Jussi Särkelän kamppailu oikeudesta toimia äänestäjiensä edustajana Vantaan kuntapolitiikassa sai päätepisteensä. Särkelä joutui jo aiemmin sosialidemokraattisen valtuustoryhmän hampaisiin hänen toimiessaan Naapuriseuran Sanomien kolumnistina. Tuolloin hän antoi periksi ja vältti erottamisen valtuustoryhmästään, mutta menetti paikkansa ryhmän puheenjohtajistossa. Särkelä joutui jättämään lehtemme avustamisen.
– Ajattelin, että tärkeintä oli tuolloin jatkaa valtuustotyötä ja muita kunnallisia luottamustehtäviä, Särkelä sanoo.
Nyt Vantaan sosialidemokraattinen kunnallisjärjestö on poistanut Jussi Särkelän kuntavaalin ehdokaslistalta.
– Tieto jysähti kirkkaalta taivaalta. Minulla oli valmiina hyvä vaalisuunnitelma ja jo kolmentuhannen euron sopimukset vaali-ilmoittelusta. Onneksi en ehtinyt lyödä lukkoon enempää, koska jäin odottamaan vaalien alun poliittista tilannetta, pällistelee Särkelä.
– Minulta vedettiin matto jalkojen alta ja vieläpä syistä, jotka eivät kuulu kuntapolitiikkaan.
Taustasyynä ehdokkuuden sulkemiseen on Särkelän mukaan se, että hän on puhunut rauhan puolesta ja kritisoinut Suomen ulkopolitiikan täyskäännöstä Kekkosen, Koiviston ja Halosen linjalta.
– Ulkopoliittinen käännös ja Nato-jäsenyys on luonut turvattomuutta ja sisäpoliittisesti palvelujen heikentymistä. Nyt elämme yksinäisenä ja eristettynä valtiona niin sanotun liberaalin lännen koillisessa nurkkauksessa. Ennen Suomeen saattoi tulla mistä ilmansuunnasta tahansa ja lähteä minne tahansa. Nyt täältä pääsee pois vain samaa reittiä mitä tuli eli lännestä. Talous heikkenee edelleen ja sitä mukaan ihmisten hyvinvointi.
Särkelä on pöllämystynyt syytöksistä, että olisi ”putinisti”.
– Olen sotapropagandan uhri kuten jokainen rauhan ihminen tänään. Kun olen perustellusti huolissani maan turvallisuudesta ja ihmisten hyvinvoinnista, niin minua luonnehditaan venäjämieliseksi ja ”putinistiksi”.
Oletko putinisti?
– Jos sellainen aate tai poliittinen ohjelma on olemassa, en ole Suomessa siihen törmännyt kuin Helsingin Sanomien ja sen johdannaisten sivuilla. Tutustuisin siihen mielelläni. Olen aina ollut filosofisesti kiinnostunut kaikista ajatussuunnista. Politiikkaa seuraavana olen pannut merkille, että putinismi tuli kieleen siinä vaiheessa, kun Yhdysvallat pettyi, kun Venäjä ei suostunut luovuttamaan alihintaan luonnonvarojaan yhdysvaltalaisille yhtiöille. Suuresta ”Suomen ystävä” Putinista propagoitiin syntisäkki kaikkeen.
– Itse asiassa Suomi voisi putinismista ottaa oppia ja hyödyntää itse kaivosrikkautensa eikä luovuttaa niitä käytännöllisesti katsoen maksutta ulkomaisille suuryrityksille. Särkelä naurahtaa.
– Olen pettynyt puolueeseeni, kansanliikkeeseen, jonka ansiosta Suomessa on sananvapaus, ihmisarvo kaikilla ihmisillä ja maassa saavutettiin laadukas demokratia. Kaikki ne ovat nyt murentumassa ja – hullunkurista – sosialidemokraattien myötävaikutuksella.
Eroatko puolueesta?
– En. Olisi hassua, jos sosialidemokraatti eroasi sosialidemokraattisesta puolueesta. Joskus käy niin, että organisaatiossa valta siirtyy sen ideologiasta vieraantuneille tahoille. Luotan siihen, että elävä elämä, ihmisyyden voima korjaa tilanteen. Paluu tannerismiin kertoo oppimattomuudesta. Tilanne voi olla vain väliaikainen.
– Enköhän minä ilmesty kentälle viimeistään eduskuntavaaleissa, vaalipäällikkönä tai muuna vaalityöntekijänä.
17 kommenttia julkaisuun “JUSSI SÄRKELÄN VAALIEHDOKKUUS ESTETTIIN”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Nykyhteiskunnan METAKRIISI
https://youtu.be/gnkQ7QIITHk?si=eScrdzaX_k7MyS37
Ei ole mitään uutta ihmiskunnan yhteiskunnassa. Jo 1700-luvulla Jonathan Swift kirjoitti teoksensa ”Gulliverin matka Laputaan”, jossa hän kuvaa satiirisesti yhteiskunnallisia ja tieteellisiä epäkohtia.
