BRICS – haastaja vai suunnan näyttäjä?

BRICS-maiden 16. huippukokous alkaa Kazanissa ensi viikon tiistaina ja kestää kolme päivää. Kazan on Venäjään kuuluvan Tatarstanin tasavallan pääkaupunki.

Ensimmäisen huippukokouksensa BRICS piti jo vuonna 2009 Jekaterinburgissa. Vasta viimeisen vuosikymmenen aikana se on päässyt otsikoihin muuallakin kuin perustajamaissaan Brasiliassa, Venäjällä, Intiassa, Kiinassa ja Etelä-Afrikassa.

Kazanin huippukokoukseen osallistuvien maiden yhteinen väestömäärä on jo noin puolet koko maailman väestöstä. Ei siis ihme, että kokous herättää intohimoja eri geopoliittisissa leireissä.

Omissa ulostuloissaan BRICS korostaa yhteistyön pitkän ajan tavoitteita ja näkymiä. Ne, jotka kokevat BRICS:n uhaksi tai jopa viholliseksi, spekuloivat jäsenmaiden keskinäisillä erimielisyyksillä ja sitoutumisen asteilla.

Kokouksen alla epäselvyyttä on aiheuttanut kysymys siitä, onko Saudi-Arabia jo BRICS:n jäsen vai ei. BRICS hyväksyi Saudi-Arabian jäsenekseen viime vuonna, mutta maan sisällä lopullinen päätös jäsenyydestä on tekemättä. 

Myös Serbian ilmoitus halusta liittyä BRICS-ryhmään on saanut huomiota niin Venäjällä kuin Saksassa. Kiinan media puhuu jo ”Suur-BRICS:stä”, joka ”edustaa globaalin etelän etuja”.

Yhdysvalloissa sekä muissa kehittyneiden kapitalististen markkinatalousmaiden mediassa BRICS on esitetty G7-maiden yhteistyöryhmän haastajaksi. Viime vuosina BRICS on usein nimetty geotaloudellisen ja geopoliittisen kamppailun toiseksi osapuoleksi.

Viime aikoina tämä kädenvääntö on tullut siihen pisteeseen, että puhutaan jo globaalien markkinoiden geotaloudellisesta hajaannuksesta (geoeconomic fragmentation). Käsite esiintyy myös BRICS:n 16. huippukokoukselle laadituissa asiakirjoissa. BRICS-maat korostavat, etteivät ne pyri sen kummemmin G7-maiden ryhmän kuin muidenkaan geopoliittisten liittoutumien haastajaksi.

Kun tutustuu BRICS-maiden ja huippukokousten asiakirjoihin, monet ryhmän tavoitteista ulottuvat nykyisiä globaaleja rakenteita pitemmälle. Erityisesti tämä koskee keskuspankkien digitaalisen maksuvälineen käyttöönottoa, jossa Venäjä, Kiina ja monet Aasian maat ovat Euroopan ja Pohjois- Amerikan maita pitemmällä.

Kysymys ei ole vähemmästä kuin uuden rahan muodon luomisesta käteisen ja pankkitalletusten rinnalle.

BRICS-maiden tavoitteiden ja visioiden perusteella voi päätellä, että vaikka ryhmä ei pyri haastamaan muita liittoutumia, sen synty ja tavoitteet juontuvat kriittisestä suhtautumisesta nykyisiin globaaleihin rakenteisiin. BRICS-maihin kohdistuvat pakotteet ovat nopeuttaneet myös kriittisestä suhtautumisesta johtuvia institutionaalisia ratkaisuja.

Mikä saa BRICS-maat yhteen?

Ei ole salaisuus, että BRICS-ryhmään kuuluvilla mailla on toisistaan poikkeavia näkemyksiä ja asenteita globaaliin geopolitiikkaan. Mutta maita yhdistävät taloudelliset intressit ovat niin vahvat, etteivät suuretkaan erimielisyydet ole johtaneet yhdenkään jäsenmaan irtautumiseen liittoutumasta. Yhteisten etujen juuret ovat lähtöisin G7-maiden harjoittaman kolonialismin historiasta. Siksi ei ole ihme, että BRICS nähdään eräänlaisena G7-maiden vastavoimana ”globaalissa etelässä”, vaikka vastakkainasettelu ei kuulu BRICS:n viralliseen toiminta-ajatukseen.

