Etyj on henkitoreissaan ja monet ennen kaikkea lännessä toivovat sille lopullista kuoliniskua, jotta Venäjä – ”kaiken pahan alku ja juuri” – saataisiin lopullisesti ulos koko Etyj-mekanismista.
Olin 50 vuotta sitten toimittajana seuraamassa Helsingissä vuonna 1975 pidettyä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssia, Etyk-kokousta. En vielä silloin ollut Tiedonantajan palkkalistoilla. Vakituinen työni lehden eduskuntatoimittajana alkoi vasta viisi kuukautta myöhemmin, vuoden 1976 alusta.
Jo ennen kuin virallinen kokous Finlandia-talolla alkoi, olin Helsingin rautatieasemalla seuraamassa Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteerin Leonid Brezhnevin saapumista junalla Suomeen. Muiden kokoukseen akkreditoitujen suomalaisten toimittajien kanssa olimme paraatipaikalla, kun Neuvostoliiton johtaja käveli seurueineen runsaan vastaanottajajoukon kanssa ohitsemme varsin läheltä. Olin aika hämmästynyt nähdessäni, että Brezhnevin kunto oli odottamaani huonompi. Hän käveli hitaasti ja hengitti silminnähden vaivalloisesti. En tiennyt vielä silloin, että erityisesti häntä varten oli kokouspaikan kellaritiloihin varattu paikka, joka oli varustettu lähes sairaalan tapaan. Näin oli tehty varmuuden vuoksi.
Brezhneviä ja hänen seuruettaan vastassa oli Rautatieaseman ulkopuolella tervehtimässä suuri joukko suomalaisia, ennen kaikkea nuorisoa. Mukana oli myös nuoriso- ja opiskelijapoliitikkoja oikeastaan kaikista puolueista. Osa kantoi kylttejä, joissa naapurimaamme johtaja toivotettiin tervetulleeksi Suomeen. Tunnelma oli laidasta laitaan hyvin optimistinen ja tulevaisuuteen katsova. Tiesimme 35 valtiojohtajan kokousta valmistellun jo pitkään, jotta tulokset voisivat olla kaikkien osanottajavaltioiden hyväksyttävissä. Kyse oli ennen kaikkea suurvaltojen keskinäisten suhteiden parantamisesta, mutta samalla myös Eurooppaa ja koko maailmaa koskevan liennytyksen ilmapiiristä. Ytimessä oli toisessa maailmansodassa syntyneiden uusien realiteettien tunnustaminen. Se koski myös valtiollisia rajoja, joita lännen agressiiviset tahot olivat pitkään kieltäytyneet hyväksymästä.
Yhdysvaltain presidentti Gerald Ford ja Brezhnev tapasivat heti ensimmäisenä päivänä 30. heinäkuuta toisensa Yhdysvaltain Helsingin suurlähetystössä 2,5 tunnin ajan. Uusi tapaaminen järjestettiin muutama päivä myöhemmin Neuvostoliiton suurlähetystössä. Se kesti vielä tunnin kauemmin. Tapaamiset sujuivat leppoisasti tulevaa yhteistyötä suunnitellen. Myös Saksan demokraattisen tasavallan DDR:n Erich Honecker ja läntisen Saksan liittokansleri Helmut Schmidt kävivät keskenään vielä silloin varsin harvinaisia keskusteluja. Kahdenvälisiä tapaamisia järjestettiin valtionpäämiesten kesken ehkäpä enemmän kuin koskaan aikaisemmin yhden kokouksen aikana.
