Venäjä-suhteensa länsihuumassaan uhrannut Suomi on toiminut viime vuosina uhmakkaammin myös Kiina-suhteissaan. Suomen aggressiivisempi suhtautuminen Kiinaan ja kaupalliseen yhteistyöhön Kiinan kanssa palvelee Yhdysvaltojen pyrkimystä säilyttää maailmanherruutensa.
Suomen uusi linja saattaa selittyä Yhdysvaltojen uuden ”Nato 3.0”-strategian vaatimuksilla. Samalla Suomen linjaus voi heikentää Euroopan unionin pyrkimyksiä ns. strategiseen autonomiaan. Tämä olisi merkittävä muutos Suomen aikaisempaan EU-politiikkaan.
Yhdysvallat kamppailee maailmanherruudesta Kiinan kanssa
Presidentti Donald Trump teki valtiovierailun Kiinaan. Se päättyi perjantaina 15.5.2026. Kyse oli ensimmäisestä vierailusta Kiinassa sitten vuoden 2017. Trumpin ja Kiinan presidentin Xi Jinpingin tapaamisen pääaiheina olivat valtioidenväliset kauppasuhteet, teknologia ja tekoäly, Iranin sota ja Taiwanin tilanne.
Yhdysvallat näkee ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan Kiinan strategisena kilpailijana ja merkittävimpänä pitkän aikavälin haastajana maan kansainväliselle asemalle. Kiina on kilpailija, jolla on sekä tahtoa että kasvavaa voimaa muokata kansainvälistä järjestystä.
Viime kuukausina Yhdysvallat on hyökännyt erityisesti Venezuelaa ja Irania vastaan. Hyökkäysten yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi on mainittu halu iskeä myös Kiinan maailmanlaajuisia toimitusketjuja vastaan.
Suomella on oma pieni roolinsa Yhdysvaltojen kilpaillessa maailman merkittävimmän suurvallan asemasta Kiinan kanssa. Suomi on yhä selvemmin alistanut oman ulko- ja turvallisuuspoliittisen roolinsa Yhdysvaltojen hegemonistisille tavoitteille.
Suomen uusi aggressiivisempi Kiina-politiikka
Ulkoministeri Elina Valtonen (kok) uhkasi äskettäin Suomen estävän Euroopan unionin ja Kiinan välisten kauppa- ja investointisopimusten hyväksymisen. Valtosen uhkaus julkaistiin hänen hongkongilaiselle South China Morning Post -sanomalehdelle antamassaan haastattelussa 23.4.2026.
Syyksi Suomen kannalle Valtonen ilmoitti Kiinan läheisen suhteen Venäjään, joka käy sotaa Ukrainaa vastaan. Valtosen mielestä Kiina tukee Venäjän sotataloutta käymällä kauppaa Venäjän kanssa, mikä hänen mielestään rikkoo YK:n peruskirjaa.
Kiinan ulkoministeriön tiedottaja Guo Jiakun toivoi myöhemmin Valtosen kommenteista kysyttäessä, ettei Suomi politisoisi kaupankäyntiä tai käyttäisi turvallisuuden käsitettä väärin kauppakysymyksissä. Guon mukaan EU:n ja Kiinan suhteet hyödyttävät molempia osapuolia ja neuvottelut, vuoropuhelu ja kaupallisen yhteistyön syventäminen ovat molempien intresseissä.
Saksan liittokansleri Friedrich Merz nosti maaliskuussa esiin mahdollisuuden, että EU ja Kiina voisivat tulevaisuudessa solmia kauppasopimuksen. EU:n komissiolla on ollut Saksaa kielteisempi suhtautuminen kauppasopimukseen Kiinan kanssa.
Merzin kanta viestii ennen muuta Saksan tiiviistä kauppasuhteista Kiinan kanssa. Saksasta on tullut viime vuosina Yhdysvaltojen sijaan Saksan tärkein kauppakumppani. Toisaalta Merzin kanta kertoo EU:n jäsenmaiden ja Yhdysvaltojen kiristyneistä suhteista. Pyrkimällä ylläpitämään monipuolisia poliittisia ja taloudellisia suhteita Saksa haluaa edistää ja kasvattaa Euroopan unionin ns. autonomiaa ja riippumattomuutta Yhdysvalloista.
Uhkaamalla torpedoida EU:n Kiina-kauppasuhteet Suomen ulkoministeri valitsee Yhdysvaltojen puolen tavalla, joka saattaa heikentää Suomen suhteita Kiinaan, jos Valtosen lausunto on myös Suomen koko ulkopoliittisen johdon kanta.
