Analyysit

Euroopan poliittinen eliitti valmis antautumaan Yhdysvalloille

Sakari Linden / 16.2.2026
Sakari Linden

Yhdysvaltojen ulkoministeri Marco Rubion Münchenin turvallisuuskonferenssissa 14.2.2026 pitämä puhe on herättänyt paljon huomiota. Puhe on taitava osa peliä, jota presidentti Donald Trumpin hallinto pelaa Euroopan maita kohtaan.

Päällisin puolin Rubion puhe näyttää välien lepyttelyltä Euroopan maita kohtaan kaikkien viimeaikaisten jännitteiden jälkeen, joita Grönlanti, Ukraina ja Yhdysvaltojen muuttuneet ulko- ja turvallisuuspoliittiset tavoitteet ovat eurooppalais-amerikkalaisille suhteille aiheuttaneet.

Tarkemmin katsottuna kyseessä on kuitenkin ota tai jätä -tilanne. Yhdysvallat tarjoaa Rubion puheessa Euroopan maille muodollisen euroatlanttisen siteen ja oman johtajuusasemansa jatkoa. Tämä tarjoaisi euroatlanttisille instituutioille, kuten Natolle ja Euroopan unionille, sekä niihin valta-asemansa rakentaneelle Euroopan poliittiselle eliitille, näkymän jatkuvuudesta. Nato ja EU ovat syntyneet Yhdysvaltojen ylivallan avulla ja ne säilyvät ainoastaan siihen tukeutuen.

Tärkeää on kuitenkin huomata, mikä on se hinta, jonka Euroopan maiden on maksettava muodollisen liittolaissuhteensa jatkosta. Tuo hinta on Yhdysvaltojen ehdottoman johtoaseman tunnustaminen ja alistuminen kaikille Yhdysvaltojen ulko- ja turvallisuuspoliittisille tavoitteille Yhdysvaltojen maailmanpoliittisen ylivallan turvaamiseksi.

Ulkoministeri Rubio vetosi puheessaan Yhdysvaltojen ja Euroopan välisiin historiallisiin siteisiin ja jaettuun uskonnolliseen, kulttuuriseen, kielelliseen ja arvoihin perustuvaan pohjaan perusteenaan mannertenvälisen liittosuhteen vähintään muodolliselle jatkamiselle. Hän ei kuitenkaan tarjonnut mitään muutosta Yhdysvaltojen jo valitsemalle linjalle, jonka mukaisesti se on vetäytymässä Euroopan mantereelta sotilaallisesti ja keskittymässä sen sijaan Amerikkojen mantereille ja Itä-Aasiaan.

Euroopan maille on siis tarjolla nöyrän apurin rooli Yhdysvaltojen tavoitteessa turvata ylivaltansa jatko maailmanlaajuisesti. Tähän Yhdysvallat tarvitsee Euroopasta poliittisia voimia, jotka eivät haaveile Euroopan unionin tai sen maiden itsenäisestä linjasta, vaan Yhdysvaltojen etujen kuuliaisia palvelijoita.

Rubion puhe kritisoi Euroopan maita yltiöpäisestä liberalismista niin arvoissa kuin maahanmuuttopolitiikassa. Sen oli tarkoitus vedota Trumpin republikaanisen puolueen kanssa liittoutuneisiin oikeistopopulistisiin voimiin ja antaa niille myötätuulta tuleviin vaaleihin. Samalla Rubio ja Trump haluavat luoda painetta Euroopan liberaaleille valtavirran poliittisille voimille, jotka mahdollisesti ovat vielä unelmoineet Euroopan unionista itsenäisenä maailmanpoliittisena napana ja poliittisena keskuksena.

Yhdysvallat on valmis hyväksymään Euroopan unionin säilymisen. Se ei kuitenkaan halua, että EU:sta tulee itsenäinen toimija. Yhdysvallat haluaa EU:n säilyvän uskollisena vasallinaan. Yhdysvaltojen ylivaltaan tyytyvien oikeistopopulististen puolueiden tehtävä on pitää EU hajanaisena ja heikkona vaarantamatta kuitenkaan EU:n olemassaoloa. Tämän vuoksi Euroopan oikeistopopulistiset puolueet kritisoivat EU:n yksityiskohtia kyseenalaistamatta EU:a kuitenkaan kokonaisuutena.

