”Kuinka usein pysähdyt miettimään lehdistönvapautta? Todennäköisesti harvoin, sillä Suomi on lehdistönvapauden kärkimaita.”
Tämä kysymys esitettiin Helsingin Sanomain säätiön maailman lehdistönvapauden päivän tapahtumatiedotteessa viime toukokuussa. Ja tätä näkemystä toitottavat mielellään valtamedian eliittijohto. Mutta miten on?
Kotkalainen lukee alueensa valtamediasta Kymen Sanomista juttua pysäköinninvalvojista. Ahaa, kiinnostava aihe. Missähän päin kaupunkia parkkipirkot ja -paavot jakelevat eniten virhemaksuja.
Kotkalainen lukee ja lukee, mutta ei löydä etsimäänsä. Eikä ihmekään. Tuonnempana jutusta selviääkin, että kyse on jyväskyläläisistä pysäköinninvalvojista. Miksi ihmeessä? Siksi, että Jyväskylässä toimiva Keskisuomalainen -konserni omistaa Kymen Sanomat.
No vaikka omistaakin, miksi lehdessä ei ole juttua kotkalaisista pysäköinninvalvojista. Kas siksi, että jutun teko tulee halvaksi, kun ”Kaikki sisällöt voidaan julkaista kaikissa Mediakonserni Keskisuomalaisen medioissa.”
Ja näitä medioitahan piisaa. Tässä keskisuomalaisen Keskisuomalaisen omistamat lehdet, niitä on 75:
Aamuposti • Avec • Etelä-Saimaa • Etelä-Suomen Sanomat • Forssan Lehti • Hankasalmen Sanomat • Heinäveden Lehti • Helsingin Uutiset • Hämeen Sanomat • Hämeenlinnan Kaupunkiuutiset • Iisalmen Sanomat • Itä-Häme • Itä-Savo • Joroisten Lehti • Juvan Lehti • Kaakonkulma • Kangasniemen Kunnallislehti • Karjalainen • Karjalan Heili • Karkkilalainen • Keski-Häme • Keski-Uusimaa • Keskilaakso • Keskisuomalainen • Koillis-Savo • Kouvolan Sanomat • Kymen Sanomat • Lappeenrannan Uutiset • Laukaa-Konnevesi • Lieksan Lehti • Lopen Lehti • Loviisan Sanomat • Luumäen Lehti • Länsi-Saimaan Sanomat • Länsi-Savo • Länsi-Uusimaa • Länsiväylä • Matti ja Liisa • Miilu • Mikkelin Kaupunkilehti • Mäntsälän Uutiset • Nurmijärven Uutiset • Outokummun Seutu • Paikallislehti Joutseno • Parikkalan-Rautjärven Sanomat • Perniönseudun Lehti • Pieksämäen Lehti • Pielavesi-Keitele • Pielisjokiseutu • Pitäjäläinen • Pitäjänuutiset • Pogostan Sanomat • Puruvesi • Pyhtäänlehti • Sampo • Savon Sanomat • Sinun Savo • Sisä-Savo • Sisä-Suomen Lehti • Soisalon Seutu • Suur-Jyväskylän Lehti • Tamperelainen • Töllötin • Uusimaa • Uutis-Jousi
• Uutisvuoksi • Vantaan Sanomat • Vihdin Uutiset • Viikkosavo • Viispiikkinen • Viitasaaren Seutu • Vuohi • Warkauden Lehti • Ylä-Karjala.
Tuleehan se halvaksi, kun juttu väsätään vaikkapa Pielisjokiseutu -lehteen, niin se saadaan samaan hintaan 74 muuhun julkaisuun. Mutta istuuko sama artikkeli aina toiseen lehteen? No eihän se istu. Miksi kotkalainen lukisi jyväskyläläisistä pysäköinninvalvojista kun on omiakin.
Lehdet pyrkivätkin välttämään juttujen vieroksumista siten, että toimittaja ei mainitse jutun alkupuolella paikkakuntaa, josta on kysymys tai johon juttu liittyy. Näin lukija saadaan pysymään sivuilla ainakin jonkin aikaa.
Sananvapaus merkinnee myös sitä, että ihmiset saavat sanansa eli
mielipiteensä julki. Mutta miten on. Esimerkiksi Helsingin Sanomiin on
käytännössä perin vaikea saada mielipidettään julkaistuksi. On yritetty vuosia.
