Muuan eurooppalainen korpraali sai aikaan maailmansodan. En kertaa sitä, kuinka paljon siinä sodassa kuoli ja mitä muuta tuhoa aiheutui. Nyt Euroopassa on toinen korpraali, joka saattaa päästä historiaan seuraavan suursodan sytyttäjänä.
Hän puhuu melkein yhtä kiivaasti ja aggressiivisesti kuin tämä edeltäjänsä. Hänen mielestään Venäjään tehoaa vain voima, aivan niin, keppi.
Hänen mielestään ”oikeudenmukainen rauha” Ukrainan sodassa toteutuu, kun Venäjä ajetaan tappioon. Siihen tarvitaan halukkaiden eli tulevasta sodasta haaveilevien yksimielinen koalitio.
Korpraalin mielessä näyttää olevan edeltäjänsä tapaan Venäjän sortuminen. Hän puhuu rauhasta vain lännen voittaman sodan kautta. Edeltäjänsä tavoin hänen ymmärrykseensä ei mahdu Venäjän suunnaton koko, sen voima ja sitkeys. Historia on jäänyt omaksumatta, Kutuzoviin hän ei ole tutustunut.
Korpraalimme puhuu halveksuen aikaisemmasta suomettumisesta, noin 80 vuoden aikakaudesta, jolloin sodan runtelema rutiköyhä maa nostettiin maailman huipulle. Hän ei ymmärrä lainkaan, miten valtavaa elintason ja elämäntason nousua rauha, yhteiselo Suomen ja Neuvostoliiton välillä merkitsi.
Edellisen suomettumisen, Paasikiven ja Kekkosen luoma tila, oli sanoin kuvaamattoman suuri ihme. Tämä toinen suomettuminen, sitoutuminen ja alistuminen Yhdysvaltain tahtoon, merkitsee taloudellista, poliittista ja kulttuurista romahdusta, velkavankeutta ja itsenäisyyden menetystä.
Nyt Suomi luisuu jopa muuta Eurooppaa nopeammin talouden ahdinkoon. Velkaa otetaan sumeilematta Ukrainan tukemiseen piittaamatta siitä, että edessämme on kohta jakautunut, polarisoitunut rutiköyhä maa ja kansa.
Korpraalimme halailee tuon tuosta Ukrainan johtajaa. Päähän ei pälähdä, että tällä sodalla ei ole mitään tekemistä Suomen kanssa. Kysymys oli ja on ainoastaan siitä, että Ukrainaa ajettiin ja ajetaan Natoon, jonka Venäjä koki ja kokee sietämättömäksi uhaksi itselleen.
Länsi oli luvannut, ettei Nato laajene itään ”tuumaakaan”. Jonka jälkeen se levittäytyi niin, että saarroksesta puuttui vain kaksi palaa, Ukraina ja Suomi. Nyt Suomi on tärkeistä tärkein piirityksen osa. Jos ja kun Venäjän ja ”halukkaiden koalition” välinen suursota syttyy, sen aiheuttaja ja sen etulinja on Suomi ja tämä korpraali.
Tämä meidän korpraalimme on Natolle ja USA:lle alistetun armeijamme ylipäällikkö. Julkisuuteen ei ole vielä kerrottu, mikä tulee olemaan komentohierarkia sodan sytyttyä. Vuonna 2014 allekirjoitetun isäntämaasopimuksen mukaan sotavoimia johtaa Naton komentaja.
Yhdysvaltain kanssa solmitun DCA-sopimuksen perusteella Suomi on miehitetty maa, jossa jenkit saavat toimia miten tahtovat. Ylipäällikkökorpraalillemme saatetaan esittää retorisia kysymyksiä, mutta hän ei päätä suursodan aloittamisesta. Sen päätöksen tekevät Naton ja USA:n johtajat.
Jos suursota saadaan aikaiseksi, Suomella ei ole siihen päätökseen sanan sijaa, ei veto-oikeutta, vaikka olemme todennäköisesti ensimmäinen tuhoutuva kohde olipa sodan lopputulos mikä hyvänsä.
Pitkään jatkuneen massiivisen propagandan tulos on, ettei enemmistö suomalaisista tunnu lainkaan käsittävän, mihin asemaan isänmaamme on ajettu. Korpraalin suosio on tukeva, melkein samaa tasoa kuin hänen edeltäjällään, jonka aikaansaannos on Suomen ulkopolitiikan täyskäännös sovusta vihollisuuteen.
Voi meitä, sotakiihkoisen oikeiston vallan alle kumartuneita alamaisia! Me seisomme hiljaa kuin syyssateen kastelemat heinäseipäät panematta sanallakaan hanttiin pysyvään mielenhäiriöön sairastuneelle eliitille.
Pitääkseen kurssin suorana kohti umpikujaa tämä eliitti ottaa käyttöönsä yhä uusia välineitä. Tulemme näkemään toisin ajattelevien valvonnan tehostumista ja sananvapauden kuristamista.
Kun poliitikot jo julkisesti esittävät suojeluskuntien henkiin herättämistä, tulisi hälytyksen jo soivan. Ehkä se soikin vanhemman polven korvissa, koska me iäkkäät tiedämme, vanhimmat meistä jopa muistavat, mitä nämä valkokaartit merkitsivät.
46 kommenttia julkaisuun “KORPRAALIN JOHDOLLA”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Yleislakon aikaan kaadettiin Helsingissä autoja, ja taidettiin joitain polttaakin, jne.., ja väkijoukot liikehtivät kaduilla ja toreilla.
Mielenosoituksia hajottamaan määräsi silloinen sisämineri Aarre Simonen ratsupoliisit pamppuineen ja sapeleineen, josta Simonen saikin lisänimen ”Sapeli Simonen”.
Valtion koronakuplan hömpötyksiin kuuluivat myös ratsupoliisit, ja rauhallisia mielenosoittajia pamputettiin ja pidätettiin. Etelä-Esplanadin ja Kauppatorin mielenosoituksissa esiintyi mellakkavarusteisiin pukeutuneita pamputtajia, joita joidenkin havaintojen mukaan oli värvätty muualta kuin kansallisen väkivaltakoneiston riveistä. Siinä välissä oli Helsingissä ”kulttuurifestivaalit”, ja taas olivat ratsupoliisit liikkeellä. Poliiseja oli haalittu lisäksi maakunnista väkijoukkoja hillitsemään. Pamputusinto oli hillitön. Eräskin mummo pamputettiin katuun Sokoksen edustalla hänen raitiovaunua odotellessaan.
Tässä nyt eräs näkökulma siihen, mitä on odotettavissa, mikäli merkittäviä mielenosoituksia syntyisi. Jos sitä ei pelkää, niin sitten pitää keskittyä oleelliseen.
Valtion ylläpitämä väkivaltakoneisto ei kykene innovatiivisiin ratkaisuihin, vaan toistaa aina kertaalleen opittuja ja oppilaitoksissa opetettuja koreografioita, joka onkin sen heikkous. Tämä on nähty nytkin meneillään ympäri Eurooppaa tapahtuvissa mielenosoituksissa, joita mediapooli ei kerro.
