Suurten kansainvälisten konferenssien merkitystä voi arvioida monesta näkökulmasta. Voi listata osanottajien määrää, vieraiden vaikutusvaltaa, taloudellista painavuutta tai poliittista painoarvoa. Yleensä kokouksen todellinen merkitys nähdään vasta sen jälkeen, eikä vielä heti lähiviikkoinakaan.
Venäjän Tatarstanin autonomisessa tasavallassa pidetty BRICSin suuri kokous oli suuri millä tahansa mitalla mitattuna. Siitä tässä lehdessä on laajasti kerrottu. Läntinen media on oman Putin-optiikkansa mukaisesti nähnyt tapaamisessa lähinnä Venäjän epäonnistuneen yrityksen näkyä maailmalla ja kohottaa arvovaltaansa kohdakkoin häviöön johtavan Ukrainan sotansa varjossa.
Läntinen media ja sen taustavoimat erehtyvät. Kokouksen järjestänyt Venäjä on valtava, historiallisesti ainutlaatuinen ja monietninen suurvalta. Ei taloudellinen ja sivistyksellinen keskus Kazan sattumalta ollut konferenssin pitopaikka. Historioineen se symboloi Venäjän jatkuvuutta moninaisuudessaan ja elinvoimaisuudessaan.
Venäjän läntinen haastaja kipuilee massamedian luoman kuvitteellisen identiteettinsa kanssa. Venäläisellä identiteetillä on historialinen ydin, joka on selvinnyt kaikista rajamuutoksista ja historiallisista mullistuksista aina Iivana Julmasta lähtien yli suursotien – ja jopa Jeltsinin huutokauppakaudenkin Putiniin saakka. Venäjä on yli 1000 vuotta vanha. Napoleon, Preussin keisari Wilhelm II ja Hitler kuolivat yrittäessään tuhota Venäjän.
Lännessä ei tajuta, että puheella ”venäläisestä maailmasta” on todellinen sisältö. Se kattaa maantieteellisesti valtavan alueen, mutta sillä on myös syvästi kulttuurinen ja historiallinen ulottuvuus. Venäjä ei halua olla lännessä kirjoitettavan tarinan heittopussi, vaan historiansa aktiiviinen tekijä, luoja. Se, ken osaa lukea ja haluaa ymmärtää, on tämän tajunnut muun muuassa kaikista puheista, joita presidentti Putin vuosien mittaan on pitänyt.
Putin seisoo historiatietoisesti vankasti jaloillaan. Hän tukijoineen ei tyydy alistettuun ja väheksyttyyn rooliin, joka hänelle lännen mitättömimpienkin poliitikkojen suussa kevytmielisesti annetaan.
Jos joku kuvitteli, että hyvät hermot ja ymmärryksen omaava Putin seisoisi loputtomiin toimettomana ja katsoisi Naton etenevää piiritystä, oli yksinkertaisesti typerä. Mutta niin tapahtui: länsi vain laajeni ja juhli ”historian loppua” voiton riemussa.
Nyt Putin kokosi neuvonpitoon ympärilleen YK:n pääsihteerin sekä yli 20 valtion- ja hallitusten päämiestä niin sanotuista BRICS-maista, mukaan lukien Brasiliasta, Intiasta, Kiinasta ja Etelä-Afrikasta. Kokous edusti 45 prosenttia maailman väestöstä.
Kokous ei ollut Putinin tai Venäjän ystävyysseura. Se kertoi läntiselle maailmalle geopoliittisen tosiasian: Länsi voi yrittää syrjäyttää Venäjän poliittisesti, sotia sitä vastaan ja luoda yhä mielikuvituksellisempia pakotteita. Mutta länsi ei voi murskata Venäjää. Se ei voi taikoa sitä pois. Se ei voi edes eristää sitä.
Lännen Venäjä-politiikka on epäonnistunut. Löysät puheet uusista ohjuksista Ukrainaan tai yksipuolisesta tulitauosta menevät ohi Moskovasta, ne hiipuvat taivaan tuuliin. Venäjä vastaa keskusteluun, kun siihen suhtaudutaan sellaisena, kuin se todellisuudessa on: tuhatvuotinen suurvalta, jota ei voi hävittää.
