Pakina

HUIPPUKOKOUS

Mauno Saari / 21.11.2025

Aleksei ja Urho metsästysmailla Zavidovossa. Kolmas kuvassa on tulkki Akexandr Ignatjev, myöhempi lähetystöneuvos. Muita ei tarvittu. Asiat, vaikeatkin, puhuttiin ja selvitettiin.

Mauno Saari

Tyhmimmät meistä sanovat, että Suomi oli rähmällään, roikkui Neuvostoliiton hirttoköydessä, alistettuna, nöyränä, epäitsenäisenä.

Todellisuudessa tämä vaikea suhde oli pitkältä Urho Kekkosen ja kunkin Neuvostoliitoa johtaneen miehen välinen.

Miten meillä sinä ajanjaksona meni, valtiona, kansakuntana, kansalaisina?

Suomi nousi romukasasta superhyvinvointiin. Ilman sodan uhkaa, ilman vieraita joukkoja rajojemme sisällä.

Se oli silloin, mutta nyt?

Henkilökohtaiset suhteet ovat kautta aikojen olleet venäläisille tärkeitä, mutta yhtä lailla Suomen ja itänaapurin kanssakäymiselle.

Kuka Suomen nykyjohdosta kykenee samaan, rakentamaan ja ylläpitämään luottamuksen tärkeimpään naapuriimme?

Toivottavasti se henkilö löytyy.

Tags: , , ,

15 kommenttia julkaisuun “HUIPPUKOKOUS”

  1. Olen syntynyt ja varttunut aikuiseksi Suomessa Kekkosen aikakaudella. En ikinä tuntenut olevani Neuvostoliiton ” hirttoköydessä” päinvastoin elämä oli ihanan turvallista ja aitoa. Hirttoköysi solmittiin meidän suomalaisten kaulaan ensin löysästi Kekkosen kuoleman jälkeen. Köyttä alettiin kiristämään pikkuhiljaa 80- luvun loppupuolella. Nyt köysi on niin kireällä, että ei juurikaan pysty hengittämään.

    1. Elinkaareni aikana on menossa 11. Presidentti P.E. Svinhufvud`ista lähtien. Kallion, Rytin ja Mannerheimin kaudet olivat yhtä 2. maailmansodan melskettä. Paasikiven aikana aikaansaatu YYA-sopimus, jonka jälkiviisaat ovat lytänneet, oli edellytys n.s. hyvinvointivaltion synnylle yhdessä ”sotakorvausteollisuuden” tuoman täystyöllisyyden kanssa. Sinänsä ironista, että tarvittiin hävitty sota siitä seuranneine velvotteineen Suomen kansan pääsemiseksi nauttimaan tasavertaisesti yhteiskunnan lähes ilmaisista hyvinvointipalveluista. Nythän niistä on ”muisto vain”.

  2. Sanokaapa tai esittäkää analyysi siitä, että miksi venäläisiä on aina inhottu lännessä. Varmaan eroja eri maissa on paljon. Kun ajattelee Suomea, niin muistan aina tämän ryssittelyn. Neuvostaliitto oli reppana luuseri valtio, jossa ei ollut muuta kuin leipää ja suolakurkkuja, tämä oli se yleinen käsitys. Me täältä lännestä veimme sinne muotivaatteita ja muita ”luksustuotteita”. Nyt kun tilanne on kääntynyt 180 astetta, niin nyt kalvaa vain kateus. Paras tilanne olisi olla ystävyyssuhteissa ja tehdä kaikenlaista kauppaa ja muitakin kumpaakin maata hyödyttäviä tekoja.
    Niin kauan kun kokomusta kokoomus presidentteineen on vallassa, ei Suomessa tehdä ja saada mitään positiivista aikaiseksi. SUOMI JA SUOMALAISET : H E R Ä T Y S

    1. En osaa analysoida asiaa, mutta olen lukenut yhden suomalaisen kirjan aiheesta. Enkä nyt oikein muista sitä, mutta ehkäpä uskonnollispoliittisista syistä tuolla etelämpänä alettiin satoja vuosia sitten pelotella venäläisillä levitellen keksittyjä juttuja eli harjoitettiin silloista propagandaa. Varmaan jutuissa oli ripaus tottakin, sillä Venäjällä oli koettu kovia aikoja mm. mongolien taholta ja Venäjällä (vai oliko Novgorod) itselläänkin oli raakoja hallitsijoita – kuten oli siihen aikaan tietysti muuallakin.