BRICS-maiden yhteinen intressi on kuitenkin päästä eroon niiden kannalta epäedullisista geotaloudellisista rakenteista. Ne kiteytyvät epätasapainoon, jossa BRICS tuottaa suurimman ja keskimääräistä nopeammin kasvavan osan maailman bruttokansantuotteesta samalla kun G7-maat kuitenkin hallitsevat suurinta osaa maailman rahavaroista.

Epätasapainon yksi ilmentymä on, että vaikka BRICS-maiden työvoiman määrä on 1,56 miljardia kansalaista ja G7-maiden 399 miljoonaa kansalaista, niin BRICS-maat joutuvat keräämään noin 80 prosenttia valuuttavarannoistaan Yhdysvaltojen dollareissa, euroissa, punnissa ja jeneissä.

Kiina Japanin jälkeen toiseksi suurin Yhdysvaltojen valtionvelan rahoittaja

Seurauksena epätasapainosta on sellainen paradoksi, että Kiina on Japanin jälkeen toiseksi suurin Yhdysvaltojen valtionvelan rahoittaja. Venäjä taas on Suomen ja muiden euromaiden valtionvelan merkittävä rahoittaja. Venäjän valuuttavarojen jäädyttäminen onkin nopeuttanut BRICS-maiden omia valuuttavarantojärjestelyitä.

Itse asiassa BRICS-maiden yhteiset geotaloudelliset intressit ovat suoraan luettavissa Kansainvälisen valuuttarahaston tilastoista. Ne kertovat, että valtaosa ulkomaisten sijoitusten aiheuttamista osinko-, korko- ja muista pääomatulojen virroista suuntautuu BRICS-maista G7-maihin.

Pienenä kuriositeettina mainittakoon, että Suomenkin tilanne muistuttaa tässä suhteessa BRICS-maiden tilannetta. Vuosina 2010–2022 näitä vaihtotaseissa ensituloiksi kutsuttuja rahavirtoja BRICS-maat menettivät nettomääräisesti yhteensä yli 4 300 miljardia dollaria. Samaan aikaan G7-maat vastaanottivat näitä tuloja 8 600 miljardin arvosta. Myös Suomen pääomatulojen virta on alijäämäinen.

Yhdysvaltojen jo lähes 36 000 miljardin suuruinen valtionvelka on seurausta maan budjettialijäämästä. Se puolestaan johtuu paitsi verotuksesta myös USA:n ulkomaankaupan alijäämästä. BRICS-maista erityisesti Kiinan ja Venäjän ulkomaankauppa on puolestaan ollut tällä vuosituhannella ylijäämäistä.

Nykyinen geotaloudellinen arkkitehtuuri johtaa siihen, että BRICS-maat joutuvat käyttämään suuren osan vientituloistaan G7-maiden rahoittamiseen, kun kansalaisten kannalta parempi ratkaisu olisi ostaa vientituloilla tarpeellisia tuontitavaroita.

Olemme todistamassa kauppasotaa, jossa Euroopan ja Yhdysvaltojen päättäjien huolet kasvavat sitä suuremmiksi, mitä enemmän niiden yritykset joutuvat kilpailemaan kiinalaisten yritysten kanssa maidensa kuluttajien ostoksista.

Viime aikoina kiinalaiset sähköautot ovat olleet suurennuslasin alla. Kiinalaiset merkit ovat vallanneet jo yli puolet markkinoista. Euroopan Unionin ja USA:n vastaus ovat tullit, jotka pahimmillaan ovat sadan prosentin luokkaa Yhdysvalloissa ja 40 prosentin luokkaa Euroopassa.

Tullien vaikutusta USA ja EU vahvistavat pakotteilla. Ne kohdistuvat erityisesti Kiinan sirutuotantoon ja Venäjän öljy- ja kaasutuotantoon. Myös Ukrainan sodassa on perimmältään kysymys näistä resursseista.

BRICS-maiden keskuudessa näyttää vahvistuvan ymmärrys siitä, että näitä ongelmia ei ole mahdollista ratkaista hetkessä ja että ratkaisun avaimet ovat hautautuneet nykyiseen globaaliin rahoitusarkkitehtuuriin. Se taas perustuu dollarin asemaan ankkurivaluuttana, jota turvaavat niin sotilastukikohtien verkosto kuin yllä mainittu ulkomaan kaupan alijäämä.