Euroopan poliittinen eliitti on valmis alistumaan Yhdysvalloille hinnalla millä hyvänsä, kunhan edes muodollinen euroatlanttinen side ja Yhdysvaltojen johtoasema säilyvät. Tästä kertovat Rubion saamat raikuvat aplodit sen jälkeen, kun hän oli melko suoraan kertonut haluavansa olla eurooppalaisten tukemana luomassa maailmaa, jossa Yhdysvallat on ylin tuomari ja auktoriteetti.

Euroopan eliitti ei löytänyt kritisoitavaa tavassa, jolla Rubio ylpeänä puhui Yhdysvaltojen toimintatavasta liittyen tilanteisiin Gazassa, Ukrainassa, Venezuelassa ja Iranissa. Samaan hengenvetoon, kun Rubio haluaa länsimaiden rajoittavan maahanmuuttoa ja kauppaa muun maailman kanssa, haaveilee hän paluusta aikaan, jolloin länsimaat alistivat suuren osan muusta maailmasta. Hän kaipaa vanhojen aikojen läntistä ylivaltaa ja visioi uutta vaurauden vuosisataa.

Rubio ja Yhdysvallat kutsuvat Euroopan apurikseen alistamaan muun maailman ylivaltansa alle.

Kuten yhdysvaltalainen toimittaja Ben Norton huomioi, Rubio näkee muun maailman irtoamisen lännen vallan alta ”kommunistisena salaliittona”. Nortonin mukaan Yhdysvallat kutsuu Eurooppaa avukseen elvyttämään läntisen kolonialismin ja kolonisoimaan globaalin etelän uudelleen.

Rubion Münchenissä pitämä puhe on käytännössä sodanjulistus BRICS:ia, Shanghain yhteistyöjärjestöä, laajaa globaalia etelää ja niiden ajamaa moninapaista ja valtioiden suvereeniseen tasavertaisuuteen perustuvaa maailmänjärjestystä vastaan. Yhdysvallat katsoo, että sillä on nyt viimeiset hetket pyrkiä estämään muun maailman poliittinen ja taloudellinen nousu asemaan, jossa Yhdysvalloilla ja sen asettamilla talouspakotteilla ei enää ole kykyä vahingoittaa muun maailman taloudellista kehitystä. Yhdysvallat haluaa saavuttaa maailmanlaajuisen ylivalta-aseman hinnalla millä hyvänsä, jopa uuden maailmansodan uhalla.

Rubio esitti Euroopan maille kutsun liittyä Yhdysvaltojen hegemonistiseen tavoitteeseen ystävällisessä muodossa. Mikäli Euroopan maat eivät siihen tartu, on Rubion ja Trumpin repertuaarissa jo odottamassa keppi niitä varten vähintään taloudellisten ja teknologisten pakotteiden muodossa.

Ulkoministeri Rubion puhe on osoitus siitä, kuinka Yhdysvaltojen maailmanherruutta tavoittelevat uuskonservatiiviset voimat ovat ottaneet presidentti Trumpin hallinnossa yliotteen Trumpin alkuperäisistä tukivoimista (MAGA, America First), jotka halusivat välttää Yhdysvaltojen sotkeutumista ulkomaisiin sotiin. Yhdysvaltojen suunta on nyt täysin päinvastaiseen, Rubion edustamien uuskonservatiivien toivomaan, suuntaan.

Geopolitiikan asiantuntija
Sakari Linden

Lindenin kirjoitus on julkaistu myös Posi-tv:n artikkelina.

Tags: ,

24 kommenttia julkaisuun “Euroopan poliittinen eliitti valmis antautumaan Yhdysvalloille”