Kannattaisi kuitenkin ensin etsiä innovatiivisia ratkaisuja globalistien poistamiseksi kansakunnan hallinnosta ja politiikan suunnan muuttamiseksi. Kannattaa muistaa, että Gandhi toimitti britit ulos Intiasta ilman väkivaltaisia toimia. Olisiko siinä jotain opittavaa. Nk. edustuksellinen demokratia ei enää tuota muutosta asiaan, vaan on pelkästään ajanhukkaa, koska järjestelmä on läpikotaisin korruptoitu. Pitkään jatkuneen ”sentti eteen, tuuma taakse” talouskehityksen tuloksena, Suomen työttömyysaste on Espanjan jälkeen Euroopan korkein, ja nuorison työttömyys yli 20 %. Tässä piilee aikapommi joka ei näytä mahtuvan hallintovirkailijoiden aivokoppaan eduskuntaa myöten, jotka innoissaan kehittävät sotaa, tukevat Ukrainaa, ja uhraavat kaikki kaikki kansakunnan resurssit muiden tahojen intresseille, täysin edesvastuuttomasti. Olisin sitä mieltä, että muutoksen aikaansaamiseksi ensin tilaa innovatiiviselle ja hyvin organisoidulle toiminnalle. Joku jo edellä on kertonut, että se tutkimusten mukaan johtaa tulokseen kaksinkertaisella todennäköisyydellä väkivaltaiseen toimintaan verrattuna, joka varmaankin pitää paikkansa. Jos ei se sitten auta, niin Lankulle!.. Sun Tsu ja Miyamoto Musashi, ovat siinä hyviä opettajia.
Järjestäytyneen ( yleis)lakon tarkoitus on ”tehdä hallaa” kapitalisteille (?) olemalla menemättä töihin, eikä siihen kuulu rettelöinti, vielä vähemmän tuhopoltot. Se on myös käyttökelpoinen väline pyrkiä muuttamaan yhteiskunnallisia olosuhteita. Mutta kautta lakkohistorian jostain ilmestyy sabotöörien joukko, joka panee ranttaliksi ja syylliseksi leimataan lakkoilijat ( https://fi.wikipedia.org/wiki/Vientirauha).
Mitä noihin innovatiivisiin ratkaisuihin tulee, niin oletan Suomen ammattijärjestöjen niitä etsineen, mutta laihoin tuloksin. Ei lakko sinänsä ole päämäärä, vaan ”perälauta” palkansaajan työehtojen puolustamisessa.
”Voi meitä, sotakiihkoisen oikeiston vallan alle kumartuneita alamaisia! Me seisomme hiljaa… ”
Kyllä, seisomme hiljaa, mutta mitä muuta voimme tehdä??
Minun ääni ei kauas kanna.
USA:n hegemoniapyrkimykset Euroopassa ja globaalisti ovat ilmeisiä ja ymmärrettäviä. Maa valvoo omia hyötyjään eikä halua luopua saavuttamistaan eduista.
Mutta omituista on, että EU on lähtenyt tukemaan näitä pyrkimyksiä Euroopassa – omaksi vahingokseen. Miksi EU:n johtajat ja Ranska ja Saksa haluavat köyhdyttää ja heikentää Eurooppaa ja siten vahingoittaa omia kansalaisiaan? Sitähän Venäjän eristäminen talouspakotteineen on.
Ovatko lännen johtajat alkaneet uskoa omaa propagandaansa, että jos Venäjä voittaa, se on kohta kolkuttelemassa Varsovan tai peräti Oslon portteja?
Nythän on käynyt niin, että EU:ssa ei nykyään ole muuta puheenaihetta, kuin Jyri Häkämiehen lanseeraamaa ”Venäjä, Venäjä, Venäjä”. Amerikkalaisissa ”talk-show”-ohjelmissa naureskellaan , sinänsä vakavalle asialle, EU:n virolaiselle ”ulkoministeri”, Kaja Kallakselle, joka heidän mielestään on sotahaukkojen haukka. Samaan kategoriaan he niputtavat myös Ursula von dr Leyen`in ja Tanskan pääministeri Mette Frederiksen`in. Oletan, että ”listalta” löytyy myös Stubb`in nimi…
Pitäisiköhän näihin tehtäviin pyrkiville järjestää ensin pakollinen psyykkinen ja psykologinen testi ?
Tuntuu, että nämä hullut pölvästit ovat täynnä vain omaa itseään.
Sama myös Suomessa.
”Miksi EU:n johtajat ja Ranska ja Saksa haluavat köyhdyttää ja heikentää Eurooppaa ja siten vahingoittaa omia kansalaisiaan? Sitähän Venäjän eristäminen talouspakotteineen on”.
Eikö tuo ole juuri osoitus amerikkalais-brittiläisestä syvävaltiosta, jonka muodostaa vain pieni joukko ihmisiä jotka taistelevat maailman herruudesta BRICS- maita vastaan. EU ja NATO ovat tuon syvävaltion välineitä hegemoniataistelussa. Kaiken siirtyminen aivan uudelle tasolle ihmiskunnan kehityksessä näyttäytyy nyt esimerkiksi Euroopan kolonisaationa. Afrikan maat ovat meneillään olevassa vapaustaistelussaan Burgina Fason presidentin mukaan tulleet tietoiseksi siitä, ettei puolueettomuutta enää ole; on vain sortajia ja sorrettuja.
Mitä me kansana voimme ylipäätään tehdä kun johto on välineellistetty muiden etujen ajamiseen?
”Mitä me kansana voimme ylipäätään tehdä kun johto on välineellistetty muiden etujen ajamiseen?”
Ainoa (?) keino on yleislakko, tai vastaava. Olen elänyt sellaista aikaa Suomessa ja todennut sen tehon. Miten, se saataisiin aikaiseksi, vaatii pidemmän pohdinnan.
Ensin on johto antautunut välineeksi ja sitten kansa saatettu palvelemaan vieraita päämääriä. Tätä on vaikea ymmärtää, eikä kaikki ole tietysti tapahtunut yhdessä yössä. Muun muassa Arja Alho on kirjoittanut, kuinka Paavo Lipposen hallitusten aikana runnottiin uusliberalismin periaatteet valtion taloudenpitoon ja julkisen sektorin kehittämis- eli taannuttamissuunnaksi, eikä minkäänlaista kritiikkiä siedetty. Samaa korutonta kertomaa on Nato-vehkeily kansan selän takana 90-luvulta lähtien kansan tahdon vastaisesti. Kun ’eliittien’ suuri suunnitelma nyt selvästikin on kohdannut vastatuulta, eikä siitä kuitenkaan haluta päästää irti, on toivo ihmisten palaamisessa todellisempaan todellisuuteen, josta viimeiset neljä vuotta viimeistään on suurimman osan irroittanut. Joka tällä välin on löytänyt elämälleen uuden suunnan lännen arvojen puolustajana Venäjää vastaan ja kuntoillut itsensä huippukuntoon niitä puolustaakseen, ei hevin tästä vakaumuksestaan luovu. Joukossa olisi kuitenkin voimaa jos riittävän suuri määrä ihmisiä nousisi vastustamaan vihaa, pelkoa ja militarismia rakentavaa politiikkaa.
Äänestykopin kynnys on median ansiosta liian korkealla kansalaiselle saada elämälleen järkevyyttä!
