla ei sitä ole, joten toimenpiteiden on tapahduttava kansallisella tasolla. Jossain vaiheessa tätä suoritusketjua rikotaan joko kansallista lakia tai kansainvälisiä sopimuksia. Voidakseen olla legitiimi pakotteen on oltava määritelty, kuten myös olosuhteet, jossa sellaisten käyttö on oikeutettu, muussa tapauksessa kysymyksessä on mielivalta. Yhteiskuntajärjestelmän perusta on normisto, jota kaikkien edellytetään noudattavan. EU rikkoo omaa säännöstöään. Euroopan ihmisoikeussopimus määrittelee erinäisiä ykslöoikeuksia, joita tässä EU:n viritelmässä lähtökohtaisesti rikotaan. Ko. normiston tarkoitus on suojata yksilöiden perusoijeudet. Tässä valossa EU:n akti on rinnastettavissa lähinnä anarkistijärjestön toimintaan.
Juuri näin. Sanktioidun asema on huonompi kuin rikoksesta rangaistun. Esimerkiksi saksalainen journalisti Hüseyin Doğru, jolle EU on asettanut pakotteita (tekoälykooste):
Varat ja pankkitilejä jäädytetty (laajentunut koskemaan myös perheenjäseniä, kuten vaimoa ja äitiä).
Täysi työ- ja elinkeinokielto
EU-laajuinen matkustus- ja oleskelukielto.
Entiset EU-tuomioistuinten tuomarit ja oikeusoppineet (kuten prof. Ninon Colneric) ovat arvioineet pakotteiden rikkovat perusoikeuksia ja EU-lakia, koska niitä käytetään ilman syytteitä tai kuulemista.
Kiitokset hyvisstä täydennyksistä. Oleellista näiden asioisen yhteydessä jo edellämainitun lidäksi on se, minkälaisen prosessin tuloksena ko. akteihin on päädytty, onko päätös jonkin äänestyksen tulos, ketkä ovat aktia kannattaneet jne. Vai onko kysymyksessä jokin sisäpiiriviritys kuten Suomen Natoliityntä. Ts. asiassa aktin puolesta toimineet yksilöt ovat siitä vastuussa. Ei siis esimerkiksi niin, kuten Sanoms Oy:n julkaisuissa usein esitetäön: ”Auto ajoi päin punaisia valoja, Bussi ajoi päin väkijoukkoa jne”. Autoa ja bussia ei voi saattaa rikos- ja korvausvastuisiin. Mikä on EUn juridinen status ja legitimiteetti toimijana, on tässä oleellinen asia, ja miten se vastaa edustajiensa tekemisistä.
”Unioni kohdisti entiseen Sveitsin strategisen tiedustelupalvelun upseeriin Jacques Baudiin rajuja henkilökohtaisia pakotteita.”
Eniten Baud`iakin hämmästytti se, että Sveitsi, joka ei ole EU:n jäsen, yhtyi pakotteisiin..
Koko EU-kuvio on sairas.
Kiitokset artikkelista. Internetissä on runsaasti Baudin videoita joista hyvin saa käsityksen menosta. Sulkemalla pankkitilejä ja jäädyttämällä yksittäisten kansalaisten varoja,
EU faktisesti kusee omaan sukkaansa, koska siinä paljastuu sen todellinen olemus. Myös Suomessa on yksittäisten kansalaisten tilejä suljettu. Sulkijapankki on OP. EU-direktiivit kyllä edellyttävät että kansalaisilla on voitava olla pankkitili raha-asiottensa hoitamiseksi, mutra sillä ei Suomen oikeusjärjestelmässä ole merkitystä, kun pankki on asialla.
Jacques Baudin esityksiä on siinä määrin laajasti ja kattavasti, että on ihme, jos joku (kansan) edustaja tai hallintoapparaatin muu orgaani ei olisi niistä tietoinen. Kysymys mikä tässä yhteydessä pitää esittää, on miksi ne siitä huolimatta ajavat sitä politiikkaa mitä ajavat.
Vai piäisikö ajatella, että Baud puhuu soopaa.
Voidaan myös kysyä, että kuuluuko liberaalidemokratiaan, johon TP Stubbikn taannoin viittasi tiedoitustilaisuudessaan, poliittisen eliitin toiminta vastoin kansakunnan intressejä: Ts. rakennetaan poliittiset aktiviteetit perustoille, joille on suunniteltu narratiivi mutta joka on vailla asianmukaista todellisuuspohjaa.
Sitä sitten tuuppaavatulos kaikista mahdolliset mediapoolin ”propagandatorvet” , otta saadaan kansalaiset ymärtämään miten pitää ajatella, ja mihin uskoa.
Jos EU:ssa suomalaiset MEPit äänestävät sellaisten esitysten puolesta, jotka ovat Suomen intressien ja edun vastaisia, niin jotain on pahasti vialla. Baudin kaltaisten yksilöiden selvitykset ja dokumentaatio, jotka perustuvat faktoihin, ammattitaitoon ja rationaalisen päättelyn pohjalta tehtyihin analyyseihin, ovat tarpeen siinä valheellisten narrattivien kirjossa, jota ihmisille harhautusmielessä tuputetaan ja ovat sellaisina keskeinen muutostekijä ja oleelli nen vaikuttaja yksilön asemoitumisen ja itsenäisen päätöksenteon kannalta, jota EU:ssa ei haluta.
