Myös Suomen asiat käsittelyssä, ilman Suomen osallistumista. Eurooppalaiset eivät tunnu täysin ymmärtävän, mistä Abu Dhabissa puhutaan. Siellä ei puhuta vielä konkreettisesta rauhasta Ukrainassa. Siellä puhutaan Ukrainan ja Euroopan tulevasta turvallisuusarkkitehtuurista.
Eli USA tarjoaa Ukrainalle Venäjän vaatimuksia vastaan jotain Naton 4 ja 5 artiklan tapaisia kaltaisia turvallisuustakuita. Samalla Yhdysvallat keskustelee Venäjän kanssa Venäjä-Nato-neuvoston uudelleenkäynnistämisestä.
Ukrainan sodanjälkeisten turvallisuustakuiden lisäksi keskitytään alueellisiin kysymyksiin. Ja ei vain Ukrainan alueista. Nyt puhutaan myös Naton joukkojen mahdollisesta vetäytymistä liiton itäiseltä sivustalta. Ja se koskee myös Suomea. Onko Suomi mukana? Ei.
Eurooppa ei mukana täysimittaisesti
Miksi Eurooppa ei ole mukana täysimittaisesti? Koska Eurooppa, lähinnä Iso-Britannia, Saksa ja Ranska ovat odotushuoneessa. Heille kerrotaan sitten, mitä Venäjä ja USA ovat suunnitelleet. Eurooppa pääsee siis täysimittaisesti osallistumaan neuvotteluprosessiin vasta sitten, jos ymmärtää, mistä tässä puhutaan.
USA haluaa Naton ja Venäjän aloittavan keskinäiset neuvottelut ja tapaamiset. Euroopan pitää siksi olla sodan lopettamiseksi neuvottelupöydässä, koska sopimus koskee myös Eurooppaa. Onko Eurooppa kykenevä osoittamaan joustavuutta? Epäilen.
USA suunnittelee sopimukseen myös mekanismia, jolla Venäjää vastaan asetetut pakotteet palautettaisiin automaattisesti voimaan, jos ne poistetaan. Washingtonin mukaan tämä voisi olla osa Moskovalle suunnattua kannustinpakettia tulitauon noudattamiseksi. Ei ole merkkejä, että Venäjä suostuisi johonkin tulitaukoon.
EU on jo useammalla suulla ilmoittanut vastustavansa keskustelua uudesta eurooppalaisesta turvallisuusarkkitehtuurista, ennen kuin Ukrainan tulitaukosopimus on allekirjoitettu. Venäjä ja USA taas haluavat ensin tulevat periaatteet pakettiin, ennen kuin puhutaan Ukrainan rauhasta. Abu Dhabin osapuolet keskittyvät siis kehittämään mekanismeja uhkien ehkäisemiseksi ja alueellisen vakauden vahvistamiseksi.
Venäjältä sarja varoituksia
Venäjä on jakanut samalla myös sarjan varoituksia Euroopalle mahdollisesta sodasta. Osallistuin eilen Wienissä pidettyyn kansainvälinen pyöreän pöydän keskusteluun: ”The militarization of Europe: what next”. Venäjän varaulkoministeri Sergei Rjabkov totesi pitämässään puheenvuorossa, että Moskova havaitsee ”Naton haitallisen toiminnan” lisääntymistä Itämeren alueella ja on tietoinen suunnitelmista Kaliningradin alueen saartamiseksi.
”Kenenkään ei pitäisi epäillä: yritykset toteuttaa ne ovat suora tie katastrofiin”, Rjabkov sanoi.
Rjabkovin mukaan Venäjä on valmis torjumaan itsemääräämisoikeuttaan ja turvallisuuttaan uhkaavia uhkia ”kaikin käytettävissä olevin keinoin”.
Myös Venäjän pysyvä edustaja YK:ssa Nikolai Nebenzja antoi vastaavan lausunnon Euroopalle.
”Venäjä ei pyri aseelliseen konfliktiin Euroopan kanssa, mutta jos se käynnistäisi sodan, tapahtumat voisivat kehittyä nopeasti”, hän totesi.
Venäjä osoittaa Baltiaa ja Suomea
Venäjän Abu Dhabin ulkopuolella annettujen lausuntojen viesti on: Eurooppalaisten poliitikkojen, jotka keskustelevat sodan valmisteluista Venäjän kanssa, ”on oltava tietoisia tällaisen toiminnan seurauksista”. Tämä on selvä viesti niin Baltialle kuin Suomelle. Olen tuonut tätä näkökulmaa jo aiemmin esiin Suomen uusi strategia ry:n Itämeren rauhanprojektissa.