Entäpä median ruohonjuuri, juttujahan värkkäävät toimittajat, tämän päivän journalistit. He ovat järjestäytyneet omaan ammattiliittoonsa, Journalistiliittoon. Aiemmin se tunnettiin nimellä Suomen Sanomalehtimiesten Liitto.
Liitolla on jäsenlehti Journalisti, entiseltä nimeltään Sanomalehtimies.
Aikoinaan lehdessä oli yleisönosasto, mielipidesivu. Kirjoittajilta
julkaistiin enimmillään toista sivua näkemyksiä. Nyt tämä yleinen, ennen
muinoin hyvin avoin palsta on lopetettu.
Lehden sisältövalikossa ovat sanat journalismi ja sananvapaus. Edellisen alla julkaistaan mm. uutisia ja kirjoituksia eri aiheista. Jälkimmäinen sisältää sekin uutisia, päätoimittajan kirjoituksia ja kirjoituksia.
Kaikille avoimelle mielipidepalstalle olisi viime vuosina todella riittänyt kysyntää ja miksei tarvettakin. Näinkö toimittajat näyttävät itse mallia miten pitää toimia. Ei sitä joka kadunmies ja -nainen saa päästä julkisesti laukomaan mitä sattuu. Supo kiittää.
Toteutuuko alussa mainittu Helsingin Sanomain säätiön tiedotteen toteamus: ”Suomi on lehdistönvapauden kärkimaita” kaiken yllä kerrotunperusteella? Toteutuuhan se, jos lehdistönvapaus tarkoittaa niideomistamisen ja sitä kautta julkaisemisen vapautta.
Lukijanvapaus ei toteudu. Hänen vaikutusmahdollisuutensa lehtien sisältöön ovat olemattomat. Ainoa vaikuttamiskeino taitaa olla tilauksen lopettaminen tai jakelun kieltäminen.
Kun tämän kirjoittaja on tässä pukkina kaalimaata vartioimassa, pannaan tähän loppuun pari lausetta hänen muistelmistaan ”Miltä nyt tuntuu, toimittaja?”
– Ainakin valtamedian toimittajista iso osa kuittaa palkkarahansa vähällä vaivalla. Riittää kun muistaa päivittäin haukkua putinit, kertoa sisäministerin uusista ihmissulkuhankkeista ja presidentin lausahduksista.
– Urheilutoimittajat ne vasta helpolla tienestinsä ansaitsevat. Kun pitää vain fokuksen oikeassa kohteessa ja ottaa vaarin momentumista, niin jo kohta nousee podiumille.
Kuvituskuva. Generoitu tekoälyllä (OpenAI), 13.8.2026.
2 kommenttia julkaisuun “Lehdistön- vai lukijanvapaus”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
”Suomi on lehdistönvapauden kärkimaita”. Tässä on joku virhe. Siinä tarkoitettaneen, että Suomi on lehdistön omistajien vapauden kärkimaita. Kalliiksi on tullut Erkkojen vapaus Suomen kansalle ja lasku senkun kasvaa.
Eihän tilanne muuallakaan EU-maissa ole juurikaan parempi. Kun kuitenkin gallupit ilmoittavat Suomen kansalaisten luottavan valtamediaan noin 80 prosenttisesti tai sinnepäin ja Yhdysvalloissa luotto heikkenee heikkenemistään ollen kolmenkymmenen tietämissä niin lienee selvää missä päin kansa on paremmin asioista jyvällä, samat jutut kun ovat esillä joita kierrätetään. Suomalaisten hyväuskoisuus on huolestuttavalla tasolla. Tämä näkyy vertailtaessa kommenttipalstoja nettisivuilla. Lehdethän ovat laajalti lopettaneet tai ajaneet alas yleisöosastot jotka aina ovat olleet tiukasti seulottuja.
Vanhaa sanontaa, että ”eihän se ole tyhmä joka pyytää vaan se joka maksaa” voitaisiin mukaillen jatkaa, että eihän se ole hölmö joka puijaa vaan se joka uskoo.
” Esimerkiksi Helsingin Sanomiin on
käytännössä perin vaikea saada mielipidettään julkaistuksi. On yritetty vuosia.”
Sama täällä Keskisuomalainen-lehden suhteen..