Yhtenäinen Eurooppa, haavekuva. Eurooppa, sotien kehto, ryöstämällä rikastunut kolonialistien paratiisi, kunnes maailma tuli eteen.
Euroopan unioni on ”vanhan mantereen” historian suuri erehdys, kuvitelma että eri kulttuurien sirpaleet voisi liimata yhteen. Kuvitelma tai petos. Mediterraniumin ja pohjolan elämäntavat ovat etäällä toisistaan. Unionista kasvoi korruption kyllästämä byrokratian linnake, demokratian irvikuva.
***
Nämä pikkuisen Suomen mepit näyttelevät vaikuttajia, peittävät todellisen motiivinsa, rahan, loisteliaan elämän lihapatojen äärellä.
***
Sitten Urho Kekkosen Suomi on kompuroinut onnettomasta päätöksestä toiseen, ja kolmanteen. Liittyminen unioniin ja rahaliittoon, Lipposen harhanäky, että istuisimme tärkeimmissä pöydissä. Johon Paavo Haavikko: – Istumme niiden pöytien alla.
Suomi ei voi maantieteelle mitään, vaikka tahtoisi. Olemme ulkokehällä, jättiläisen vieressä, kaukana sieltä missä päätökset tehdään.
Jolloinkin 1990-luvun aikana päättäjiltä katosi Suomen omakuva. Sauli Niinistö hukkasi peilin ja Alexander Stubb näki siinä vain oman loistonsa. Se katosi.
***
Olen ajatellut, että puolustusministeri Antti Häkkänen on olematon mies. Perun. Hän lausui äskettäin, että ”Venäjän rajanaapurina täytyy pitää lämpimät suhteet kaikkiin maihin.”
Onko Häkkänen, joka pitää kaksi suomalaista sotilasta Grönlannissa ikään kuin protestina Donald Trumpin mielettömyydelle, hallituksen ainoa mies? Vai eikö hän tarkoittanut, mitä sanoi?
Naapuriseuran sääntöjen ydin on lause: ”Suomella tulee olla hyvät suhteet kaikkiin naapureihinsa.” Olemme siis samalla linjalla Häkkäsen kanssa. Tai hän meidän linjallamme.
Meistä naapuriseuralaisista sanotaan, että olemme venäjämielisiä, kun me tosiasiassa olemme suomimielisiä. Isänmaallisia.
***
Suomi on sitonut itsensä sotaliitto Natoon, jota ei ole olemassa, ja Yhdysvaltoihin, johon ei voi luottaa. Syy kohtalokkaisiin erehdyksiin on selvä: Suomi ei luota itseensä, eivätkä nämä johtajamme halua tunnustaa sitä, minkä historia tulee toteamaan: he ovat egoansa ja asemaansa puolustaessaan uhranneet maansa ja kansansa.
***
Olisi erojen hetki, Natosta, rahaliitosta ja DCA-sopimuksesta. On aika tunnustaa, että elämä jättiläisen naapurina edellyttää tosiasioiden havaitsemista, nöyryyttä, mutta ennen kaikkea tervettä itsetuntoa, rohkeutta olla pieni, asemansa ymmärtävä rauhan maa.
Olla Suomi tarkoittaa rehellisyyttä. Tämän hetken Suomi on epärehellisten johtama harhainen maa. Itsenäisyys, talous ja hyvinvointi voidaan pelastaa ainoastaan luopumalla kuvitelmista ja luomalla uudet suhteet tärkeimpään naapuriimme. Se ei tule olemaan helppoa yli vuosikymmenen jatkuneen russofobian jälkeen.
9 kommenttia julkaisuun “EUROOPPAA EI OLE”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Mauno kokosi kirjoitukseensa eräitä oleellisia asioita, koskien erinäisiä sopimuksia ja kahvipöytiä. Viimeaikoina on kuultu myös uusimpia trumpetin törähdyksiä. Euroopan unionissa kukot ja kanat ryntäilevät hätäkokouksesta toiseen kiekumaan ja kaakattamaan, ja siihen kaikki sitten pysähtyykin. Ihan niinkuin Suomen valtionhallinnossa. Eräs ystäväni lausui tästä seuraavanlaisen vertauksen:
”Kun kettu uhkaa kanalaa, niin kukko kiekuu, ja kanat kaakattaen juoksentelevat päättömästi sinne sun tänne, jokainen siinä toivossa että pelastuu.”
