Henkisesti hajonnut Suomi viettää tänään itsenäisyytensä muistojuhlaa. Sen symbolina tasavallan presidentti jatkoi edeltäjänsä ruokotonta käytöstä jättämällä Venäjän federaation suurlähettilään kutsumatta linnan juhliin.
Suomen ulkoistettua ulkopolitiikkaa johtaa aprillipäivänä 1968 syntynyt Alexander Stubb. Hän oli polvihousupoikanen Urho Kekkosen valtakauden viimeisen vuosikymmenen aikana.
Ulkoministeri Elina Valtonen syntyi vuonna 1981, juuri kun UKK:n aika oli päättymässä. Kummallakaan heistä ei ole omaa, aikuisen ihmisen kokemusta siitä, millaista elämä ja politiikka oli Neuvostoliiton naapurissa, itsenäisessä ja puolueettomassa Suomessa.
Tämä historiattomuus näkyy ja tuntuu. Stubbilla ja Valtosella on vain toisen tai kolmannen käden tietoa vuosikymmenistä, joiden aikana Suomi nousi hävityn sodan konkurssista ensin polvilleen, sitten täyteen mittaansa niin, että ulkoministerimme syntymän aikoihin valtava urakka oli valmis ja loistava hyvinvointimaa kukoistuksessaan.
Sitten alkoi alamäki. Itsenäisyydestä ryhdyttiin luopumaan asteittain, ensin liittymällä Euroopan unioniin ja yhteisvaluuttaan. Samaan prosessiin kuului valmistautuminen sotilaalliseen liittoutumiseen muuntamalla puolustusvoimat yhteensopivaksi Naton kanssa.
Syksyllä 2014 tämä presidentti Sauli Niinistön johdolla suoritettu hämärä operaatio kulminoitui ns. isäntämaasopimuksen allekirjoittamiseen. Valtakunnan ylin päättäjä, eduskunta, sivuutettiin. Lopulta vuonna 2022 Suomi liittyi Natoon Ukrainan sotaa verukkeena näyttäen, ja täydensi riippuvuuttaan solmimalla sotilaallisen DCA-sopimuksen Yhdysvaltain kanssa.
Itsenäisyys oli tullut myydyksi. Hinta ei ole vielä näkyvissä muutoin kuin siten, että kaikkien yhteyksien katkaiseminen tärkeimpään naapuriimme on osasyy Suomen talouden kasvavaan ahdinkoon, hyvinvointimaan hyvästeihin.
Oikeistohallituksen kutistavien ja kuristavien päätösten sarja on ankara. Kun kansalaisten huomio kiinnittyy kerrallaan yksittäisiin leikkauksiin, kokonaisuuden murhaava vaikutus tulee ymmärretyksi vasta myöhemmin, sitten kun seisomme sekä hyvinvoinnin että ulkopoliittisen tasapainon raunioilla.
Ikävä kyllä näyttää siltä, että Suomen kohtalo on uskottu miehelle, joka on henkisesti edelleen polvihousuiässä, ja teinivaiheessa elävälle naiselle. Kypsymättömyys ja yksiniittisyys näkyy päättäväisenä typeryytenä. Seuraukset maksaa kansa, jonka mieli on käännetty tyhmyyden puolelle ennen näkemättömällä manipuloinnilla ja pelottelulla.
Naapurimme Venäjä varautuu ymmärrettävästi siihen, että Naton ja Yhdysvaltain sotakoneiston toiminta Suomessa uhkaa jonain päivänä sen turvallisuutta. Kuten poliittinen johtommekin on lausunut, Suomi on nyt etulinjan maa. Olemme hakeutuneet suurvaltojen välisten ristiriitojen polttopisteeseen, maailmanpalon syttyessä pahimpaan mahdolliseen paikkaan, ohjusten maalitauluksi.
Globaalissa suurvaltapolitiikassa Suomi ei Venäjää kiinnosta. Se on suunnannut katseensa Euroopan sijasta itään ja etelään. Jos Eurooppa ei halua Venäjää kumppanikseen tai osaksi mantereen turvallisuusjärjestelyjä, se saa vapaasti hajota ja vajota Yhdysvaltain anturan alle.
Vailla johtajuutta ajelehtiva vanha manner unioneineen on itse alistunut kohtaloonsa nojaamalla Yhdysvaltoihin, jonka politiikka on koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan tähdännyt juuri tähän, estämään Euroopan ja Venäjän yhteisen taloudellisen voiman syntyminen.
Tänään on aika sytyttää ikkunalaudalle kaksi kynttilää, valkoinen ja musta. Toinen menneen itsenäisyyden muistolle, toinen tulevaisuudelle.