Tarina alkaa, kun Gulliver joutuu Laputaan, lentävälle saarelle, jossa asuvat sen hallitsijat ja älymystö. Laputan asukkaat ovat niin uppoutuneita abstraktiin ajatteluun ja teoreettiseen tieteeseen, että he eivät pysty huolehtimaan käytännön asioista, kuten ruoan tuotannosta tai talouden ylläpidosta. Vallanpitäjät käyttävät lentävää saarta alistamaan maanpinnan asukkaita, esimerkiksi varjostamalla heidän kaupunkinsa tai uhkaamalla murskata ne, jos nämä eivät tottele.
Gulliver vierailee myös Bälniarbissa, Laputan alapuolella olevassa maassa, jossa ihmiset kärsivät hallitsijoiden ja älymystön epäkäytännöllisistä uudistuksista. Lisäksi hän käy Akademiassa, jossa tieteelliset kokeilut ovat täysin hyödyttömiä ja absurdin luonteisia, kuten yritys uuttaa aurinkosäteistä energiaa tai valmistaa ruokaa maasta suoraan.
Tarinan keskeiset teemat — vallan väärinkäyttö, yhteiskunnallinen epätasa-arvo ja turhanpäiväisten tieteellisten kokeilujen kritiikki — ovat ajankohtaisia edelleen. Swift käyttää Laputaa varoittavana esimerkkinä siitä, kuinka liiallinen teoreettisuus ja käytännön elämästä vieraantuminen voivat johtaa yhteiskunnalliseen tuhoon.
Kaupunginvaltuutetunkaan mielipiteet eivät saa olla ristiriidassa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa.
Totuushan ei tuollaista huolenpitoa tarvitsisi, mutta nyt kun ihmiset on saatu väärään eli oikeaan uskoon, jokainen rako valheen seinässä täytyy yrittää tilkitä, koska sen varassa tuon ulko- ja turvallisuuspolitiikan legitimiteetti on. Mikä tässä sitten on demokratiaa ja sananvapautta? Sekö ettei Jussi Särkelää heitetä tyrmään mielipiteistään vai se että mahdollinen enemmistö SDP:ssä haluaa hänestä valtuutettuna eroon? Särkelä toimii tilanteessa mielestäni hienosti ja demokraattisestikin, ”ei tupata, jos ei tykätä” ja toisaalta ei ole lakannut tuomasta julki omaa mielipidettään poikkeuksellisen tärkeässä asiassa.
60-luvun lopulla muuan luokkakaveri pohdiskeli, kumpaan KANNATTAISI liittyä, kokoomukseen vai demareihin. Kaverin myöhemmistä vaiheista minulla ei ole tietoa mutta sen tiedän että 99% demareista on nyt näitä hillotolpan metsästäjiä jotka ovat päätyneet siihen että KANNATTAA liittyä demareihin.
Tämänhetkinen tilanne mielipidevainoineen on niin absurdi,että oikeastaan ei voi olla muuta vaihtoehtoa ,kuin tilanteen muuttuminen parempaan suuntaan. En tietenkään kuvittele että se tapahtuisi yhtäkkiä. Tuskallisia aikoja on luvassa ,varsinkin kun suuri osa kansasta pitää nykytilaa ihan normaalina. Historia on osoittanut ettei mikään ole pysyvää. Muistan kuinka kymmenkunta vuotta sitten bussipysäkillä eräs ikäiseni mies ottipuheeksi silloisen Ylen uutistarjonnan ja sanoi ettei enää viitsi kuunnella. Jo silloin syntyi mielessä pieni valonpilkahdus. Kaikki tämä on johtanut esimerkiksi Naapuriseuran ja sanomien syntymiseen syntymiseen. Erityisen myönteistä tässä on se että kirjoittajien ja kommentoijien poliittinen tausta on niin laaja,että keskustelu keskittyy itse asiaan eikä.sorru liturgiseen hymistelyyn. Voin sanoa että olen ikäni yli 70 vuota elänyt politiikan ympäröimänä ja siitä elämänäkin.
Kunnioitettavaa sitoutumista aatteeseen, jos kokee sen kannattamisen arvoiseksi. Nythän on ilmeisesti käynyt niin – kuten uutisessa kerrotaankin – että puolueen johto ei toimi puolueen aatteen mukaisesti. Ei toimi, jos tuohon aatteeseen kuuluu toiminta rauhan puolesta ja jos siihen vastaavasti ei kuulu toiminta jotakuta kansakuntaa vastaan vastoin totuutta ja oikeudenmukaisuutta.
WW2:n aikaan SDP oli kuulemma ainoa sos.dem. puolue Euroopassa, joka asettui Hitlerin taakse tai ei ainakaan lausunut itseään irti natsiaatteesta ja sen mukaisesta toiminnasta. Siinä mielessä nykyinen SDP on kyllä ihan perinteisellä linjallaan. Tosin muutkin eduskuntapuolueemme näyttävät olevan nykyään taas sillä samalla linjalla. Korjatkaa, jos meni väärin.
