Pikavauhdilla kokoon juostu Itämeren NATO-maiden edustajien kokous päättyi Helsingissä tiistaina 14.1.2025 puolen päivän jälkeen. Vain runsaat pari tuntia kestäneen kokouksen asialistalla oli Itämeren merenalaisen infran suojelu ja siihen kohdistuvien hybridiuhkien torjuminen ennalta. Kokouksen päätteeksi julkistettiin presidentti Stubbin esittelemä kymmenen kohdan toimintaohjelma ja osanottajamaiden yhteisymmärrysasiakirja.
Kokous oli presidentin mukaan sopinut koko joukosta toimia, joilla Itämeren tietoliikenne- ja energiakaapeleita pyritään suojaamaan. Toimiin kuuluu keskeisenä ja ehkä myös näyttävimpänä NATO:n sotalaivojen ja muun kaluston lisääminen valvontatehtävissä.
Itämeren laivaliikenne yritetään saada nykyistä täsmällisemmmän seurannan piiriin mm. logistiikatietojen tehokkaamman analyysin avulla. Toiminnan tueksi perustetaan asiantuntijoiden työryhmä, joka etsii kansainvälisestä merilainsäädännöstä käytännön valvontatoimia merellä tukevia tulkintoja.
”Varjolaivasto” kuriin?
Kokouksen taustalla on tapaus Eagle S ja viimeisimmät kaapelivauriot Suomenlahdella ja Itämerellä. Kyseessä on on raakaöljy – ja öljytuotetankkeri, mukavuuslippulaiva, joka purjehtii Cookinsaarten lipun alla ja joka ”kaapattiin” kansainvälisiltä vesiltä suomalaiseen satamaan. Tähän mennessä ei ole saatu tietoa siitä, miksi laiva pakotettiin suomalaiseen satamaan tai onko sillä lastinaan pakotteiden piirissä olevaa polttoainetta.
Ei ole kovin kaukaa haettu arvelu, että kyseisen aluksen ”käskyttäminen” joulun tienoilla kansainvälisiltä vesiltä Suomen talousalueelle ja aluevesille oli viranomaistoimintaa, joka tapahtui ennalta simuloitua suunnitelmaa noudattaen. Kun operaatio onnistui, ja alus saatiin suomalaisten viranomaistarkastuksen ja takavarikon piiriin, pantiin nopeasti toimeen pitkälle valmisteltu jatkoprosessi. Ei liene sattuma, että kokouksessa päätettiin Suomen raportoivan Nato-liittolaisilleen askel askeleelta toimintamalli, jota Suomi käytti varjolaivastoon kuuluvalla Eagle S -aluksella joulukuussa 2024.
Operaation tavoitteena olisi maksimaalisen kansainvälisen huomion suuntaaminen ”Venäjän varjolaivastoon”, johon Yhdistyneissä Arabi-emiirikunnissa rekisteröidyn aluksen väitetään kuuluvan. ”Varjolaivasto” pitää nimityksenä sisällään automaattisesti viittauksen venäläisen energian kuljetuksiin tarkoitettuihin aluksiin, kuten suuret säiliölaivat.
Maailma EU:n ulkopuolella
Vaikka EU Suomen operaation osakkaana on kiinteästi mukana Venäjän vastaisessa toiminnassa, keskustelussa huomiotta jää, että merkittävä osa maailman valtioista ja yrityksistä ei tunnusta Venäjälle hintapoliittisista syistä ja Ukrainan sodan tukemiseksi asetettuja läntisiä pakotteita. Niillä on oikeus käydä kauppaa Venäjän kanssa myös EU-alueella, jos kykenevät sitä hoitamaan kansainvälisten meriliikennettä säätelevien lakien pohjalta.
Mukavuuslippulaivat ovat aluksia, jotka liikkuvat sellaisen valtion lipun alla, joka säätelee vähiten kalustoa ja on muutoinkin taloudellisesti edullisin vaihtoehto. Suurin osa suurista säiliölaivoista liikkuukin jonkin mukavuuslipun alla. Koko kansainvälisestä merten rahtiliikenteestä noin 70 prosenttia tapahtuu mukavuuslippulaivoilla. ”Varjolaivastoksi” ne muuttuvat, jos asiaa tulee venäläisiin satamiin. Tästä seuraa kattavan valvonnan kannalta isoja ongelmia.
