Rappeutuvat ja luhistuvat imperiumit ovat vaarallisia menettäessään valtaansa.
Brittiläisen imperiumin kaatuminen vuonna 1947 sujui melko rauhallisesti, koska vasemmistohallitus toteutti Intian itsenäistymisen. Yhdysvaltojen maailmanmahdin murtuessa johdossa on äärioikeistolainen hallinto, joka on valmis sotiin ja väkivaltaan menetettyään taloudellisen ja ideologisen johtoasemansa. Tällaisen hallinnon mielistely ja nuoleskelu on vaarallista maailmanrauhalle.
Akateemikko Martti Koskenniemi sanoi 13.1. 2026 Ylen haastattelussa, että sukupolvemme todistaa Yhdysvaltojen maailmanmahdin vähittäistä luhistumista. Yhdysvaltojen globaalin hegemonian murtumista on verrattu Rooman valtakunnan rappeutumiseen kaksi tuhatta vuotta sitten. Ajankohtaisin vertaus on kuitenkin brittiläisen imperiumin romahdus 70 vuotta sitten.
Kolmella tapahtumalla on yhtäläisyyksiä, mutta myös suuria eroja. Yhteistä on rappion alkaminen keskusvallan ja periferian suhteen muuttuessa. Periferian vaurastuessa keskusvallan vaikutusvalta periferiaan ja omiin laita-alueisiin heikentyy. Alamaismaissa puhkeaa kapinoita ja sotia, joita keskusvalta ei enää hallitse. Britti-imperiumin luhistuminen johtui lopulta siitä, että keskusmaa Englanti ei kestänyt siirtomaissa käytyjä loputtomia sotia ja kapinoita.
Britannia oli ehdoton maailmanvalta Napoleonin sodat päättäneestä Wienin kongressista vuodesta 1815 alkaen. Britanniasta alkoi teollinen vallankumous. Sen sotavoima ja laivasto olivat 1800-luvulla maailman suurimmat. Sotalaivoja oli enemmän kuin muilla yhteensä. Ja vielä kymmenen prosenttia päälle. ”Brittiläisessä imperiumissa Aurinko ei koskaan laske”, sanottiin.
Voittamattomana pidetty brittiarmeija koki nöyryyttävän tappion Etelä-Afrikan luonnonvaroista käydyssä ensimmäisessä buurisodassa vuonna 1881. Britit käynnistivät toisen buurisodan vuonna 1899 voittaen sen vaivoin ja väkivaltaisesti.
Siirtomaiden hallinnasta käydyistä kahdessa maailmansodassa Britannia ei enää selvinnyt yksin, vaan joutui turvautumaan entisen siirtomaansa Yhdysvaltojen apuun. Toisen maailmansodan päättyessä britit huomasivat jääneensä toiseksi.
Britti-imperiumin loppu
Britannian putoaminen maailmanvallasta toisen luokan suurvallaksi kesti 75 vuotta. Tänä aikana Britannia oli mukana yli kolmessakymmenessä sodassa ja kapinassa ympäri maailmaa. Yhdysvallat nousi tänä aikana vähitellen Britannian ohi. Sen väkiluku ylitti Britannian jo vuonna 1860.
Yhdysvalloissa alkoi sisällissodan jälkeen voimakas talouskasvu ja sen kansantuote ohitti Britannian 1916. Samalla Yhdysvaltojen laivasto alkoi kasvaa. Toisen maailmansodan päättyessä britit huomasivat, että Yhdysvaltojen laivasto oli kasvanut suuremmaksi, ja lisäksi sillä oli ainoana maailmassa ydinase. Jo sodan aikana pidetyssä Bretton Woodsin konferenssissa Yhdysvaltojen kultakantaan sidotusta dollarista tuli maailmanlaajuinen varantovaluutta.
Britti-imperiumin kuolinisku oli Intian itsenäistyminen vuonna 1947. Se tapahtui suhteellisen rauhallisesti, koska Britanniassa oli tuolloin vallassa työväenpuolueen Clement Attleen (1883-1967) vasemmistohallitus. Työväenpuolue sai vuonna 1945 murskaavan vaalivoiton ja toteutti hallituskaudellaan vuosina 1945-1951 merkittäviä sosiaalisia uudistuksia.
Englannin pankki, hiilikaivokset, rautatiet, lentoyhtiöt, sähkö- ja kaasulaitokset kansallistettiin. Julkinen terveyspalvelu NHS (National Health Service) perustettiin ja viimeiset köyhäintalot lakkautettiin. Työväestön elinoloja parannettiin tuntuvasti voimakkaan ammattiyhdistysliikkeen tuella.