9 kommenttia julkaisuun “Ja sitten tulee arki”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Kun Amerikassa valkoinen mies tappoi intiaanien kulttuurit ja asui teltoissa siirtokuntineen samaan aikaan Venäjällä vallitsi sivistys eikä ne valloittaneet mitään. En tiedä kenen historiaa ne siellä lukee, mutta aika lyhyt ja verinen se niiden historia on. Brittien historia juuri sen parempi ole orjakauppoineen. Suomalaisilla edes ole historiaa ja jos onkin sitä ei nykyjohto ole lukenut ollenkaan. Aina uudestaan otetaan turpaan samasta suunnasta.
Jeffrey Sachs oli päätynyt vielä korkeampaan lukuun, hänen mukaansa 57 prosenttia maailman väestöstä oli edustettuna Kazanissa, ehkä hän otti laajemmin mukaan jäseneksi pyrkiviä. Tuotannon osuus on 50 prosentin vaiheilla, ehkä reilusti ylikin jos käytetään ostovoimamittaria, PPP. Ja kasvu on ihan eri lukemissa, ”Brics on ainut kulkupeli jossa on moottori ja pyörät”.
Painostus lännen suunnalta on kova, se näkyi siinä, että Saudiarabian prinssi bin Salman jäi kotiin odottamaan Blinkeniä ja Serbian presidentti piti Puolan pääministeriä niin tärkeänä, että myös jäi kotiin.
Täällä ihanassa lännessä käydään kilpailua siitä kuka matelee innokkaimmin. Saksan Scholz tuli loppusuoralle johdossa sanoessaan Saksan talousvaikeuksista, ”että Putin sulki meiltä kaasun”. Scholz kun seisoi Bidenin vieressä kun tämä ilmoitti sulkevansa kaasun, minkä sitten tekikin. Lisäksi yksi putki on vielä ehjä ja Venäjä on ilmoittanut toimittavansa kaasua jos Saksa pyytää, mutta Scholz ei pyydä.
Suomessa tuli julki gallup, jossa kansan enemmistö ilmoitti, että Suomi on väärällä tiellä. Uutinen ei kuitenkaan eritellyt mitä väärä tie tarkoitti.
Niin, Venäjä kyllä ilmoitti hyvissä ajoin, ettei tule sallimaan Ukrainan Nato-jäsenyyttä (tai vastaavaa, oletan). Lännen ylimielisyys ja kaksinaismoralismi ovat kuitenkin niin huikealla tasolla, että asioita ei haluttu nähdä ollenkaan Venäjän näkökulmasta. On aivan selvää, ettei vaikkapa USA sallisi mitään sellaista sotilaallista uhkaa rajoillaan, mitä Venäjä sietää ilman Ukrainaakin.
Vai sietääkö. Venäjä ei ole tainnut lausua Suomen ryhtymisestä vihollisekseen kuin ihmetyksensä ja harmituksensa ja sen, että joutuu tekemään joitain sotilaallisia vastavarautumisia. Miten käy, jos Suomi (tai se, joka näistä asioista päättää) ei tajua tilanteen vaarallisuutta, vaan varustautuu niin uhkaavaksi tekijäksi, että Venäjän on pakko reagoida vaikkapa uhkavaatimuksella?
Jos tuo päättävä taho on kaukana Suomesta tai suomalainen sotahullu, niin Suomen varustaminen eksistentiaaliseksi uhkaksi Venäjälle voi tapahtua juurikin tarkoituksella saada Venäjä uhkailemaan ja aloittamaan kyseinen sota. Toivon mukaan näin ei käy, mutta mistä sen tietää, on meno Suomessa ja lännessä muutenkin niin päätöntä.
