Launtaina 5. syyskuuta Yhdysvaltain rauhanneuvottelijat Steve Witkoff ja Jared Kushner keskustelivat Moskovassa presidentti Vladimir Putinin kanssa ja sunnuntaina 6. syyskuuta vuorossa oli tapaaminen Kiovassa Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyn kanssa.
Presidentti Donald Trump kertoi jo neuvotteluiden edellä perjantaina 4. syyskuuta Witkoffin ja Kushnerin tuovan mukanaan Yhdysvaltain uuden ehdotuksen Ukrainan sodan lopettamista koskeviin neuvotteluihin. Se esiteltiin viikonloppuna sekä Moskovalle että Kiovalle.
A-studion toimittaja Sakari Sirkkanen haastatteli maanantaina 7. syyskuuta kahta ns. asiantuntijaa Moskovassa ja Kiovassa käydyistä neuvotteluista. Keskustelun teemana oli ”Eteneekö Ukrainan rauha”. Sirkkanen kutsui Sini-Kukka Saarta ”Venäjä-expertiksi” ja Hanna Smithiä ”Venäjä- tutkijaksi” ja ”kansainvälisen politiikan analysaattoriksi”.
Sirkkanen avasi keskustelun toteamalla, että ”me ei tiedetä täsmällistä agendaa, mikä näissä tapaamisissa oli”. Hän kysyi haastateltaviltaan ”tiedetääks me yhtään, mitä siellä on ollut pöydällä Moskovassa ja toisaalta Kiovassa”.
Ulkopoliittisessa instituutissa johtavana tutkijana toimiva Saari vastasi, että ”hyvin vähän tiedetään niistä varsinaisista keskusteluista”. Työelämän professoriksi Vaasaan yliopistoon viime vuonna nimitetty Smith puolestaan arveli, että maaluovutukset ja rajakysymykset olivat olleet esillä keskusteluissa.
A-studion keskustelussa ei mainittu lainkaan sitä, että Yhdysvallat oli tehnyt uuden ehdotuksen rauhan saavuttamiseksi. Eikä sitä myöskään käsitelty, vaikka ehdotus oli jo silloin laajalti ollut esillä mm. Ukrainan mediassa. Monet ukrainalaiset poliitikot olivat jo ehtineet arvostella Yhdysvaltain uusia ehdotuksia.
Smith sanoi pitävänsä realismina sitä, että Ukrainan on keskusteltava maaluovutuksista, mutta esitti samalla, että Ukrainan pitää saada liittyä Natoon, jos maa joutuu tekemään maaluovutuksia.
”Voi hyvin olla, että niin kauan kun Putin istuu vallassa niin se ei ehkä onnistu, mutta onneksi Putin ei tule istumaan loputtomiin siellä. Jossakin kohdassahan se muutos tapahtuu, mutta emme tiedä, koska se tapahtuu”. Venäjällä ei kuitenkaan Smithin mukaan ole ”siihen mitään sanomista, mitä Ukraina päättäkin tehdä”. Hän ei sanallakaan maininnut, että Yhdysvallat vastustaa Ukrainan Nato-jäsenyyttä.
Saaren ja Smithin puheet osoittivat, ettei ns. asiantuntijoilla ollut oikeastaan minkäänlaista tietoa siitä, mistä neuvotteluissa oli puhuttu. Osaamattomuus ja tietämättömyys yritettiin peittää tavanomaisiin Venäjän ja Putinin politiikan vastaisiin fraaseihin.
Keskustelijoiden lisäksi myös Sirkkanen oli tehnyt kotiläksynsä huonosti. Vaikutti siltä, ettei kukaan A-studion keskustelijoista ollut selvillä siitä, mitä neuvottteluissa oli käsitelty. Tai sitten oli kyse siitä, etteivät he halunneet kertoa suomalaisille, mitä Yhdysvallat oli esittänyt, vaikka tiedot Yhdysvaltain ehdotuksen sisällöstä olivat jo aikaisemmin Ukrainassa vuotaneet julkisuuteen.
Yhdysvallat torjui Ukrainan Nato-jäsenyyden
Kumpikin keskustelija vaikeni siitä, että Yhdysvaltain sekä Moskovalle että Kiovalle luovuttamassa esityksessä Ukrainan Nato-jäsenyys torjuttiin selvin sanoin. Eikä A-studion toimittajakaan osannut asiaa kysyä.
