Kansakunta kenraalien käsissä

Naapuriseuran sanomat julkaisee tällä viikolla toimittaja Pentti Sainion vuonna 2021 ilmestyneen teoksen ”Kansakunta kenraalien käsissä” (Penmedia 2021) keskeiset luvut hieman lyhennettynä. Teos paljastaa, miten suomalaiset kenraalit ohjasivat Suomen Yhdysvaltain vanaveteen.

Sainio seurasi vuosikausia yksityiskohtaisesti hävittäjähankintaa tarkemmin kuin yksikään toinen suomalainen journalisti. Hän menehtyi vaikeaan sairauteen pian kirjansa julkaisemisen jälkeen vuoden 2022 alkupuolella.

 

Pentti Sainio

Kuinka F-35 hävittäjähankinta aloitettiin – Lupaukset avoimuudesta heti sivuun

Olin puolustusministeriössä 21. lokakuuta 2014 todennäköisesti ensimmäisenä toimittajana, joka oli kiinnostunut Hornetien uusimisesta.

Kahvipöydän toisella puolella istui Hornetien korvaajan esiselvitysryhmän puheenjohtaja, eläkkeelle jäänyt ilmavoimien komentaja, kenraalimajuri evp. Lauri Puranen, ministeriöön palkattu ohjelmajohtaja.

Nato-myönteinen puolustusministeri Carl Haglund (rkp) oli asettanut esiselvitysryhmän 13 päivää aikaisemmin ja siksi olin pyytänyt Puraselta tapaamista Le Monde diplomatique -lehden toimittajana.

Keskustelussa Puranen korosti, että Hornetin korvaajan hankinnasta eli ns. HX-hankkeesta tullaan kertomaan erityisen avoimesti. Olihan kansalla vielä paha maku suussa Hornetien hankinnan kähminnöistä ja salailuista. ”Tämä tulee olemaan avointa ja läpinäkyvää”, korosti Puranen. Vieressä nyökytteli ministeriön tiedottaja sekä hallitusneuvos Jari Takanen, selvitysryhmän jäsen ja Hornet-kaupan veteraani.

Poistuin ministeriön tiloista Kasarmitorille ja pohdin, olisiko meno hävittäjien hankinnoissa muuttunut oikeasti avoimemmaksi sitten Hornet-harhautusten. Niistä olin hyvin perillä kirjoitettuani aiheesta jo yhden kirjan ja avustettuani Hornet-salojen tonkimisessa Ylen MOT-ohjelmaa keväällä 2000.

Purasen Hornet-työryhmän asettamisen aikataulun pohjusti parlamentaarinen selvitysryhmä, joka sai Ilkka Kanervan (kok) johdolla valmiiksi raportin Puolustuksen pitkän aikavälin haasteet viikkoa ennen Purasen ryhmän syntyä. Kanervan ryhmän mielestä Hornetien korvaajan hankinta tulee käynnistää vuosien 2019–2023 hallituskaudella. Se oli se poliittinen ohjaus, jota Ilmavoimat oli halunnut.

Poliitikot löivät aikataulun lukkoon Ilmavoimien antamilla vähillä tiedoilla.

HX-hankkeen siunasivat ja käynnistivät kokoomus ja demarit, joilla on yhteistä kokemusta toisen maailmansodan jälkeen salaisista sotilaallisista operaatioista amerikkalaisten ja lännen kanssa ns. aseveliakselilla.

Stubb ja Rinne – hävittäjähankinnan poliitiset arkkitehdit

Syksyllä 2014 aseveliakseli heräsi eloon, kun Hornetien uusinnan poliittisiksi arkkitehdeiksi ryhtyivät Alexander Stubb (kok) ja Antti Rinne (sd). Pääministeri Stubb ja valtiovarainministeri Rinne esittivät syyskuussa 2014 – kaksi viikkoa ennen Kanervan ryhmän raporttia – vuoden 2015 budjettiin, että puolustusvoimien suorituskykyjen kehittämisen painopiste on kaukovaikuttamiskyvyssä.

