
Suomessa on ainakin yksi paikka, jossa Venäjään ja venäläisyyteen suhtaudutaan pysyvästi kiinnostuksella ja arvostuksella, riehui ympärillä minkälainen ryssävihan matalapaine tahansa.
Tuo paikka on SLAAVILAINEN KIRJASTO Helsingin keskustassa, aivan Aleksanteri II:n patsaan lähellä. Kokoelma on ollut olemassa jo yli 200 vuotta, mutta vuonna 2024 juhlitaan muodollista SLAVICA-kokoelman satavuotista olemassaoloa.
Kun Suomi siirtyi Ruotsin kuningaskunnalta Venäjän keisarikunnan alaisuuteen vuonna 1809, tuoreen suuriruhtinaskunnan ja uuden emämaan välillä piti järjestellä tavattoman monia asioita. Turun Akatemia oli saanut Ruotsissa julkaistuja teoksia ajatuksella, että myös itäisen Ruotsin alueella olisivat saatavana samat kirjat kuin varsinaisessa Ruotsissa. Valistuneet suomalaiset halusivat tällaisen käytännön jatkuvan myös keisarillisen Venäjän kanssa. Vuonna 1828 asia kirjattiin Venäjän sensuurilakiin siten, että Venäjän sensuuritoimisto velvoitettiin lähettämään Aleksanterin yliopistolle Helsinkiin ilmainen vapaakappale ”kaikista Venäjällä julkaistuista painotuotteista”.
Ilmaisu tarkoitti käytännössä kirjojen lisäksi karttoja, nuotteja, sanoma- ja aikakauslehtiä, postikortteja ja muuta mielenkiintoista koko Venäjän valtakunnan alueelta. Vapaakappalelaki oli voimassa vuoteen 1917 asti, jolloin painotuotteiden virta katkesi Suomen itsenäistyessä ja irrotessa lievästi sanoen pontevin ottein Venäjästä. Senkin jälkeen tosin kokoelmaa kartutettiin edelleen ostoin, mutta rajoittuen humanistiseen tutkimukseen.

Vuoden 1828 kuivahkon päätöksen seurauksena syntyi ”Venäläinen kirjasto”, joka noin sata vuotta myöhemmin 1924 liitettiin valtioneuvoston päätöksellä osaksi Helsingin yliopiston kirjastoa, jonka nykyään tunnemme Suomen Kansalliskirjastona. 1940-luvulla kirjaston nimeksi muutettiin ”Slaavilainen kirjasto” ja seuraavalla vuosikymmenellä sen kokoelmaa alettiin kartuttaa myös muilla slaavilaisilla kielillä (mm. ukraina, valkovenäjä, tšekki, slovakia, bulgaria ja Balkanin slaavilaiset kielet) kirjoitetun kirjallisuuden julkaisuilla.
Jyrkästi antivenäläisessä 1920-luvun Suomessa Venäläisen kirjaston olemassaoloon suhtauduttiin ristiriitaisesti. Kiihkeimmät russofobit halusivat päästä kokonaan eroon moisesta kokoelmasta, mutta onneksi Helsingin yliopiston sisällä tajuttiin sen tutkimuksellinen arvo, eikä hävittämistä vaatineita näkemyksiä otettu huomioon. Kaukonäköisen viisauden arvo alkoi paljastua, kun kylmän sodan aikana Neuvostoliiton arkistoihin oli vaikea päästä, mutta naapurimaasta eli Suomesta löytyi käytännössä täydellinen kokoelma venäläistä painettua aineistoa vuosilta 1828–1917.
Yliopiston Slavica-kokoelmasta tuli monelle Yhdysvalloissa, Japanissa ja Euroopassa asuvalle tutkijalle keskeinen tiedonlähde, joka synnytti kokonaisen tutkijayhteisön Suomeen. Neuvostoliiton romahduksen jälkeen oli muutaman vuosikymmenen mittainen ajanjakso, jolloin tutkijat pääsivät suhteellisen helposti Venäjän arkistoihin ja kirjastoihin, mutta nyt elämme jälleen aikaa, jolloin Venäjän arkistoihin ei ole pääsyä (Suomi on aktiivisesti ollut itse sulkemassa kaikkia kanavia). Ainutlaatuisen Slavica-kokoelman arvo onkin taas havaittu kansainvälisessä tutkijayhteisössä.
Slavica-kokoelmaa säilytetään Kansalliskirjaston päärakennuksessa Unioninkadulla. Sen avokokoelma ja asiakaspalvelu löytyvät Fabiania-rakennuksen samasta nurkasta, missä majailee myös Kansalliskirjaston musiikkikirjasto ja erikoislukusali. Valtaosa kokoelmasta on haettavissa Kansalliskirjaston hakupalvelusta ja Helka-hakupalvelusta. Kaikki sanoma- ja aikakauslehdet eivät ole hakupalveluista löydettävissä, vaan niiden tiedot löytyvät vain kortistosta. Slaavilaisen kirjaston palveluista löytyy lisätietoja oheisten linkkien kautta, samoin juhlavuoden 2024 tapahtumista.
https://www.kansalliskirjasto.fi/fi/kokoelmat/slaavilainen-kirjasto
https://www.kansalliskirjasto.fi/fi/slaavilaisen-kirjaston-juhlavuosi-2024
2 kommenttia julkaisuun “Keidas ryssävihan aavikolla”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Kiitos, Heikki, tästä kiinnostavasta artikkelista. Pitänee käydä tutustumassa!
Mielenkiintoiselta vaikuttava paikka, täytyypä käydä tutustumassa. Pahoja aavistuksia vain herää itselleni kuinka kauan tuo kirjasto saa olla rauhassa. Yhteiskunnassamme valloillaan oleva viha on niin suurta.