Yhdysvallat ei esittänyt kielteistä kantaansa Ukrainan Nato-jäsenyyteen ensimmäistä kertaa. Ehdotus on ollut mukana koko sen ajan, kun neuvotteluja Ukrainan sodan lopettamisesta on käyty Trumpin toisella virkakaudella.
Kertomatta on jäänyt sekin, että keväällä 2022 Turkin välittämissä neuvotteluissa Istanbulissa Ukraina ja Venäjä pääsivät yhteisymmärrykseen siitä, ettei Ukraina liity Naton jäseneksi. Tämä yhteisymmärrys kaadettiin Britannian silloisen pääministerin Boris Johnsonin uhkavaatimuksella, jotta Yhdysvaltain silloinen presidentti Joe Biden tuki.
Yhdysvaltain ehdotukseen sisältyi runsas viikko sitten myös selkeä ehdotus kansanäänestyksen järjestämisestä Ukrainan sotilaallisen liittoutumattomuuden vahvistamiseksi pysyväksi maan perustuslain muutoksella. Myös Naton edellytetään tekevän samanlaisen päätöksen. Lisäksi ehdouksessa oli esillä myös vaalien järjestäminen Ukrainassa. Näistäkin A-studio vaikeni.
Ukrainan rauhasta neuvottelevat osapuolet olivat keskenään sopineet, että luottamuksellisen neuvotteluilmapiirin turvaamiseksi Yhdysvaltain neuvotteluehdotuksen sisällöstä ei toistaiseksi kerrottaisi julkisuuteen. Valkoinen talo ilmoitti heti jo Moskovassa käytyjen neuvotteluiden jälkeen, että ehdotuksen konkreettisesta sisällöstä kerrotaan vasta seuraavien viikkojen aikana. Samaa edellytettiin myös Kiovassa käydyistä neuvotteluista.
Kiovassa kuitenkin tieto Yhdysvaltain ehdotuksen sisällöstä vuoti heti osalle mediaa ja myös eräille poliitikoille. Ennen kaikkea sellaisille tahoille, joiden tiedettiin propagoivan aktiivisesti sodan jatkamista.
Saaren viimeinen oljenkorsi – toiveuni Intiasta ja Kiinasta
Molemmat ”asiantuntijat” kuuluvat niihin, jotka esittävät omat toiveensa ikään kuin muka jo tapahtuvina tai jotka joka tapauksessa voivat ennemmin tai myöhemmin tapahtua.
Saaren mukaan ”se, joka voisi muuttaa tämän asetelman on toki se, että mikäli esimerkiksi Intia tai Kiina voimakkaammin painostaisi Kremliä tekemään myönnytyksiä tai jollain tavalla oikeasti edistämään näitä neuvotteluita”.
Saari tunnusti kuitenkin samaan hengenvetoon, ettei ”sellaisia merkkejä meillä nyt varsinaisesti ole, mutta kyllä esimerkiksi Modi, Intian pääministeri kuitenkin toi esille, että tää ei voi jatkua loputtomiin ja olisi syytä alkaa nyt ihan vakavissaan keskustelemaan”.
Loppujen lopuksi myös Saari myönsi – esitettyään henkilökohtaiset toiveensa – ettei hän näe mitään merkkejä sellaisesta isosta yhteisestä rintamasta, jolla painostettaisiin Moskovaa.
On kummallista, miksi Sirkkanen tavan takaa haluaa kutsua A-studioon haastateltaviksi vain samanmielisiä keskustelijoita silloin, kun kyse on esimerkiksi Ukrainan tilanteesta tai Venäjästä. Nyt samanmieliset keskustelevat keskenään ja samanmielinen toimittaja kysyy ja samanmieliset vastaavat.
On suoraan kysyttävä, eikö A-studio uskalla kutsua keskustelijoiksi niitä asiantuntijoita, jotka esimerkiksi Ukrainan sodan juurisyistä ovat eri mieltä valtavirtamedian tavanomaisten ”provosoimaton hyökkäyssota” tarinoinnin kanssa?