Myös osanottajamaiden ulkoministerit tapasivat toisiaan aktiivisesti. Autoin kokouksen aikana Tshekkoslovakian ulkoministeriä Bohuslav Chnoupekia antamaan haastatteluja myös suomalaislehdille. Olin tutustunut auttavasti ruotsia puhuneeseen ministeriin jo aikaisemmin käydessäni Prahassa. Toimittajana sain kutsun myös monille virallisille vastaanotoille, joita järjestettiin mm. Marskissa ja Kalastajatorpalla. Näissä tilaisuuksissa olin todistamassa monia sellaisia epävirallisia tapaamisia, jotka olivat tärkeitä, mutta jäivät varjoon valtajulkisuudelta. Panin mm. merkille Ruotsin pääministerin Olof Palmen tavattoman aktiivisuuden yksityisessä kanssakäymisessä. Hänet murhattiin ampumalla vuonna 1986.
Alunperin ehdotus turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin järjestämisestä oli tullut Neuvostoliitolta. Lännessä aloitteeseen suhtauduttiin ensin hyvin varauksellisesti; olihan aloitteen keskeisenä tavoitteena saada Euroopan valtiot ja myös Atlantin takaiset Yhdysvallat ja Kanada yhteisesti hyväksymään rauhanomaisen rinnakkainolon keskeiset periaatteet. Kyse ei enää ollut vain sen tunnnustamisesta, että dialogi ja luottamus tunnustettiin välttämättömäksi Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton kaltaisten suurvaltojen keskinäisissä suhteissa. Kaikki Helsingin kokouksen osanottajavaltiot hyväksyivät dialogin ja keskinäisen luottamuksen lähtökohdaksi ja uuden poliittisen, taloudellisen ja kulttuuriyhteistyön perustaksi. Vain yhteistyöstä eristäytynyt Albania jäi pois kokouksesta.
Kaikki on nyt toisin kuin kesällä 1975
Muutoksista vähäisin on se, että Etykin nimi on muuttunut. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöksi eli Etyjiksi. Suomesta tuli vuoden alussa Etyjin puheenjohtajamaa. Virallisen Suomen Etyj-periaatteet ovat vain kalpea häivähdys siitä, mikä järjestö oli parhaimmillaan edistäessään peräti 57 osanottajavaltion yhteistyötä.
Nyt ei ole dialogia, luottamusta eikä niihin perustuvia yhteisiä sääntöjä. Etyj on henkitoreissaan ja monet ennen kaikkea lännessä toivovat sille lopullista kuoliniskua, jotta Venäjä – ”kaiken pahan alku ja juuri” – saataisiin lopullisesti ulos koko Etyj-mekanismista. Helsingin ”juhlakokoukseen” eivät enää osallistu valtionpäämiehet. Nyt kokoustavat virkamiehet.
Presidentti Sauli Niinistöllä oli vielä muutama vuosi sitten ajatus ”Helsingin hengen” elvyttämisestä uudella, merkittävällä ja dialogia edistävällä juhlakokouksella. Se hautautui kuitenkin vastakkainasettelun kärjistämiseen ja yhden maaryhmän jo pitkään jatkuneeseen pyrkimykseen saada Etyjissä sen päätökset saneleva valta-asema. Niinistö itse kantaa osavastuun Yhdysvaltain ja muiden sotilasliitto Naton jäsenmaiden tavoitteiden edistämisestä. Mutta ennen kaikkea hänen seuraajansa, presidentti Alexander Stubb, on ollut keskeisesti vastuussa siitä, että Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on kokonaan muutettu läntisen sotilasliiton hegemonistisia tavoitteita tukevaksi.
Itse asiassa suoraan Venäjältä ei Helsingin tapaamiseen saavu enää ketään. Venäjällä muistetaan hyvin, kuinka presidentti Niinistö, pääministeri Juha Sipilä ja ulkoministeri Timo Soini vuonna 2015 estivät Venäjän duuman puhemiehen Sergei Naryškinin osallistumisen Etyj-kokoukseen kieltämällä hänen maahantulonsa. Kokoukseen osallistuvat venäläisdiplomaatit tulevat nyt Wienistä, jossa Etyj nykyisin pitää päämajaansa. He ovat kaikki virkamiehiä.
