Olen todistanut liian monta kertaa sitä, kun roskiskatoksessa on suuri määrä kaasupulloja ilokaasusta paineilmapulloihin. Olen myös nähnyt, kun nuoret odottelevat vaikkapa parkkipaikalla rahat kourassa. Auto kaartaa paikalle, ottaa, vaihtaa jotain nuorten kanssa ja ajaa pois yhtä nopeasti kuin tulikin.
Suomen nuoriso on hälyttävässä tilanteessa. Viime vuosien kriisit ovat syventäneet nuorten pahoinvointia, ja erityisesti kaupunkien tietyillä alueilla ongelmat ovat kärjistyneet. Katuväkivalta ja jengiytyminen eivät ole enää marginaali-ilmiöitä, vaan arkipäivää monille nuorille. Samanaikaisesti hyvinvointiyhteiskuntamme rakenteita rapautetaan ennätystahdilla.
Tilastot ovat karua luettavaa. Vuonna 2022 alle 15-vuotiaiden tekemiksi epäiltyjen ryöstöjen määrä kasvoi peräti 136 prosenttia edellisvuodesta. Pahoinpitelyrikoksissa alle 15-vuotiaiden epäiltyjen määrä nousi 23 prosenttia. Nämä luvut kertovat syvästä pahoinvoinnista, joka on saanut jalansijaa erityisesti kaupunkien haavoittuvilla alueilla. Tähän pahoinvointiin ei vastaa lastensuojelun sosiaalityö kuten ei myöskään terveydenhuollon päihdepsykiatrinen hoito.
Katujengien määrä on kasvanut huolestuttavasti. Poliisin mukaan Suomessa toimii tällä hetkellä noin kymmenen katujengiä, joissa on arviolta sata aktiivista jäsentä. Nuoria kuunnellessa katujengien piirteitä löytyy useista kaveriporukoista. Vaikka jengiytyminen on edelleen marginaali-ilmiö, sen vaikutukset ovat laajat ja heijastuvat koko yhteiskuntaan. Nuoriso imee toimintatapoja katujengeiltä eikä ymmärrä niiden synkkää toista puolta. Mitä on olla ammattirikollinen? Ihan oikeasti?
On selvää, että nykyiset leikkauspolitiikkaa ajavat ministerit eivät ymmärrä tilanteen vakavuutta. Nuorten pahoinvointi ei ratkea budjettileikkauksilla tai kovemmilla rangaistuksilla. Päinvastoin, sosiaalipalveluiden ja koulutuksen resurssien vähentäminen syventää ongelmia entisestään. Ehkäisevän kasvua tukevan ja ehkäisevän terveydenhuollon on tiivistettävä yhteistyötä aivan kuten lastensuojelun ja lasten päihde- ja psykiatria työn. Tarvitsemme investointeja nuorten hyvinvointiin, mielenterveyspalveluihin ja koulutukseen.
Yhteiskunnalla on vastuu jokaisesta jäsenestään. Emme voi kääntää selkää nuorillemme, jotka ovat tulevaisuutemme perusta. On aika herätä todellisuuteen ja ryhtyä toimiin, jotka takaavat jokaiselle nuorelle mahdollisuuden turvalliseen ja toiveikkaaseen tulevaisuuteen. Hälytetään nyt nuorten hädästä ja turvataan tulevaisuus!
Kirjoittaja Mirka Vainikka on päihdetyön asiantuntija, toiminut mm. Irti huumeista -järjestön johtajana.
11 kommenttia julkaisuun “Hälytys nuorten tilanteesta: Leikkuriministerit, herätkää!”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Libanonilaisen ajattelijan Kahlil Gibranin innoittamana:
”Kansakunta, joka ei huolehdi nuorisostaan, on kirjottanut olemassaolonsa runoon viimeisen rivin.”
– Onko Nirvana siinä?
Luin pari päivää sitten ru.an sivustolta erästä artikkelia josta jäi mieleen osuva lause. Jos haluat voittaa vihollisesi,kasvata hänen lapsensa. Sopii miettiä kuka on kasvattanut meidän lapsemme ja meidät mukaan lukien.
Siinäpä oivallus!