Koko Suomi heidät mukaan lukien, olivat saksalaisten takana, kunnes yhdysvallat sanoivat, oletteko muun maailman vai saksan puolella ja antoivat nootin! Ja useat ovat edelleen! SDP on hyvin lähellä kokoomusta, jos ei oikealta ohi!
Ei, kyllä SDP on kokoomuksen vasemmassa kyljessä tiukasti kiinni. Kepu yritti miljonääri Sipilän johdossa kokoomuksesta oikealta ohi, mutta eihän siellä ole parlamentaaliselle puolueelle enää tilaa. Ajoivat oikeanpuoleiseen ojaan. Siellä taitavat rypeä vieläkin. Puolet kannatuksesta katosi.
Koko poliittinen kenttä on viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana liukunut niin paljon oikelle, että SDP on jo hyvinkin 1990-luvun kokoomuksen oikealla puolella. Kentän vasemmalla laidalla on eduskunnan ulkopuolinen SKP sekin lienee jo paikassa, jonka aikoinaan jakoivat vasemmistoliiton oikea ja demarien vasen laita. SKP vastustaa vielä Natoa, mutta hyväksyy jo miljardöörien Ukraina-(vale)narratiivin. Pahasti ovat siis kaikki Suomen eduskuntapuolueet hakoteillä. Koko eduskunnassa ei ole kuin pari kansan edustajaa 200 ”kansanedustajan” seassa.
Allekirjoitan analyysisi!
Jussi Särkelä ei ole vielä oppinut politiikasta mitään. SDP on petollinen ns. työväenpuolue. Se on nähty ja koettu jo kymmenien vuosien aikana. Eipä silti tällä hetkellä ei ole varsinaisesti ketään, josta voisi sanoa olevan työväenpuolue. Li Andersson johti puolueensa harhateille, kuten monet muutkin politiikan naisjohtajat.
Suomessa ei ole mitään jota voisi sanoa työväen puolueeksi edes vasemmisto puolueeksi olisi korkea aika sellainen perustaa.
Kannatan ehdotustasi!
Kannatan myös. Laitoin s-postia eduskuntaan nousseelle Yrttiaholle siitä, mutta hän ei vastannut. Yrittäkää joku nuorempi löytää joku joka perustaisi uuden puolueen!
Sosiaalidemokraatit eivä siitä muutu, valitan! Tunnen heidät 73 vuoden takaa. Tannerismi siellä loistaa ja vielä pahemmin! Li veti muutkin siihen soppaan, nyt ei ole ketä äänestän. Noin 60 vuotta aina äänestänyt, jonkin pitää muuttua!!!!!!!!
Kuten Esko-Juhani Tennilä aikoinaan sanoi, SDP on tuuliviiripuolue. Suomeksi tuo tarkoittaa sitä, että se opportunisesti aina kääntyy siihen suuntaan mistä yhteiskunnassa milloinkin puhaltaa. Ennen viime sotia ja sotien aikana puhaltelivat vielä nykyistäkin kovemmat oikeisto- ja sotatuulet. Tannerin johdolla SDP oli mitä selkein asevelipuolue. Aseveljiä taas olivat paitsi muut suomalaiset myös natsi-Saksan sotilaat.
Tanner, joka ei (ryssävihaltaan) ymmärtänyt lainkaan ulkopolitiikkaa, ei sodan jälkeen älynnyt vaihtaa suuntausta puolueettomuuden suuntaan vaan yritti jatkaa edelleen ”asevelilinjalla”. Jopa kiihkeä Kekkosen vihaaja Väinö Leskinenkin oivalsi paljon Tanneria ennen mistä nyt puhaltaa ja muutti poliittista suuntaustaan 180 astetta. SDP:n äänestäjät olivat myös valveutuneempia kuin Tanner. Ensin puolueesta irtosi Emil Skogin johdolla vasemmisto ja perusti TPSL-puolueen. Senkin jälkeen kannatus vaaleissa laski niin alas, että paljon myöhemmin vasta Antti Rinteen aikana päästiin vielä alemmas.
Vasta tuossa vaiheessa SDP:n kankea tuuliviiri kääntyi Suomen uuden puolueettomuuslinjan mukaiseksi. Seurasivat ”kolmen suuren” (SDP, Maalaisliitto ja SKDL) hallitukset eli vasta sitten Suomen työtätekevän väestön edustajat pääsivät määräämään maan asioista. Tämän seurauksena Suomesta kasvoi paitsi kehittynyt maailman eturivin teollisuusvaltio myös hyvinvointiyhteiskunta. Kehitys oli positiivista aina 1980-luvun puoliväliin asti eli siihen asti, kun kokoomus päästettiin hallitukseen.
Siitä alkoi hyvinvointivaltion alasajo ja alamäki aina näihin päiviin saakka.
Ei SDP:llä ole kosketuspintaa palkanansaitsijaa kohtaan, joka toimii kaiken maksajana mukaanlukien yritystuet!!
Heitä seuranneena Tul ja ammattiyhdistyksen kautta, olen vahvasti samaa mieltä!