Suomi on Stubbin johdolla tehnyt parhaansa estääkseen myös Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin tulon Suomeen. Siksi perinteistä ulkoministerikokousta ei nyt lainkaan järjestetä Suomesssa. Se pidetään vasta joulukuussa ja silloinkin Suomen ulkopuolella, Wienissä.
Venäjä kiinnitti vuoden alussa huomiota Suomen ulkoministerin Elina Valtosen ristiriitaiseen esiintymiseen, kun Suomi puheenjohtajamaana kertoi tavoitteistaan. Venäjän pysyvä edustaja Etyjin päämajassa Wienissä, suurlähettiläs Alexander Lukasevits totesi Suomen toisaalta haluavan pitää yllä järjestön toimintaa ja säilyttää sen dialogin kanavana, mutta toisaalta ajavan järjestön ottamaan kantaa asioihin, joista on syvää erimielisyyttä ja vastakkainasettelua. Lukasevits huomautti myös lännen pyrkimyksestä alistaa Etyj toteuttamaan yksipuolisesti yhden maaryhmän politiikkaa. Hän muistutti Suomen olleen mukana perustamassa Etyjiä ja perinteisesti rohkaisseen dialogia idän ja lännen välillä. Siksi hänen mielestään oli ”erityisen outoa” kuulla väitteitä Venäjää vastaan Etyjissä Suomen edustajalta.
Lukasevits totesi Etyjin olevan eloonjäämisen partaalla. Hän viittasi järjestön nimeen, jossa ovat sanat turvallisuus ja yhteistyö. Kummastakaan ei enää Venäjän edustajan mielestä ole järjestön toiminnassa juuri mitään jäljellä. Vaikka järjestö ja sen osanottajavaltiot ovat sitoutuneet edistämään euroatlanttisen ja euraasian alueen jakamatonta turvallisuutta, jotkut maat yrittävät viedä eteenpäin pelkästään blokkitavoitteita.
Venäjän pysyvä edustaja arvosteli erityisen voimakkaasti sitä, ettei Valtosen esiintymisissä ollut mitään, joka edistäisi Ukrainan konfliktin juurisyiden poistamista tasapainoisella ja läpinäkyvällä tavalla ja vähentäisi vastakkainasettelua eikä lisäisi sitä. Etyj voisi hänen mukaansa kuitenkin parhaimmillaan tuottaa toimillaan lisäarvoa. Dialogin Etyjissä pitäisi Lukasevitsin mielestä taata se, etteivät Nato-maat enää käyttäisi Ukrainaa ja ukrainalaisia välineenään taistelussa Venäjää vastaan.
Presidentti Stubb toimii juuri päinvastaisella tavalla. Hän käyttää myös Helsingin ”juhlakokousta” Venäjän vastaisen hengen nostattamiseen. Siksi Suomi päätti kutsua pääpuhujaksi Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyn. Myös Venäjän toisinajattelijoille halutaan antaa näkyvä foorumi esiintyä presidentti Vladimir Putinin politiikkaa vastaan. Etyjissä päätökset saneleva maaryhmä on jo pitkään sivuuttanut kokonaan ongelmat, jotka liittyvät Ukrainan venäjää puhuvien kansalaisten oikeuksiin ja uskonnonvapauteen.
Puhuessaan viime vuoden joulukuussa Maltalla pidetyssä Etyjin ministerineuvoston kokouksessa myös ulkoministeri Lavrov muistutti vuonna 1975 Helsingissä pidetyn kokouksen päätöksistä. Sillon lähtökohtana oli, että yhden Etyjin jäsenmaan turvallisuus on erottamaton osa alueen muiden maiden turvallisuudesta eikä yksikään maa saa edistää omaa turvallisuuttaan muiden kustannuksella.
