Professori Heikki Patomäki näkee talousennusteiden käytössä paljon erilaisia ongelmia.
”Ainoa ongelma ei ole se, että ennusteet eivät yleensä osu oikeaan, eivät edes (alle) yhden vuoden aikajänteellä. Suurin ongelma on siinä, miten ennusteita käytetään päätöksenteossa tai päätösten oikeuttamisessa”, sanoo Patomäki, joka toimii Helsingin yliopistossa sekä tutkijana että maailmanpolitiikan professorina.
Patomäen mielestä Kalevi Sorsa -säätiö ja erityisesti tutkijat Jussi Systä ja Lauri Finér ovat tehneet suuren palveluksen suomalaiselle talouskeskustelulle nostamalla esiin talousmallittamisen ja -ennusteiden ongelmia sekä näiden ongelmien vaikutuksia talouspolitiikkaan. Facebook-päivityksessään Patomäki korostaa, että suurin ongelma on siinä, miten ennusteita käytetään päätöksenteossa tai päätösten oikeuttamisessa.
”Systä ja Finér nostavat esiin, että jopa menneisyyden ja nykyisyyden ’ennustaminen’ näyttää olevan vaikeaa. Tilastokeskuksen lukujen varmistaminen kestää pari vuotta, ja ennakkotiedot poikkeavat lopullisista merkittävästi”, Patomäki huomauttaa.
Raportin tekijät kirjoittavat, että ”kaikissa haastatteluissa keskeiseksi ennustevirheiden syyksi nostettiin talouteen kohdistuneet ennakoimattomat shokit”, joille ei kuitenkaan ennustekäytännöissä anneta kuin ohimenevä merkitys.
Yksi haastateltava toteaa, että ”joko teet ennustetta vähän enemmän harkintaan nojaten tai sitten teet mallilla ja mallilla säädät shokkeja sen verran, että saat semmoiset tulokset, mitä haluat”.
Raportissaan Systä ja Finér korostavat, että mallit ja ennustekäytännöt jättävät pitkälti huomiotta monia olennaisia asioita kuten mm. eriarvoisuuden tai eriarvoistumisen vaikutukset, lajikadon ja ilmastonmuutoksen vaikutukset sekä kriisit ja sodat.
Patomäen mielestä tekijät jättävät kuitenkin monia tekijöitä edelleen auki. Yksi niistä on oletus siitä, että tulevaisuus on menneisyyden kaltainen.
”Toisena on oletus, että (pidemmän aikavälin) kasvu-ura on riippumaton lyhyen aikavälin vaihteluista tai talouspolitiikan vaikutuksista, ja kolmantena oletus, että markkinat löytävät itsestään tasapainon ja ulkoiset shokit vain hieman häiritsevät kapitalistisen markkinatalouden luonnollista kehitystä. Tähän
yleiseen viitekehykseen tuodaan sisään joitakin todellisen maailman piirteitä, mutta kuten raportissa korostetaan, edes sellaisia perusasioita kuin kerroinvaikutusta ei käsitellä kunnolla, ja ne jopa sivuutetaan pitkälti”, Patomäki kritisoi.
Ennusteet eivät vain kuvaa tulevaisuutta – ne myös muokkaavat sitä
Facebook-päivityksessään Patomäki arvostelee sitä, etteivät Systä ja Finér myöskään pohdi systemaattisesti sitä, miten ennakoinnit vaikuttavat tulevaisuuden muotoutumiseen ja miten tällaiset vaikutukset voivat joko heikentää tai vahvistaa ennakointien osuvuutta. Syy-seuraussuhteet
markkinoilla ovat tyypillisesti refleksiivisiä, reaktiivisia ja rakenteellisesti epävakaita.
”Nykyisenkaltaisella ennustamistoiminnalla ei ole pelkästään haitallisia seurauksia, koska ennusteilla on perusteltu loputtomasti jatkuvia pyrkimyksiä leikata julkisia menoja, alentaa veroja, yksityistää jne. Syvemmällä tasolla ne ovat refleksiivisiä myös siten, että niiden osallisuus yhteiskunnan kehitykseen on poliittista ja ideologista”, Patomäki muistuttaa.
Patomäki päättää kommenttinsa huomautukseen, että ”normatiiviset ja ideologiset kannat kehittyvät helposti sosiaalisissa käytännöissä ja niillä on taipumus vahvistua nopeasti; ja toimijat voivat muokata – ehkä tahattomasti – julkisia ennakointejaan etujensa tai normatiivisten tavoitteidensa mukaisesti”.
Kuva: Heikki Patomäki, kuva: Soppakanuuna, CC BY-SA 3.0