Mitä sitten tulee Häkkäseen, niin voisin ajatella Maunon tarkoituksena olleen etsiä asioihin positiivista näkökulmaa. Olisin kuitenkin samoissa ajatuksissa kuin Jan tässä asiassa. Häkkäsen lausunto: ”Venäjän rajanaapurina täytyy pitää lämpimät suhteet kaikkiin maihin”, voidaan ymmärtää seuraavallakin tavalla: ”Koska me olemme Venäjän rajanaapuri, niin meillä pitää olla suhteet lämpimänä kaikkiin muihin maihin, jotta voimme kerätä voimamme yhteen Venäjän kuviteltua uhkaa vastaan”. Hän siis kategorisesti tällä lausunnollaan sulkee Venäjän rajanaapurina pois niiden maiden joukosta, joihin tulisi olla lämpimät suhteet. Perusteet tälle kannanotolleni ovat siinä mitä on jo tapahtunut. Olen sitä mieltä mitä Mauno puolustusministeri Häkkäsestä ensin oli ajatellut, enkä ainakaan näillä näkymillä muuta kantaani. Jos Häkkänen olisi mies, niin hän olisi jo osoittanut sanoin ja teoin, että Suomi kaikin tavoin tukee Grönlannin ja Tanskan ponnisteluja USA:n hyökkäyksiä vastaan. Se ei siis olisi toimintaa kuviteltua uhkaa vastaan, vaan ääneen useammaltakin taholta Washingtonin suunnasta lausuttu uhkausten tulevaisuuden projektio. Tässä tilanteessa Häkkänen olisi voinut näyttää muille Nato-maille esimerkkiä toimillaan, ja ilmoittaa, että me lähetämme nyt vaikkapa 15 Hornettia pilottenineen Tanskan ja Grönlannin tueksi, ja koska saamme tulla? Tehkää muut perässä. (Jos kuudestakymmenestä Hornetista, 30 olisi lentokelpoista, ja niin niistä sitten puolet). Ajatellen sitä mitä avustuspaketteja on Ukrainaan työnnetty inhimillisten kärsinysten jatkumon ylläpitämiseksi, ei tässä olisi pitänyt olla mitään ongelmaa. Missä tämä ”solidaarisuus” nyt on. Tankkejakin löytyisi, ja kokemusta/ymmärrystä arktisista olosuhteista, -totta vai tarua, jääköön jokaisen omaan harkintaan. Häkkänen lähetti Grönlantiin kaksi upseeria nostamaan valtion varoista ulkomaan päivärahaa ja kulukorvauksia. Toivottavasti eivät palatessaan tuo uusia veneerisiä tauteja tullessaan. Mitä sitten tulee Häkkäsen mieskuvaan, niin hän on mies, joka lähettää Suomen alueelle viranomaistoimin kaapattuja naisia USA:an vankeusrangaistuksiin tuomittavaksi, perustein, jotka eivät kestä lähempää tarkastelua. Häkkäsen oikeustaju, russofobiset asenteet ja kumarrussuunta tulevat tässä ilmi.
Mitä nyt tässä tilanteessa, jossa kansakuntamme turvaksi poliitikkojemme taholta luomat tukipilarit murenevat pala kerrallaan, niin mitä poliitikkomme nyt ajattelevat. Poukkoileeko sama herne aivokopassa edelleenkin, vai tuleeko edes mieleen, että nyt pitäisi ajatella asiat uudestaan rationaaliselta pohjalta asian edellyttämine toimineen? Mutta mistä kysyisi neuvoa, -kenen ohjeita noudattaa, kun suo siellä ja vetelä täällä, jostainhan pitää lupa kysyä, vai mitä?. Kun isukki ei anna, niin mitän ei tapahdu. Eurokukot vaan kiekuvat ja kanat kaakattavat juoksennellen kukin suuntaansa. Tulisiko mieleen, että voisi olla hyvä nyt olla jotain omiakin ajatuksia, -olisi ollut jo aikaisemminkin, ja rohkeutta toimia niiden mukaisesti toisiinsa takertuvian eurotähtien sijasta. EU:ssakin on esimerkkejä. Nyt tarvittaisiin Suomelta kunnon irtiottoja.
Epäilen, kunnes toisin todistetaan, että Häkkänen tarkoitti lausumallaan jotain aivan muuta kuin Paasikivi aikanaan kun piti alkaa rauhaa rakentamaan. Häkkänen lienee tarkoittanut, että koska olemme Venäjän rajanaapuri meihin kohdistuu aivan erityinen uhka ja näin ollen meidän pitää olla hyvissä väleissä myös jokaisen rikollisvaltionkin kanssa jonka tukea saatamme tarvita ja jolta me voimme aseita ostaa.