Kaukovaikuttamiskyky on viimeiset 20 vuotta tarkoittanut sotilaskielessä pääasiassa Hornet-hävittäjien rynnäköintiä maakohteisiin ohjuksilla ja pommeilla. Sotilaat puhuvat häveliäästi kiertoilmaisuna myös ilmasta maahan -kyvystä.

Pommitus-sanaa tai viitteitä ohjushyökkäyksestä maakohteisiin Suomen rajojen ulkopuolella varotaaan tuomasta julkisesti päättäjien herkkiin korviin.

Suomessa on vuosikaudet eletty aikaa, jossa Yhdysvalloissa kehitetyt sotilaalliset uhkakuvat hallitsevat päätöksentekoa ja amerikkalaiset kielikuvat elävöittävät suomalaisia kiertoilmauksia hankkeille.

Amerikkalaisten asejärjestelmien ostojen lisäämiseksi uhkakuvia nikkaroi monipolvinen amerikkalainen sotateollinen koneisto, joka haluaa ratkaista asiat usein pommikoneilla. Yhdysvaltojen aseteollisuus lobbaa – hyvällä menestyksellä – koneita joka paikkaan.

Suomen puolustuksen varjolla sotilasliitto Naton ja Yhdysvaltojen virkamiehet syöttävät Naton kumppanuusohjelman kautta Suomen virkamiehille omia tarpeitaan, esimerkiksi uusia monitoimihävittäjiä ja niihin hyökkäysaseita kuten JASSM-risteilyohjuksia.

Päättäjiltä salataan olennaista tietoa – mm. hankinnan hinta

Syksyllä 2021 olen jo pitkään ollut selvillä, että HX-hankkeessa on systemaattista salailua ja harhautusta, jolla peitellään päättäjiltä oleellisia tietoja hankinnasta. Ilmavoimat on myös väärentänyt tietoja. Siitä huolimatta – kun uusien hävittäjien osto oli esillä eduskunnan suuressa salissa joulukuussa 2020 – yksikään eduskuntaryhmä ei sanonut sanaakaan.

Kenraalien hämäys uusien hävittäjäpommittajien hankkimisen kiireellisyydestä ja kyseenalaisesta tarpeellisuudesta oli nielty sellaisenaan, vaikka kellään ei ole käsitystä edes ilmoitetusta korvattavasta ”suorituskyvystä”.

Rovaniemelle laskeutui viime viikolla kolmen F35-hävittäjän sijaan vain kaksi, sillä kolmannessa Azoreille jääneessä koneessa ilmeni tekninen vika.

Kun poistuin Purasen puheilta puolustusministeriöstä, arvelin Yhdysvaltojen saavan Suomen ostamaan F-35-hävittäjän, kuten Hornetin aikanaan, ja että poliitikot vähän välittävät ja vielä vähemmän ymmärtä-
vät hankkeesta.

Puolustusministeriön julkinen hinta-arvio oli alkuvaiheessa noin viisi miljardia euroa 64 koneelle. Uskoin, että hinta nousee huomattavasti jo Hornet-laskelmien perusteella. Se tiedettiin varmasti myös ministeriössä, mutta sitä ei tuolloin tuotu julki. Vielä tänäkään päivänä ei ole edes analyyttista arviota julkistettu koko hankkeen mahdollisesta lopullisesta kokonaishinnasta. Tiedetään vain, että jos valitaan F-35-hävittäjä, Suomi jää tulevissa kulujen nousuissa myyjän armoille.

Johtavatko kenraalit Suomea?

Yhdysvaltojen suurimpana valtakeskittymänä pidetään puolustusministeriö Pentagonia. Suomessakin on valta kulkeutunut samaan suuntaan. Kenraaleilla on vahva ote Suomen ulkopolitiikan johtamisessa. Puolustusministeriö ja pääesikunta sanelevat hävittäjien hankinnassa kaapin paikan puolustusministerille, ulkoministerille, valtiovarainministerille, pääministerille ja presidentille. Nykyiset viranhaltijat yhtyvät kenraalien näkemykseen.