Lavrov totesi jokaisen osanottajamaan 50 vuotta sitten tukeneen konsensusta eli yksimielisesti tehtäviä päätöksiä. ”Konsensus oli Etyjin kulmakivi”. Helsingin silloiset päätökset ja periaatteet ovat nykyisin Venäjän ulkoministerin mielestä Natolle ja EU:lle vain arvoton paperinpala. Lavrov varoitti myös, että Etyj on olemassa vain niin kauan kun konsensusta kunnioitetaan ja kun jokainen maa voi olla varma siitä, että sen turvallisuusedut otetaan huomioon.
Kun Etyjissä suvereenin tasa-arvon ja toisiaan kunnioittavan dialogin periaatteet on hylätty, niin kaikkia hyödyttäviä keskinäisen yhteistyön projekteja on Lavrovin mukaan syntynyt Shanghain yhteistyöjärjestössä SCO:ssa, Kollektiivisessa turvallisuusjärjestössä, Euraasian talousunionissa, Venäjän ja Valko-Venäjän valtioliitossa ja muissa yhteisöissä, jotka eivät ole sidoksissa Etyjiin. Niissä ei Venäjän ulkoministerin mukaan ole uuskolonialistisia käytänteitä eikä ideologista lähtökohtaa, että ”se joka ei ole meidän puolellammme, on meitä vastaan”. Myös BRICS:n huippukokoukset ovat herättäneet Lavrovin mukaan kasvavaa kiinnostusta. Venäjän ulkoministeri sanoi olevansa vakuuttunut siitä, että uudet järjestöt edustavat tulevaisuutta ja monimuotoista maailmaa.
17 kommenttia julkaisuun “ETYK- kokouksesta 50 vuotta – Suomi ei enää liennytä”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Yle ja muu media ovat täysin syyllisiä kansan sumuttamiseen. Tarkemmin sanottuna niissä olevat työntekijät, jotka laulavat sitä melodia, mitä johto käskee. Uskomatonta, että porukka on näin tottelevaista. Raha ratkaisee.
Korruptoitunut Yle on johtanut Suomen kansan harhaan toistelemalla Ukrainan natsi-hallinnon valheita ilman uutisten todenperäisyyden tutkimista. Kansa on vähän höperöistä ja uskoo kaiken mitä tuutista tulee. Yle ( ensimmäinen valtiomahti) käyttää tätä heikkoutta hyväkseen ja vie lopulta Suomen tuhoon.
Veijo Meri kirjoitti trilogiassaan (osa 1 Maassa taivaan saranat) suomalaisten perimästä. Kun tietoa saatiin mm. hampaista. Suomalaisilla oli yhteisiä sukujuuria Japanilaisten, eskimoiden ja mm.Navajo- intiaanien kanssa. Meitä yhdistäviä piirteitä olivat poimulliset poskihampaat. (vapaasti muistista).Panenpa linkin josta löytyy uutta materiaalia. https://www.youtube.com/watch?v=ZEWfTt2llS4&t=118s&ab_channel=EvoInception
Jaakko Laakso, eipä liennytä Venäjäkään. Venäjä on luopunut Helsingin vuoden 1975 periaatteista jo vuosia sitten, sanoo suurlähettiläs Hannu Himanen Helsingin Sanomien haastattelussa 1.8.2025. Himasen mukaan ei ole mitään sellaista näköpiirissä, joka viittaisi siihen, että Venäjä yhtäkkiä palaisikin kaidalle polulle ja alkaisitoteuttaa Helsingin päätösasiakirjan periaatteita.
Heikki, Neuvostoliitto allekirjoitti ETYK-asiakirjan, ei Venäjä.