Venäläisistä puheenvuoroista kävi selväksi, että vihamielisestä retoriikasta syytettiin nimen omaa Baltian maita. Vaikka Suomea ei suoraan syytetty, annettiin ilmi, että Suomen liittyminen Natoon ajoi meidät samaan sarjaan Baltian kanssa.
Putin ja muut Venäjän johtajat ovat jo aiemmin tehneet selväksi, että jos Venäjä ja Eurooppa syttyvät sotaan, se siirtyy välittömästi ydinaseisiin.
Nato-joukkojen määrää idässä rajoitetaan?
Jotta nyt ymmärrettäisiin, mistä puhutaan, niin Ukrainalle voidaan antaa vain sellaiset turvatakuut, mihin Venäjä suostuu. Se tarkoittaa, että Ukrainaan ei voida sijoittaa Naton tai lännen joukkoja. Jos samaan aikaan USA käy Venäjän kanssa neuvotteluja myös Nato-joukkojen sijoittelusta ylipäätään sen itärajalle, niin se tarkoittaa silloin myös Baltiaa ja Suomea.
Meille ollaan mahdollisesti sorvaamassa muista Nato-maista poikkeavaa asetelmaa, mikä tarkoittaa Nato-joukkojen määrän rajoittamista em. maissa. Tämä kertoo siitä, että USA ei ole valmis lähtemään puolustamaan räksyttävää koiralaumaa Itämeren itäpuolelle, jos koirat saavat sodan aikaiseksi. USA ei myöskään halua, että Ukrainan konfliktin ratkaisemisen jälkeen vastakkainasettelu siirtyy pohjoiseen. Tämä pitäisi olla Suomella kristallinkirkkaana etuaivolohkossa.
Tähän saattaa viitata se, miksi Abu Dhabin neuvotteluihin osallistuu myös Oleg Postnikov, Venäjän federaation ydinaseiden leviämisen estämisen ja asevalvonnan osaston johtaja. Muutenhan koko Venäjän delegaatio on täynnä pelkkiä voimaorganisaatioiden edustajia. Suomen ja Baltian ydinaseita tavoitteleva politiikka on otettu Venäjällä huomioon ja tältä politiikalta pyritään katkaisemaan siivet.
Dialogin puuttuminen kostautuu
Jos Suomi ja suomalaiset olisivat sen verran fiksuja, että he edes hetken kuuntelisivat tai olisivat kuunnelleet, mitä Venäjällä on sanottavaa, niin he tajuaisivat myös sen, että meidän asioistamme päätetään nyt meitä kuulematta, jos emme aktivoidu. Nyt puhutaan Naton vaikutusvallan rajoittamisesta sen itärajalla. Suomelta voidaan jälleen kysyä, että mitäs läksit?
Eurooppalaiset luulivat osallistuvansa rauhanneuvotteluihin päästäkseen päättämään Ukrainan asioista, mutta ajautuivatkin odotushuoneeseen kuuntelemaan, miten heidän asioistaan päätetään.
Nyt Eurooppa otetaan mukaan, mutta ei ihan siitä lähtökohdasta, kuin he luulevat. Suomen johdolle tämä on ehkä konkretisoitumassa tajuntaan, mutta ei vielä kansalle. Tältä kaikelta olisi vältytty, jos Venäjän kanssa olisi käytä keskustelua jo aiemmin.
Koska kaikilta osin näyttää siltä, että Venäjän, USA:n ja Ukrainan näkemykset ovat jollain tasolla lähenemässä, eli turvallisuus- ja alueasiat ovat mitä ilmeisimmin ratkaistavissa ja kompromissi löydettävissä, niin onkin todennäköistä, että suurimmaksi tulpaksi on muodostumassa EU ja sen sotahaukkamaat, Suomi mukaan lukien. Emme ole valmiita sanktioiden purkamiseen, emme vastakkainasettelusta luopumiseen, emme rajan avaamiseen, emme yhtään mihinkään.
Ei vielä läpimurtoa
Neuvottelut tuskin päättyvät mihinkään läpimurtoon vielä, mutta voimme odottaa jonkinlaista näkemyksien lähenemistä. Putinilla ei ole todellista kiirettä, Trumpin poliittisen vaikutusvallan heikentymisestä huolimatta. Tulemme myös näkemään EU ja Naton jäsenmaiden reaktion. Odotan mielenkiinnolla Suomen poliittisen johdon lausuntoja. On mahdollista, että meidän ylitsemme vain ajetaan, jos emme kykene vuoropuheluun.
