Itä-Saksan kahden osavaltion maapäivävaalien ylivoimainen voittaja oli AfD, Vaihtoehto Saksalle.
Thüringenissä puolue sai 32,8% äänistä ja Saksissa 30,6%. Saksissa entinen valtapuolue CDU kykeni kuitenkin vahvistamaan asemiaan ja sai saaliikseen 31,9 prosenttia äänistä.
Thüringenin merkittävin häviäjä oli itäsaksalaista vasemmistoperinnettä edustanut Die Linke, jonka kannatus putosi lähes puoleen eli 13,1 prosenttiin. Siitäkin huolimatta, että vähemmistöhallituksen pääministerinä toiminut vasemmiston Bodo Ramelow on erittäin suosittu poliitikko.
Die Linken edustajien taholla vaalitappion syyksi nimettiin välittömästi vaalien kolmannen voittajan, Sahra Wagenknechtin viisi kuukautta vanha BSW. Die Linkestä lohjennut uusi puole sai Thüringenissä 15,8 prosentin tuen ja Saksissa 11,8% äänistä. Kaikki tulokset ovat vielä vahvistamattomia.
Thüringenissä AfD:n jälkeen eniten ääniä sai CDU 23,6 prosentin osuudella. Vaikka ylivoivoimainen voittaja oli AfD, hallituksen muodostajaksi osavaltiossa tullee CDU. Tähän on syynä Saksan erityinen tilanne.
Saksalaisen parlamentarismin kriisi
Itä-Saksan vaalit osoittavat Saksan luisuneen parlamentaariseen kriisiin. Vaalien suurin voittaja AfD on voimakkaan kampanjoinnin säestyksellä ikäänkuin yhteisellä sopimuksella suljettu normaalin parlamentaarisen käytännön ulkopuolelle.
Vaikka puoleella on suurin kannatus Thüringenissä, hallitusneuvotteluja tulee vetämään CDU. Ja vaikka AfD Saksissa on kakkospuolue yli kolmenkymmenen prosentin kannatuksellaan, se on hallituskaavailuissa suljettu pois hallitusyhteistyöstä.
Saksassa eletään siis suomalaisittain ajatellen esiperussuomalaista aikaa. Ei ole herätty ajattelemaan, että AfD:n radikaaleimmat aatteet saattaisivat haalentua konkreettisen hallintoyhteistyön myllyssä. Taustalla on nykyhallituspuolueiden pelko ja epäonnistuminen kaikkien suurten valtakunnallisten haasteiden hoitamisessa.
Itä-Saksa on toista maata
Saksan hallituspuolueitten rökäletappio kertoo Scholzin Saksan jatkaneen politiikallaan kehitystä, jossa Saksojen lähes kolmikymmenvuotinen yhdentymisprosessi on epäonnistunut.
Itä-saksalaisessa katsomuksessä länsi on edelleen kolonialisti, joka napsi hajonneesta DDR:stä parhaat palat ja miehitti tärkeimmät virat ja hallinnon avainasemat. Lisäksi liittohallituksen luisuminen yhä syvemmin sotapolitiikan linjalle vahvistaa epäluottamusta sitä kohtaan itäisessä Saksassa.
Itäsaksalaista identiteettiä vahvistaa myös selkeä elintasoero kahden Saksan kesken. Se on asettanut köyhät itäsaksalaiset kunnat pakolaisten vastaanotossa kestämättömiin tilanteisiin.
Merkelin 2015 läpiajama pakolaisideologia ”Wir schaffen es” eli ”Saksa pärjää”, vaikka portit avattiin Syyrian kriisin laukaisemalle pakolaisvirralle, muistetaan. Kokemus ei ole vahvistanut Merkelin ennustetta. Maahanmuuttajien integraatio ei ole onnistunut.
Maahanmuutto
Vaalien polttavaksi teemaksi nousi Berliinin valtapuolueiden kauhistukseksi maahanmuutto ja AfD:n iskulauseeksi nostama Dublin-järjestelmä. Dublinin sopimus on Euroopan unionin jäsenvaltioiden välinen sopimus, joka määrittää, mikä maa on vastuussa turvapaikkahakemuksen käsittelystä. Sopimuksen tarkoituksena on estää turvapaikanhakijoita hakemasta turvapaikkaa useammasta kuin yhdestä EU-maasta ja varmistaa, että jokainen hakemus käsitellään vain yhdessä maassa.