Entinen sosiaalityöntekijä täällä, tosin lyhytaikainen. Mutta toimintaympäristö oli sitäkin rajumpi: Inner city Chicago 70-luvun alkupuolella. Ajattelin lähtiessäni, että mahtavatkohan saada asioita kuntoon ? No, eivät saaneet vaan asiat lähtivät pahenemaan koska tahtoa ja rahaa ei ollut. Monet väittävät, että huumeet vyöryivät sisäkaupunkiin tarkoituksella, siten saatiin alue vaarattomaksi kun jengit taistelivat keskenään ja väki oli pöllyssä. 7-10 vuotiaat lapset olivat tyhjäkatseisia, silmät olivat aikuisen silmät, kaiken nähneenä. Ja enemmistö tästä joukosta oli valkoihoisia, mustat olivat vähemmistönä sillä alueella. Sosiaalitoiminnan johtaja asui kolmikerroksisessa talossa. Kun hän illalla meni alakerran toimistoonsa sihteerinsä makasi kuolleena verilammikossa. Korttelin taloista osa oli raunioina tuhopolttojen jäljiltä.
Pelkään, että Suomi on hiljaa hivuttautumassa samaan suuntaan kuin isäntämaansa. Rahat menevät sotimiseen kuten Yhdysvalloissa 70-luvulla kun Vietnamin sota sai valtiontalouden kuralle. Äskettäin päiviteltiin Puolassa kuinka maalla on varaa hankkia yli kolmekymmentä hävittäjälentokonetta. No mitä vielä, Suomi on reilu kymmenosa Puolasta mutta aikoo hankkia samoja hävittäjiä tuplasti enemmän kuin Puola. Meillä on millä mällätä kun aseista on kyse. Sosiaalitoimi jää sotapsykoosin valtaamassa Suomessa syrjään, työvoimaa on tuotava ulkoa kun omat nuoret syrjäytyvät ja vajoavat epätoivoonsa.
Niinpä. Ja millainen vaikutus nuoriin on sotakiihotuksella, johon liittyy paljon vihan ja pelon luomista. Sen luulisi ahdistavan monia. Lapset ja nuoret kasvavat ja kasvatetaan näinä aikoina russofobeiksi eli venäläisiä vieroksuviksi rasisteiksi. Jos muutosta ei tapahdu, tulevatkin sukupolvemme ovat alttiina russofobiselle kiihotukselle. Toisen maailmansodan jälkeen muutos tapahtui, mutta – nähtävästi puutteellisen jälkipuinnin ja vääristelevän historiankirjoituksen takia – russofobia näyttää jääneen ihmisten mieliin ja periytyneen.
Meidän päättäjät ovat suureksi osaksi sokeita ja tyhmiä. Halla-ahonkin rahoja jäi kiinteistörahastoon ja nyt ihmettelee ja purnaa. Jos tuota ei nähnyt ennalta tuolta paikalta missä hän on niin taitaa tuuli puhaltaa korvien välissä. Ja sama koskee lähes koko eduskuntaa.
Mutta millainen kansa, sellaiset päättäjät.
Hyvä Kirjoitus Synkästä asiasta .
Aseisiin Suomella riittää Varoja yllin kyllin ja
Sosiaalipuoli jätetään Hunningolle.
Nuorissa pitäisi kuitenkin olla Maamme Tulevaisuus .
Ukrainan tappovehkeisiin käytetään samanverran rahaa kuin peritöverojen tuotto on, eli yli miljardi euroa vuodessa. Lisäksi sinne länsi on toimittanut aseita satojen miljardien eurojen ja dollarien edestä aseita. Jos näin ei tehtäisi, niin Ukraina olisi Ukrainassa vähemmällä hävityksellä!!
Hyvä Kirjoitus Synkästä asiasta .
Aseisiin Suomella riittää Varoja yllin kyllin ja
Sosiaalipuoli jätetään Hunningolle.
Nuorissa pitäisi kuitenkin olla Maamme Tulevaisuus
Verorahat on kotiutettava. Ei jaeta niitä vieraille valtioille.
Nuorten (kuten myös vanhusten) hyvinvointi on tärkeää koko yhteiskunnan hyvinvoinnille.
Mutta en voi olla sanomatta, että vastuu nuorista on ensisijaisesti vanhemmilla. Kasvatetaan -siis kasvatetaan- heistä vastuuntuntoisia, ahkeria, toisia ihmisiä kunnioittavia kansalaisia. Ei hyysätä, vaan annetaan vastuuta ja odotetaan että myös niin toimivat.
Kun vanhemmat laiminlyövät kasvatusvastuun, joutuu yhteiskunta siihen vasta puuttumaan. Ja silloin tarvitaan niitä verorahoja.
Nyt on lopetettava rahan ja tavaran lähetys Ukrainaan. Muuten tilanne on sama Suomessakin, paitsi, että me emme saa mitään.