Pääuutinen

KAUAN SITTEN

Annikki / 19.12.2025

 

             Kauan sitten joulukuusessa paloivat steariinikynttilät,

             valuttaen talia ja kallistellen vaarallisesti.

             Kuuseen kiedottiin maailman liput rauhan viiriksi.

           

            Puuttui valintojen runsaus turhuuden markkinoilla.

           Lasten ilo oli omena piparkakun kera paperipussissa,

           Joskus sen kruunasi suklaanekku.

 

          Lumi ulottui usein ikkunoiden puoliväliin

          ja hyinen pohjoinen jäähdytti hatarat mökit.

         Sinniteltiin niukkuudessa.

 

         Sota oli vielä kipeä haava,

         mutta elämää katsottiin eteenpäin,

        sillä taivaanrannassa kajasti rauhan, toivon, ja työn aamurusko.

        Hyvinvoinnin Suomi

        Silloin

        Kauan sitten

        

           

       Annikki    

Tags:

4 kommenttia julkaisuun “KAUAN SITTEN”

  2. Ensimmäinen joulumuistoni lienee ..Asuimme pienessä mökissä, 8 henkeä. Ei ollut lattialla tilaa joulukuuselle, vaan se (pieni) ripustettiin kattoon. Kuusen ”karamellit” olivat paperiin käärittyjä pieniä puun paloja …Jouluksi tuli kauppoihin tanskalaisia omenia, ja puuroriisiä…

  3. Aika kultaa muistot, ja parempi kai se onkin muistella hyvillä mielin mukavia asioita lapsuudesta. Itsekin muistan varhaisimpina muistoina, että kun vierailtiin joulu- tai tapaninpäivänä vuoroin sedän perheen kotona ja he meillä, niin siellä oli vielä talikynttilät kuusessa. Pienellä maatilalla kun asuttiin, niin ei ollut autoa tai traktoria, mutta hevosella käytiin jouluajan kyläreissuja. Meillä oli vanha kirkkoreki – joltain edistyneemmältä perheeltä saatu tai halvalla ostettu – jonka kyydissä tarkeni peittojen alla.

    Minä en lapsena aistinut isommasti sota-aikaa, koska siitä oli jo parikymmentä vuotta eikä viisi nuoruusvuottaan rintamalla viettänyt isäni siitä paljon puhunut. Äitikin oli jäänyt 15-vuotiaana puoliorvoksi sekä nuorempien sisarustensa hoitajaksi ja maatilan töistä suurelta osin vastaavaksi. Työteliästä ja köyhää oli vanhempieni elämä, mutta samalla jotenkin erilaista nykyaikaan verrattuna myös positiivisessa mielessä. Esimerkiksi isäni teki töitään aika resuissa, mutta oli sunnuntaisin puku päällä ainakin jos kävivät äidin kanssa kirkossa tai kylässä.

Vastaa