Mutta asiasta toiseen. Jos maailmaa ei kuvata oikeilla käsitteillä ei myöskään voida tehdä oikeita päätöksiä. Kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Martti Koskenniemi totesi viikko sitten, että Yhdysvaltain imperiumi on luhistumassa. Melkoinen uutispommi. Imperiumi ja imperialismi. Käsitteitä jotka Suomen päättäjille ovat täysin vieraita ja asioita jotka kuvitellaan olevan mennyttä aikaa. Jos päättäjät lukisivat karttaa kuten Koskenniemi päätöksetkin olisivat aivan toisenlaisia. Suomessa on vuosikymmenet kuviteltu, että päättäjät pulinallaan voivat muokata maailmaa haluamallaan tavalla. Eivät voi. Näin Yhdysvaltain uuskonservatiivit kuvittelivat ja heillä oli sentään voimaa laittaa sanojensa tueksi mutta hekin epäonnistuivat.
Suomen päättäjien ainut keino selviytyä olisi kuvailla maailmaa oikeilla käsitteillä. Eräs avainkäsite olisi Koskenniemen esille nostama imperiumi. Jos Yhdysvallat on imperiumi pitäisi pohtia miten läheisiin suhteisiin tällaisen tekijän kanssa on perusteltua hakeutua. Varsinkin kun se on luhistumassa. Talonpoikaisjärkikin sanoo, ettei kovin läheisiin. Mutta kun päättäjämme sanavarastossa ei tällaista käsitettä edes ole niin johtopäätöksensä ovat hölmöläisten päätöksiä. Tässä yhteydessä on syytä mainita Martti Ahtisaari jolle Nato ja Yhdysvallat näyttäytyivät turvasatamana kuin taivaan isä konsanaan. Jos analyysi on tällä tasolla sitä ovat ratkaisutkin.
”Kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Martti Koskenniemi totesi viikko sitten, että Yhdysvaltain imperiumi on luhistumassa. Melkoinen uutispommi. Imperiumi ja imperialismi. Käsitteitä jotka Suomen päättäjille ovat täysin vieraita …”
Koskenniemi lienee seurannut ”toisinajattelevien” talk-show-ohelmia, joissa monet ekonomistit, ex-cia-ananalyytikot ja evp-everstit ovat todenneert tuon jo pari vuotta sitten.
Suomalaisiakin on ohjannut läntinen itseihailun kulttuuri ja siitä juontuva ylivallan ideologia. Siihen olemme halunneet samaistua niin antaumuksella, että emme halua tunnustaa tai jopa emme huomaa, kuinka itsekästä ja tuhoavaa se on seurauksiltaan.
Rasistinen russofobiakin on vaivannut osaa suomalaisista jo vähintään vuosikymmeniä. Se sopiikin enemmän kuin hyvin yhteen läntisen ylivallan ideologian kanssa. Nämä kaksi kun valtaavat ihmisen (mm. Suomen päättäjät) ja propagandan avulla melkein koko kansan, niin seuraukset ovat nähdyn kaltaisia.
”Euroopan unioni on ”vanhan mantereen” historian suuri erehdys, kuvitelma että eri kulttuurien sirpaleet voisi liimata yhteen. Kuvitelma tai petos. Mediterraniumin ja pohjolan elämäntavat ovat etäällä toisistaan. Unionista kasvoi korruption kyllästämä byrokratian linnake, demokratian irvikuva.
***
Nämä pikkuisen Suomen mepit näyttelevät vaikuttajia, peittävät todellisen motiivinsa, rahan, loisteliaan elämän lihapatojen äärellä.”
Olen täysin samaa mieltä!!
Minäkin olen täysin samaa mieltä. Lisäksi olen sitä mieltä, että Brysselin ”rusettikaulat” ja ”jakkupuvut”, housut jalassa tai ilman housuja, ovat aivan vääriä yksilöitä kertomaan meile, miten meidän tällä maailmankolkalla pitää elää, Suomi-Mepit mukaanlukien, joiden ymmärrys tapahtuneiden valossa on lähinnä sitä, että sähköä tulee ”töpselistä”, vettä saa ”kraanasta” ja rahaa pankista.
Suomen toivo ja mahdollisuus on erota Natosta, EUsta ja irtisanoa DCA-sopimus. Sen jälkeen avataan uudelleen tiet ja rajat kaupalliselle ja poliittiselle yhteistyölle Venäjän kanssa. Ja jätetään hakemus Bricsiin. Nämä askeleet ovat Suomelle rankat, mutta muuten ei hyvä seuraa. Ennenkuin päästään näin pitkälle, on hallitus vaihdettava ja mielellään Stubbikin.