Siis Venäjä voisi aloittaa tuon sodan (mikä herkkupala propagandisteille) sen jälkeen, kun sen vaatimuksiin sotilaallisen uhkan poistamisesta Suomesta ei suostuta. En tunne sotateknologiaa, mutta ainakin ydinase olisi varmasti ”riittävä” uhka Kuuban kriisin toisintoon sillä erotuksella, että – toisin kuin aikoinaan Neuvostoliitto ja USA – nyt ei päädyttäisi sopuratkaisuun.
Itse Biden taisi lausua, että Venäjä on epäonnistunut yrityksessään heikentää Natoa. Taisi olla kuitenkin niin, että USA:n ja kumppaneiden tavoite oli heikentää Venäjää ja jopa hallinnon vaihto Venäjällä. Ne tavoitteet ovat joka tapauksessa epäonnistuneet. Mikä vaikutus Ukrainan sodalla on Natoon pitemmällä aikavälillä, jää nähtäväksi. Nyt vaaditaan Eurooppaa varustautumaan ja se on käymässä muutenkin huonossa taloudellisessa tilanteessa oleville Euroopan maille kalliiksi. Jos tämä USA:n päin seinää ajanut operaatio Venäjän heikentämiseksi, kolonisoimiseksi jne. selviää riittävän monille, niin voi olla että iloitseminen Naton yhteisyyden ja kannatuksen voimistumisesta on ollut ennenaikaista. Länsi kiittelee itseään demokratiasta ja oikeusvaltiosta sekä erinäisistä arvoista, mutta ei kuitenkaan voi sietää sitä, että on valtioita, kulttuureja ja ihmisiä, jotka näkevät noiden puheiden valheellisuuden eivätkä hurraa eivätkä taputa eivätkä ota tarjottua vastaan. Suomi muiden muassa ei selvästikään kuulu tuohon itsenäisten valtioiden ja kulttuurien joukkoon. Ihmeellisintä on, kuinka kaiken aikaa on puhuttu Venäjän imperialismista, kun kysymys on ollut tämän ’lännen’ imperialismista. Fukuyama historian loppuineen kai oletti, että kaikki riemu rinnoin vastaanottavat tyhjyyttä kolisevan läntisen vapauden kun siihen kerran tulee tilaisuus.
”Näin on näreet”..!
Mietin, että mistä on tullut tämä lännen ihailu. On varmaan monitahoinen juttu, mutta jos sanoisi vain yhden sanan mistä se voisi tulla kaikkien aivoihin on ” HOLLYWOOD ”.
Tex Willer, Pecos Bill ja dollarihymyt uskonnoilla höystettynä aivopesu on toiminut hyvin. Ei kun Well Walloista!!!
Muinaisessa Roomassa viihteellä oli tärkeä rooli yhteiskunnallisessa elämässä ja erityisesti keisarien vallan ylläpitämisessä. Roomalaiset tunnettiin laajoista ja näyttävistä julkisista tapahtumista, kuten gladiaattoritaisteluista, kilpa-ajoista, teatteriesityksistä ja juhlakulkueista. Näitä järjestettiin suurissa rakennuksissa, kuten Colosseumilla ja Circus Maximuksella, jotka vetivät valtavia määriä yleisöä.
Viihteen tarjoaminen toimi keinona hallita kansaa – kuuluisa sanonta ”panem et circenses” eli ”leipää ja sirkushuveja” kuvaa tätä hyvin. Antamalla kansalle ilmaisia näytöksiä ja leipää, hallinto pystyi suuntaamaan kansalaisten huomion pois yhteiskunnan ongelmista, kuten köyhyydestä, korruptiosta ja poliittisista ongelmista. Näin kansan tyytymättömyys väheni ja kapinamielisyys pysyi alhaisempana. Lisäksi julkiset näytökset mahdollistivat keisareille ja ylimystölle keinon esitellä valtaansa, rikkauttaan ja suurpiirteisyyttään.
Viihde myös vahvisti roomalaisia arvoja, kuten rohkeutta, voimaa ja urheilullisuutta, sekä antoi kansalle tunteen yhteisöllisyydestä ja ylpeydestä Rooman mahdista.