15 kommenttia julkaisuun “ITSENÄISYYDEN MUISTOJUHLA”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Minä lopetin itsenäisyyspäivän juhlimisen silloin, kun Suomen itsenäisyys päättyi eli jo vuonna 1995. Silloin Suomesta tuli ns. Euroopan Unioni-nimisen liittovaltion yksi vähäpätöisimmistä osavaltioista, jolta vaadittiin kaikki, mutta ei annettu mitään, kiitos silloinkin länteen kumartavien poliitikkojen.
Sekin tilanne olisi vielä antanut mahdollisuuden elää edes Euroopan takapajulana, mutta ei se valitettavasti siihen jäänyt. Euroon liittyminen vei oman talouspolitiikan. Natoon liittyminen ja DCA-sopimus veivät myös oman puolustuspolitiikan. Pahinta kuitenkin on, että nuo veivät Suomen kansalaisilta turvallisuuden – tasan päinvastoin kuin natottajat väittivät. Kun/jos syttyy sota Venäjän kanssa tai 3. maailmansota, olemme Venäjän ensi-iskun kohteina vuoren varmasti.
Ainoa ”hyvä puoli” tuossa on se, että jos isketään ydinaseilla kuolemme (onnekkaimmat haihtuvat atomeina ilmaan) heti kaikki. Silloin meidän ei tarvitse jäädä kärsimään ydinsodan seurauksista kuten säteilysairaudesta tai ikitalvesta, joihin kuolee hitaasti kitumalla. Tällaisen tulevaisuuden meille petasivat Niinistö & co.
Jotakuinkin noin!
Jos päättäjämme ovat niin nulikkamaisia, että eivät halua kaveerata itänaapurin ihmisten kanssa, niin onko heitä silti pakko ruveta vihaamaan. Mahdoton sanoa, mihin tuo vihansa edes perustuu. Tosiasioihin se ei ainakaan perustu. Jos todelliset tapahtumat olisivat päättäjiemme vihan perusteena, olisivat amerikkalaiset ensimmäisten joukossa vihattavien listalla.
Linnan juhlien selostaja kertoi että Venäjän Valko-Venäjän ja Iranin kutsumatta jättäminen on pohjoismainen käytäntö kohdistuen sotaa käyvin maihin. Johan oli selitys. Sen mukaan ei Yhdysvaltojen edustajia olisi näkynyt ei linnan juhlissa eikä urheilukilpailuissakaan sitten toisen maailmansodan.
Entä Israel, yksi pahimpia ihmismurhaaja maista. Ei puhettakaan, että ei olisi kutsuttu.
Ilta-Sössö 7.12.2022:
Poliittisen historian emeritusprofessori Timo Soikkanen piti Venäjän poisjättämistä kutsulistalta yllättävänä ja rohkeana tekona.
– Olin yllättynyt. Kyllä se on aika rohkea teko jättää Venäjä kutsumatta. Venäjä on suurvalta, ja naapurissa, ja Venäjän kanssa on pakko elää, Soikkanen sanoi.
– Toisen maailmansodan jälkeen ei voinut kuvitellakaan, että olisi jätetty Neuvostoliiton suurlähettiläs kutsumatta. Kyllä tämä on aika poikkeuksellista. Pikkumaat, kuten Valko-Venäjän voi ajatella jättää kutsumatta, mutta Venäjän kutsumatta jättäminen on aika vahvaa politiikkaa. Kyllä tämä uutta on, Soikkanen totesi.
Oppipoika näemmä jatkaa suhmuri-Saulin eli nihkeä-Niinistön viitoittamalla tiellä.
Professorin ”rohkea teko ja vahvaa politiikkaa”- lausunnon adjektiivit voisi hyvin vaihtaa röyhkeään ja vastuuttomaan.
Toisaalta, nyt kun katsoo rajansulkemiset ja omaisuuden takavarikoinnit ym. kiusanteon, niin olisihan ollut jättiyllätys, jos Venäjän suurlähettiläs olisi kutsuttu.
Koska Yhdysvaltojen ystävät ovat myös Suomen valtaeliitin ystäviä, niin kansanmurhaajavaltion edustajan kutsumisessa ei ole mitään ongelmia.
Vaikka en valtamediaa lue ollenkaan, enkä juurikaan sen poliittisia ohjelmia kuuntele hermoja säästääkseni, niin näkökenttääni osui ve-median sivulta hemaiseva entinen pääministeri siroine ruotoineen ja yläkroppaa antavasti paljaana keltaisessa juhlamekkosessaan.
Koska tunnetusti yläpää jää monesti alemman jalkoihin älyllisestä kapasiteetista riippumatta, en epäilisi hetkeäkään viettää pientä peuhutuokiota tämän syöjättären kanssa. Kostoksi voisin purra hieman kovemmin kaulasta.
Itse en ole juhlinut itsenäisyyspäivää koskaan, mutta eilen jätin symbolisena eleenä pihavalot pimeiksi, jolla tosin ei maailma parantunut piirun vertaa.