Pelkkä parlamentarismi ei ole demokratiaa, ja Suomessahan on jäljellä enää pelkkä parlamentarismi. Eli ihmiset saavat vielä äänestää. Tosin ”Amerikan meininki” on jo rantautunut tännekin. Siitä oli osoituksena tapa, jolla (Postin) viranomaiset ohjasivat Paavo Väyrysen kannattajakortit ”ö-mappeihin” tai jopa ulkomaille. Niin paljon eliitti pelkäsi Väyrystä pelkkänä ehdokkaanakin (eihän Paavoa toki olisi valittu presidentiksi, mutta hän olisi saanut tuoda totuuden esille kampanjassaan).
Todelliset muutokset eivät siis lähde eduskunnasta. Ne lähtevät kadulta. Tutkija Erica Chenowethin 3,5%:n sääntö toteaa: ”Kun vähintään noin 3,5 % väestöstä osallistuu aktiivisesti ja näkyvästi väkivallattomaan vastarintaan, mikään liike ei ole epäonnistunut.” Tämän säännön mukaan n. 200 000 suomalaista aktiivista vastarintaa tekevää voisivat saada muutoksen aikaan. Se on suunnillen saman verran kuin pienen tai korkeintaan keskisuuren puolueen saama äänimäärä vaaleissa. Eduskunnassa tuolla ei vielä tee mitään – kadulla kyllä.
Pelkästään mielen osoittaminen kaduilla ei kuitenkaan riitä. Sen lisäksi Chenowethin (ja ChatGPT:n) mukaan:
Vaikka 3,5 % antaa viitteitä, se ei ole “taikakaava”. Muutoksen onnistumiseen vaikuttavat lisäksi:
Liikkeen yhtenäisyys ja strategia
Väkivallattomuus (väkivallattomat liikkeet onnistuvat lähes kaksinkertaisella todennäköisyydellä verrattuna väkivaltaisiin)
Valtion reaktio ja armeijan suhtautuminen
Kansainvälinen tuki ja tiedonvälitys
***
Oma kommenttini edellisiin lisäedellytyksiin:
Ilmankos valtaa pitävä eliitti pyrkii aina hajottamaan mielenosoitukset, soluttamaan joukkoon rettelöitsijöitä, tuomaan vahvat poliisivoimat tai armeijan kadulle ja kuten jo Suomessakin olemme kokeneet pimittämään kansainväliset yhteydet (median salailu ja valheet).
Faijani, s. 1905 haki 15 vuotiaana vapaaehtoisena radiojoukkoihin. Tuli hyväksytyksi ja sai sitten radiosähköttäjän sertifikaatin. Myöhemmin hän sitten palveli tässä ominaisuudessa senaikuisilla radioasemilla ja Suomen kauppalaivastossa mm. FÅA ja Nordströmin varustamoissa. Näissä puitteissa hän kuljetti meitä kakaroita yksi kerrallaan, -3 kpl, ikäeroa oli jonkin verran, näkemässä maailmaa, -minuakin perheen kuopuksena -60 luvulla. Siis tavallista talliasta, eikä saksalaisen koulun käynyttä ”diplomaattiperheen” kakaraa,
nykyistä ulkoministeriämme, joka nyt laukoo suustaan ja toimii maailmalla mitä ja miten milloinkin sattuu.
Siinä välissä faijani palveli sodanjälkeisissä kuvioissa eräässä suomalaisessa liikeyrityksessä tehtävänään hankkia tuontilisenssejä firmansa edustamille työstökoneille, sotakorvaustuotteiden aikaansaamiseksi. Tämä tuontilisenssien hankkiminen edellytti viranomaisten ryypyttämistä lisenssien saamiseksi,
ja joillekin yksilöille mitä ilmeisimmin piti jostain järjestää myös nk. ”persettä”, jotta tuontilisenssi olisi taattu.
Olen kokenut nämä sodanjälkeiset aikakaudet kuten moni muukin kaikkine heijastuksieen ja ristiriitoineen sen perheen elämään, jonka elämää piti ylläpitää, ja mitä se käytännössä tarkoittaa.
Myös tässä valossa olen sitä mieltä, että Suomen nk. hallinto on nyt ”vapautettava” tehtävistään täysin kykenemättöminä heille asetettuihin tavoitteisiin kansakunnan hyvinvoinniksi, ja ymmärtämättömyydestä toimensa seuraamusvaikutuksista,- vai oliko heillä joitain muita tavoitteita…?
Tuli jostain syystä keleiltua Youtubessa läpi Ivan Puopolon video, jossa puhuu Ukrainaan sotimaan lähtenyt henkilö. Hän kertoo, että joutui Supon puheille ennen lähtöään ja Supossa kyseltiin natsismista ja annettiin ymmärtää että Azoviin ei pidä liittyä. Eikö Supon pitäisi yhtälailla varoittaa Suomen valtiojohtoa Ukrainan natseista ja vinkata myös tiedotusvälineitä asiasta. On tietysti myös se todennäköinen mahdollisuus, että tämä asia on kaiken aikaa ollut edellä mainittujen tiedossa, mutta siitä huolimatta on väitetty että mitään natseja Ukrainassa ei ole. Kun media valehtelemalla ajaa Suomen asiat tärviölle ja ehkä koko maan tuhoon, on se pahempi juttu. Eipä taida kuitenkaan valtamedian toimittajilla vieläkään päätä kylmätä ja usko lienee luja, että tästä jotenkin selviävät. On myös uskomatonta, kuinka Suomen ja suomalaisten asiat ovat päättäjillemme aivan toissijaisia tai ei sitäkään ja mikä tuntuu onnistuvan ja mihin on halua, on rahan lappaminen Ukrainalle ja aseisiin sekä uhmakas asenne.
”On tietysti myös se todennäköinen mahdollisuus, että tämä asia on kaiken aikaa ollut edellä mainittujen tiedossa, mutta siitä huolimatta on väitetty että mitään natseja Ukrainassa ei ole.”
Ei vain mahdollisuus vaan fakta. Moni Suomen media kirjoitti Ukrainan uusnatseista jo ennen kuin varsinainen sota alkoi. Nämä natsithan ryntäsivät heti vallankaappauksen jälkeen venäläsenemmistöiseen Donbassiin ja Krimille terrorisoimaan väkeä. Esimerkiksi natsit polttivat Odessan ammattiliittojen talon ja sen mukana n. 50 ihmistä elävältä.
Nyt tämä ”lumemedia” luottaa siihen, että ihmisten muisti on huono mutta lyhyt, ja väittää, että mitään natseja ei Ukrainassa olekaan (eli se mitä 2014 kirjoitimme ei ollutkaan totta). Noita jalkapallohuligaanien pohjille perustettuja militantteja natsijärjestöjä on Ukrinassa ollut kymmenkunta, joista edellä mainittu Azov on suurin. Rahoituksen ne saivat aluksi ukrainalaisilta miljardöörioligarkeilta kuten myös ”vihreä peikko” ja hänen hallintonsa aikanaan. On aihetta epäillä, että nyt noiden rahoitus tulee mm. Suomen veronmaksajilta (siivu sota-avustuksista).