Sota-ajan pääministeri Winston Churchill (1874-1965) vastusti jyrkästi Intian eli ”kruunun jalokiven” itsenäisyyttä sekä halveksi julkista terveydenhuoltoa ja työväestön koulutusta. Clement Attlee oli jo ennen sotia Intian itsenäisyyden kannattaja. Vuonna 1933 hän sanoi, että brittiläinen siirtomaahallinto oli luonnoton ja kykenemätön toteuttamaan Intian kehitykselle välttämättömiä sosiaalisia ja taloudellisia uudistuksia.
Yhdysvaltojen maailmanvallan luhistuminen
Yhdysvaltojen maailmanvallan luhistuminen muistuttaa brittiläisen imperiumin kaatumista, mutta on myös merkittäviä eroja. Yhteistä on pitkä kesto, yli 60 vuotta. Perussyy on sama; Yhdysvaltojen eri tavoin alistamat maat eli periferia on kasvanut taloudellisesti liian suureksi. Kun taloudellinen ja poliittinen hegemonia on mennyt, keskusvalta käynnistää sotia pitääkseen valta-asemansa.
Yhdysvaltojen kiistaton hegemonia kesti toisen maailmansodan päättymisestä Vietnamin sotaan. Vuonna 1945 Yhdysvallat oli ylivoimaisesti maailman suurin kansantalous tuottaen puolet maailman kansantuotteesta. Bretton Woodsin järjestelmä toimi, kunnes ensimmäinen murtuma tuli 15.8.1971. Dollari devalvoitiin irrottamalla se kultakannasta.
Yhdysvallat ei kestänyt Vietnamin sotaa, jota se rahoitti tekemällä keskuspankki Fedin painokoneilla dollareita. Sota päättyi vuonna 1975 Yhdysvaltojen tappioon ja sekasortoiseen vetäytymiseen Vietnamista. Sen jälkeen Yhdysvallat on käynnistänyt 50 vuoden aikana yhdeksän sotaa, joista se on hävinnyt kaksi. Taloudellisesti kallein on ollut vuonna 2001 alkanut ”terrorismin vastainen sota”, joka on maksanut 6,75 biljoonaa euroa, aiheuttanut 78 maassa lähes miljoonan ihmisen kuoleman ja ajanut 38 miljoonaa ihmistä pakosalle kodeistaan.
Sota on kestänyt 25 vuotta eikä voittoa näy. Tänä aikana Kiinan laivasto on kasvanut Yhdysvaltoja suuremmaksi. BBC:n laskelman mukaan vuonna 2025 Kiinalla oli 234 sotalaivaa ja Yhdysvalloilla 219. Jos mukaan lasketaan Venäjän, Intian ja Brasilian laivastot, Yhdysvallat jää kauas taakse.
Taloudessa BRICS-maat ohittivat Yhdysvaltojen ja EU:n yhteenlasketun kansantuotteen vuonna 2015.
Sisäpoliittinen tilanne erilainen
Britti-imperiumin ja Yhdysvaltojen maailmanvallan luhistumisella on myös suuria eroja. Yksi on maiden sisäpoliittinen tilanne. Britanniassa oli vuosina 1945-1951 vahva Clement Attleen vasemmistohallitus, joka halusi päästä hallitusti eroon siirtomaista.
Yhdysvalloissa on ratkaisevalla hetkellä 2020-luvulla vallassa äärioikeistolainen hallinto, joka on valmis sotiin ja väkivaltaan säilyttääkseen globaalin valta-asemansa. Maassa ei ole varteenotettavaa työväenliikettä. Se murskattiin 1950-luvulla mccarthyismin aikana. Ammattiyhdistysliike on mitätön ja heikko, järjestäytymisaste kymmenen prosentin luokkaa.
Britanniassa työväestö sai aikaan siirtomaaimperiumin luhistuessa merkittäviä sosiaalisia uudistuksia. Ne hillitsivät imperiumin ajan oikeiston revanssihaluja. Yhdysvalloissa ei ole vastaavaa näkymää. Donald Trumpin hallintojen aikana suunta on päinvastainen: kesällä 2025 hyväksytty ”suuri kaunis laki” antaa suuret verohelpotukset rikkaimmille ja yrityksille. Oikeutta terveyspalveluihin ja ruoka-apuun supistettiin. Asevarusteluun Trumpin hallinto on esittänyt 50 prosentin korotusta 900 miljardista 1 500 miljardiin dollariin. Ainoa myönnytys Yhdysvaltojen työväestölle on maahanmuuttajien karkotukset. Tammikuussa 2026 Valkoinen talo ilmoitti, että 600 000 paperitonta maahanmuuttajaa on karkotettu ja 2,2 miljoonaa on lähtenyt vapaaehtoisesti.