Dublin-järjestelmän mukaan turvapaikkahakemus käsitellään siinä maassa, johon hakija on ensimmäisenä saapunut tai jossa hänellä on perhesiteitä. Jos hakija yrittää hakea turvapaikkaa toisesta maasta, hänet voidaan palauttaa siihen maahan, joka on vastuussa hänen hakemuksensa käsittelystä. AfD:n tulkinnassa Saksa on Merkelin linjauksista lähtien rikkonut Dublinin sopimusta ja ajanut nimenomaan Itä-Saksan ja sen kunnat kestämättömään tilanteeseen.
Ulko- ja energiapolitiikka
Berliinin hallituksen ulkopoliittinen linja, samoin kuin vihreä energiapolitiikka ovat toinen osa liikennevalohallituksen puolueiden tappiota vaaleissa. Sekä AfD että Wagenknechtin BSW vaativat Ukrainan aseistamisen lopettamista.
Molemmat kritisoivat vihreää energiapolitiikkaa ja venäläisen kaasun torjumista. Huomioon arvoista on sekin, että Sachsenin CDU:n vetäjä, pääministeri Kretschmer on ajatusmaailmaltaan itäsaksalainen ja esiintynyt Berliinin hallituksen linjauksia kohtaan kriittisesti. Hallitusten muodostamisessa Saksiin, kuten Thüringeniinkin, tulee silti olemaan suuria vaikeuksia.
Thüringenin pääministeri Bodo Ramelow (Die Linke) on tarjonnut tukea hallituksen muodostamiseen – jos muut puolueet niin haluavat. ”Teen kaikkeni varmistaakseni enemmistöhallituksen”, hän vahvisti Erfurtissa. Vasemmistopoliitikko jättää avoimeksi, voisiko tämä tuki olla myös CDU:n, BSW:n ja SPD:n mahdollisen koalitioiden suvaitsevaisuutta. ”Minun ei tarvitse spekuloida”, hän sanoo dpa:lle.
Sosialidemokraattinen liittokansleri Olaf Scholz kuvaili osavaltiovaalien tuloksia ”katkeriksi” ja kehotti Saksin ja Thüringenin puolueita solmimaan liittoutumia ilman AfD:tä. ”Kaikkien demokraattisten puolueiden on nyt muodostettava vakaat hallitukset ilman äärioikeistolaisia”, Scholz sanoi uutistoimisto Reutersille.
7 kommenttia julkaisuun “Itä-Saksa äänesti ”väärin” – Berliinin hallituksen puolueet nuijittiin maan rakoon”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Nyt alkaa puolueiden sisäinen ja ulkoinen juonittelu. Onneksi Olaf Scholz sai turpaan ja toivotaan, että lentää pihalle kuin lumiukko.
Saksan sisäpoliittinen tilanne muistuttaa varsin paljon perinteisen blokkipolitiikan kriisiä, jonka vallassa naapurimaamme Ruotsi on jo pitkään ollut. Ruotsin ”AfD” eli Jimmie Åkessonin johtama Sverigedemokraterna oli pitkään suljettuna parlamentaarisesta vallasta (täysin vastoin kyseisen demokratian muodon periaatteita), minkä typeryyden ansiosta SD kasvatti vaali vaalilta valtaansa ja nykyään se on perinteisen oikeiston apupuolueena eli pystyy vaikuttamaan ilman varsinaista poliittista vastuuta. En ole keksinyt mitään vahvaa perustetta epäillä, ettei näin käy myös Saksassa, mikäli AfD (ja BSW) jätetään kokonaan vallankäytön ulkopuolelle.
Suomi puolestaan tarjoaa varoittavan esimerkin siitä, miten lyhyessä ajassa rasistinen ja äärioikeistolaista sisäpolitiikkaa ajava puolue eli Perussuomalaiset on pystynyt ottamaan itseään muodollisesti vahvemman Kokoomuksen panttivangikseen. Loppukesän tragikoominen rasismikeskustelu janimäkelöineen kertoo siitä, että perinteinenkin oikeiston pääpuolue joutuu tarkkaan miettimään, mikä on äärioikeistolaisen puolueen kanssa liittoutumisen lopullinen hinta. Petteri Orpohan on sekä kyvytön että haluton johtamaan hallitusta, joten Riikka Purra hoitaa sen tehtävän oikein mielellään (uhriutumisteatteria ei kannata ottaa vakavasti).