Voimme jäädä myös odottelemaan presidentti Alexander Stubbin myöhempää ulostuloa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että EU:ssa ei olla valmiita hyväksymään kolmikantaneuvottelujen tuloksia ilman Euroopan osallistumista. EU ei myöskään ole vielä valmis neuvotteluihin Venäjän kanssa. Tämä asetelma taas jättää Euroopan ja meidät pelkäksi maksajaksi.
Historia toistaa itseään
Pitää joka tapauksessa kysyä, että miten Suomi aikoo varmistaa itseään koskevat riskienhallintamekanismit ja estää suhteiden eskaloitumisen Venäjän kanssa, jos se ei keskustele omasta turvallisuudestaan kenenkään kanssa tai ole minnekään edes kutsuttu mukaan? Meidän johtomme on jättänyt Suomen turvallisuudesta päättämisen ulkopuolisille.
Näin historia toistaa itseään. Tämä olisi vältetty, jos olisi jääty Naton ulkopuolelle. Ja jos meille ei saa kohta tuoda natojoukkojakaan, niin miksi me olemme Natossa ylipäätään, jos meillä ei oikeasti ole turvatakuita, vaan kaikki pohjautuu omaan vanhaan kansalliseen turvallisuuteen ja puolustuskykyyn? Olemmeko jälleen puskurivaltio?
Otsikkokuva: Ryan Center / UAE Presidential Court
Kuva tekstissä: Balk/MSC. Sergei Rjabkov. Lähde Wikimedia Commons, lisenssi: CC-BY-SA-3.0-DE
Kuva tekstissä: Santeri Iltanen, valtioneuvoston kanslia. Lähde: Wikimedia Commons, lisenssi: CC-BY-2.0
2 kommenttia julkaisuun “Abu Dhabissa hahmotellaan linjoja yleiseurooppalaiselle turvallisuudelle”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
”Näin historia toistaa itseään. Tämä olisi vältetty, jos olisi jääty Naton ulkopuolelle. Ja jos meille ei saa kohta tuoda natojoukkojakaan, niin miksi me olemme Natossa ylipäätään, jos meillä ei oikeasti ole turvatakuita, vaan kaikki pohjautuu omaan vanhaan kansalliseen turvallisuuteen ja puolustuskykyyn? Olemmeko jälleen puskurivaltio?”
Historia todellakin ”toistaa itseään”, JOS ei oteta opiksi edellisen kerran lopputulemasta, vaan ”lyödään pää Karjalan mäntyyn” toistamiseen. Muuten, mitä haittaa n.s. puskurivaltiona olemisesta Suomella oli/olisi?
Minusta taas on hyvä, jos Venäjä ja USA sopivat Suomen sotilaspoliittisesta asemasta. Näin sillä edellytyksellä, että USA:lla on tahtoa rauhoittaa tilanne ottaen huomioon Venäjän turvallisuustarpeet. Suomi itsehän ja muut Euroopan Venäjä-vihaajat olisivat nykyisessä mielentilassaan vain esteenä kaikkia hyödyttäville järjestelyille.
Toisaalta on tärkeää, etteivät johtajamme asetu vastustamaan, jos turvallisuusjärjestely koskisi myös Suomea. Oikeastihan järjestely olisi monella tavalla suuresti hyödyllinen koko Euroopalle Venäjä mukaan lukien eikä vähiten Suomelle, ja siksikin, ettei nykyjohdostamme ole oma-aloitteisesti järkeviin päätöksiin näillä alueilla. Ns. puskurivaltiona Suomi olisi turvassa, turvaamassa muidenkin rauhaa sekä hyvissä asemissa kaupankäynnin ja muun kanssakäymisen rakentamiseen kaikkiin suuntiin.
Luin lyhyen neuvotteluja koskevan uutisen Posi TV:stä. Sen mukaan Yhdysvaltojen, Ukrainan, EU:n, Naton, Britannian, Ranskan, Saksan ja Italian edustajat olivat pitäneet palaverin ennen rauhanneuvotteluja. Lausunnossa oli korostettu valtioiden oikeutta tehdä omat turvallisuuspoliittiset ratkaisunsa ja korostettu Naton roolia. Kuulostaa pahaenteiseltä. Käykö tässä taas niin, että Britannia ja kaltaisensa estävät todellisen rauhan?
Haluaisin olla optimisti, mutta pahimmillaan Ukraina ja eurooppalaiset tukijansa estävät rauhan mm. tulitaukovaatimuksillaan (vrt. Minskin sopimuspetokset) ja pelaavat aikaa siinä toivossa, että Yhdysvaltojen seuraava presidentti hallintoineen ei tähtää rauhaan muuta tietä kuin Venäjän kukistamisen kautta.