Gallupien mukaan tiukka maahanmuuttopolitiikka pitää Trumpin kannatusta korkealla työväestön keskuudessa. Toinen suuri ero Britannian ja Yhdysvaltojen välillä on maan ydinaseistus. Brittiläisen imperiumin luhistuessa vuonna 1947 Britannialla ei ollut ydinaseita. Yhdysvalloilla on maailman toiseksi suurin ydinasearsenaali, 3 750 ydinkärkeä. Se on ainoa maa maailmassa, joka on myös käyttänyt ydinaseita sodassa.
Kun Trump valittiin ensi kertaa presidentiksi, hän oli jo vaalikampanjan aikana vuonna 2016 kysellyt avustajiltaan ”miksi emme käytä ydinaseita, kun meillä on niitä?” Maaliskuussa 2016 hän vastasi MSNBC:n toimittajalle: ”Tulisiko aika, jolloin niitä voitaisiin käyttää? – Mahdollisesti. Mahdollisesti”, Trump vastasi.
Nyt yhdeksän vuotta myöhemmin on käyty paljon keskustelua onko Trump täysjärkinen johtaja. Hän on uhonnut, että Yhdysvallat on ja pysyy maailman mahtavimpana valtiona. On mahdollista, että jos joku maa ei alistu vallanvaihtoon tai tottele sotaa ja miehitystä, Yhdysvallat käyttää ydinaseita.
Tällaisen maan johtajan mielistely ja nuoleskelu on vaarallista. Se rohkaisee ja yllyttää sotiin ja kaappauksiin. Viimeksi näin tekivät EU-johtajat Münchenissä taputtaessaan seisaaltaan ulkoministeri Marco Rubion avoimen imperialistiselle puheelle. EU-johtajat tukivat Yhdysvaltojen ja Israelin hyökkäystä Iraniin.
Myös ”toisen luokan suurvallat” voivat olla vaarallisia. Kun Britannian konservatiivit palasivat valtaan vuonna 1951, ensimmäisiä toimia oli operaatio Ajax 1953. Iranin Mohammad Mossadeqin hallitus kaadettiin tiedustelupalvelu MI6:n ja CIA:n toteuttamassa vallankaappauksessa.
Mossadeqin hallitus oli kansallistanut brittiläisen Anglo-Iranian Oil Companyn hallussa olleet öljyvarat. Pian seurasi Suezin kriisi vuonna 1956. Se oli seurausta Egyptin johtajan Gamal Abdel Nasserin päätöksestä kansallistaa Suezin kanava. Brittien, ranskalaisten ja Israelin sotaoperaatio epäonnistui ja kanavan omistus siirtyi pysyvästi Egyptille. Se oli lopullinen isku Britannian suurvalta-asemalle.
Lähteitä
BBC: Donald Trump’s nuclear fixation. 10.8.2017
BBC: China’s navy is expanding at breakneck speed – and catching up with the US.
1.9.2025
Boston Globe: The costs of post-9/11 wars exceed $8 trillion for US. 1.9.2021
CNBC: Trump asks why US can’t use nukes: MSNBC. 3.8.2016.
El Pais: Trump breaks record for deportations. 7.2.2026
Mäntylä, Jorma: Pelkojohtaja Trump. Vasen Kaista 19.2.2017.
Saarikoski, Saska: Onko presidentti Donald Trump hullu? Duodecim, joulunumero 2017.
Time: Here’s What Donald Trump Has Said About Nuclear Weapons. 3.8.2016.
Yle: Rooman valtakunnan opetukset – näin länsi voi välttää romahduksen. 4.1.2026
Yle: Emeritusprofessori Martti Koskenniemi: Todistamme Yhdysvaltain luhistumista.
13.1.2026
6 kommenttia julkaisuun “Taantuva suurvalta on vaarallinen”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Minun viesini tässä olisi se, että mitä nyt pitää ajatella ja tehdä konkreettisilla tasoilla. Ovatko kaikki nk. legitiimit menettelytavat jo ”vatuloitu” nk. edustuksellisen demokratian ja perustuslslakivaliokunnan korruptoituneissa puitteissa. Mitä tässä vielä pitäisi sanoa? Faktat ovat kaikki jo tiskissä.
Otsikon mukainen toteamus on mitä parhain asiaan liittyvine historiallisine näkökohtineen.
Mutta pienen kansakunnan selviytymisen kannalta on katastrofaalista tukeutua hajoaviin imperiumeihin, kuten Suomessa on tehty kautta koko poliittisen paletin sitten sen jälkeen, kun maassa on päättäjätasolla todella jotain aivopotentialia esintynyt.