Samalla kun Trump on Pekingissä edistämässä Yhdysvaltojen taloussuhteita Kiinan kanssa, asettuu Suomi tukemaan Yhdysvaltojen tavoitetta maailmanherruudesta häiritsemällä EU:n ja Kiinan välisiä suhteita.
Suomen ajama linja heikentäisi paitsi Kiinan, mutta myös EU:n jäsenvaltioiden strategista asemaa ja tekee EU:n jäsenvaltioista täysin riippuvaisen Yhdysvalloista.
Suomen uusi aggressiivisempi Kiina-politiikka voi selittyä Yhdysvaltojen uudella ”Nato 3.0”-strategialla, jota erityisesti Yhdysvaltain apulaispuolustusministeri Elbridge Colby on ajanut ja joka liittyy Naton siirtymiseen uudenlaiseen vastuunjakoon.
Sen osana Yhdysvallat keskittyy Kiinan vaikutusvallan patoamiseen Itä- Aasiassa, kun taas Naton eurooppalaisten jäsenvaltioiden tehtävänä on varustautua sotilaallisesti ja luoda painetta Venäjälle Euroopassa. Valtosen Kiina-linjaus alistaisi Suomen ulkopolitiikan käytännössä Yhdysvalloille ja tukisi Yhdysvaltojen politiikkaa samalla sekä Kiinaa että Venäjää vastaan.
Pidemmän aikavälin linjanmuutos?
Yhdysvallat on luonut kovaa taloudellista ja kaupallista painetta Kiinaa kohtaan jo Trumpin ensimmäisestä presidenttikaudesta lähtien. Sama linja jatkui myös Joe Bidenin presidenttikaudella ja suuntaus on vain vahvistunut Trumpin toisella presidenttikaudella.
Valtonen on saanut myös EU:n komission puolelta tukea koventaa Kiina-kauppasuhdettaan. Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen vaati ensin EU-talouden kytkemistä irti Kiinasta, mutta pehmensi maaliskuussa 2023 sanomaansa kuvailemalla prosessia riskien vähentämiseksi.
EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja virolainen Kaja Kallas vaati marraskuussa 2024 Kiinalle vastatoimia Venäjän sotatoimien väitetystä tukemisesta. Myös Naton pääsihteeri Mark Rutte vaati lokakuussa 2024 Kiinalle seurauksia Venäjän väitetystä tukemisesta.
Suomalaiset poliitikot ovat toistelleet keskeisten EU:n ja Naton poliitikkojen sanoja. Presidentti Alexander Stubb käytti ison osan Kiinan valtiovierailustaan lokakuussa 2024 kovasanaiseen Kiinan arvosteluun painostaessaan sitä lopettamaan yhteistyön Venäjän kanssa.
Valtonen on jo pitkään ollut keskeinen Kiinan politiikan arvostelija. Hän väitti jo marraskuussa 2024 Kiinan ja Venäjän yhteistyön muodostavan turvallisuusuhan Euroopalle. Valtonen sanoi myös Kiinan tuen Venäjälle aiheuttavan seurauksia EU:n ja Kiinan välisille kauppasuhteille. Lisäksi nykyinen hallituspuolue perussuomalaiset väitti jo vuonna 2022 julkaisemassaan ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ohjelmassaan, että ”Kiina on lännelle vuosisadan suurin taloudellinen, poliittinen ja sotilaallinen haaste”.
Onko Suomi valmis uhraamaan Kiina-suhteensa?
Yhdysvaltoja miellyttääkseen Suomi on katkaissut taloudelliset ja poliittiset suhteensa jo Venäjän kanssa. Nyt vaarana on, että Yhdysvallat painostaa Suomen heikentämään kauppasuhteita myös Kiinaan, joka on maailman suurin talous ostovoimakorjatulla bruttokansantuotteella mitattuna ja matkalla suurimmaksi taloudeksi myös nimellisellä bruttokansantuotteella mitattuna.
Jos näin tapahtuisi, tulisi Suomesta lännen periferia, joka menettäisi maantieteellisen sijaintinsa suomat mahdollisuudet rakentaa monipuolisia kauppasuhteita ympäri maailman.
Kiinan kauppasuhteiden uhraamisesta kärsisi Suomen kansantalous, joka on jo menettänyt Venäjän-kaupan edut. Ennen muuta kärsijöiksi joutuisivat myös suomalaiset työntekijät, joilta katoaisivat Kiinan kaupan luomat työpaikat. Lännen alistamasta Suomesta tulisi Pohjolan Kongo, jonka luonnonvaroja lännen suuryritykset häikäilemättä käyttäisivät hyväkseen.