BRICS-maiden sopimat varantojärjestelyt ovat perusta, jolle BRICS suunnittelee rakentavansa oman keskinäisen rahoitusarkkitehtuurinsa. Järjestelyt ovat käyneet läpi jo seitsemän testikierrosta. Järjestelyjen tukijalkoja ovat jäsenmaiden omat kansalliset valuutat keskinäisen kaupan maksuvälineinä, oma pankkien keskinäinen viestintäjärjestelmä sekä maksuliikenteen digitalisointi.

BRICS-rakenteiden ja toimintojen kudelma

Miten BRICS-maat pyrkivät visioidensa ja toteuttamiseen? Lyhyesti sanoen laajentamalla ja syventämällä yhteistoimintaansa. BRICS:n toiminta perustuu muutamaan pysyvään rakenteeseen sekä erilaisiin tapahtumiin. Venäjän puheenjohtajakaudella elokuuhun 2024 mennessä oli järjestetty 140 erilaista tapahtumaa.

Vuosittaiset huippukokoukset ovat rakenteen näkyvin osa. BRICS:n institutionaalisessa arkkitehtuurissa erityisen tärkeitä ovat sen rahoitusjärjestelyt. Toinen niistä on ”uudeksi kehityspankiksi” nimetty New Development Bank eli NDB, jota tällä hetkellä johtaa Brasilian entinen presidentti.

Toinen on valuuttavarantojen pooli, joka perustettiin vuonna 2014. Sen toimintaa ohjaa maiden välinen sopimus BRICS-ehdollisen reservijärjestelyn perustamisesta. 

Poolia voidaan pitää yhtenä tärkeimmistä BRICS-maiden keskinäisistä järjestelyistä. Se on BRICS-maiden keskinäinen valuuttarahasto. Sen varoja käytetään niiden jäsenmaiden rahoittamiseen, joiden valuuttavarannot ovat loppumassa. Poolin pääoma on 100 miljardia dollaria. Näillä laitoksilla on keskeinen rooli rahoitusvakauden ylläpitämisessä ja infrastruktuurin kehittämisessä osallistujamaissa.

BRICS:n arkinen toiminta tapahtuu erilaisissa työryhmissä, jotka käsittelevät kaikkia tärkeitä instituutioiden, talouden, politiikan ja kulttuurin kysymyksiä. Työryhmät kokoontuvat useita kertoja vuodessa. Valtion johtajien vuosittaisissa huippukokouksissa hyväksytään julkilausuma, jossa näiden työryhmien saavutukset kirjataan.

Työryhmien työtä ohjaavat erilaiset järjestölliset yksiköt. Sellaisia ovat erilaiset yhdistykset, keskukset ja neuvostot. Neuvostoista mainittakoon Asiantuntijakeskusten neuvosto, Yritysneuvosto ja Tieteellinen neuvosto.

Ajankohtaisimpiin tutkimuskeskuksiin kuuluu Kansainvälinen tekoälyn (AI) tutkimuskeskus, joka aloitti toimintansa Venäjällä 2023 ja joka tekee yhteistyötä johtavien yliopistojen ja yritysten kanssa kaikissa BRICS-maissa. Järjestöllisten yksiköiden ja työryhmien toiminnan tuloksia käsitellään erilaisissa foorumeissa. Ne järjestetään puheenjohtajamaissa. Niinpä tämän vuoden foorumit ovat kokoontuneet Venäjällä.

Tekoäly on ollut aiheena myös tällaisissa foorumeissa. Venäjän suurimman pankin, Sberbankin vuosittain järjestämä ”AI-matka” on koolla huippukokouksen jälkeen Kazanissa. Viime vuonna tapahtumaan osallistui myös presidentti Vladimir Putin.

Kansainvälisen politiikan näkökulmasta tärkeä tapahtuma oli BRICS-maiden ulkoministerien kokous Nižni Novgorodissa. Se oli myös koko BRICS:n kansainvälisten suhteiden kannalta merkittävä tapahtuma. Sen puitteissa järjestettiin myös laajennettu tapaaminen, johon osallistuivat BRICS-maiden edustajat sekä ”globaalin etelän” ja ”globaalin idän” valtioiden edustajat.

Ukrainan sota ei ole ollut kovinkaan näkyvästi esillä BRICS-maiden kokouksissa tai tapahtumissa. Jos sodasta jotain päätetään tulevassa huippukokouksessa, niin sen pohjana lienee Kiinan ja Brasilian yhteinen rauhansuunnitelma, jonka ne julkistivat jo toukokuussa. Brasilian rooli on koko prosessissa tärkeä, sillä suurimpien maiden G20-ryhmän tämän vuoden huippukokous pidetään Brasiliassa marraskuussa.