  1. Euroopan maiden johtajat ovat USA:n valtaeliitin (Deep State jos halutaan) asemaansa asettamia ja pyrkivät siksi yhä noudattamaan sen ukrainapolitiikkaa. Euroopan suurvalloista Ranska oli ainoa, jonka politiikka de Gaullen ajoista lähtien ei ollut alisteista USA:lle. Viimeinen linjan edustaja oli Jacques Chirac, joka vuonna 2003 vastusti hyökkäystä Irakiin. Siitä Ranska sai ankarat vihat päälleen. Niinpä USA varmisti seuraavaksi oman ehdokkaansa eli Nicolas Sarkozyn maan presidentiksi. Ranska palasi Naton komentoketjuun ja on ollut siitä lähtien DS:n sylikoira. Macron tosin välillä esittää ”kritiikkiä”, mutta palaa aina ruotuun. Trump oli villi kortti, joka pääsi presidentiksi vahingossa vuonna 2016. Siksi DS järjesti häneen kohdistuneen koko kauden kestäneen lokakampanjan. Kampanja kääntyi itseään vastaan ja niinpä Trump pääsi uudelleen presidentiksi vuonna 2025. Rubio edustaa uuskonservatiiveja, jollainen oli epäilemättä myös hänen puheensa kirjoittaja. Trump tuskin ymmärsi puheen sisältöä, mutta kannattaa kaikkea sellaista politiikkaa, jonka hän uskoo tuovan rahaa maalleen. Muita eettisiä arvoja hänellä ei ole. Hänellä on kuitenkin ensimmäiseen kauteensa verrattuna enemmän oikeata valtaa, joten Euroopan johtajat eivät osaa päättää pitäisikö hänelle kumartaa vai pyllistää.

  2. Varmaan Linden on oikeassa – ikävä kyllä. Trumpin pyrkiessä rauhaan Ukrainassa ja kanssakäymiseen Venäjän kanssa – tosin Yhdysvaltojen etuja näissäkin yhteyksissä voimakkaasti ajaen – monet olettivat Yhdysvaltojen alkavan hyväksyä maailman moninapaistumisen. Nyt Venäjällä ja varsinkin Kiinassa on varmaan jo tehty se johtopäätös, että toivoa oli mutta nyt se on mennyttä.

    Täytynee näin henkilökohtaisesti vain toivoa, että kaiken myllerryksen keskellä säästyttäisiin sentään sodalta. Sota Ukrainassa oli tietenkin sen saman ideologian synnyttämä, johon Trump näyttää palanneen. Suomi sopii hyvin Yhdysvaltojen valloitus- ja hegemoniansäilyttämissuunnitelmiin etulinjan vartiona. Häpeällistä, vahingollista ja vaarallista meille, mutta lännen rikkaat globalistit ovat tyytyväisiä tyhmyyteemme.

    1. ”Euroopan unionissa on tällä hetkellä enemmän kuin koskaan ennen pyrkimystä lisätä Euroopan unionin itsenäisyyttä sotilaallisen turvallisuuden saralla.”

      Pyrkimystä näyttää todellakin olevan. On kuitenkin huomioitava, että n.s.”omavaraisuuteen” pääsy asetuotannon osalta kestänee lähes kymmenen vuotta, jonka aikana EU/Nato joutuu ostamaan aseet/ammukset USA:lta. Tämä tietää myös lisävelkaantumista ja sosiaalistaloudellista kurjistumista koko EU:ssa…Vanha sanonta:”Sitä saa, mitä tilaa” tulee mieleen..

      1. Seuraan ja käyn keskustelua myös muilla foorumeilla, jotka eivät ole kovinkaan Venäjä myönteisiä ja siellä tuli vastaan taas tämä Ukrainan armeijan hyökkäys Dinbassiin helmikuussa 2022.Sillähän oli tarkoitus pistää ”niskuroivat” alueet kuriin. On esitetty monia kertoja, ettei tällaista olisi edes tapahtunut ja vaaditaan todisteita. Tiedän, että sinä olet linkkejä tälle palstalle laittanut. Nyt en kuitenkaan löytänyt niitä, eikä ole niin paljon aikaakaan niiden etsimiseen, niin voisitko toimittaa joitakin niistä tämän palstan välityksellä minulle ?

    2. Varmaankin on niin, mutta eikös EU myyty meille suomalaisille vapaakauppaliittona ja rauhan liittona, josta minäkin toki pitäisin? Ei pitänyt olla yhteisvelkaa, ei yhteistä armeijaa, ei enemmistövaltaa ja mitä kaikkea muuta vielä, joista nyt on luovuttu. No, minä en uskonut hetkeäkään noihin lupauksiin ja vastustin EU:iin liittymistä koska näin ns. nurkan taakse. Miltei kaikki mistä me EU-skeptikot aikoinaan varoitimme on toteutunut (vielähän tässä on aikaa lisäkauheuksillekin).