Kenraalit ovat luvanneet kertoa eduskunnalle näillä näkymin joulukuussa 2021 uuden hävittäjän nimen tuntia ennen kuin julkistavat sen. Se lienee luonnollista sellaisissa maissa, joissa yhteiskunta on osa asevoimia, eikä päinvastoin.

Suomen uusien hävittäjien hankintaan vaikuttaa Yhdysvaltojen halu saada Suomi sotilaalliseksi tukijakseen. Koneiden suorituskykyä halutaan valjastaa Yhdysvaltojen tarpeisiin Pohjolassa.

Yhdysvallat hyväksyy ensi linjan asejärjestelmien myyn nin vain valtioille, joiden kanssa se on liittosuhteessa kuten sotilasliitto Natossa tai joihin sillä on vaikutusvaltaa siten, että ostajamaa käyttää kalustoa Yhdysvaltojen etujen mukaisesti.

 

Otsikkokuva: LCPL John MgGarty, Lähde: Hornet, Wikimedia Commons, lisenssi CC-BY-CA 4.0

Henkilökuva Pentti Sainiosta, kuvattu näytöltä (JH)

Kuva tekstissä: Senior Airman Rachel Coates, F35-hävittäjä laskeutuu Rovaniemelle. Lähde Wikimedia Commons, lisenssi CC.BY-SA 4.0

 

11 kommenttia julkaisuun “Kansakunta kenraalien käsissä”

  1. Yhdysvaltojen globaalista talous- ja muusta vallastahan tässä on kysymys. Suomen russofobiset päättäjät ovat olleet helppoja huijattavia. Lännen Ukrainaan aikaansaamat ongelmat ovat toimineet hyvänä tekosyynä. Propagandan avulla kansa on saatu väärään käsitykseen Ukrainan tapahtumista sekä pelkäämään ja vihaamaan Venäjää.

    Kiinnitin huomiota tuohon, että kenraalien mielestä oli kiire saada Suomeen uudet hävittäjät. Varmaan heillä oli jo ennakkotieto siitä, että Ukraina pyrkii Naton vahvistamana ratkaisemaan sisällissodan sotilaallisesti ja että se johtaa sotaan Venäjää vastaan. Sodan odotettiin johtavan Venäjän romahtamiseen. Lisäksi toivottiin ja/tai pelättiin sodan laajenevan, jolloin hävittäjille olisi käyttöä.

    Olisi mielenkiintoista tietää, onko kellokkaillamme edelleen samoja odotuksia, toiveita ja pelkoja. Mitä ilmeisimmin on, koska ei ole havaittavissa elettäkään suhteiden liennyttämiseksi. Jos sotaa ei suunnitella tälle tai ensi vuodelle, niin siihen joka tapauksessa varaudutaan ja jos sotimaan ei päästäisikään, halutaan Venäjään kohdistuvan uhkan olevan mahdollisimman suuri.

  2. Poliittiset päättäjät ovat kenraalien edessä kuvainnollisesti ja kirjaimellisesti aseettomia. Sotilaat ovat ”asiantuntijoina” saaneet määritellä turvallisuuskäsitteen ja tietäähän sen, mitä siitä suunnasta saadaan. Kymmenen vuotta sitten laaditussa turvallisuusselonteossa ei diplomatialla ole mitään sijaa. Kaikki perustetaan sotilaalliseen voimaan. Se käy kalliiksi, kun pitää asevarustelukilvassa ostaa aina uusia ja ”parempia” aseita, eikä mikään koskaan riitä.
    Lähtökohta on vastakkainasettelu (confrontation), jonka Britannian eläkkeelle jäänyt kommodori Steve Jermy on hyvin nostanut esille Substack-kirjoituksissaan. Jos lähtökohta olisi yhteistyö, niin asevarustelua ei tarvittaisi ja kaikki osapuolet hyötyisivät kaupankäynnistä, johon kukin maa toisi omien vahvuusalojensa tuotteet, esimerkiksi kuten oli ennen, kun Länsi-Eurooppa osti Venäjältä halpaa energiaa. Se vahvistaisi, ja vahvisti, turvallisuutta paremmin kuin aseet, jotka viime kädessä heikentävät sitä.
    Ajatusmalli pitäisi vaihtaa. Onnistuuko se vaihtamatta päättäjiä? Ei siltä näytä.

