Marine Le Pen nousi Ranskan presidenttipelin paalupaikalle

Naapuriseuran sanomat julkaisee ensimmäisen osan Ranskan presidentinvaaleja koskevasta artikkelista.

Ranskan kevään 2027 presidentinvaaleista on muodostumassa jännitysnäytelmä, joka saattaa johtaa Ranskan ja sitä kautta myös Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisten linjausten jonkin asteiseen muutokseen.

Ensimmäinen merkittävä presidentinvaaleihin vaikuttava päätös tuli heinäkuun alkupuolella pariisilaisesta vetoomustuomioistuimesta. Se lyhensi laitaoikeiston kansallisen liittouman keulahahmon Marine Le Penin viime vuonna alemmassa oikeusasteessa saamaa vaalikieltoa EU-avustajien määrärahoihin liittyvässä oikeusvyyhdissä.

Tuomioistuimen päätös mahdollisti Le Penin nousun puolueen viralliseksi presidenttiehdokkaaksi. Samalla päättyivät spekulaatiot puolueen puheenjohtajan Jordan Bardellan ehdokkuudesta. Marine Le Pen on mielipidetiedusteluissa vankistanut asemaansa presidentinvaalien ylivoimaisena ennakkosuosikkina.

Marine Le Pen tuomittiin – mitä oikeus todella päätti?

Marine Le Pen tuomittiin maaliskuussa 2025 rikostuomioistuimessa ankariin seuraamuksiin vuosia jatkuneesta EU-avustajien määrärahojen väitetystä väärinkäytöstä. Le Pen sai neljä vuotta vankeutta, josta kaksi vuotta ehdotonta, sekä viiden vuoden vaalikiellon ja 100 000 euron sakot.

Syytteen mukaan europarlamentissa vuosina 2004-2017 istuneen ja puolueen puheenjohtajana vuosina 2011-2024 toimineen Le Penin tieten olisi kierrätetty puolueen euroavustajille osoitettuja määrärahoja lähes puolentoista vuosikymmenen ajan noin 2,8 miljoonan euron arvosta puolueen toimihenkilöille, joista osa työskenteli vain vähän ja osa ei lainkaan Brysselissä.

Le Penin puolustuksen mukaan kyse oli ”kautta aikojen europarlamentissa laajalti levinneestä käytännöstä, joka on europarlamentin hyväksymä”. Lisäksi puolue on vedonnut siihen, että itse EU on ollut paljon vakavamman ja laajemman korruption näyttämönä. Siksi kyse on pääosin poliittisesti motivoidusta oikeusprosessista ja käytännössä ajojahdista, jonka kohteeksi euroeliittiin kriittisesti suhtautuva kansallinen liittouma ja erityisesti Ranskan presidenttiyttä tavoitteleva Marine Le Pen on valittu.

Vetoomustuomioistuin totesi Le Penin syylliseksi, mutta lyhensi vankeustuomiota kolmeen vuoteen, josta kaksi vuotta ehdollista ja vuosi jalkapannan kanssa. Tuomioistuin kuitenkin palautti Marine Le Penin vaalikelpoisuuden, sillä rangaistusten alkuajankohdaksi todettiin 31.3 2025, jonka takia 15 kuukauden ehdoton vaalikielto katsottiin heinäkuussa 2026 päättyneeksi.

Heti päätöksen jälkeen Le Pen julistettiin viralliseksi presidenttiehdokkaaksi. Hän valitti myös vetoomustuomioistuimen päätöksistä Ranskan korkeimpaan oikeuteen. Sen päätöstä odotetaan ensi vuoden alkupuolella eli juuri presidentinvaalikampanjan kiihkeimmässä vaiheessa.