Heikki Talvitie kirjassa Vakaus vaakalaudalla: ”Venäjän kannalta on ongelmallista, että useat kylmän sodan välittäjinä toimineet instituutiot ovat muuttuneet länsivetoisiksi ja siitä syystä Venäjä on jäänyt usein yksin riitoja ratkottaessa. Tämä koskee varsinkin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöä.” Helsingin Sanomat ei julkaise sellaisia artikkeleita tai haastatteluja, jotka sisältönsä tasapuolisuudella vähentäisivät vastakkainasettelua. Jos arvovaltainen henkilö, kuten Talvitie, haluaa käyttää arvovaltaansa ja tuoda julki totuudellisemman käsityksensä asioista, seuraa siitä sellaisia Hs:n pääkirjoituksia, kuten ”Suomen diplomatian entinen ykköstykki antoi arvovaltansa Venäjän sylttytehtaan käyttöön.” Jo vuosia suurlähettiläät, tutkijat, poliitikot ja erityisesti toimittajat ovat esittäneet yksipuolista totuuttaan ja jokaisen tuosta totuudesta hairahtuneen on suurella metelillä sanottu olevan Venäjän ja Putinin asialla. Professorit ja muut tutkijat esittävät tiedotusvälineissä spekulaatioitaan, jotka rakentuvat tälle vastakkainasettelulle ja ennalta päätetylle ”länsi hyvä – Venäjä paha” satuilulle.” Tuntuu kuitenkin menevän läpi perhe- ja koulutustaustasta riippumatta tämä maalailu, jossa länsi mistään pahasta tietämättä elelee kauppaa käyden ja heikompiaan auttaen, kunnes paha Venäjä yllättäen särkee koko idyllin. Ja kun perusteet on omaksuttu, ei kriittinen ajatus enää asetu vastahankaan, vaan mitä tahansa voidaan demokratian ja oikeusvaltion asukkaan päähän kaataa kuin avoimeen astiaan.
Heikki Paloheimo, ei Hannu Himanen ole varteenotettava Venäjän tuntija.
Onko hän koskaan tuonut esille että Sergei Lavrov kääntyi ETYJ:n maiden puoleen 28.1.2022 pyytäen dialogia siitä miten itse kukin maa erikseen ymmärtää jakaamattomalla turvallisuudella – nimeenomaan sitä että toinen maa (silloin Natoon haluava Ukraina) ei voi rakentaa turvallisuuttaan toisen maan turvallisuuden kustannuksella ( Ukrainan naapurimaa Venäjä kertoi olevansa uhattuna Naton piirityksen takia ). Minä en ole huomannut että Hannu Himanen olisi kertonut näin tärkeästä ja Ukrainan sodan kannalta tärkeästä asiasta. Nimittäin videoklipeistä Kremlistä osa päättäjistä halusivat aloittaa Sotilaallisen Erityisoperaation jo aikaisemmin , mutta presidentti Putin suostui Sergei Lavrovin yritykseen vielä saada diplomaattista ratkaisua tilanteeseen.
Kuten tiedämme länsi-maat kieltäytyivät neuvottelemasta ja syyttivät Venäjää siitä että ”yrittävät rikkoa meidän rintamamme”. Mikä ihmeen rintama? Mitä olivat juonineet Sanna Marinin ja muiden suomalaisten politikkojen kanssa jotta meidän politiikojemme eivät vastanneet rehellisesti Lavrovin rehelliseen yritykseen ratkaista Venäjän kokeman uhkatilanteen rauhanomaisesti neuvotellen? WEF:issä ja muissa elimissä tällaista juonittelua oli ilmeisesti käyty? Jää arvailuun varaan koska siitä ei avoimesti puhuta.
Kuvittelen että Heikki Paloheimo kieltäytyy myöntämästä että Naton tukikohdat Venäjän ympärillä ovat uhka Venäjälle? Miksi Venäjä olisi turvallisempi kuin länsimaat? Jos länsimaiden rajalle tulee sotilaallisia virityksiä taholta joka on lausunut vihaa heitä kohtaan, kuten USAn Pentagonin lähellä olevat ajatushautomot ovat lausuneet Venäjää vastaan, ymmärtäisikö Heikki Paloheimo että Länsimaat kokisi itsensä uhatuksi?