    1. Koko aseistuksella puolustaminen on vanha ajatus. Paras puolustuskyky saadaan hyvillä suhteilla naapuriin ja muihinkin maihin. Kuten Suomi voi tehdä hyvää yhteistyötä Venäjän kanssa. Siitä olisi Suomelle valtava hyöty. Ei tarvittaisi mitään F-35 häivehävittäjiä.

  3. 3 kpl näitä tekniikan ihmeitä lähetettiin Suomeen. Yksi jäi matkan varrelle. Erinomaista. Siis 2 kpl 3:sta kenraalien jaa arviointien mukaan huipputotteesta on toimintakelpoisia sellaisenaan tuotantoputkesta saavuttuaan. Kun tilaus on 64 kpl, niin saman statistiikan mukaan koko toimituksesta on 21 kpl kelvottomia ja yksi jotain epämääräistä kelvottoman ja toimintskelpoisen väliltä. Tämä antaa selkeät viitteet siitä mitä on odotettavissa. Tehdyt hankinta-, ja toimitussopimukset ovat tietysti salaisia, eikä niihin pääse arvioimaan muut kuin asianosaiset. Sama koskee kaiketi myös sitä evaluointiprosessi, jonka puitteissa kilpailutetut tuotteet on priorisoitu.
    Onko nyt kysymys DIY tuotteesta, jota tehdas kauppaa puolivalmsteisena rakennussarjana, jonka toimintakelposeksi saattaminen viimekädessä jää ostajan vastuulle.
    Miten tätä nyt pitäisi ajatella? Varmaa on tapahtuneien valossa, että kustannukset eivät jää esitettyjen marginaalien sisään. Toinen kysymys koskee sitä, onko kenraalikunnalla kanttia vetää vastaanottoprosessi sopimusklausuuöien osalta tiukalle, jos on tarvis ja onko sopimuksissa edes asiaan liittviä klausuuleja. Kansalsiset jotka viulut maksavat myös kenraalien töppäyjsistä, ovat oikeutettuja näihin kysymyksiin.

  4. Voi tätä Suomen alennustilaa. Tosiasiassa Suomi ei tarvitse yhtäkään hävittäjää eikä Hornetia. Eikä paljon muutakaan Puolustusvoimien toivomia aseita. Mihinkä ihmeeseen armeijan porukka aikoo niitä käyttää? No, tiedän sen kyllä. Heille on sanottu, että USA aikoo Suomen kautta päästä arktiselle merialueelle meuhkaamaan ja mestaroimaan Venäjää vastaan. Ei onnistu.
    Miksi sitten USA tekee näin? No, ensiksi koko USAn talous pyörii puolusteollisuuden varassa, kaikkea on saatava myytyä ympäri maapalloa, jos joku ei suostu ostamaan, niin sota syttyy.
    Toiseksi USA ja länsi haluavat varastaa Venäjältä kaiken mikä kannattaa. Ei taida onnistua.

    Mikä sitten ohjeeksi Suomelle? Ensiksi on erottava EUsta ja Natosta ja irtisanottava DCA-sopimus. Sitten on peruttava KAIKKI aseostot USAhan ja Israeliin sekä muualle.
    Sen jälkeen on aloitettava uudet neuvottelut Venäjän kanssa kaikesta mahdollisesta yhteistyöstä.
    Tätä kaikkea edeltää Suomen nykyisen poliittisen johdon vaihtaminen. Myös Puolustusvoimien henkilökunnan vähentäminen 90%:sesti.

Vastaa