En minä syksyn pimeyttä pelkää,
en kylmän kosketusta kavahda.
Rakastan sen viileää rauhaa,
punajuurten ja sienien tuoksua,
tähtikirkkaita öitä, kuun kultaa,
pudonneiden lehtien rapinaa jalkojeni alla.
Päättäjiemme päiden pimeyttä pelkään,
hymyileviä suita, jotka valmistelevat sotaa
kuin olisivat lähdössä huviretkelle.
Areksen palvojia, jotka ripustavat hirvittävän kuoleman kouran,
ihmiskunnan ja kaiken elollisen päälle.
♥
2 kommenttia julkaisuun “ Erilaista pimeyttä”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Kiitos hienosta runosta! Olet tämän ajan Katri Vala. 🙂
Kiitos Sisko.
Katri Vala oli runoilija. Minä harrastelen kirjoittelua purkaakseni sotaisen aikamme ahdistusta.