HAVAINTOJA LUKEMISESTA JA LYÖMISESTÄ

Lukeminen kannattaa aina, mainosti J. Donner aikoinaan.

Donner oli lukenut todella paljon, mutta nyt häntä ei enää ole, ainakaan sellaisena kuin me hänet muistamme. Tuonpuoleisesta ei voi tietää, kun kukaan ei ole palannut siitä raportoimaan.

Jeesuksen toista tulemista odotellessa joudumme tyytymään mielikuvitukseen, jonka luomusta saattaa mainittu henkiöhahmokin olla. Jumala yksin tietää. Joka hänkin kuuluu poikansa kanssa samaan kategoriaan.

 Eläisikö Donner yhä, jos olisi lukenut vielä enemmän, ei olisi laskenut kirjaa käsistään lainkaan? Olisiko kannatellut vielä pidemmälle? Tuskin. Pelkästään lukemalla olisivat kaikki elämä matkoineen, naisseikkailuineen ja muine kulttuuripoliittisine kiemuroineen jäänyt kokematta, jolloin emme tietäisi J. Donnerista mitään.

Tässä valossa ainalukeminen ei kannata, varsinkaan, jos on Donnerista halunnut jotain tietää.

Missä tahansa valossa kohtuulukeminen kannattaa, jos on hyvä hämäränäkökyky.Pimeässä äänikirjan kuuntelua en laske lukemiseksi.

Todennäköisesti kirjoittaminen oli Donnerille huomattavasti kannattavampaa ainakin taloudellisessa mielessä, vaikkakaan rahasukuun syntyneenä hänellä ei pikkuhiluista suurempaa iloa liene ollut. Esivanhemmat olivat tässä mielessä lukeneet jo hänen puolestaan.

Hän eli tupakoivana istumatyöntekijänä huomattavankin vanhaksi, joten keskiluokkaisen terveellinen elämä ruokavalioineen ja liikuntoineen tuskin olisivat elinvuosia lisänneet, pikemminkin olisi ollut vaara kuolla ennenaikaisesti tylsyyteen. 

***

Toiskätisen tiedon mukaan K. Hotakaisen slogan kuului: Lukeva isä ei lyö. Tässä iskulauseessa on enemmän potkua. Monesti hyvä lause on lyhyt, koska nykyihmiset ovat henkisesti yhä lyhytjännitteisempiä, vaikkakin fysiikaltaan pitkäjänteisempiä. 

Jos lause kuuluisi ”koska lukemattomat isät lyövät, lukeminen kannattaa aina, sillä lukeva isä ei lyö”, niin joku isä olisi saattanut ennättää lyödä jo ennen lauseen loppua. 

Ja ihan väärää isää.

Hyvä lyönti puolestaan on nopea, terävä ja tarkka. Vanhaa Remingtonia käytettäessä voimaakin pitää olla takanaJälkimmäisestä ei ole kokemusta, mutta luotan mielikuviin.

Hotakaisenkaan väite ei ole täysin tosi. Vuosisatojen kuluessa lukemattomat Isät ovat lyöneet päähän sekä Raamatulla, että Koraanilla, juuri siksi, että ovat lukeneet. Jos he ovat lyöneet lukiessaan, heillä on pitänyt olla kaksi opinkappaletta käsissään ja poikkeuksellinen taito tehdä kahta niin toisistaan poikkeavaa tointa samanaikaisesti.

Kristityn Isän ja muslimi-Imaamin välisessä lyöntikilpailussa ei ole ollut varaa luntata kirjasta, vaan lyöntien välissä julistetut säkeet ovat pitäneet tulla ulkomuistista. Vapaalla kädellä on voinut jaella korvapuusteja – ilman virvokkeita – ja torjua vastustajan sepitekokoelman painokasta liike-energiaa.

Kirjoittaminen on kannattanut myös Hotakaisella, joka ei ole syntynyt rahasukuun, mutta on kirjoittanut myyntimenestyksen ja ilmeisen rahasammon henkilöstä, jolle ajaminen on kannattanut aina, ja joka ei näytä kovinkaan lukeeneelta, mutta joka on ajanut lukemattomia kertoja maailman moottoriratoja, ansaiten sillä summia, joihin verrattuna Hotakaisen palkkiot kalpenevat.

Itse kirjailijakin on kalpeana uskottavampi, kuin jos olisi päivetykseltään Räikkösen veroinen.Ajaminen ja kirjoittaminen ovat lyöneet kannattavasti kättä, joten ei Hotakainen  ihan turhaan ole Pakilan Teboililla aikaansa viettänyt.

En ole lukenut kummankaan kirjailijan kirjoja, mutta yhdyn ajatuksiin lukemisesta ja lyömisestä.

***

Lukeminen kannattaa aloittaa jo varhaisiässä, jolloin kielitaju kehittyy muun ohessa. Lyömistä kannattaa yrittää välttää kaikenikäisenä, mutta voi sitäkin silti kehittää.

Jos nuorena on lukenut paljon, vanhempana voi jo löysätä. Itse en myöhemmällä iällä ole jaksanut tarttua mihinkään sepitteisiin, ns. kaunokirjallisuuteen. Unten mailla näkee parhaimmat tarinat.

Kirjoittaminen kannattaa aina. 

Pienet sormiharjoittelut johonkin kommenttipalstoille pitävät kirjoitustaitoa sopivasti yllä. Pätemisen tarvekin tyydyttyy, eikä terapeuttista merkitystäkään voi väheksyä.

Oma lukunsa on byrokratiakoneisto, jonka kafkamaisiin päätöksiin laadittavat valitukset eivät ole terapeuttisia. Tässä kokonaisuudessa on tärkeää osata muotoilla asiansa oikeakielisesti, asiallisesti ja täsmällisesti, varsinkin jos asia menee oikeuden ratkaistavaksi.

”Mul ois täs tämmöne juttu, et tota noi kusipäät…” tyyli ei toimine.

Esimerkki: Herra Virkamies, johtaja, lakimies, rakennusvalvonnasta V, teki lainvastaisen päätöksen. Kaupunkisuunnittelulautakunta kunnasta V hylkäsi valituksen.

Googlailin rakennuslain pykäliä. Yli vuoden päästä hallinto-oikeus velvoitti kunnan V maksamaan omimansa tonnisen.

Mikä oli opetus?

Viraston korkein virka-Pekka voi ilman seuraamuksia tehdä lainvastaisia päätöksiä. Kaupungin lautakunnan hyväveli ja -siskotoiminta elää ja voi hyvin.

Hyvä luku- ja kirjoitustaito kannattaa aina.

***

Joulu juhlista jaloin. Jouluksi kotiin. Pikkujoulujuhlista kotiin omin jaloin.

Hyvää, sanoi mustapartainen, joulua. 

Valkopartainen nyökytteli hyväksyvästi, sanomatta mitään.