Azov-kaartilaisethan kävivät koulutuksessa Kanadassa ennen Ukrainan sodan syttymistä.
Kanadalla on oma kiusallinen natsiperintönsä, koska sinne muutti tuhatkunta natsia sodan jälkeen, suuri osa nimenomaan Ukrainassa toimineita kollaboraattoreita.
Kanadan hallitus perusti jo vuonna 1985 kansainvälisen paineen alla ns. Deschênes-komitean tutkimaan näiden sotarikollisten maahan tulemiseen liittyviä seikkoja, mutta tähän päivään mennessä hallitus ei ole suostunut avaamaan tutkijoille loppuraportin kaikkia osia. Viimeisin päätös tästä rajoituksesta tuli 5.11.2024.
Ukrainan natsi-diasporaa Kanadassa on tutkinut ruotsalais-amerikkalainen tiedemies Per Anders Rudling Lundin yliopistosta. Vuonna 2012 joukko Kanadan ukrainalaisia järjestöjä toimitti Lundin yliopistolle vastalauseen, jossa syytti Rudlingia ”oman yliopistonsa periaatteiden pettämisestä”. (Rudling oli julkaissut tekstejä Banderasta ja ukrainalaisesta sodanaikaisesta äärioikeistolaisesta OUN-järjestöstä.) Vastareaktiona laaja joukko tutkijoita julkaisi avoimen kirjeen, jossa tuettiin Rudlingia.
Kiintoisaa on sekin, että Deschênes-komitea on päättänyt, että neuvostoliittolaiset dokumentit ja todistajanlausunnot jätetään pois natsirikollisten vaiheiden selvittelyssä. Oikeuteen saatuja henkilöitä onkin vain muutama, todisteiden puuttuessa.
Ammattiliittojen talon murhapoltosta Odessassa voisi todeta sen, että EU:n ihmisoikeustuomioistuin tuomitsi maaliskuussa 2025 Ukrainan valtion syylliseksi siihen, että viranomaiset eivät tehneet tarvittavia toimenpiteitä mellakoinnin hillitsemiseksi ja kansalaisten suojelemiseksi eivätkä selvittäneet syyllisiä. Ylekään ei ole julkaissut tätä uutista, eikä mikään Suomen media.
https://www.echr.coe.int/w/judgment-concerning-ukraine-2
Ei ihme, että Kanadan natsi-menneisyyttä tai -nykyisyyttä ei haluta tutkia. Kanadassa on eniten ukrainalaisia ja sieltä tulleiden jälkeläisiä itse Ukrainan ja Venäjän jälkeen maailmassa jotkut hyvin vaikuttavissa asemissakin..
Erään Kanadaan siirtolaisena tulleen natsin lapsenlapsi on Chrystia Freeland, jolla on ollut merkittävä poliittinen asema Kanadassa. Vuodesta 2015 hän on ollut aina ”jonkin sortin” ministerinä (pisimpään ulkoministerinä). Syyskuussa 2025 hänet nimitettiin Kanadan erityisedustajaksi Ukrainan jälleenrakentamisen asiassa. Freeland on kovasti yhdysvaltalaisen Victoria Nulandin näköinen ja oloinen – ainakin yhtä kova russofobi.
Taitaa Stubb saada lentopisteitä, kun on taas menossa, nyt Uzbekistaniin. Jo yli 50 matkaa presidenttikauden aikana, eli keskimäärin ainakinkerran viikossa.
Ja mitä se Uzbekistanissa tekee Suomen kannalta, ei kerrassa mitään. Ainoastaan yrittää saada rahaa pelle Zelenskille ja itselle arvopisteitä CIAn kansioon.
Odotan vesi kielellä, että nämä kansan ja maanpetturit ovat tuomiolla. Nimet ovat selvillä.
Hyvä kirjoitus taas Maunolta.
Eräs näkökulma lisäksi, kun tätä vallitsevaa kehitystä tarkastellaan, tulee mieleen mikä tämän sotaintoilun taustalla oikein on. Anglohegemonian maailmanlaajuinen säilyttämispyrkimys, jossa kynsin ja hampain roikutaan kiinni, mutta joka on kokenut jo merkittäviä ”kolahduksia,”, on tietysti jo argumenttina triviaali, ja Venäjän luonnonvarojen kuppaamisponnistelut jo tähtiin kirjoitettu fakta. Ajatellaan sitä, mitä tästä sivuvaikutuksena on. Jokuhan on tietysti nk. ”puikoissa.”, ja saanut projektiin nk. yhteispelin hengessä vedetyksi mukaan sellaisia pers’aukisia talouksia kuten Suomi. Kaikki siis juoksevat kiimoissaan saman pallon perässä, ja kuvittelevat pääsevänsä maaliin sen kanssa ja palkinnon jakoon.
Kuitenkin pelissä pärjäävät ne, joiden rahkeet riittävät pitkään juoksuun. Ts. Kysymyksessä on pudotuspeli, jossa potentiaaliset kilpailijat pelataan pois tulevaisuuden markkinoilta. Kaikki kaikkia vastaan, -muka yhteishengen puitteissa. Valtakunnan kakkospuupään esiintyminen hiljattain pohjoismaisessa kokouksessa päätöksineen sitoumuksista Ukrainan tukemiseen, on tästä kehyksestä hyvä esimerkki.
Pekka Peitsi julkaisi heti jatkosodan tappion jälkeen teoksen, Tässä sitä ollaan, jossa hän tarkasteli Suomen valtiollista asemaa Moskovan välirauhan sopimuksen valossa. Realistinen, ennakkoluuloton ja rehellinen analyysi pyrki hahmottamaan sen poliittisen tien, jota kulkea turvataksemme itsenäisyytemme. Hän kirjoittaa:
”Yhtä vähän kuin saamme tarrautua ajatukseen Venäjän ja länsivaltojen välisestä sodasta, yhtä vähän meillä on oikeutta yleensäkään spekuloida Venäjän vastaisella kansainvälisellä politiikalla. Se merkitsisi meille parhaassakin tapauksessa sellaista tulevaisuuden perspektiiviä, että meidän pitäisi olla aina valmiit ottamaan vastaan mikä Venäjää vastaan kohdistunut poliittinen tai sotilaallinen toimenpide tahansa ja käydä sitä tukemaan. Suomi joutuisi täten jonkinlaiseksi eteentyönnetyksi tukikohdaksi, jonka itärajalla olisi alituisesti kytemässä tulevan sodan siemen. Se, joka suunnittelee kansalleen tällaista tulevaisuutta, ei ole selvillä, mihin kestämättömään olotilaan hän haluaisi maan johtaa. Seurauksena ei näet voisi olla mikään muu kuin kansakunnan tuho.”
Ilta-Sanomat julkaisi 26.11.2024 kirjoituksen ”Ensisijainen iskujen kohde”, jossa käsiteltiin Norjan tilaamaa puolustusselvitystä Yhdysvaltalaiselta Rand tutkimuslaitokselta. Puolustusselvitys toi esille samanlaisen osan Suomelle, minkä Kekkonen kuvasi edellä eli Suomen rooli olisi olla eteentyönnettynä tukikohtana ja ensisijaisena iskujen kohteena mahdollisen sodan syttyessä. Sen sijaan Ruotsi toimisi logistiikkakeskuksena ja Norjan roolina olisi tukea sitä kaikkea. (eng. Finland is now responsible for much of NATO’s front line in the north of Europe, and Sweden is emerging as a key logistical hub for moving troops and supplies to Finland and across to the Baltic States. Norway will be key to strategic depth and enabling NATO activities in the wider region.)