Vaalien ensimmäinen kierros on 18. huhtikuuta ja toinen kierros 2. toukokuuta. Marine Le Penin valinta Ranskan presidentiksi lakkauttaisi oikeusprosessin ja kumoaisi tuomiot ainakin viideksi vuodeksi, mutta se pitäisi tapahtua ennen korkeimman oikeuden päätöstä. Mitä tahansa tapahtuukin, yleisesti pelätään, ettei Ranska voine ensi keväänä välttyä jonkinlaiselta poliittiselta kaaokselta.

Le Peniltä ristiriitaisia ulkopoliittisia lausuntoja

Le Penin omat ja puolueen hyväksymät ulkopolitiikkaa koskevat kannanotot ovat vuosien saatossa olleet ristiriitaisia. Kansallisen liittoutuman kannanottojen takaa voidaan kuitenkin löytää suhteellisen johdonmukainen geopoliittinen maailmankatsomus. Sen kautta voitaneen arvioida, miten Le Penin mahdollinen voitto kevään 2027 presidentinvaaleissa voisi ehkä muuttaa Ranskan ja sen myötä ehkä myös EU:n ulkopolitiikkaa.

Ranskan valtiollisen France 5 kanavan suositussa ajankohtaista politiikkaa käsittelevässä keskusteluohjelmassa Le Pen tuomitsi kesäkuussa 2022 Venäjän aiemmin aloittaman Ukrainan ”erikoissotilasoperaation”.

”Putin on väärässä, hän on ylittänyt punaisen linjan. Koska me olemme suverenisteja, puolustamme kaikkien maiden oikeutta suvereniteettiin ja omiin rajoihin. Tässä ei ole meille mitään epäselvyyttä” sanoi Le Pen.

Toisaalta vuoden 2023 maaliskuussa Ranskan kansalliskokouksessa pitämässään puheessaan Le Pen näytti hyväksyvän Krimin 2014 kansanäänestyksen tuloksen sanoessaan, että ”Krim on ollut venäläinen yli kaksi sataa vuotta ja ukrainalainen kuusikymmentä vuotta Neuvostoliiton päätöksen ansiosta. Katson, että Krimin asukkaat ovat vapaasti ilmaisseet mielipiteensä Venäjään liittymisestä”.

Presidentti Emmanuel Macronin ympärille ryhmittyneet keskustaoikeiston liberaalipuolueet ja myös EU:n virallisia Ukraina-kantoja tukeneet perinteisen oikeiston republikaanit, vasemmiston sosialistit ja vihreät ovat syyttäneet toistuvasti Le Peniä sekä europarlamentissa istuvaa Bardellaa ”Putinin pussiin pelaamisesta”.

”Macronistien” presidenttiehdokkuutta tavoitteleva entinen pääministeri Gabriel Attal syytti vuoden 2024 eurovaalien alla tiukkasanaisesti Bardellaa siitä, että laitaoikeiston euroedustajat ovat EU-parlamentissa äänestäneet ”toistuvasti Kiovaa vastaan”. Bardellan mukaan puolueen edustajat, jotka kuuluvat Euroopan patrioottien ryhmään, ovat äänestäneet ”kymmeniä kertoja” Ukrainan tuen puolesta, mutta ”vastustavat kaikkia päätöksiä sodan eskaloimiseksi”.

Kun Euroopassa pidettiin viime vuoden maaliskuussa kovaa ääntä Ranskan ja Britannian ympärille kyhätystä ns. halukkaiden koalitiosta, sen keskushahmona toiminut presidentti Macron määritteli Venäjän ”pahimmaksi uhkaksi Euroopalle”. Hän ryhtyi puheissaan myös hahmottelemaan jopa ranskalaissotilaiden lähettämistä Kiovan tueksi.

Le Pen teilasi suorin sanoin Macronin näkemykset. Le Penin mukaan ”Venäjä ei ole ilmoittanut hyökkäävänsä Ranskaan eikä venäläisiä panssariajoneuvoja ole näkynyt Champs-Élyséellä, vaikka Macronia kuunnellessa niin voisi luulla”. Le Pen nimesi Macronin sodanlietsojaksi.

