Lumikellot kukkivat,
kevään jo keretessä.
Sinililjat levittäytyvät kukkiviksi matoiksi.
Leskenlehdet keltaavat roskaisten teiden varret.
Luonnon heräämisen äänien taustalla
kumahtelevat tuonenkellot synkkää kumuaan.
Vihan viimat viuhtovat,
juonitteluiden, ahneuden ja valheiden maailmassa.
Järjettömät päättävät järjettömäin tavoin.
Eivät sokeat näe,
eivät kuurot kuule.
Kenelle kellot soivat
♥ ♥ ♥
1 kommentti julkaisuun “ Kellojen aikaan”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Kiitos!
Valheiden maailma, todellakin.
Oma mieli pitää pitää vain puhtaana.