Turun yliopiston erikoistutkija ja Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulun sotatieteiden apulaisprofessori Leena Vastapuu sanoo, että amerikkalaisen ajatushautomon skenaarioihin liittyy yksi suuri kysymys ja se on: Miksi emme puhu tästä?
Puolustusselvityksen linjaukset toteutuivat 21.8.2025, kun YLE julkaisi SVT:n uutisen: Ruotsista tulee Naton joukkojen logistiikkakeskus Pohjois-Euroopassa. ”Enköpingin kaupungista tulee Naton logistiikkakeskus, josta ohjataan Nato-joukkojen liikkeet Pohjois-Euroopassa. Asiasta kertoo Ruotsin televisio (SVT).”
Kekkonen katsoi, että tulevan politiikan ydintehtävä oli muokata kansan mielipidettä siten, että suomalaiset voisivat varauksetta kannattaa hyvän naapuruuden politiikkaa Neuvostoliittoa kohtaan ja että maahan saataisiin aito naapurisopu. Hän piti tätä valtiollisen olemassaolon ja kansallisen elämän perustana. Tähän ilmapiirin uudistamiseen liittyi Kekkosen virastovaltuutettuna tekemä aloite Kustaa Vilkunan johtaman Valtion Tiedoituslaitoksen (VTL) lakkauttamisesta. Saksalaisystävälliseksi ja suursuomalaiseksi leimautunut laitos lakkautettiin vuoden 1944 lopulla. Tämä oli ilmapiirin uudistuksen avainaskel hyvän naapuruuden politiikan tielle Neuvostoliittoon. Edes VTL:n lakkautus ei rikkonut Kekkosen ja Vilkunan hyvää ystävyyssuhdetta – päinvastoin, se vahvisti molempien roolia Paasikiven–Kekkosen linjan rakentajina.
Suomettumista ei koskaan ollut. Sana itsessään on oksymoron. Sitä järkipolitiikkaa, jota harjoitettiin sodan jälkeen ei voi verratakaan nykytilanteeseen. Moskovassa päätettyjä lakeja ei sovellettu Suomen lainsäädäntöön. Rupla ei ollut Suomen raha. Neuvostoliittoon ei maksettu jäsenmaksuja. Maassa ei ollut Varsovan liiton joukkoja. Suomi harjoitti puolueettomuutta, johon ei kuulunut sotien rahoittaminen kolmansissa maissa. Suomen joukot turvasivat rauhaa. Rauhantutkimuksen tieteenhaaran perustajan Johan Galtungin mukaan Kekkonen olisi ansainnut Nobelin rauhanpalkinnon.
Allekirjoitan toteamuksesi!
Lisäisin tuohon Patriootin toteamukseen vielä sen, että Neuvostoliitto yritti lukea suomen ”itäblokkiin”. Me patriootit olimme toista mieltä. Kekkonen & co sai käydä monta kovaa vääntöä ”tovereiden” kanssa siitä, että kaikkiin virallisiin asiakirjoihin tuli maininta Suomen puolueettomuudesta. Etenkin Hrutshevin syrjäyttämisen jälkeen tuo taistelu puolueettomuudesta oli jatkuvaa. Kekkosen ja Suomen sen aikaisen hallinnon haukkuminen suomettuneeksi on täydellistä valetta ja Kekkosen muistolle sylkemistä. Asia oli tasan päinvastoin. Olimme hyvin aktiivisia Suomen puolueettomuuspolitiikan suhteen. Silloinkin tosin HS ja sen hengenheimolaiset yritti suistaa Suomen pois puolueettomuuden linjalta ja ”lännettää” Suomen.
Kuinkas sitten on nyt, kun Suomi on todella tukevasti ”suometettu” länteen?
1. Natoon liittyminen takasi sen, että jos syttyy (suora) sota Naton ja Venäjän välille, Suomi on automaattisesti siinä mukana. Voi myös käydä niin, että seuraava ”sijaissota Naton puolesta” käydään Suomessa yksin suomalaisin voimin lännen rahallisella ja aseellisella tuella. Kuka haluaa, että poikamme ja tyttäremme kuolevat tuollaisessa sodassa globalistien puolesta?
2. DCA-sopimus takaa sen, että isänmaastamme on lahjoitettu 15 aluetta Yhdysvalloille, joita se voi vapaasti käyttää esimerkiksi hyökkäykseen Venäjälle jolloin olemma taas sodassa. Maamme on miehitetty. Olemme Yhdysvaltain vasalli.
3. Liittyminen liittovaltio EU:iin vei meiltä suuren osan omaa lainsäädäntöä, oman ulkopolitiikan ja kuten nyt olemme jo nähneet liitti meidät EU:n velkaunioniin loputtomasti kasvavan velan ja sotien maksajiksi.
4. Valuuttamme markan vaihtaminen laittomasti EU:n euroon vei Suomelta suuren osan mahdollisuuksista vaikuttaa talouteensa. Ja kuten nyt jo tiedämme on aiheuttanut sen, että taloutemme ei ole lainkaan kasvanut lähes 20 vuoteen!
On toki myönnettävä että ajassa oli tiettyjä epämiellyttäviä piirteitä. Ne kuitenkin joutuivat ns. perässähiihtäjäilmiöstä, jossa vähemmän lahjakkaat uskoivat että Suomen ulkopoliittinen linja on yhtä kuin itänaapurin mielistely. Sillä ryhdyttiin jopa kilpailemaan. Ilmiöön liittyi myös muiden leimaaminen neuvostovastaisiksi. Vastenmielisin tapaus oli kun kokoomuksen puheenjohtaja Ilkka Suominen jahtasi kristillisiä ulkopoliittisella lyömäaseella. Mielistelijäpiireissä esiintyi myös itsesensuuria, mutta ne olivat kuin veteen heitetyn pikkukiven aiheuttama rengas verrattuna siihen tsunamiin, joka nyt huuhtoo alleen kaiken länteen suuntautuvan kritiikin.
”Moskovassa päätettyjä lakeja ei sovellettu Suomen lainsäädäntöön… jne.”
Tämäpä vasta oli hyvä vertaus Patriootti.
Siinä melkein kaikki tärkeimmät. Tämä nykyinen suunta, jota nyt harjoitetaan on saanut aikaan hintojen nousun päivittäistavarakaupoissa, ja muissa nk. kuluttajien tarvitsemissa palveluissa, itsetyperällä politiikalla aiheutetun sodan uhan ja suvereniteetin menetyksen joidenkin tahojen imperialistisille pyrkimyksille ja pitkälle tulevaisuuteen synnytetyt kärsimykset kansakunnalle itselleen.
Joku viisas on jo jokunen sata vuotta sitten aforisoinut jotakuinkin näin: ”Kansakunta, joka ei pidä huolta on nuorisostaan on kirjoittanut runoonsa viimeisen rivin.
