Venäjä päättää itse kenen kanssa se neuvottelee

Tasavallan presidentti Alexander Stubb ilmoitti 24. toukokuuta olevansa valmis pyydettäessä edustamaan Eurooppaa Ukrainan sodan rauhanneuvotteluissa. Yle kertoi asiasta samana päivänä. Uutinen oli otsikoitu ”Stubb olisi pyydettäessä valmis edustamaan Eurooppaa rauhanneuvotteluissa.”

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov totesi jo aikaisemmin helmikuun alussa, ettei Suomi voi toimia välittäjänä kansainvälisissä neuvotteluissa. Yle kertoi asiasta suomalaisille 2. helmikuuta. Tämä uutinen oli puolestaan otsikoitu ”Suomi ei voi toimia välittäjänä kansainvälisissä neuvotteluissa.”

Stubbin ilmoituksen jälkeen Venäjän ulkoministeriön tiedottaja Maria Zaharova totesi samana päivänä, että Suomen presidentti on läntisen eliitin edustajien sen listan kärjessä, joka käyttää vihapuhetta puhuessaan Venäjästä.

Venäjä tietenkin päättää itse siitä, kenen kanssa se neuvottelee. Luulisi Stubbin ymmärtäneen jo Lavrovilta ja tuoreeltaan Zaharovalta, ettei häntä todennäköisesti kelpuuteta pöytään. Stubb kun kuuluu samaan ryhmään kuin eräät muutkin EU:n edustajat. Hyväksi tai huonoksi esimerkiksi kelpaa Stubbin tavoin EU:n korkea ulkopoliittinen edustaja Kaja Kallas.

Jos Euroopasta halutaan joku välittäjäosapuoli mukaan, hänen pitäisi tietenkin olla neutraali ja sopiva henkilö ilman sotaa edeltävää ja nyt kuluvan sodan aikana hankittua poliittista painolastia. Saattaa olla, että presidentti Sauli Niinistökin on pelannut itsensä ulos roolista, johon hänellä ei koskaan ole ollutkaan tosiasiallista mahdollisuutta. Eikä kenelläkään muullakaan tai millään Euroopan puolelta.

Virallisella EU:lla, tai Britannialla ja niillä yksittäisillä EU-mailla, jotka ajavat kaikin voimin sodan jatkamista ja tosiasiallisesti varustautuvat kilvan seuraavaan sotaan Venäjän kanssa, ei voi olla roolia varsinkaan välittäjänä. Nehän ovat tosiasiallisesti käynnissä olevan Ukrainan sodan osapuoli, vaikka eivät sitä itse tunnusta.

Ainakaan kirjoittajalle ei ole valjennut, missä roolissa, keneltä saadulla mandaatilla, kenen edunsaajan nimissä ja tavoitteilla ne ylipäätään olisivat läsnä neuvotteluissa.

EU ja EU-maat eivät tietenkään myöntäisi antavansa maaperäänsä ja ilmatilaansa Venäjälle tehtäviin droonihyökkäyksiin, jos ne niin tekevät. Tuskin ”eurooppalaiset” myöntävät myöskään tiedustelutietojen jakamista ja sotilaidensa sijoittamista ”neuvonantajina” Ukrainaan, vaikka ne niin tekevät. Eivätkä ne tietenkään tunnustaisi Ukrainan julkisuudessa ainakin tarjoamaa mahdollisuutta ukrainalaisten drooninohjaajien sijoittamista alueelleen. Siksi ne väistäisivät neuvottelupöydässä näitä koskevat Venäjän kysymykset.

Ukrainalle annettavasta ase- ja muusta avusta ei todennäköisesti olla lainkaan valmiita EU:n puolelta neuvottelemaan Venäjän kanssa. Samoin ohitettaisiin Venäjän huoli kilpavarustelusta ja muusta sotaan valmistautumisesta. EU:han katsoo vain varautuvansa Venäjän uhkaan. Venäjän kokema uhka mm. Saksan, Ranskan ja myös Suomen varustautumisesta sitä vastoin ohitettaisiin EU:n taholta yksittäisten jäsenmaiden omina asioina, samoin tietenkin Britannian, joka ei ole edes EU:n jäsen.

Koko näkemyseron voi tiivistää yhteen virkkeeseen: Venäjä kokee olevansa uhattu osapuoli, joka tunkeutui nurkasta ulos, ja Eurooppa katsoo sekin olevansa olevansa puolustuskannalla Venäjän uhkaamana.

Jäisikö ylipäänsä mitään neuvoteltavaa? EU toistelisi vanhoja vaatimuksiaan ainakin Ukrainan aluekysymyksistä ikään kuin Venäjä ei näkisi kulissien taakse.

Tosiasiallisesti kaikki sodan jatkamisen kannalla olevat ja sotaan eri rooleissa osallistuvat eurooppalaiset tahot – voiko sanoa ”eurooppalainen länsi” – ovat jo paikalla tukemansa Volodymyr Zelenskyn Ukrainan kautta, joten tuoleja ei tarvita lisää.

Sen, mitä Venäjä ja USA saavat puristettua Zelenskyltä, ne saavat myös tältä kulissien edessä ja takana toimivalta ”eurooppalaiselta länneltä”.

Stubbin voisi helposti uskoa tuovan mukanaan myös kaiken päälle USA:n haukkojen, kuten neuvonantajansa Lindsey Grahamin, kannat ja piilo-oletuksen, että Donald Trumpin mentyä USA palaa avoimesti rahoineen ja aseineen Venäjän vastaiseen rintamaan.

Täältä Vihdistä katsoen neuvotteluissa voidaan hakea lähinnä aktiivisen sodankäynnin lopettamista ja Ukrainan ja Venäjän tarvitsemia ja haluamia turvallisuusjärjestelyjä alueluovutuksineen. Koska Venäjä näkee Euroopan roolin sellaisena kuin se on, on itsestään selvää, että se ei hyväksy edelleenkään mitään Euroopan ”rauhanturvaajia” Ukrainaan. Turvatakuut ja niiden antajat, joita myös Venäjä hakee ja tarvitsee, pitää etsiä muualta.

Kuva: Valtioneuvosto/Fanni Uusitalo (kuvaa rajattu), lähde Wikimedia Commons, lisenssi CC BY 2.0