Maaliskuussa 2026 Le Pen esitti kansalliskokouksen puheessaan, että ”Ukrainan liittyminen sekä Natoon että Euroopan unioniin on samaan aikaan sekä petos, että valtava riski rauhalle ja meidän (Ranskan) intresseillemme”.

Mikä on Ranskan Nato-kanta jatkossa?

Vuonna 1966 Ranskan presidentti, kenraali Charles de Gaulle irrotti maansa Naton komentorakenteista korostaen muutenkin Ranskan suvereniteettia maailmanpolitiikassa koko valtakautensa 1958-1969 ajan. Ranska liittyi takaisin Naton komentorakenteeseen vasta 43 vuoden kuluttua vuonna 2009 euroatlanttisesti orientoituneen presidentti Nicolas Sarkozyn kaudella.

Nato-maa Ranskassa ei edelleenkään ole ainuttakaan Yhdysvaltain sotilastukikohtaa. Myös Ranskan ydinasedoktriinissa korostetaan tiukasti yksinomaan kansallista päätöksentekoa. Macronin tämän vuoden kevättalvella tekemä avaus ”edistyneestä ja eteentyönnetystä ydinpelotteesta” eli Ranskan ydinpelotteen laajentamisesta kohti eurooppalaista ydinpelotetta sai ranskalaisten keskuudessa varsin viileän vastaanoton.

Avausta kritisoivat näkyvimmistä poliitikoista voimakkaimmin kansallisen liittouman Le Pen ja Bardella.

Natoa koskevat Le Penin kannanotot ovat suhteellisen johdonmukaisesti koko kuluvan vuosikymmenen noudattaneet samaa kaavaa. Jos hänet valitaan presidentiksi ja kun sota Ukrainassa päättyy, Ranskan pitää irtautua Naton komentorakenteista mahdollisimman nopeasti, mutta jäädä puolustusliiton jäseneksi. Sama näkemys kuultiin jo vuoden 2022 presidentinvaalikampanjan aikana.

Vaalien alla euroliberaali l`Express-lehti varoitteli, että ”Le Penin vaalivoitto johtaisi välittömästi yhden ranskalaisen kenraalin ja sadan muun ranskalaisen sotilaan ulosheittämiseen maailman suurimmasta laivastotukikohdasta Virginian Norfolkista”. ”Mitä seurauksia tällä olisi Ranskalle ja koko läntiselle yhteistyölle” kauhisteli l`Express.

Viimeksi toukokuun lopulla belgialainen liberaali 21News-verkkolehti julkaisi Le Penin kannanoton, jonka mukaan ”Ranskan strategisen riippumattomuuden nimissä Ranskan tulee irrottautua Naton integroidusta komentorakenteesta…mukanaolo vähentää kansallista liikkumavaraa ja lisää Euroopan riippuvuutta Washingtonista”.

Le Pen piti kuitenkin mahdollisena löytää Ranskalle ”sotilaallisen päätöksenteon autonomia säilyttämällä jäsenyys sotilasliitossa”.

Bardellan esittämät näkemykset Natosta ovat sisällöllisesti samankaltaisia kuin Le Penillä ja noudattavat samaa puolueen virallista linjaa. Bardella pyrkii kuitenkin ilmaisemaan näkemyksensä sanakääntein, jotka ovat ”Nato-myönteisempiä”.

Maaliskuussa 2024 kansallisen rintaman EU-vaalikampanjan avaustilaisuudessa Marseillessa Bardella sanoi, ettei Ranskan ”pidä irtautua Naton komentorakenteista niin kauan kun sota Euroopassa on käynnissä”. Bardella sanoi myös, ettei suhtaudu ”täysin vihamielisesti SCALP-ohjusten lähettämiseen Kiovan käyttöön puolustustarkoituksessa”. Bardella on selkeästi jonkin verran Nato-, EU- ja länsimyönteisempi kuin Le Pen.

Kuva: Marine Le Pen, lähde: Wikimedia Commons, lisenssi CC-BY 2.0