Suomi on nyt tällä tiellä. Paskaako enää esim. vanhuksista, kuolevathan ne kuitenkin, jotka ovat vain rasituksena uudelle uljaalle anglokulttuurille Suomessa, joka ei osaa mitään muuta, kuin toistaa vanhaa, kertaalleen opittua, kaikki samat virheet toisinnettuna. Se mikä kerran on opittu ja havaittu toimivaksi, sitä toistetaan, -meni sitten syteen tai saveen, vaikka reunaehdot muuttuvat. Entä nuoriso? Sillä ei ole enää kysymyksiä, kun vastaukset on tarjottu jo etukäteen. Voi heitä parkoja. Sääliksi käy nykykehityken puitteissa, kun vanhemmista ei enää näytä olevan opastajiksi. Siis, kuten Li libanonilainen Kahlil Gibran edellä aforismissaan…
Mitkä ovat keinot toimia tätä kehitystä vastaan?
Systemaattisesti ne ovat käytännössä neutralisoitu juridisessa mielessä, ja myös sosiaalisen käyttäytymisen kannalta hyväksyttävissä puitteissa, koska myös oikeuslaitos on osa tätä korruptoitunutta struktuuria. Eduskunta säätää lait, jotka itseasiassa ovat kansainvälisten sopimusten vastaisia, koska niissä systemaattisesti pala palalta heikennetään yksilöiden kansainvälisesti tunnustettuja ja kansallisesti sopimusten puitteissa ratifioituha yksilöoikeuksia, vaikka se sopimuksissa on n kielletty. Vaikka sitä kirjaimellisesti ei olisikaan sanottu sanatarkasti, niin se sisältyy sopimusten henkeen.
Pariisin rauhansopimus mm. sisältää tätä koskevan klausuulin. Näin siis tätä fasistista struktuuria Suomessakin rakennetaan vähän kerrassaan.
Eduskunnan perustuslakivaliokunta tämän kehityksen ”filtterinä” on vain kumileimasin osana juoksurataa, jonka suunta on päätetty jossain muualla. Missä ihmeen piilossa piilevät nyt nämä oikeusoppineet sanaisine arkkuineen , ne jotka ovat saaneet statuksensa ja hyvinvointinsa tämän kuvion kehityskulun aikana?
”Tämä toinen suomettuminen, sitoutuminen ja alistuminen Yhdysvaltain tahtoon”. Tämä osa on ollut tarjolla Suomelle kauan ja samoin on jo vuosikymmeniä Suomesta löytynyt henkilöitä, jotka olisivat Suomen näin heti uhranneet, jos olisivat voineet. Hämmästyttävän hyvin vanhatkin tekstit ’seikkailupolitiikasta’ jne. kuvaavat vaaraa, ja toisaalta toteutunutta nykytilannetta , joka Suomelle koituu kun lähdetään herrojen kanssa marjaan. Tässä ei siten ole mitään uutta, eikä siinä nykyiselle ’sivistyneistölle’ voi olla mitään yllättävää, koska kysymyksessä on Kekkosen ajan aivan keskeisin asetelma; puolueettomuus, luottamuksen rakentaminen NL:on, mahdollisimman suuri kansallinen liikkumavara so. itsenäisyys sekä pysytteleminen suurvaltaristiriitojen ulkopuolella ja toisaalta antautuminen vieraiden intressien välineeksi, mikä oli se vältettävä asia. Se pakon elementti, joka Kekkosen ajan politiikkaan liittyi, oli sitä tosiasioiden tunnustamista. Max Jakobsonin käsitys, että nuo hyvät naapuruussuhteet olivat välineelliset ja itse tavoite jotain muuta, oli jotenkin amerikkalaisuuteen sopiva ajatus. Ei luottamusta saavuteta teeskentelemällä ystävää, ei ainakaan kovin montaa kertaa.
Eikös se ollut juuri Neuvostoliitto, joka kiihkeimmin vastusti Jakobsonin valintaa YK:n pääsihteeriksi? Kyllä siellä oltiin silloin ja Venäjällä ollaan tänään hyvin perillä myös Suomen asioista. Eivät kaipaa pokkuroivaa komeljanttaria vaan aitoa ystävyyttä.
Mauno ei ”pettänyt” tälläkään kertaa..Kiitos!
Jokainen vähänkään järjenhiventä päässään omaava mieshenkilö ottaa pakollisesta (vapaaehtoiset naisetkin) asevelvollisuudesta irti kaiken hyödyn, mitä on tarjolla. Ammatillinen etenkin, lisänä fyysisen kunnon kohotus, ja sosiaaliset taidot elinikäisine ystävyyssuhteineen.
Jos haluaa ylittää isänmaallisen asevelvollisuuden riman mahdollisimman alhaalta, voihan sen näinkin tehdä. Allu, iso hevosenkokoinen hyväkuntoinen mieshenkilö, kaksikielinen ylioppilas, terveet hampaat, ihan varmaa AuK- tai RuK-kamaa kumipääplutoonassa.
Miksi ei ollut? Syyt löytynevät palvelustiedoistansa ja/tai medikaalijutuista. Kompetenssini ei riitä vastaamaan tähän.
Sitä voi jokainen tykönänsä miettiä.
Rimaa voi laskea, mutta turha sitä on maahan kaivaa ja piilottaa.
Ikinä en äänestäisi tuollaista niljaketta Suomemme presidentiksi. YÄK!!!
T: Iso J. Laskuvarjojääkärikoulun kasvatti 70-luvulta
”Jokainen vähänkään järjenhiventä päässään omaava mieshenkilö ottaa pakollisesta (vapaaehtoiset naisetkin) asevelvollisuudesta irti kaiken hyödyn, mitä on tarjolla. Ammatillinen etenkin,…”
Sattuman oikku lienee ollut, kun 1953, 18 vuotiaana, anoin vapaaehtoisena (, ja pääsin sinne,) Kauhavan Ilmasotakouluun. Sain siellä ilmaisen lentokoulutuksen, joka johti sittemmin siviili-ilmailun työpaikalle.Jälkeenpäin olen paljonkin pohdiskellut tapahtunutta. Silloin elimme Suomessakin n.s.”virkakieltoaikaa”; kommunisteja, tai läheisiä liittolaisia, ei päästetty julkisiin virkoihin. Isäni oli SKDL:n kunnanvaltuutettu, ja haukuttiin kommunistiksi, vaikka ei ollut puolueen jäsen. Olen tullut siihen johtopäätelmään, että paikallinen kyläpoliisi (SUPOn agentti), jolta jostain kumman syystä kävin pyytämässä suosituskirjettä, auttoi asiassa. Hän tunsi isäni kunnon työmiehenä :).
Katson hieman huvittuneena ja myötätuntoa tuntien varusmiehiä polkupyörämarssilla kapeilla maalaisteillä. Suomalaisten turvallisuutta lisäisi kunnon pyöräteiden rakentaminen enemmän kuin miljardien hävittäjien ostaminen. Pyöräteiden rakentamistahan voisi perustella sijoituksena maanpuolustukseen. Pyörämarssit sujuisivat mukavammin. Eihän niillä ole edes vaihdepyöriä, mikä olisi aimo harppaus teknologiassa. Ei ole tapahtunut kehitystä sitten oman armeija-aikani 50 v sitten. Kieltäydyin korpraalin natsoista, jotka kirjurille aina annettiin.