Tätä Stubbido-presidenttiä voisi tituleerata myös Ryti II:seksi, sillä hän on Ryti I:n jälkeen ainoa Suomen presidentti, joka on täysin omin lupinensa allekirjoittanut puolustusliiton vieraan valtion (Ukraina) kanssa. Näiden tapahtumien ero on siinä, että Ryti I toimi lopulta Suomen etujen mukaisesti Ryti II taas tasan Suomen etujen vastaisesti.
Ompa uskomattoman noloa ja samalla törkeää jättää Venäjän suurlähettiläs kutsumatta itsenäisyyspäivän vastaanotolle.
En koe tätä maata omaksi tai enää edes puolustamisen arvoiseksi. Vieraan maan joukoille on annettu vapaa pääsy tulla ja mennä aseineen. Tämä ei ole ikävä kyllä pahaa unta vaan totisinta totta. Päättäjät jotka ovat tästä vastuussa on tavalla tai toiselle vaihdettava.
Tuli mieleen Speden lyhyt filmi, jossa Spede ja Vesku, siis Suomen johtajia menivät Venäjän suurlähetystöön valittamaan ilmatilan loukkauksia. Simo oli vastassa venäläisenä. Spede esitteli itsensä ja Veskun, olevan Suomesta. Simo sanoi, että jaha, että missä se Suomi sijaitsee. Spede etsi karttapallosta Suomen, oli hukkunut kärpäsen paskan alle. Jaha, ja mitä asianne koskee ……
Tällainen se Suomen rooli Venäjälle on, Venäjän rooli Suomelle olisi paljon suurempi. Mutta kun johto on täysiä kusipäitä.
Tuo ķahden kynttilän poltto Nikolain päivänä oli jo autonomian ajan käytäntö. Kynttilöitä poltettiin kaksin kappalein Nikolai ll kunniaksi. Meillä kotona ei tapaa hyväksytty,tosin isä tosin kerran pisti Leninin kipsipatsaan vierelle kynttilän palamaan. Omaksi iloksi ja joidenkin naapureiden kauhistukseksi. Sellaista oli mailman meno silloin.
Virallisen suurlähettilään jättäminen kutsumatta Linnan juhliin on äärimmäisen loukkaava teko. Olipa motiivina halua näyttää Isännälle, että koiran häntä heiluu pillin tahdissa vai lapsellinen ”oma idea”, Suomi joutuu siitäkin joskus ja jossain muodossa kärsimään. Tiedämme, mitä Kekkonen sanoisi TP Stubbin kompuroinnista. Tai en tiedä, olisiko hänellä ollut varastossa vielä tuhdimpi ilmaisu kuin ”saatanan tunari”.
Itse ”vietän” osittain itsenäisen Suomen juhlapäivää sytyttämällä parvekkeella punaisen joulutähden. Näyttää toivottomalta, mutta emme silti saa luopua toivosta.
Kaksi asiaa Tucker Carlsonin haastattelusta Sergei Lavrovin kanssa. Toinen vakava, toinen hupaisa. Lavrov totesi, että Valkoisen talon lehdistötilaisuudessa Yhdysvallat ilmaisi kantansa ydinsotaan. He eivät kuulemma haluaisi vahingoittaa liittolaisiaan Euroopassa ydinaseilla. Yhdysvaltain johto siis elättelee näkemystä jonka mukaan ydinsota koskisi Länsi-Eurooppaa muttei Yhdysvaltoja itseään. Äärimmäisen typerä ja vaarallinen asenne joka madaltaa ydinaseiden käytön kynnystä. Eikä tämä asenne ole mikään uutuus. Se on se sama asenne joka sai Länsi-Saksan Helmut Kohlin keskeyttämään sotaharjoituksen Naton alaisuudessa kun harjoituksissa vaadittiin, että iskettäisiin Itä-Saksaan ydinaseella. Suomi on tässä ydinasiden käytön hiusristikossa.
Hupipuolella on Lavrovin viittaus Suomeen, jossa hän kysyy, mitä tämä Suomen ystävyys meitä kohtaan tarkoitti. Oliko se pelkkää pakotettua teeskentelyä kun siitä yhdessä hetkessä luovuttiin ?
Suomi, ei Kanada, on Yhdysvaltojen 51. osavaltio.
Suomi ei ole USA:n liittovaltio, vaan paljon huonommassa asemassa. Suomi on upea ehdokas käytettäväksi eturintamana proxysodassa Ukrainan tapaan. Suomi on siis vain resurssi sotaa varten. Alle viisi prosenttia kansanedustajista tajuaa sen, nolla prosenttia hallituksesta ja alle nolla prosenttia presidentistä.
USA nimenomaan kiittelee Ukrainaa siitä, että USA:n johtamassa Venäjän vastaisessa sodassa kuolee ”vain” ukrainalaisia. Blinken hoputtaa, että teini-ikäisetkin pitäisi saada lihamyllyyn. Samalla kiitellään sitä, että saadaan kaapattua Ukrainan luonnonvarat.
Hyvin sanottu!