    3. Venäjä ei pyri valloittamaan Euroopassa muita maita. Jos Ukrainassa olisi itä ja etelä osissa annettu ihmisten elää tavallista rauhan elämää, eikä ammuttu ja tykitetty jatkuvasti siviilejä, niin nykyinen tilanne olisi saatu estettyä. Mutta, kun oli jo tehty suunnitelma Venäjän laittamista polvilleen, niin Maidan pantiin käyntiin.
      Itä-ja eteläalueiden oli pakko pyytää Venäjä apuun Ukrainan hyökättyä näille alueille. Tilanteen ollessa tämä nämä alueet ovat jatkossa Venäjää pysyvästi. Mikäli Ukraina eskaloituu vielä mahdollisen rauhan jälkeenkin, niin alueiden lisääntyminen on mahdollista. Odessan alueen menetys tietäisi sitä, että Ukraina menettäisi meriyhteyden. Kaikki on nyt Zelenskyn ja kumppaneiden käsissä, toivotaan rauhaa, mutta en usko siihen vähään aikaan.

      1. Yksinkertaisesti: Venäjän väliintulo esti kansanmurhan Donbassissa. Se ei kuitenkaan taltuttanut ”lännen” verenhimoa. Kaikkiaan tässä täysin turhassa konfliktissa lienee kuollut jo miljoonia ihmisiä … ja länsi taputtaa sekä tapattaa lisää.

  4. Vastavoimat ovat heikkoja Atlantin molemmin puolin. MAGA oli tarpeen äänten kalastamiseksi. Demokraattien ja republikaanien välinen ero koskee paljolti toisarvoisia seikkoja. Ja samanlaista on Euroopassa. Saksan AfD on sikäläisen asiantuntijan Patrick Baab’in mukaan enemmistöltään Yhdysvaltain tukijoita. Unkarin Orban on sionisti ja Yhdysvaltain tukija johtuen Unkarin toisen maailmansodan tapahtumista.

    Onko Eurooppa pohjalla ? Näyttäisi siltä, ettei vielä ole. Taloudellisen kurjistumisen on jatkuttava vielä pidempään ennenkuin herätään. Kestää vielä aikansa, ennenkuin Euroopassa ymmärretään, että irtaantuminen Yhdysvaltain hegemoniasta on tarpeen. Toivottavasti tähän ei tarvita uutta suursotaa.

    1. ”Demokraattien ja republikaanien välinen ero koskee paljolti toisarvoisia seikkoja.” Tuo on varmastikin totta ajatellen Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa, mutta amerikkalaisille äänestäjille ero on iso. Itse tosin luulen eron olevan pitkälti veteen piirretty viiva. Esimerkiksi monet kaiketi äänestivät Trumpia uskoen hänen olevan jopa kristitty, mutta nyt viimeistään varmaan jokainen sillä perusteella häntä äänestänyt tajuaa erehtyneensä.

        1. Ihmiset ovat uskovaisia (oikeasti kristittyjä) tai ei-uskovaisia riippumatta siitä, mihin kirkkokuntaan kuuluvat vaiko mihinkään. Monilla oikeastikin uskovaisilla on vääriä käsityksiä mm. siitä, mitä Raamattu kertoo Israelista. Yhdysvalloissa nämä väärät käsitykset ohjaavat merkittävästi politiikkaa, mutta niitä käytetään myös hyväksi.

  5. Hitleriä on kauhisteltu siitä, että hän olisi tavoitellut maailmanvaltaa. Hän olisi kyllä halunnut vahvistaa Saksan asemaa siirtomaavaltana ja kolonisoida ennen kaikkea Neuvostoliiton länsiosat saadakseen Lebensraumia ja luonnonvaroja. Esikuvanaan Hitler piti Britannian imperiumia ja halusi rinnakkaineloa sen kanssa. Pettymys olikin suuri, kun Englanti julisti sodan.

    Nyt ”turvallisuuskonferensissa” EU:n edustajat osoittivat seisaaltaan suosiotaan Rubiolle, kun hän asetti tavoitteeksi USA:n maailmanherruuden ja kutsui EU:n mukaan palkattomaksi tykinruuaksi herruuden vaatimiin ryöstöretkiin ja tappotalkoisiin.
    Tuli mieleen vastaavat valtavat suosionosoitukset ukrainalaiselle natsiveteraanille Kanadan parlamentissa, joihin osallistui riemuiten myös Zelenski.
    Ja taas on julkilausuttuna tavoitteena Venäjän valtaaminen, tällä kertaa USA:n maailmanherruuden puolesta ja taas on Suomi mukana yhtenä innokkaimmista.