Itämerellä on usein öljylastissa saman aikaisesti kymmeniä eri lippujen alla operoivia aluksia. Valvovalla viranomaisella pitää olla ennakolta tieto tai aavistus siitä, mikä laiva kulloinkin voidaan sijoittaa venäläisen hybridituholaisen kategoriaan. Aluksen omistajien ja liputusmaan tietoja voidaan tietysti analysoida tekoälyn avulla, jolloin haaverin sattuessa laiva voidaan pysäyttää ja ottaa yhteyttä. Mutta muu vaikuttaminen ja ”käskyttäminen” tuottaa ongelmia.
Ongelma jää
Ympäristöön liittyvät ongelmat jäävät, kun toiminnan perimmäinen tavoite on Venäjän energian pääsyn estäminen markkinoille Itämeren kautta. Suurten säiliölaivojen liikkeitä säätelee suuri raha, eikä se lähes tulkoonkaan ole vain venäläistä.
Itämeren ja rantavaltioiden kannalta vahinkojen ennalta ehkäisy on tärkeää. Myöskään Venäjä ei pidä kaapeliensa ja kaasuputkiensa katkomisesta. Turvallisuusintressi on siis yhteinen, vaikka Venäjää ei Helsingin kokoukseen kutsuttukaan. Meriliikenteen ja siinä käytetyn kaluston kunnon valvonta edellyttää kansainvälistä konsensusta tarkkailun tavoitteista ja menetelmistä.
Yksipuolinen voiman käyttö ja erilaisten NATO-leimalla varustettujen pelotteiden tuominen pelilaudalle provosoi vastauksen. Konfliktien todennäköisyys kasvaa samalla, kun todellinen suuren luokan öljyonnettomuuden uhka voi toteutua. Kun sutta huutaa, voi karhu tulla vastaan.
16 kommenttia julkaisuun “HELSINGIN ITÄMERI-KOKOUS PÄÄTTYI – TULOKSET TIEDETTIIN ENNAKOLTA”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Miten tuollainen narsisti kuin Stubido voi olla Suomen presidentti, kun maa on luisunut kohti konkurssia. Ainut todellinen apu tulisi Venäjän puolelta, mutta tämä itserakas jesuiitta ei soita Putinille. Annetaan mieluummin firmojen mennä konkurssiin ja ihmisten kiirehtiä leipäjonoon.
Herätkää suomalaiset ja nouskaa barrikaadeille.
Jos kaikki alukset tarkastettaisiin yhtä tiukasti, Itämerellä ei purjehtisi ensimmäinenkään alus. ”Huippukokous”? Kaikkea muuta, pari hassu ylijäämämaata patsastelemassa ja jauhamassa tyhjää.
Kiitos selventävistä faktoista!
Ap:n uutistoimiston sivulla oli tänään juttu Venäjän ”varjolaivastosta” ja siinä todetaan:
”The shadow fleet in fact isn’t all that shadowy. The ships don’t hide their stops at Russian oil terminals. Some have direct connections to Russia, as with the vessels owned by Sovcomflot. In other cases, it’s often unclear who exactly is behind the listed owners, and what kind of safety practices and insurance the vessels have.”
Jutussa todetaan sekin, että ”varjolaivat” toimivat pakotteita toteuttavien EU-maiden lainkäyttövallan ulkopuolella.
EU kritisoi pakote-sivullaan käsitteiden ”shadow fleet”, ”dark fleet” ja ”grey fleet” käyttöä, koska ”ekspertit, journalistit ja poliitikot käyttävät niitä merkitsemään samaa ja tarjoavat niille usein yleistävän tai epäselvän määritelmän”.
EU:n määritelmän mukaan ”varjolaiva” on vasta sitten varjolaiva, kun se syyllistyy laittomiin operaatioihin pakotteiden kiertämiseksi, esim. ympäristömääräysten laiminlyömiseen, turvallisuustarkastuksien välttelyyn merellä tai satamissa tai ei ylläpidä riittäviä vakuutuksia.
EU ja USA pyrkivätkin ajamaan Venäjän laivat pois Itämereltä kieltämällä vakuutusyhtiöitä vakuuttamassa Venäjältä öljyä hakevia laivoja, mutta venäläiset yhtiöt ovat hakeneet vakuutuksia Venäjältä ja Euroamerikan ulkopuolisilta mailta.
Eagle S:n tapauksessa ei löytynyt sellaisia vikoja, että alus olisi ollut ympäristölle vaarallinen, kertoivat tutkijat. Ja kuten Jarkko edellä sanoi, myöskään vakoilulaitteita ei löydetty.