Läntiset poliitikot sanovat, että jokaisella valtiolla on oikeus päättää omista liittoutumisistaan. Jeffrey Sachs kuvasi tätä ”vauvan geopolitiikaksi”. Se tuntuu olevankin ristiriidassa Etyjin ajatuksen kanssa, että mikään valtio ei saa vahvistaa turvallisuuttaan toisen maan kustannuksella.
Tällä vauvan geopoliittisella ajattelulla on saatu aikaan valtava määrä ihmishenkien menetyksiä ja aineellista tuhoa.
Tämä sota olisi ollut vältettävissä, ja se on yksi niistä asioista, jotka länsimedia haluaa huolella salata.
Jeffry Sachs käytti onnettoman vertailun. Vauva ei ole turvallinen jos ei ympäröivät ihmiset ole turvallisia. En nyt keksi mihin voisi verrata sellaista politiikkaa ettei tarvitse ottaa muita huomioon. Psykopaatin logiikka?
Kuollut henki mitä muistella. Ensimmäisenä muistuu mieleen mitä tämä Etyj teki Ukrainassa ennen vuotta 2022. Ainakin siellä asuvat ihmiset kertoo miten ne koko sen ajan kun siellä olivat muka vahtimassa että ne surullisen kuuluisat Minskin sopimukset laittettaisiin täytäntöön. Siis molemmat osapuolet Ukraina sekä ne kansantasavallat laittaisi ne täytäntöön. Asuivat komeasti kaupungin hienoimmassa hotellissa ja ajelivat ympyrää alueella uudennahkeilla lava-autoillaan. Kun Ukraina teki jotain ne kummasti katsoivat toiseen suuntaan ja näin edettiin monta vuotta. Eikä kukaan kertonut ettei se pelkästään sitä ollut. Ne välitti tietoa Kiovaan kansanarmeijoiden liikkeistä koko sen ajan kun siellä olivat. Ja vielä pois lähtiessään tumpelot ajatteli että tietysti lännen kautta poistutaan. Ei poistuttu. Häntä koipien välissä piti poistua Venäjän kautta. Sitä tarina ei kerro mitä siellä jossain Mariupolin lähellä tapahtui, mutta epäilemättä veren himoiset lännen tukemat natsiarmeijat eivät heitä olisi hengissä sieltä päästäneet. Enkä ole kuullut onko joku niistä avautunut miten matka sujui. Tuskin on.
Tässä yhtä aikaa helteestä kärsien, pitää myös kärsiä Stubidon ääliömäisistä esityksistä. Vai kuvitteleeko se, että kaikki ETYJin vieraat ovat yhtä tietämättömiä pölvästejä kuin hän itse? Eikö sitä edes hävetä oma tietämättömyys ja tyhmyys? Juttelin yhden psykologin kanssa, joka analysoi Stubbin täysin narsistiksi.
Ylen jutussa ”Kekkosen kokouksessa asiat olivat toisin 50 vuotta sitten…” Tuomas Forsberg sanoo, että Venäjä on ikään kuin kaapannut ETYJ:n ja Sinikukka Saari on huolissaan keskustelusta keskustelun vuoksi, koska silloin järjestöstä voi tulla Venäjän manipuloinnin väline. Tarkoittanee, että Venäjä käyttäisi sitä muiden manipulointiin. Tämä on taas tätä oman narratiivin varjelua ja pelkoa siitä, että ensimmäinen tosiasioiden tulvavesi vie hiekalle rakennetun oman kertomuksen mennessään. On tietysti turha keskustella, jos osapuolet eivät tunnusta samaa todellisuutta ja on näkökulmakysymys, kuka on kaapannut ja mitä. Sekä Ylen että HS:n jutut asiasta liittävät ETYJ:n ansioksi erityisesti sellaisten asioiden edistämisen, jotka lopulta johtivat Neuvostoliiton hajoamiseen, mutta silti Venäjä ei vieläkään ole sellainen kuin sen lännen päällepäsmäreiden mielestä pitäisi olla. Forsbergin mukaan ihmisoikeuksien kunnioittamisesta sopiminen Etykissä aiheutti, että ”sisältä päin itäblokissa alettiin vaatia ihmisoikeuksia ja muutosta järjestelmään.” Toivottavasti Trump tulleillaan ja Euroopan ’johtajat’ ylimielisyydellään saavat aikaan sen, että muutosvaatimuksia alkaa nyt kuulua yhteiskuntien sisältä Euroopassa.