Saksan ratkaisuilla on EU:n kautta suora vaikutus Suomen politiikkaan Euroopassa. Vaikka kaikki sotilaspoliittiset päätökset tehdään nyt ja jatkossa Yhdysvalloista haettavien ohjeiden mukaan, koko EU-kautensa Saksan peesissä esiintynyt Suomi joutuu vähän jännittämään sitä, miten Euroopan suurimman valtion laiva mahdollisesti kääntyy. Itselläni ei ole intoa edes arvailuun, niin sekavalta tilanne näyttää, ei vähiten vasemmiston häkellyttävän jakautumisen takia. Suomen Vasemmistoliittohan ei halua olla missään tekemisissä Sahra Wagenknechtin kanssa.
Minusta ei voi sanoa, että Saksan sisäpoliittinen kriisi johtuu maahanmuutosta. Minusta se johtuu totaalisesti epäonnistuneesta maahanmuuttopolitiikasta, jonka ytimessä on ollut halu saada halpatyövoimaa, joka työnsä tehtyään häipyy maasta. Ongelma rakentui jo turkkilaisten laajamittaisen työn perässä tapahtuneen maahanmuuton yhteydessä. Saksalaiset kuvittelivat, että tehtyään muutaman vuoden ajan hyvää (saksalaista) tiliä turkkilaiset painuvat takaisin Turkkiin ja paskaduuneihin, joita saksalaiset eivät itse suostu tekemään, tuodaan jostain epätoivoisesta maasta uutta työvoimaa. Vaan suurin osa jäikin Saksaan, eikä sen paremmin oikeistolla kuin vasemmistollakaan ollut suunnitelmaa siitä, miten miljoonien turkkilaisten kotouttaminen ehkä hoidettaisiin. Niinpä sitä ei hoidettu millään tavalla ja sillä tiellä ollaan edelleen.
Luin artikkelin ihan sujuvasti mutta viime metreillä iski epävarmuus : mitähän nämä sanat – oikeisto vasemmisto demokratia… – mahtavat tarkoittaa Saksassa? Yllätyin aikoinaan kun luin että USA:n demokraatit ovat oikeammalla kuin Suomen kokoomus. Ja asiasta toiseen : en näe valoa Saksan tulevaisuudessa. Syy ei ole menneisyydessä (WW II… Hitler…) vaan Saksan monenkirjavassa väestössä. USA:n oppien mukaan Saksaan on luotu sekava kansa joka ei ymmärrä toisiaan eikä luota toisiinsa ja jota on helppo ohjata ja hallita. Sellaista tulevaisuutta ennustan Suomellekin, ellemme jo ole siellä.
Muutosta tähän touhuun tarvitaan ja mitä pikemmin sen parempi. Eikä noita erilaisia tuulia puhaltavia puolueita tarvi hioa ja möyhentää tässä sairaassa demokratiassa sairaiksi demokraattisiksi puolueiksi vaan pysykööt erilaisina ja tuokoot muutoksen, koska sitä todellakin tarvitaan. Mitään natsihommia ei kuitenkaan kaivata.
Saksan vaaleissa äärilaitojen menestymisen yksi syy on maahanmuutto. Valitettavasti myös ns. vasemmistopuolue otti omakseen tuon teeman ja peittelee näin todellisia syitä saksan ongelmiin. Kun sivistynyt Merkel yritti politiikallaan edes vähän maksaa rikkaiden maiden kolonialismista ja ylimielisyydestä syntynyttä velkaa, populistitpoliitikot pyrkivät nyt palaamaan normaalin – rikkaille maille tyypilliseen itsekkyyteen.