    Olisi muuten hauska nähdä Paasikiven ja Stubbin keskustelu ulkopolitiikasta. Ehkä Paasikivelle olisi syytä laitaa äänenvaimennin tasoitukseksi.

  6. Kiitos tästä hyvästä erittelystä!

    Kommentoin tätä: ”Rubio vetosi — jaettuun uskonnolliseen, kulttuuriseen, kielelliseen ja arvoihin perustuvaan pohjaan.”

    Prof. Matti Klinge puhui toistuvasti siitä, että Yhdysvaltain ja Euroopan arvopohja ei ole sama. Hänen mukaansa USA:n arvot perustuvat calvinilaisuuteen, kristinuskon haaraan, joka uskoo muun muassa predestinaatio-oppiin eli ennaltamäärämiseen: pelastuvat ja kadotukseen joutuvat ovat jo ennalta Jumalan määräämiä. Siitä syntyy Klingen mielestä USA:n ”uskonnollis-moraalinen omahyväisyys”. Tämä ilmenee myös amerikkalaisen oikeuslaitoksen kovissa tuomioissa, vankilaoloissa ja rikoksen tehneen yksilön vaikeudessa päästä takaisin yhteiskunnan jäseneksi.

    Stubb lausui, että Euroopan ja Yhdysvaltain välisiä suhteita on saatu ”vakautettua” Münchenin turvallisuuskonferenssin aikana. ”Tilanne on saatu rauhoitettua”, hän muotoilee. Kuulostaa aika erikoiselta liittolaissuhteelta, kun liittolaista pitää pelätä kuin arvaamatonta petoeläintä, jonka kanssa on joutunut samaan häkkiin.

    1. Varmaan noin mitä tulee kalvinismin vaikutukseen. Lisäksi ulkopolitiikkaan vaikuttaa olennaisesti se – Suomessakin vahvasti vaikuttava – kristillinen käsitys, että Israelin valtion perustaminen 1948 olisi profetioiden täyttymys, että se on oikeutettu paljon nykyistä laajempiin rajoihin ja että sitä odottaa jonkinlainen johtajuus tulevassa maailmanajassa. Tuo kaikki on aivan väärää Raamatun tulkintaa.

        1. Se että on paljon erilaisia tulkintoja, ei tarkoita sitä etteikö olisi olemassa myös oikea tulkinta. Israelin valtion perustamisen jälkeen kristikunnassa on levinnyt laajalle sellainen käsitys, että asia olisi ennustettu Raamatussa. Varmaan useimmat uskovat pitävät sitä suorastaan itsestäänselvyytenä vaivautumatta tutkimaan asiaa sen tarkemmin. Tämä selittää – mutta ei tee hyväksyttäväksi – monien kristillisten piirien Israel-hypetyksen.

          1. Pieni lisäys Israel-keskusteluun ruohonjuuritasolta. Keskustelin kirkossa aktiivisesti käyvän vanhan sukulaisnaisen kanssa Israel-kysymyksestä ja sanoin ohimennen, että juutalaisethan eivät ole kristittyjä. Keskustelukumppanini oli aivan ihmeissään: totta kai juutalaiset ovat kristittyjä, olihan Jeesuskin juutalainen.

            En usko, että hän on ainut, joka ajattelee tällä lailla epäselvästi tässä asiassa, varsinkin vanhemman väen piirissä.

        2. Juutalaiset – varsinkin uskonnolliset sellaiset – suorastaan sylkevät kristinuskoa kohtaan. Valtava enemmistö Israelin asukkaista on kuitenkin ihan ateisteja. Tel Aviv on kuulemma maailman homojen pääkaupunki, jne. Perusluterilaisen käsitys Raamatusta tai teologiasta on heikkoa. Vapaissa suunnissa ihmiset tuntevat Raamattunsa paremmin, mutta opetus voi silti olla joissain asioissa jopa epäraamatullisempaa kuin ev.lut. kirkossa.

Vastaa