”Yksi Helsingin ETY-kokouksen merkittävimmistä seurauksista oli se, että Euroopan tulevaisuutta ei katsottu enää vain valtioiden näkökulmasta, vaan huomioon otettiin myös kansalaiset ja ihmisoikeudet. Sen seurauksena kansalaisyhteiskunta järjestäytyi.”
Näin uutisoi YLE aikaisempaan kokoukseen liittyen. Oliko tämä TP Stubbin lausumaa vai ei, sillä ei sinänsä ole merkitystä, koska väite on täyttä hevonpaskaa. Merkitystä voi olla siinä suhteessa, jos halutaan assosioida eri attribuutteja persooniin. Perustelen tätä muutamin poiminnoin seuraavalla:
Kansalaiset ja ihmisoikeudet otettiin Etyj-kokouksen jälkeen merkittävällä tavalla huomioon -90 luvulla järjestetyn laman yhteydessä siten, että PK-sektori ja yksityistaloudet kuppaamalla, saatiin pankkien taseet EU-liitynnän edellyttämiin puitteisiin. Siinä yhteydessä nk. käsite oikeusvaltio menetti merkityksensä, kun pankit saivat ja valtioapparaattikin sai vapaat kädet riistotoimilleen. Kansainvälisten sopimusten, ja Suomen valtionkin takaama omaisuuden suoja käsitteenä menetti merkityksensä, kun nk. ”riippumaton” tuomioistuinlaitos valjastettiin palvelemaan valtiota, – eli se voittaa kenen pitää voittaa, -oli oikeus ja kohtuus mikä hyvänsä. Kansalaiset ihmisoikeuksineen otettiin huomioon ja oikeusvaltioperiaate myös lainsäädännössä, jossa yksilön kansainvälisissä sopimuksissa ja perustuslaissa taattuja oikeuksia systemaattisesti heikennettiin suhteessa viranomaisorganisaatioihin, vaikka tämä on kansainvälisissä sopimuksissa kategorisesti kielletty. Kansalaisilla on oltava käytettävissään tehokkaat oikeussuojakeinot niissäkin tapauksissa joissa rikoksiin syyllistyy viranomainen.
Kansalaisyhteiskuntaa pantiin järjestykseen myös nk. Korona-taudin puitteissa, jossa viranomaisten ylilyönnit yksilöoikeuksien mitätöinnin suhteen alittivat riman lähes kaikilla ajateltavissa olevilla tasoilla. Muistettakoon, että ihmisoikeusrikkomuksissa toisena osapuolena on aina viranomaistaho. Näin siis ”maailman onnellisimpien” oikeusvaltio, jossa huomioon otettiin kansalaiset ja ihmisoikeudet.
