Venäjän vuosien 2025–2026 verouudistus on yksi merkittävimmistä verojärjestelmän muutoksista viime vuosikymmeninä. Uudistus koskee sekä yrityksiä että luonnollisia henkilöitä. Sen tavoitteena on vahvistaa samanaikaisesti julkista taloutta, lisätä verotuksen progressiivisuutta, kannustaa investointeihin ja vähentää aggressiivisen verosuunnittelun mahdollisuuksia.
Muutos merkitsee myös siirtymistä uuteen toimintaympäristöön, jossa sijoittajien huomio kohdistuu entistä enemmän verotuksen vakauteen, oikeudelliseen ennustettavuuteen ja yritysrakenteiden läpinäkyvyyteen.
Progressiivinen tuloverotus lähentää järjestelmää myös kansainvälisiin käytäntöihin. Vuodesta 2025 lähtien luonnollisten henkilöiden tuloverotuksessa sovelletaan viisitasoista progressiivista asteikkoa.
Kuukausitulojen verokannat ovat:
13 % tuloista 2,4 miljoonaan ruplaan saakka;
15 % tuloista 2,4–5 miljoonan ruplan välillä;
18 % tuloista 5–20 miljoonan ruplan välillä;
20 % tuloista 20–50 miljoonan ruplan välillä;
22 % yli 50 miljoonan ruplan vuosituloista.
Korotettu verokanta kohdistuu kuitenkin vain siihen tulonosaan, joka ylittää kyseisen tulorajan. Euroissa ilmaistuna progressio alkaa vaikuttaa, kun vuositulo ylittää runsaan 28 373 euron rajan. Kuukausitulojen alaraja on silloin noin 2 350 euroa. Kun kuukausitulot ylittävät runsaat 49 000 euroa, alkaa 22 prosentin verokanta.
Progressiivisen verotuksen käyttöönotto merkitsee lähentymistä useimpien kehittyneiden valtioiden verojärjestelmiin, joissa progressiivisuutta pidetään tärkeänä keinona vahvistaa julkista taloutta ja lisätä verotuksen oikeudenmukaisuutta.
Presidentti Vladimir Putinin mukaan muutokset koskevat vain rajallista osaa verovelvollisista. Hänen mukaansa uudistus vaikuttaa enintään noin 3,2 prosenttiin veronmaksajista. Tämä viesti on ollut poliittisesti tärkeä, koska sillä on pyritty osoittamaan, ettei uudistus kohdistu väestön enemmistöön, vaan ennen kaikkea korkeimpiin tuloluokkiin.
Yhteisöveron korotus ja investointikannustimet
Merkittävimpiin muutoksiin kuuluu yhteisöverokannan korottaminen 20 prosentista 25 prosenttiin vuoden 2025 alusta alkaen. Samanaikaisesti lainsäätäjä on pyrkinyt säilyttämään investointeja tukevia mekanismeja.
Uudistuksessa otettiin käyttöön liittovaltiotason investointivähennys, jonka avulla yritykset voivat alentaa verorasitustaan tuotantolaitteisiin, tutkimukseen, tietotekniikkaan ja muihin pitkäaikaisiin investointeihin liittyvien menojen perusteella.
Valtiovarainministeri Anton Siluanov on perustellut yhteisöveron korotusta sillä, että lisätuloja on tarkoitus ohjata talouden modernisointiin ja investointeihin. Reutersin mukaan Siluanov viittasi erityisesti siihen, että ylimääräisestä viiden prosenttiyksikön yhteisöverotuotosta saatavia varoja ohjattaisiin aloille, joilla investointeja tarvitaan.
Näin veropolitiikka pyrkii yhdistämään kasvaneen verorasituksen ja investointien edistämisen.
Muutokset yksinkertaistettuun verotusjärjestelmään
Myös yksinkertaistetun verotusjärjestelmän sääntöjä uudistettiin merkittävästi. Yksinkertaistetussa verotuksessa verokanta määräytyy pelkkien tulojen perusteella. Nyt järjestelmän soveltamisen tuloraja nostettiin 450 miljoonaan ruplaan. Samalla käyttöomaisuuden enimmäisarvoa ja henkilöstöä koskevia rajoja väljennettiin.
Toisaalta yli 60 miljoonan ruplan vuotuisen liikevaihdon saavuttavat yritykset ovat velvollisia maksamaan arvonlisäveroa. Käyttöön otettiin myös erityiset viiden ja seitsemän prosentin ALV-kannat tietyille yritysryhmille.
Tavoitteena on pienentää eroa yleisen verotusjärjestelmän ja erityisjärjestelmien välillä sekä vähentää kannustimia liiketoiminnan keinotekoiseen pilkkomiseen.
Verotusta koskevassa keskustelussa pienyritysten ALV-velvollisuuden laajentaminen on kuitenkin herättänyt voimakasta kritiikkiä. Pääministeri Mihail Mišustin totesi, että pienille ja keskisuurille yrityksille ALV-järjestelmään siirtymistä kevennetään vaiheittaisilla raja-arvoilla. Tämä osoittaa, että reformin tekninen toteutus ei ole ollut ongelmatonta.
Erityisesti pienyrityksille verotuksen hallinnollinen taakka voi muodostua yhtä merkittäväksi kysymykseksi kuin varsinainen verokanta.
Veropohjan laajentaminen ja aggressiivisen verosuunnittelun rajoittaminen
Viime vuosina veroviranomaiset ovat painottaneet yhä voimakkaammin liiketoimien taloudellista sisältöä niiden muodollisen rakenteen sijasta.
Liiketoiminnan keinotekoisen pilkkomisen estäminen, veropohjan suojaaminen sekä perusteettoman veroedun torjuminen ovat muodostuneet veropolitiikan keskeisiksi tavoitteiksi. Tämä kehitys lisää yritysrakenteiden laadun merkitystä erityisesti sijoittajien näkökulmasta.
Sijoittajalle ei riitä tieto siitä, että yritys on muodollisesti noudattanut lakia. Olennaista on myös se, kestääkö rakenne veroviranomaisten tarkastelun taloudellisen sisällön näkökulmasta. Uudistus siirtääkin painopistettä aggressiivisesta verosuunnittelusta kohti läpinäkyvämpää ja liiketaloudellisesti perusteltua yritysrakennetta.
Tutkimus-, kehitys- ja teknologiainvestointien tukeminen
Vaikka yleinen verorasitus on kasvanut, korkean teknologian toimialoille on samalla luotu uusia kannustimia. Tutkimus- ja kehitystoimintaan sekä ohjelmistojen hankintaan liittyvien menojen korotettu vähennyskerroin oli aikaisemmin 1,5. Nyt se nostettiin kahteen. Lisäksi etuja laajennettiin koskemaan ohjelmisto- ja laitekokonaisuuksia sekä niiden kehittämistä.
Tämä osoittaa pyrkimystä suunnata verokannustimia tuotannollisiin investointeihin ja teknologiseen kehitykseen.
Sijoittajan näkökulmasta tällä on kaksijakoinen merkitys. Yhtäältä yleinen verorasitus nousee. Toisaalta teknologiaan, tuotantoon ja tutkimukseen liittyvät investoinnit voivat saada suhteellisesti parempaa verokohtelua kuin passiiviset tai matalan lisäarvon liiketoimintamallit.
Kuva: Joe Iope, lähde Wikimedia Commons, lisenssi CC BY-SA 4.0