Mitä sitten tulee puolustusministeri Häkkäseen, niin Häkkänen on vielä nuori ja kunnianhimoinen poliitikko.
Kaikissa haastatteluissa tulee esille kokemattomuus ja oma kehonkieli. Sen minkä olen nähnyt Häkkäsessä, on se kunnianhimo, joka tavoittelee ehkä ensin kokoomuksen johtoa ja sen jälkeen presidentiksi pyrkimistä. Varmaan älykkäänä miehenä Häkkänen tajuaa Suomen poliittisen kaaoottisen suunnan johtavan tuhoon ja siksi esittää naapuruussuhteiden parantamista. Huvittavinta on se, että Suomen nykymeno on pitkälti kokoomuksen aikaansaannosta ja siitä Häkkäsen olisi kyettävä irtautumaan jollain konstilla. Vaikea juttu.
Suomen toivo.. Siinä ne tärkeimmät. Merkit viittaavat siihen, että Saksa tekee ensimmäisenä selkeän pesäeron Natoon ja EU:hun. Sen jälkeen se tekee Venäjän kanssa diilinsä kaasutoimituksista. Miksi? Koska Saksan tulevaisuus on siitä kiinni. Eurooppa nousee vain Saksan vedossa ja edullisen energian voimin. Näin kristallipalloon heijastuneet säteet kertovat.
Entä Häkkänen ja aateveljensä Stubb muiden lisäksi nykyhetken kehyksissä. Jatkavat aloittanaansa linjaa, koska muuten palaa pärstä, ja siinä ohessa myös pelihousut ja tiimitakki, jossa ei ole kääntöpuolta. Eivät ne voi muuta.
Ratkaisu Suomen kannalta on se, että pöydät putsataan, ja koko jengi vaihdetaan sellaisiin yksilöihin, jotka ajavat kansakuntamme etua. Jos se edellyttää sitä, että perustuslaki palautetaan alkuperäiseen tarkoitukseensa tarvittavien muutoksin, niin se tehtäköön. Nykyporukalle asia pitäisi esittää sillä uhalla että turpiin tulee, jos eivät asiat ala toimia niinkuin pitää, mutta eihän se käy. Eräs powerointiaikakausi on nyt päättymässä. Poliittisen eliitin pitäisi se ymmärtää, ja jättää paikkansa niille, jotka osaavat vetää asiat kotiinpäin eikä Weffilän Globaliaan.
Nykyhallinnolla ei yksinkertaisesti ole edellytyksiä hypätä vallitsevan kehityksen kulkuun, aikaisemmin tekemiensä valintojen ja edustamansa asemointien vuoksi, joiden johdosta Suomi kansakuntana on nyt täydellisessä rappiotilassa niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Muitakin mahdollisuuksia olisi ollut. Näissä kehyksissä olisi vaikea kuvitella että Häkkäsistä aateveljineen. olisi tarvittavien toimien ajajiksi.
Saari on oikeassa, vaikka naapurinamme olisi sellainen suurvalta, millaiseksi Suomen median, poliitikkojen ja ns. asiantuntijoiden propaganda on Venäjän kuvannut. Saaren pääkirjoituksen kanssa on kuitenkin erityisen helppo olla samaa mieltä, koska Venäjä ei ole sellainen, miltä se on saatu ihmisten mielikuvissa näyttämään vääristelemällä ja vaikenemalla Ukrainan kriisin syyt ja taustat. Toki – kun vauhtiin on päästy – neulanpistopropagandaa harjoitetaan muidenkin asioiden yhteydessä aina kun mielikuvitus jotain keksii.
Saari mainitsee russofobian. Mielestäni se on Suomen onnettoman ulkopolitiikan ehkä ratkaisevin yksittäinen syy ja motiivi. Oliko se edellisen vuosisadan vaihteessa vai myöhemmin, kun russofobiaa ruvettiin kylvämään aktiivisesti. Siitä lähtien osa kansasta tai ainakin ns. eliitistä on vihannut Venäjää (ja venäläisiä?). Russofobian hiillosta on ylläpidetty kaikki vuosikymmenet kunnes juurikin 1990-luvulta alkaen sitä alettiin ruokkia enemmälti ja 2010-luvulla se uskallettiin sytyttää liekkeihin Ukrainan kriisin avulla kuten mainitsin.