Helsingin Sanomat syyllistyi pahimman luokan rimanalitukseen julkaistessaan sunnuntaina 29.3.2026 väärän tiedon, että Kouvolassa olisi pudotettu Venäjän drooneja. Väärä tieto tuli tekoälyltä, joka sekin oli opetettu syyttämään Venäjää. Saman konsernin Ilta-Sanomat väitti sekin droneja venäläisiksi.
Jokainen voi vain kuvitella, mitä olisi tapahtunut, jos tieto olisi pitänyt paikkansa nykyisessä poliittisessa asenneilmapiirissä. Tätä taustaa vasten virhe oli äärimmäisen merkittävä ja jopa vaarallinen. Siksi lehtien ja niiden toimitusten toiminta oli enemmän kuin edesvastuutonta.
Vähintä, mitä päätoimittajat saattoivat tehdä, oli pyytää lukijoilta anteeksi ja pahoitella tapahtunutta. Näin he myös tekivät, mutta vierittivät syyn toimitukselta tekoälylle, joka tässä tapauksessa oli otsikoinut ”virheellisesti” puolustusministeriön tiedotehälytyksen Venäjään liittyväksi. Tiedotteessa ei puhuta mitään Venäjästä, mutta ei myöskään Ukrainasta.
Lukija vaati päätoimittajien eroa
Päätoimittajien pahoittelut eivät vakuuttaneet lukijoita, joista valtaosa tuomitsi paitsi päätoimittajien vastuunpakoilun, myös tekoälytyökalun käytön. ”Jos lyöt vasaralla sormeesi, vika on sinussa, ei vasarassa. Jos julkaiset puuta heinää, vika on sinun ei työkalun. Kannattaa olla selittämättä työkalusta ja keskittyä oman toiminnan parantamiseen”, totesi yksi sadoista palautteen antajista.
Toinen lukija vaati vastuunkantoa: ”Vastuu on päätoimittajalla. Odotan milloin hän kantaa vastuun ja eroaa. Virhe ei ole tekoälyn vaan toimittajan. Kyse on vakavasta virheestä ja sen tulee johtaa seurauksiin. Lukijalle on tärkeää voida luottaa uutiseen ja sen varmistamiseksi päätoimittajan olisi kannettava vastuu. Sietämätön ajatus, että syy sälytetään tekoälyn niskaan ja kuvitellaan, että asia korjaantuu anteeksipyynnöllä”.
Klikkijournalismia
Varsinkin iltapäivälehdet kamppailevat tänään klikkauksista. Puhutaan niin sanotusta klikkijournalismista, jossa ideana on saada jutulle mahdollisimmat paljon klikkauksia ja sitä kautta enemmän mainostuloja.
Nopeuteen perustuva uutisointi johtaa siihen, että tiedon tarkastukseen ja lähdekritiikkiin jää yhä vähemmän aikaa. Tähän asti moitteet on voitu osoittaa erityisesti keltaisen lehdistön suuntaan, mutta on myös selviä merkkejä, että sama ilmiö ulottaa lonkeronsa ”arvovaltaiseksi” mainostettuun mediaan kuten Helsingin Sanomiin.
Klikkijournalismi ei ole jäänyt huomaamatta myöskään palautteen antajilta. Yksi kirjoittaja kysyikin aiheellisesti, ”onko lehtien toimituksissa todella sellainen käsitys, että täällä lukijat haukkana vahtivat, mikä lehti ensimmäisenä ehtii julkaisemaan jutun”.
Helsingin Sanomien päätoimittajan Erja Yläjärven mukaan tiedotteiden seulominen tekoälyn avulla on ollut journalistisesti hyödyllistä, koska tiedotteita tulee toimitukseen erittäin paljon. Ihmettelen väitettä, sillä tekoälyn käyttö tietotulvan purkamiseen on kaikkea muuta kuin journalismia; sehän on omiaan nimenomaan vähentämään lähdekritiikkiä ja faktojen tarkistamista.
Pettymys huokuu lukijoiden palautteesta
Lukijat odottavat erityisesti nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa medialta aiempaa enemmän vastuullisuutta. Varsinkin lehden uskollisimmilta lukijoilta tulleet palautteet huokuvat suurta pettymystä.
Yli 55 vuotta lehteä uskollisesti lukenut kestotilaaja kirjoitti: ”Vaikka olenkin joutunut kohtaamaan kritiikkiä julkaisuanne kohtaan, niin en koskaan – koskaan – olisi halunnut joutua kohtaamaan tilannetta, jossa te myönnätte, että tekoäly ylittää journalistisen harkinnan.”
Ja hän jatkoi: ”Te olette ilmeisesti hurmaantuneet kaikkien muiden medioiden ohessa ajatukseen, että ”meillä oli se uutinen ensin”. Voisitteko sen sijaan hurmaantua ajatuksesta, että te olette media, jolla on oikeaa – siis faktoihin perustuvaa ja tarkistettua – tietoa ensin? Tai vaikka toisena, tai kolmantena”.