      Olen käsittänyt, että autonomian aikana suomalaiset olivat tyytyväisiä eikä Venäjä-vihaa juurikaan ollut. Korjatkaa, jos tiedätte paremmin. Oliko sitten Ruotsin vaikutusta vai mitä, mutta ns. sortokaudet nostattivat nopeasti epäluuloja. Siitäkin on kirja (en ole vielä lukenut, mutta taitaa minulla olla), että noina aikoina harjoitettiin myös organisoitua Venäjä-vastaista kiihotusta. Sosialismi sitten ja Neuvostoliiton syntyminen sekä mm. Saksan vaikutus ovat sitten oma lukunsa.

      Ruotsilla on omat näemmä pysyvät traumansa suurvaltakaudeltaan, jotka heijastuvat Suomeen. Pitäisi lukea sekin Panarinin kirja, joka minulla myös on, niin käsittäisin ehkä paremmin brittien iankaikkisen Venäjä-inhon, mikä sekin vaikuttaa myös Suomeen. Sitten on nämä nykyiset USA-Naton globaalin herruuden tavoitteet, jne. eikä pidä tietysti unohtaa omaa historianopetustamme, joka omalta osaltaan ylläpitää russofobiaa.

      Jos – kuten pelkään – nykyinen Nato-narratiivi pääsee koulukirjoihimme ja mellastaa tietenkin varusmiesten keskuudessa, niin sekin taas ylläpitää russofobiaa. Toki asiaan on vaikuttanut myöskin erilaisuus. Kieli, kulttuuri ja uskonto poikkeavat selvästi Länsi-Eurooppalaisista ja jopa suomalaisista ja tekemisissäkin on oltu suhteellisen vähän. Yhdysvallat on sen verran suvaitsevampi yhteiskunta ja kaukana sijaitseva, että amerikkalaisten keskuudessa russofobia lienee vähäisempää.

    2. Suuren pohjansodan lopulla 1713–1721 Venäjä oli miehittänyt Ruotsin alueen, jota nykyään kutsutaan Suomeksi aina Oulun lähellä sijaitsevaa Hailuodon saarta myöten. Tuolloin Venäjä kohteli (Suomen alueen) ruotsalaisia varsin huonosti. Taloja ryöstettiin, ihmisiä tapettiin ja mm. ryöstettiin orjiksi. Tuo lienee nostattanut paikallista ”ryssävihaa” monin paikoin Suomea. Ruotsi kävi lukuisia sotia Venäjää vastaan ja silloinkin lienee syntynyt tilanteita, jotka aiheuttivat vihaa. Samoin Venäjä soti muiden naapuriensa kanssa esim. Ottomaanien valtakuntaa (nykyinen Turkki) vastaan ,joista sodista liene myös aiheutunut paikallista vihaa puolin ja toisin.

      Monet länsimaiset historioitsijat ovat sitä mieltä, että ”kansainvälinen” russofobia syntyi 1945 toisen maailmansodan jälkeen, kun Venäjä oli ”valloittanut” useita Itä-euroopan valtioita ja teki niistä ns. kansandemokratioita. Mainitsematta jää yleensä se, että sodan aikana nämä ”kansandemokratiat” olivat liittoutuneet natsi-Saksan kanssa ja hyökkäsivät sen joukoissa tai rinnalla kaikki innolla Neuvostoliittoa vastaan. Tässä joukossa oli myös natsi-Saksan liittolainen Suomi. Miksi Suomesta ei kuitenkaan tullut ”kansandemokratiaa”? Siinäpä on hyvä kysymys pohdittavaksi. Se joka tietää todellisen syyn, onkin jo oleellisesti ymmärtänyt Suomen sodanjälkeistä historiaa.

      Kuuntelin (ja katselin) joku aika sitten erään Jackson Hinklen videon, jossa pohdittiin samaa asiaa. Jacksonin haastateltavana oli eräs kanadalainen historian tutkija (valitettavasti en muista enää nimeä – pitäisi kelata läpi koko Hinklen bodcast-tuotanto). Hän oli sitä mieltä, että russofobia sai alkunsa jo 1917 eli Venäjän bolshevikkivallankumouksesta. Länsimaiden kapitalistit oivalsivat heti miten suuri vaara työläisten valtio oli koko kapitalistiselle maailmalle. Se viha ei suinkaan syntynyt spontaanisti kuten esim. ”iso viha” Ruotsin itäisimmässä maakunnassa 1700-luvulla. Se synnytettiin tarkoituksella ja jatkuu edelleen.