Stubbin valintaa saattoi jo etukäteen ja viimeistään vaalikampanjan aikana pitää suurena virheenä, mutta mitä enemmän aikaa on kulunut, virhe on osoittautunut Suomelle ”fatal erroriksi”, it-termiä käyttääkseni.
Pekka Haavistolla olisi ollut ratkaisun avaimet, mutta liiallista kiltteyttään hän antautui Stubbin muka-kaveruuden edessä. Kansalaiset myös antoivat Stubbin julkimoita käsittävän kannattajakaartin hämätä itseään (jossa hämmästyttävästi oli mukana Vas.liiton MEP-edustaja ja saman liiton ent. pj).
On tietenkin spekulointia miettiä, miten Haavisto olisi viranhoidossa onnistunut. Todennäköisesti se olisi ollut vähintäänkin hankalaa voimakkaan oikeistokaartin vuoksi, liiallinen kiltteys olisi tässäkin ollut haitta. Mutta lienee kuitenkin ilmeistä, että ei olisi kuultu Stubbin ”Venäjä-uskoo-vain-voimaa”-, ”Venäläisillä-imperialistiset-geenit”, ”Venäjä-ollut-uhka-1300-luvulta alkaen”- yms. möläytyksiä. Tuskin Haavisto olisi pitänyt myöskään jatkuvaa yhteyttä amerikkalaisiin senaattoreihin, kuten Lindsay Grahamiin.
Toisaalta Stubbin möläytykset ja käytännön toiminta paljastavat selvästi hänen tavoitteensa, jotka hänen maalleen turmioksi ovat illusatorisia. Onko hänellekin kerrottu – tai ehkä hän voimansa tunnossa vain uskoo niin – että palkinto saadaan Göringin tarkoittamalla tavalla korkojen kanssa.
Korpraali puolustusvoimain ylipäällikkönä ei siis ennusta hyvää. Mutta miksi hän on vain korpraali? Eikö pärjännyt armeijan palikkatestissä? Se kyllä selittäisi paljon…
Minä tein tahallani palikkatestin huonosti, etten joutuisi raukkiin. Samoin juoksin cooperissa heikon tuloksen, vaikka olisin voinut juosta sen 3.000 metriä. Jouduin silti raukkiin. Stubbhan pärjää hyvin ihmisten kanssa eikä hänen älykkyydessään liene vikaa (tietääkseni älykkyydestä ei seuraa välttämättä viisautta tai moraalista mielenlaatua). Ehkäpä hän on puhunut itselleen mahdollisimman lyhyen palvelusajan ja ansioitunut sotamiehenä korpraaliksi asti tai tullut ylennetyksi suhteilla.
Se hetki vielä tulee, että tämä Suomen presidentti joutuu nöyrtyneenä ja hävinneenä luovuttamaan tehtävänsä pois. Kelle, sitä ei vielä tiedä. Mutta se aika saattaa tulla nopeastikin. Toivottavasti mahdollisimman pian, sama koskee muitakin EUn älykääpiö johtajia.
Saksassa oli tapana tervehtiä kaikkia ” Heil Hitler”, kumma kun täällä ei tervehditä ”Heil Stubb”.
Mielenkiintoista. Herää kysymys, mitä tällä kertaa on kuiskuteltu; luvattu Suomelle, Suomen päättäjille, tms. Joka tapauksessa Suomen johto – ainakin nämä kaksi presidenttiä ensimmäisinä, mutta lisäksi mm. monet ministerit, jotka näyttävät olevan täpöllä mukana kaikessa – näyttää satsanneen kaikkensa siihen, että Venäjä saadaan romahtamaan.
Tarkoitatko, että Saksan sotilaallinen menestys sodan alkuvuosina perustui Hitlerin laskelmiin? Hitler on hyvä esimerkki siitä, ettei sotamenestys kerro sodan oikeutuksesta. Suomalaiset arvatenkin hullaantuivat Hitlerin salamasodasta, mutta sehän ei tehnyt hänen toimiaan yhtään oikeutetummiksi. Ukrainassakin sodan juurisyyt pysyvät samoina riippumatta siitä, kumpi osapuoli menestyy tai siitä, mikä on sodan lopputulos.
Tässä pyörähti YouTubessa kuukausi sitten salainen nauhoitus jossa Hitler ja Mannerheim keskustelivat junavaunussa kun Hitler kävi Suomessa. Siinä Hitler valitteli, että oli aliarvioinut Neuvosto-Venäjän varustautumisen asteen ja Mannerheim säesti sanomalla, että heillä on ollut kaksikymmentä vuotta aikaa valmistautua. Silloin oli tappio Moskovan porteilla jo takanapäin mutta Hitler valoi vielä uskoa kanssasotijoihinsa.
Laskelmilla tarkoitin, että Saksassa todella kaikki oli laskettu niin hyvin kuin voitiin, sotateollisuuden kaikkien haarojen tuotantomäärät, kaikki niihin tarvittavat metallit ja näiden lähteet, polttoaineiden tarve ja saanti jne. Siksi mm. Ruotsin rautamalmi oli Saksalle niin tärkeä mutta myös Suomen nikkeli ja muut metallit. Hitlerillä oli arvionsa, että milloin Saksan aineellinen iskuvoima olisi ylimmillään suhteessa muihin sodassa oleviin maihin ja milloin tästä johtuen olisi paras ajankohta hyökätä. Hän näki aivan perustellusti, että Saksan asema heikentyisi ajan mittaan. Hän taisi junavaunussa mainita, että olisi halunnut hyökätä Ranskaan aikaisemmin ja että Venäjälle meno siksi viivästyi.
https://tuomioja.org/kirjoitukset/2005/08/uusi-asiakirja-valaisee-suomen-sotapolitiikkaa-avausteksti-kotisivuilla-29-7-2005/
Toivottavasti linkki toimii, mutta tuomioja.org sivustolle päässee suoraankin. Ruotsalainen historioitsija lähetti yllä olevan linkin minulle tänä kesänä. Siinä on selkeästi vahvistettuna se teesi jonka Heikki Ylikangas jo pitkään oli esittänyt mutta monet muut yrittäneet kiistää. Nimittäin, että talvisota päättyi yht’äkkiseen Suomen hätäjarrutukseen koska Suomi oli saanut Saksalta kehoituksen lopettaa sota heti ja säästää voimiaan. Kaikki saataisiin takaisin korkojen kera. Kyseessä on Suomen Saksan suurlähettilään Kivimäen kirje jossa hän selostaa käyntiään Göringin luona juhannuksena 1941 juuri kun Saksan hyökkäys oli alkanut. Siinä Kivimäki puhuu Göringille ja palauttaa mieliin tämän antamat neuvot helmikuussa 1940.