Viime viikolla sukellusvenetutkija Ola Tunander oli Pascal Lottazin haastateltavana. Ruotsin 80-luvun sukellusvenedraaman tavoitteena oli vetää Ruotsia ja etenkin sen kansalaismielipidettä lähemmäs Natoa. Käytetyt menetelmät muistuttavat hätkähdyttävästi kaapeleiden ympärillä tapahtunutta, ottamatta mitenkään tarkempaa kantaa jälkimmäiseen kun edes vastapuolta eli varustamoa ja miehistöä ei ole voitu kuulla julkisesti.
Tunander kertoi mm. siitä, että Ruotsin merivoimat olivat jatkuvasti tietoisia Naton tai oikeammin Yhdysvaltojen ja Britannian toimista. Mutta tieto salattiin alemmalta päällystöltä joka iltapäivälehtiä uskoen luuli koko ajan, että kyseessä olivat Moskovan sukellusveneet. Tämä johti mm. välikohtaukseen josta Tunander mainitsi aiemmin puhuessaan saksalaisen toimittajan Dirk Pohlmannin kanssa. Koska alempi päällystö saattoi toimia osin omalla vastuulla he olivat syvyyspommein osuneet Nato-maan sukellusveneeseen ennenkuin ylin päällystö ehti hätiin ja keskeytti tulen. Osuma käynnisti hätäoperaation jossa miehistöä jouduttiin pelastamaan pintaan ja on mahdollista, että joku jäi merenpohjaan.
Tuskin on sattuma, että Moskovaan matkalla ollut Olof Palme murhattiin toimistorakennuksen kulmalla jossa Naton salaisen armeijan ns. Stay Behind-osaston päämaja oli. On myös arveltu, että hänen kävelynsä rakennuksen ohi ei sekään ollut sattuma, vaan hänen piti tavata joku joka oli houkutellut hänet tapaamiseen. Hän oli kävellyt ansaan.
Jos Palme olisi ollut menossa johonkin tuollaiseen tapaamiseen, tuskin hän olisi ottanut sinne mukaan vaimoaan. Kuulunee sarjaan ”salaliittoteoriat”.
Paljon varteenotettavamman vaihtoehdon esittää kirjassaan ”Putoaa vapaasti kuin unessa” eläkkeellä oleva ruotsalainen rikoskomissario, kriminologian professori ja kirjailija Leif G.W. Persson.
Tuo oli ensimmäinen Perssonin kirja, jonka luin. Meinasin heittää sen jo kesken, kun siinä oli alussa ehkä sata sivua pohdintaa (mahdollista-ei mahdollista…) siitä mitä reittiä murhaaja oli mahdollisesti kulkenut. Lopulta päädyttiin todennäköisimpään reittiin.
Missään muussa dekkarissa ei moiseen olisi käytetty yhtä sivua enempää. Sitten vasta tajusin. Tuollainen eri mahdollisuuksien perusteellinen tutkiminen ja ei-mahdollisten vaihtoehtojen pois karsiminen on juuri sitä oikeaa poliisityötä. Tavallisten dekkaristien tekeleet ovat usein fiktioita (myös metodien osalta) alusta loppuun.
Tämän ahaa-elämyksen jälkeen ahmin kaikki Perssonin dekkarit/romaanit. Myöhemmin Persson otti kirjoissaan päähenkilöksi komissaario Evert Bäckströmin, joka on tyylipuhdas antisankari eli ”paha poliisi”. Se toi huumoria sarjaan, mutta minä en siitä pitänyt, sillä olisin mielelläni lukenut edelleen oikeasta poliisityöstä (itse kun olin aivan erilaisella alalla työelämässä).
https://www.parabol.press/author/gunnar-wall/
Otaksumaa tapaamisesta ei pidä ottaa kuin mahdollisuutena ei välttämättömyytenä. Vaimon mukanaolo olisi edellyttänyt esim. kirjekuoren vastaanottoa. Palmen pulmana oli, että myös omat valvoivat häntä ja tietoja vuoti. Siinä mielessä jonkun tapaaminen salaa olisi ymmärrettävää.
Mutta jos haluaa seurata mitä uutta vielä voisi löytyä vaikka viralliset tutkimukset on lopetettu voi seurata Gunnar Wallin palstoja linkin osoitteessa. Wall on kirjoittanut aiheesta useita kirjoja ja jatkaa työtään. Outoa on, että hän ei pääse katsomaan eri aineistoja koska lopettamisen pitäisi tarkoittaa, ettei tukinnallisia syitä salaamiselle enää ole.
Otin jossain esille mahdollisen sukellusveneiden osuuden väitettyihin kaapelivaurioihin tai niiden lavastukseen. En vieläkään tiedä, olisiko se mahdollista, mutta oman maalaisjärkeni mukaan voisi hyvinkin olla mahdollista. Minusta on outoa, ettei tällä mahdollisuudella ole spekuloitu. Tai sitten olen ihan hakoteillä.