Kansalaisyhteiskunta kansalaisineen ja ihmisoikeuksineen sivuutettiin myös törkeällä tavalla, kun Suomi piti saada liitetyksi Natoon Adolf Hitlerin ajoilta peräisin olevan Barbarossa suunnitelman päivitettyn version toteuttamiseksi. Toteuttajana vaan nyt nk. NATO-allianssi. Kansalaisille luvattiin oikein presidentin taholta, että asiasta järjestetään kansanäänestys. Kansanäänestys korvattiin sitten kyseenalaisella ”gallupilla”, ja pantiin yhteiskunnan totuuden torvet puhaltamaan ”messiaanista” Nato-sanomaa, ja sivuutettiin täysin valtion itsensä järjestämän kyselyn perustellut Nato-liityntää vastustavat kannanotot. Mm. tietokirjailija Jari Korkki propagoi ”Kaikkosen” muistelmakirjassa, ”Kohti liittoutumaa”, jossa vauvelitkin pääsivät aihepiiriin mukaan, kuinka kansakunnan suhtautuminen Natoon liittämiseen muuttui yhdessä yössä. Muuttuivat jo myös perustellut kannanotot? Tuskinpa.
Miten sitten tämä yhdenyönylimuutos mitattiin ja millä..?
Näin siis asioita katsottiin ei vain valtioiden näkökulmasta kansalaisyhteiskunta huomioonottaen.
Valtionhallinnon tulisi esittää tarjolle sellainen foorumi, jossa näitä asioita faktapohjaisesti voitaisiin käsitellä, ilman edelläkäyvää sensuuria. Ja jossa esitetyt kannanotot päätyisivät myös kansanedustuslaitoksen pääkoppaan.
Nyt sellaista ei ole.
Olen sitä mieltä, että Suomen Valtio voisi vähitellen alkaa kantaa vastuuta niiden ihmisten hyvinvoinnista, jotka kukin omissa puitteissaan ovat uhrautuneet tämän kansakunnan hyväksi arkipäiväisissä toimissaan, uskomalla yhteiskunnalliseen hyvinvointiin sen alkuperäisistä ja kansallisista resurssiaalista lähtökohdista lähtien, tai sitten unohtaa menestyksensä lähtökohdat. Poliitikot ovat tässä aivan oma lukunsa. Ne ovat aiheesta tai aiheetta jo palkittu erilaisin ritarimerkein kaulaan tai muualle kauhtanoihin ripustettavin ansiomerkein, oli ansio yhteiskunnallisessa mielessä mikä hyvänsä.
Jos tähän ei tule olemaan toimivaa ratkaisua, niin me olemme pian samassa tilanteessä kuin v. 1918. Kenen intressi?
”Jos tähän ei tule olemaan toimivaa ratkaisua, niin me olemme pian samassa tilanteessä kuin v. 1918. ”
Liekö suomalaisista barrikaadeille nousijoiksi, vaikka säästölinja näyttää jäävän pysyväksi..
https://yle.fi/a/74-20173579
Suomen valtiojohdon suhtautuminen Venäjää kohtaan on muuttunut ystävällisestä yhteistyöhakuisuudesta asenteelliseksi vihamielisyydeksi. Tuo viha ei perustu mihinkään sellaiseen, mitä Venäjä olisi tehnyt tai jättänyt tekemättä, vaan haluun tuhota Venäjä – kyseenalaistaa Venäjän olemassaolo – lännen valtaliiton etujen ajamiseksi. Tietenkin vihaa perustellaan julkisuudessa Venäjän puuttumisella Ukrainan sisällissotaan, mutta jätetään kertomatta, että lännen valtaliitto on Ukrainan ja ukrainalaisten sekä Venäjän ja venäläisten ongelmien tahallinen aiheuttaja.
USA-Nato Suomi mukaan lukien on vienyt totaalisesti pohjan Etyjin kaltaisen järjestön toiminnalta. Toisaalta järjestölle olisi nyt tilausta enemmän kuin ehkä koskaan aikaisemmin, mutta lännen valtaliitolla ei ole ollut 10-20 vuoteen vähäisintäkään halua edistää sen periaatteiden toteutumista. Jos joku aivopesulta välttynyt ja asioita vähänkään objektiivisesti seurannut viitsii kuunnella kokouksen puheita, toteaa ne varmasti lähinnä propagandajulistuksiksi.
Kiitos Jakke ”muistin virkistämisestä” !