Tekoälyn algoritmit voivat luoda harhan
Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien rimanalitus todistaa kouriintuntuvasti sen, että tekoälyn käyttö mediassa ei onnistu ilman ihmisen eli toimittajan työpanosta ja tämän eettistä ajattelua, sillä uutinen vaatii tekotavasta riippumatta aina suurta panostusta mm. faktan tarkastukseen ja lähdekritiikkiin.
Sanotaan, että tekoäly on parhaimmillaan opettaja ja kumppani, ei ihmisen korvaava. Ollakseen ”journalisti”, sen pitäisi esittää enemmän kriittisiä kysymyksiä kuin sen algoritmit sallivat. Helsingin Sanomilta ei selityksistä päätellen ole odotettavissa kuitenkaan korjausliikettä, sillä kaikki viittaa, siihen, että pyykki pestään sisäisesti vähin äänin ja korjaillaan korkeintaan tekoälyn prosesseja.
Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien rimanalitus toi esiin kysymyksen, mitä muuta kansalaisille on tekoälyn avulla suollettu, jos ja kun ”faktat” ovat perustuneet tekoälyn länsipainotteisiin algoritmeihin?
Jos ei muuta, kansalaiset olkoot kriittisiä ainakin Venäjää käsitteleviin juttuihin. Faktoina tarjottavat uutiset kun eivät välttämättä ole faktoja.
4 kommenttia julkaisuun “Helsingin Sanomilta rimanalitus: Ukrainalaisdronia väitettiin venäläiseksi”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Onneksi olen lopettanut Hesarin tilaamisen ja lukemisen jo pitkälle toistakymmentä vuotta sitten. Yritin kommentoida pääasiassa poliittisiin artikkeleihin, mutta yleensä se boikotoitiin. Se riitti minulle sitten. Ja riittää yhä. Mutta ongelma on ja se on on se, että suurin osa kansasta kärsii aivounesta eikä ymmärrä eikä ole edes kiinnostunut asioista. Jos joskus ottaa puheeksi Ukrainan tai Venäjän, niin silloin russofobia pääsee valloilleen. Jotenkin kansan aivot pitäisi puhdistaa eli deletoida perusteellisesti. Toki ensin pitäisi aloittaa poliittisen johdon deletointi.
Tulimme tekoälyn kanssa keskustelun jälkeen ”hänen” nimityksestään (tekoäly, keinoäly, jne.) nimiratkaisuun tukiäly.
Tukiäly on terminä erinomainen juuri siksi, että se palauttaa vastuun ja ohjat ihmiselle. Se kuvaa hyvin sitä, että kyseessä on nimenomaan työkalu, joka loistaa vasta silloin, kun sitä ohjataan taitavasti.
Tuollainen yksittäinen moka on kuin pieni nokare jäävuoren huipulla. Paljon olennaisempaa on se vuosia jatkunut tarkoitushakuinen ja asenteiden ohjaama Ukrainan kriisiä ja Venäjää koskeva vääristely, jota on harjoitettu. Pahimmillaan se johtaa sotaan ja jopa omaan tuhoomme, mutta vähintään jo koettuihinkin taloudellisiin tappioihin ja inhimillisiin ongelmiin.
Siis Suomessa. Kuinka paljon russofobiastamme seuranneet puheet ja toimenpiteet ovat aiheuttaneet turhaa kärsimystä ja kuolemaa Ukrainassa ja Venäjällä, sitä voi vain arvailla.
Mielestäni tekoäly on kätevä tiedon hankinnassa ja luotettavakin, kun puhutaan tavanomaisista arkielämän asioista. Sen sijaan poliittisten, geopoliittisten, ylipäänsä yhteiskunnallisten ja henkimaailman asioiden suhteen en siihen luottaisi. Tekoälyn tarjoamien mahdollisuuksien myötä nettiin on tullut myös paljon ihan huuhaata, mistä johtuen tuntuu kuin mihinkään ei voisi luottaa.
Tekoäly (oikeammin keinoäly) tuottaa sellaista tietoa, jota se pannaan tuottamaan. Esimerkiksi ChatGPT tuottaa valhetta Ukrainan sodasta. Aivan kuten sanot keinoäly on jokseenkin luotettava tavanomaisissa asioissa jopa tieteellisissä, jos kyse on vaikkapa luonnontieteistä, koska niistä ei ole poliittista erimielisyyttä. Minä käytän sitä muistin jatkeena vanha ja huonomuistinen kun olen. Mutta ei siihen sokeaa luottamista ole. Se pitäisi toimittajienkin tajuta.
Keinoälyn avulla huijaaminen on tullut entistä helpommaksi. Pari päivää sitten kävin tubettaja ”Scott Ritter Updates”in Youtube-sivulla. Siellä Scott Ritterin näköinen mies paasasi sitä kuinka Iran oli ohjusten täsmäiskulla tuhonnut 40 Israelin F-35 hävittäjää puolessa tunnissa säilytystiloihinsa. Kyseessä on Fake news. Sivun grafiikka ei oikein täsmännyt, joten oli syytä epäillä, vaikka mielelläni olisin valheen uskonut todeksi. Ajan mittaan nämäkin huijaukset kehittynevät paremmiksi ja vaikeammaksi havaita.