Cui bono? Kyllä se on Nato, joka itse katkoo kaapeleita saadakseen Venäjän kiipeliin.
Tuo ”perustetaan asiantuntijoiden työryhmä, joka etsii kansainvälisestä merilainsäädännöstä käytännön valvontatoimia merellä tukevia tulkintoja.” on kuvaavaa tälle esitykselle; päämäärä on selvillä, pitäisi vain keksiä miten sinne päästään. Itse en juuri siedä noita uutisia ja muita ohjelmia kuunnella tai katsella, mutta on kai jonkinlaista ammattitaitoa keksiä tunteja ja taas tunteja puhetta ilman että päästäisiin asiassa yhtään pidemmälle. Olennaista taitaa taas olla tiedotuksen kaiken tilan ottava vyörytys, kansalaisten tajunnan täyttäminen ”vakavalla asialla” ja sen tähdentäminen kuinka Suomi nyt muiden mukana jämptisti tekee mitä tilanne vaatii. Kun poliitikot ja toimittajat menevät innostuksissaan liian pitkälle, saattaa jonkinlainen turva olla viranomaisissa, jotka parhaassa tapauksessa oikovat pahimpia ylilyöntejä, kuten kävi tämän meidän varjolaivamme vakoilulaitteiden tapauksessa. Nyt voimme lukea, että kun Puolan yleisradio kertoi, että ”epäilyttävän aluksen on havaittu kiertelevän Norjasta Puolaan maakaasua kuljettavan putken luona.”, niin saman maan asevoimat kuitenkin kiistävät tällaisen tiedon. Vahinko on tietysti jo ehtinyt tapahtua, eikä siitä että laivaa ei ole, ole suureksi uutiseksi. Tietysti pitäisi olla merkittävä uutinen, että uutiset voivat olla ja usein ovat puuta heinää. Summa summarum, jotai eskalaatiotahan nuo yrittää saada aikaiseksi.
”Summa summarum, jotai eskalaatiotahan nuo yrittää saada”
Juuri näin! Videon alussa Naton pääsihteri Mark Rutte pari päivää sitten
https://www.youtube.com/watch?v=pi3fvArYI8E
Mitäs Stubbi sitten Sanoo
Kun Venäjä lähettää Sotalaivojaan
Turvaamaan maahansa Tulevia Tankkereita.
Venäjällä on siihen Täysi Oikeus.
No tämähän se oli juuri yksi perhesyistä miksi Suomi piti saada Natoon. Itämeren sulku.
En ole syyllistynyt luottamaan näihin demokratian irvikuviin!!
Itse kyllä odottaisin rehellistä ja avoitan vastausta (demokratia on aina luottaminen päättäjin) NATO:Ltä, kuka tuhosi kokme kaasuputkia.
Jos eivät vastaa niin en luota koko poriukkaan
Mahtoivatko herrat käydä katsomassa ”syyllistä” eli ankkuria. Olisivat voineet itsekukin piirtää nimimerkkinsä ankkuriin, niin historia olisi voinut todistaa todelliset syylliset konfliktiin.
Kyllä herroille mahtaa tulla suru puseroon, kun ensi viikko koittaa ja Trump ja Putin istuvat neuvottelupöydän ääreen maistellen paahtoleipää ja kaviaaria ja siinä sivussa toteavat, että eiköhän tämä ole tässä, annetaan hölmöille muutama korvatillikka ja sanotaan, että GO HOME.
Trumpin ja Putinin neuvottelut pelottavat Venäjää vihaavia kun taas monet muut saattavat odottaa niiltä niin suuria hyviä tuloksia, että hekin joutuvat pettymään. Itse olen niiden joukossa, jotka ovat jo pitkään toivoneet Trumpin ja Putinin sopivan muiden asioiden rinnalla Yhdysvaltojen sotilaallisen uhkan poistamisesta Suomesta.
Ansiokkaan ja ehkä suorastaan lennokkaan arvion tulevista neuvotteluista tarjoaa MV-lehden artikkeli Suomi pelasi oman häviönsä: Yhdysvallat ja Venäjä ryhtyvät neuvottelemaan Euroopan turvallisuussopimusta | Pääkirjoitus (Janus Putkonen 13.1.). Toivotaan parasta myös siltä osin, että Suomen asema paranee Ukrainan rauhanneuvottelujen sivutuotteena huolimatta omien päättäjiemme russofobisista asenteista.