      1. ”Suuren pohjansodan lopulla 1713–1721 Venäjä oli miehittänyt Ruotsin alueen, jota nykyään kutsutaan Suomeksi aina Oulun lähellä sijaitsevaa Hailuodon saarta myöten. Tuolloin Venäjä kohteli (Suomen alueen) ruotsalaisia varsin huonosti. Taloja ryöstettiin, ihmisiä tapettiin ja mm. ryöstettiin orjiksi. Tuo lienee nostattanut paikallista ”ryssävihaa” monin paikoin Suomea.”

        Olisiko tuon ”Isovihan” juurisyy ollut Kaarle XII Venäjän retket Pultavan taisteluineen…

        ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Pultavan_taistelu”

    3. ”Sanokaapa tai esittäkää analyysi siitä, että miksi venäläisiä on aina inhottu lännessä.”

      Muunmuassa Alexsander Mercouris pitää brittejä (itsekin britti) kaikkein vihamielisimpinä Venäjää kohtaan. Hänen tulkintansa mukaan syy on hävityssä Krimin sodassa..

      ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Krimin_sota”

      2. En sanoisi, että venäläisiä on aina inhottu lännessä. Kanadalainen historiantutkija Michael J. Carley on sitä mieltä, että kansainvälinen russofobia syntyi (tai paremminkin synnytettiin) 1917 Venäjän boshevikkivallankumouksen seurauksena. Sosialistinen valtio oli hyvin todellinen uhka lännen kapitalismille.

        Miksi sitten Britannian valtio on niin vihamielinen Venäjää kohtaan? Ehkä se johtuu siitä, että neuvosto-Venäjä murhautti entisen tsaari Nikolai II:n perheineen Jekaterinburgissa. Tämä perhe oli Britannian kuningasperheen verisukulainen kuningatar Victorian kautta. Ne britit eivät vieläkään halua luopua kalliiksi tulevasta kuningashuonereliktistään.

        Tuolle tsaariperheen murhalle oli muuten hyvin pragmaattinen syy. Jekaterinburgia lähestyi sitä ennen vastavallankumouksellisen ”valkoisen kenraalin” sotajoukko ja bolshevikit pelkäsivät, että voittaessaan vastavallankumoukselliset nostaisivat entisen vihatun tsaarin uudelleen valtaistuimelle.

        Nikolai II oli eräs Venäjän surkeimmista hallitsijoista (ei oikeastaan edes halunnut hallita), jonka aikana poliittiset ”takapirut” määräsivät asioista. Tämä johti mm. Suomen sortokausiin.

        1. Harmittaa Nikolai II perheen murha. Perheessä oli monta kaunista tytärtä. Julma teko.

          Mitä sitten tulee Venäjän surkeimpaan hallitsijaan, niin sitä on vaikea sanoa, mutta paras hallitsija on helppo sanoa. Hän on Vladimir Putin.

  3. Henkilön olisi hyvä olla hiukan venäjämielinen, mikä tarkoittaa näinä aikoina sitä, ettei vihaa Venäjää eikä venäläisiä, vaan pystyy katsomaan asioita myös Venäjän näkökulmasta.

    On hauska leikkiä toisinaan sellaisella ajatuksella, että olisi itse päättämässä asioista. Konkreettisesti ajatellen tarvitsisin apulaisia neuvomaan muotoseikoissa ja tulkkaamaan, mutta luulisi olevan helppoa pitää hyvät suhteet ulkomaihin alkaen lähimmistä ja tärkeimmistä. Kaikki lähtisi ystävyydestä ja uskoakseni etenisi tarpeellisiin yhteistyöhankkeisiin. Jos ongelmia tai epäselvyyksiä ilmenisi, niistä keskusteltaisiin avoimesti. Tyydyttävät ratkaisut löytyisivät hyvin todennäköisesti, koska ne voitaisiin rakentaa hyvän tahdon ja keskinäisen luottamuksen perustukselle.

Vastaa