Nykyinen EU = EU-diktatuuri. Ja pahemmaksi menee koko ajan, syntipukki on von der Laier.
En ole aikaisemmin kuullut mitään Jacques Baudista, nyt aion hankkia ko. kirjoja luettavaksi. Lisäksi aion levittää tätä ns. ilosanomaa eteenpäin, vaimolle jo kerroin, oli pöyristynyt. Tätä EU-tietoutta pitäisi levittää myös kouluissa, ongelma on se, että vain valheet leviävät ja jämähtävät aivoihin.
Sitten toinen asia ja huomio. Luin aamulla Länsi-Uusimaa sanomalehteä ja kuinka ollakaan kahdessa artikkelissa kirjoittaja mainitsi Venäjän olevan hyökkääjä Ukrainaan tai mainitsi Venäjän hyökkäysodasta. Molemmat artikkelit oli kirjoittanut naistoimittaja. Tällä tavalla media valehtelee kansalle ilman mitään sanktioita.
Suomihan on täysin Nato-narratiivin tilassa. Esimerkiksi minun lähipiirissä on ihmisiä, joilla ei käy mielessäkään epäillä valtamedioissa syötetyn propagandan totuudellisuutta. Surullista on tietenkin mm. se, että väärät käsitykset jäävät elämään totuuksina vuosikymmenten ajaksi. Suora osallistuminen sotaan olisi toki vielä paljon sitäkin surullisempaa, mutta toisaalta voisi nopeuttaa totuuksien paljastumista kansalle.
Hyvä, että näitä räikeitä EU:n ihmisoikeusrikkomuksia pidetään esillä. Kaikki tuki Baudille. Itse tilasin heti hänen kirjansa Operation Z, kun kuulin noista pakotteista. Nuo pakotteet kääntyvät toivottavasti EU:ta itseään vastaan ja ihmiset tajuavat EU:n fasistimenon vaarallisuuden. Suomessa en odota mitään suurta herätystä, mutta Saksassa ja Ranskassa voi nousta poliittinen trombi, joka saa tuulen kääntymään muuallakin. Suomessa ”kansalaiset” ovat johtajia seuraavia lampaita. Johtajille on annettu mandaatti ja he pyörittävät teatteriaan median avulla. Sitten kun on lyöty pää Karjalan mäntyyn oikein kunnolla, levitellään käsiä kuin natsi-Saksassa sodan jälkeen, ”ei me tiedetty eikä ymmärretty”.
Kuulostan epätoivoiselta, mutta on tunne, että paljon mitään ei voi itse tehdä. Toivottavasti seuraavissa vaaleissa on jokin järkevä vaihtoehto.
Hyvin analysoitu tuo ”johtajille on annettu mandaatti ja he pyörittävät teatteriaan median avulla”. Sen lisäisin, että tärkeimmät ainakin poliittiset johtajamme toteuttavat Venäjä-vastaista politiikkaansa ihan omastakin intomielisestä halustaan käsin.
Uskon kyllä, että tuollainen lupaus olla laajentamatta Natoa itään on annettu, mutta lupauksista riippumattakin olisi sotilasliiton rakentajien toimittava niin, ettei liittokunnan rakennustyössä saateta koko maailmaa, sen paremmin kuin yksittäistä valtiotakaan, perikadon partaalle. Ainakin jos kysymyksessä on puolustusliitto, niin kuin sanotaan, vaikka nythän tarkoitus ilmeisesti oli osoittaa suvereenin oikeus liittoutua miten haluaa. Kun tämä oli sanottu ja sota alkoi, tavoite vaivihkaa siirtyi Venäjän heikentämiseen. Jos ei ymmärretä mitä lupaus tarkoittaa, ja ilkutaan ettei fyysistä sopimusta allekirjoituksineen olla laajenematta ole olemassa, sopimuksen löytyminenkään tuskin muuttaisi mitään.
Naapurivaltioilla on mitä vahvin intressi tulla toimeen keskenään ja tehdä yhteistyötä. Kun jyrkkiä asenteita ja haluttomuutta kompromisseihin ilmenee, on syy epäillä ulkopuolisten sekaantuneen asioihin.
Yritys vaientaa Jacques Baud ja eliittiemme sitoutuminen siihen lievästi sanottuna nurinkuriseen tulkintaan siitä mitä on tapahtunut, osoittaa viheliäisen demokratian väärinkäytön Euroopan maiden kansalaisia vastaan. Ehkä syy ei ole heidän, he ovat vain tuollaisen ’automaattisen yhdenmukaisuuden’ uhreja, kuten Erich Fromm kirjassaan Pako Vapaudesta kertoo. Eurooppalaisten päättäjien päivä päivältä järjenvastaisempi toimintakin selittyisi ’rationalisoinneilla, jotka vain vahvistavat tunneperäistä ennakkoluuloa, joka henkilöllä on jo ollut.’(Fromm).
Naton todellinen ensisijainen tavoite ei ole ollut eikä ole vakauttaa ja tasapainottaa geopolitiikkaa ja turvallisuusympäristöä eli turvata rauhaa, vaan päinvastoin kasvattaa itsekkäästi Yhdysvaltojen ja vasalliensa vaurautta ja valtaa.