Joku voisi ajatella, että golfin peluu ja muut yhteiset haarastukset luovat sellaisia suhteita joilla kansakunta pärjäilee. Sehän on peruskysymgs. Valitettavasti nk. poliittsen päätäjäpaletin taholta ei kuulu sellasia argumenntteja julkisuuteen lausuttuna, täy käythäytymisen osoutubseba, jotka indikoisivat sitä, että kansakunta jogenkin selviytyisi muussa kuin velkaorjan asemassa.
Valitan kirjoitusvirheistä.
Hyvä ja asiallinen kirjoitus. Tärkeätä tietoa, joka pitäisi saada levitettyä kaikille. Se on se ongelma. Tietoa on, mutta miten sen saisi suuren yleisön tietoon. Vääristelevä media tekee kaikkensa salatakseen ja peittääkseen tosiasiat. Naapuriseuran sanomat on hyvä, joka julkaisee muualla näkymättömiä asioita, mutta suurin ongelma on se, että miten saisi asioita ja kirjoituksia enemmän esille. Jos pystytte levittämään totuuksia, niin pankaa ne eteenpäin.
Mitenkäs se Donald Rumsfeld asian virkkoi, on ”known unknowns” ja päälle vielä ”unknown unknowns”. Epävarmuustekijöitä joista on tietoa sekä sellaisia joista ei edes tiedetä. Sodanuhka on ilmeinen. Edesmennyttä filosofia Matti Nykästä mukaillen todennäköisyys sodasta Irania vastaan on fifty-sixty. Israel painostaa minkä jaksaa ja saattaa saada tahtonsa läpi. Yhdysvaltain kenraalikunnassa on niitä jotka haluaisivat sekä myös maltillisempia. Jos Iraniin hyökätään seuraukset ovat laajat ja arvaamattomat.
Talouskriisin uhka on ilmeinen. Onko edessä uusi 2008 -mallinen kriisi vaiko jotain syvempää ? Todennäköisesti syvempää.
Kiinan etumatka on jo melkoinen ja suurempi kuin ymmärretään. Kun taloutta mitataan kansantuotteella se on kovin epätarkaa. ”Inside China Business” -palstaa YouTubessa ylläpitävä Kevin Walmsley valaisi mitä noin kymmenellä miljardilla saa Kiinassa verrattuna Yhdysvaltoihin. Kyseessä oli uuden infran rakentaminen. Kiinassa saa samalla rahalla eli tilastossa näkyvällä samalla luvulla tulosta joka on aivan eri maailmasta. Tämä etumatka jää laskelmissa piiloon. Länsivallat ovat kustannuskuopassa josta nousua ei näy.
Paljonko ”sota terrorismia vastaan on maksanut”. Laskelmasta puuttuvat ”näkymättömät” uhrit eli ne jotka eivät ole luodeista ja pommeista kuolleet. Muistaakseni Brown-yliopisto on tehnyt näitä laskelmia. Eli sanktiot aiheuttavat verrattomasti suuremmat menetykset kuin ammukset. Ja näissä EU ja Suomi ovat mukana täysin palkein.
Vaikuttaa siltä kuin Trumpin lisäksi koko läntinen yhteisö muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta olisi menettänyt järkensä. Onko kyseessä jokin psykologinen joukkoilmiö? Herätyskellojen olisi syytä soida aina, kun taputetaan puhujalle seisomaan nousten suurella joukolla liikuttavan yksimielisyyden vallitessa. Sellainen pitäisi oikeastaan kieltää. Yleensä tosin ei ole kyse niin vakavista asioista kuin Hitlerin tai Trumpin tapauksissa.
Jos ei ole kysymys järjen menettämisestä, niin mistä sitten? Mielestäni maailmanluokan itsekkäästä öykkäröinnistä, joka on valmis uhraamaan jopa suuren määrän ihmishenkiä kunhan tapetut eivät aiheuta vahinkoa omassa äänestäjäkunnassa. Trump (ja mahdollisesti saman kaltainen seuraajansa) pitäisi pysäyttää laillisin keinoin. Käytännössä vain Yhdysvaltojen demokraatit saattaisivat pystyä siihen, mutta lienevät samoilla linjoilla. Sotaa en toivo pysäyttäjäksi ja silloinhan peli olisi jo ainakin osaksi menetetty. Ainoa hyvä vaihtoehto taitaa olla BRICSin ja vastaavien taloudellinen hivutus. Siinäkin on tietysti omat vakavat riskinsä kuten kolumnin otsikkokin kertoo.