Maailmalla liikkuu nyt satojatuhansia ihmisiä paremman elämän toivossa. Heillä on sama pyrkimys kuin niillä suomalaisilla, jotka aikoinaan muuttivat maailmalle leveämmän leivän toivossa. Nuo populistien nimittelemät elintasopakolaiset rakensivat Amerikan ja mahdollistivat sittemmin myös Saksan ja Ruotsin rikastumisen. Nyt noita nuoria onneansa tavoittelevia pelätään ja yritetään kaikin tavoin estää maahan saapumisensa. Joskus tulevaisuudessa tästä ajasta kerrotaan historioissa aikana, jolloin kansat pitkään jatkuneen orjuutuksen: imperialismin, kolonialismin ja uskontojen välisen valtataistelun seurauksena lähtivät liikkeelle. Alaviittauksin tullaan kertomaan nationalistisista aatteista ja populistisista puolueista, joita syntyi maahanmuuton seurauksena. Vanhassa kulttuurimaassa Saksassa syntyi, jopa vasemmistolais – konsrvatiivinen puolue, joka käsitteenäkin on absurdi.
Olemme kauan tienneet, että tulee aika, jolloin kansat lähtevät liikkeelle. Rikkaan maailmanosan sorron ja riiston seurauksena syntynyt kansojen ja mantereiden välinen epätasa-arvo purkautuu nyt siirtolaisvirtoina, sotina ja terrorismina. Ilmastonmuutos, johon siihenkin olemme syyllisiä, lisää vielä ilmiötä. Demokratiaamme kaupitellessamme masinoimme vallanvaihtoja. Tapatamme milloin Libyan milloin Irakin johtajia. Ennen kuolemaansa Libyan Gaddafi varoitti länsimaita, etteivät ne ylimielisyydessään tulisi hajottamaan yhteiskuntien rakenteita: ”Saatte sellaisen muuttovirran, josta ette selviä.”
Maailman rikkaat eivät vieläkään tunnusta muuttoliikkeen syitä vaan tekevät kaikkensa seurausten eliminoimiseksi. Käymme kauppaa siirtolaisilla ja maksamme, jotta nuo ihmiset pidettäisiin Välimeren tuolla rannalla ja Venäjä käyttää tuota kauppatavaraa aseenaan kummallisessa taistelussaan. Me Suomessa, johon siirtolaisten tulo vain vähän on kohdistunut, otamme taisteluhaasteen mielihyvin vastaan – olemmehan taasen saaneet takaisin kauan havittelemamme aseman lännen etuvartijana. Natomaana seisomme ryhdikkäänä, kun: ”Raja railona aukeaa. Edessä Aasia, itä. Takana länttä ja Eurooppaa, varjelen, vartija, sitä.”
Hyvin kommentoitu!
Syyrialainen mummo istui tyhjentyneessä kylässään eräässä dokkarissa ja kysyi haastattelijalta: ”Kuka meistä vanhoista nyt huolen pitää?” Nuoret olivat muuttaneet Eurooppaan.
Maahanmuuttajat joutuvat lännessä yhä edelleen huonosti palkattuihin ja raskaisiin töihin.
Päättäjät eivät suostu panostamaan koulusysteemiin sellaista rahaa, että maahanmuuttajataustaiset oppisivat kirjoittamaan suomen kieltä tavalla, joka kelpaisi yliopistoonkin, tai edes lukioon. Yläkoulussa sellaiseen pienryhmäopetukseen eivät nykyiset resurssit riitä, kun eivät riitä suomenkielistenkään kelvolliseen kirjoittamisen opettamiseen nykyoloissa.
Vain harvat akateemiseen opiskeluun kykenevistä maahanmuuttajataustaisista nuorista pääsevät jatkamaan yliopistoon juuri tästä syystä, vaikka esim. arabiankieliseen yliopistoon pääsisivät periaatteessa heittämällä. Maahanmuuttaja-teinin täytyy tehdä itse kotona todella paljon töitä, jos aikoo oppia tuottamaan itse ajateltuja lukiotasoisia asiatekstejä suomeksi. (Ehkä Chat GPT tulee avuksi…) Siksi moni heistä joutuu ammattiin, joka on alle heidän kapasiteettinsa. Se synnyttää helposti katkeruutta.
Myös koulutettujen ihmisten maahantuonti Suomeen voidaan nähdä riistona, jossa köyhiltä mailta viedään heidän koulutetut ammattilaisensa länteen, esim. sairaanhoitajat.
Olen samaa mieltä Domran kanssa, että kolonialistinen länsi on itse luonut tämän globaalin epätasapainon. Mutta miten tämä voidaan ratkaista? Tuomalla köyhän ja riistetyn maailman jäsenet tänne?