Kirje on löytynyt Tuomiojan sisaren edesmenneen miehen arkistosta ja toimitettu Tuomiojalle v. 2005. Ylikangas on saanut sen kommentoitavakseen ja sanoo, että se vahvistaa hänen väittämänsä oikeaksi ja samalla hän toteaa, ettei kirje itsessään ole ollut hänen käytössään vaan hän oli tehnyt päätelmänsä muista lähteistä. Kirjeessä on myös todettu Suomen laajentumissuunnitelmat aina Kuolan niemimaalle asti ja Ylikangas toteaa, että Suomen johto oli nämä laatinut hyvissä ajoin, eivätkä Mannerheimin miekantuppijulistukset niihin vaikuttaneet. Pietaria Suomi ei halunnut ja Göring totesi siihen, että se hävitetään samoin kuin Moskova. Moskovaan ei sitten päästykään mutta Pietari kärsi pahoin.
En olisi uskonut sellaista päivää tulevan, että joutuu puolustelemaan tätä ensimmäistä korpraalia. Tämä kun oli kieroakin kierompi. Mutta ei hän tyhmä ja tietämätön ollut. Hän osasi historiansa kohtalaisen hyvin joskin löysi sieltä itselleen sopivia painotuksia. Mutta ennen kaikkea hän osasi laskea varsin hyvin. Kokonaislaskelmat tosin pettivät muttei nyt sentään desimaalipilkun verran. Osa hänen kenraaleistaan varoittivat mutta turhaan. EU:n halukkaiden koalitio sen sijaan ei näytä osaavan laskea laisinkaan. Lisäksi he eivät ota huomioon aseteknologian kehitystä. Kuten edeltävässä sodassa Pietari on edelleenkin hyvin lähellä Suomea. Tänä päivänä Venäjällä on kuitenkin aivan uudet keinot torjua Pietariin menijöitä ja se tulee ne myös käyttämään. Sen jälkeen Suomesta jää jäljelle muisto vain.
Kannattaa myös panna merkille em. kirjeen taustoituksessa tehty maininta siitä, että Kivimäki oli v. 1943 kehoittanut sekä presidentti Rytiä että ent. ulkoministeri Wittingiä polttamaan kaiken kirjeenvaihdon heidän kesken. Tässä on tiivistettynä Suomen historian kirjoituksen perusongelma, sekä sodan ajalta että sodan jälkeenkin. Tiedot pitää hävittää koska ne paljastavat tekijöidensä sumeat motiivit. Arkistoihin ei pidä viedä sellaista aineistoa jonka perusteella voitaisiin laatia todenmukainen kertomus.
Winston Smith (Year 1984): Joka hallitsee menneisyyden, hallitsee tämän ajan ja tulevaisuuden. Tänään menneisyyden hallinta on paljon helpompaa kuin Orwell kuvitteli, kiitos uuden tekniikan.
Tarkoittanet kai ”tietoteknistä” hallintaa. Ehkä Winston Smith tarkoitti tuolla historiallista tietämystä, ja sen hyödyntämistä. On ollut mielenkiintoista seurata amerikkalaisten toimittajien Putin-haastatteluja. Heillä ei tahdo kärsivällisyys riittää Venäjän historia-luennon kuuntelemiseen…
Huvittavaa on ollut seurata uutisointia presidentti Putinin Niinistölle antamista lahjoista, jotka ovatkin paljastuneet Ulkopoliittisen instituutin tutkija Lassilan lahjomattomassa analyysissa kavaliksi viesteiksi Suomen ja Venäjän yhteisestä menneisyydestä.
Esimerkiksi Mannerheimin suvun kirjeenvaihdon antaminen Niinistölle 70-vuotislahjaksi oli ”Mannerheimin omimista”. Putinin perehtyneisyys historiaan on Lassilan mukaan Putinin”pakkomielle”, ei suinkaan osoitus lukeneisuudesta ja sivistyksestä.
Laillisuusmies von Troilin kunniamerkin antaminen samankaltaisessa tehtävässä olleelle lakimies Niinistölle oli sekin muistutus…niin mistä?
Entä Pro Finlandia – teos, sekin sortovuodelta 1899, jossa on 12 maan merkittävien henkilöiden vetoomukset tsaari Nikolai II:lle Suomen itsehallinnon puolustamiseksi. Tämä lahja on varmaan Ulkopoliittisen instituutin – ja Niinistön – omalaatuisessa logiikassa Venäjän ”uhkaus” Suomelle?
Jos Niinistö on näin ylireagoiva ihminen, ei ihme, että hän ajoi meidän Natoon.
”Jos Niinistö on näin ylireagoiva ihminen, ei ihme, että hän ajoi meidän Natoon.”
Vainoharhainen!
Eiköhän paremminkin liene niin, että vain ”Amerikan isojen poikien” uskollinen alamainen ja samalla tahtomattaan (tai tahtoen) Suomen vihollinen.
”Kaikki saataisiin takaisin korkojen kera. Kyseessä on Suomen Saksan suurlähettilään Kivimäen kirje jossa hän selostaa käyntiään Göringin luona juhannuksena 1941 juuri kun Saksan hyökkäys oli alkanut.”
Tuo selventääkin sitä mitä olin moneen kertaan ihmetellyt eli sitä, että Kekkonen olisi jatkanut Talvisotaa katkeraan loppuun saakka. Kekkonen oli ilmeisesti pidetty tuon tiedon ulkopuolella vaikka olikin sisäministeri Talvisodan hallituksessa. Se taas lienee johtunut siitä, että Kekkonen oli Suomen tosiasiallisen oikeistolaisen johdon mielestä ”persona non grata”, sillä Kekkonen ajoi Oikeusministerinä 1936-37 voimallisesti suomalaisen natsipuolue IKL:n lakkauttamista ja oli siten myös natsi-Saksalle ei toivottu henkilö. Osansa toki saattoi olla silläkin, että Kekkonen oli ennen sotia hankkinut maatilan Karjalasta, joka olisi jäänyt Neuvostoliiton puolelle kuten sitten lopulta Jatkosodan jälkeen jäikin. Vain pieni siivu on enää Suomen puolella.
”EU:n halukkaiden koalitio sen sijaan ei näytä osaavan laskea laisinkaan. Lisäksi he eivät ota huomioon aseteknologian kehitystä.”
Pannaanpa tähän myllyyn hieman lisää vettä. Äskettäin Venäjä julkisti uuden mannerten välisen risteilyohjuksen Burevestnikin. Se on saatujen tietojen mukaan ydinkäyttöinen, joka voi (kirjaimellisesti) risteillä maapallon ympäri vuorokausia (kenties enemmänkin?), sen ei tarvitse noudattaa ballistista lentorataa ja pystyy muutenkin väistelemään torjuntaohjuksia ja on muotoiltu tutkissa näkymättömäksi sekä pystyy kantamaan erilaisia ydinkärkiä. Siis teoriassa niillä voisi muodostaa ”ohjuskaton” kohteen yläpuolelle.
Yhdysvallat takertelee vielä moninkertaisella äänennopeudella lentävien ohjusten kehittelyssäkin. Kuten tiedämme Venäjällä ne ovat jo operatiivisessä käytössä. Euroopalla on lähinnä vanhentunutta kalustoa siltä osin mitä ei ole jo toimitettu Ukrainaan.
”Nimittäin, että talvisota päättyi yht’äkkiseen Suomen hätäjarrutukseen koska Suomi oli saanut Saksalta kehoituksen lopettaa sota heti ja säästää voimiaan.”
Erkki Hautamäen kirjassa ”Suomi Myrskyn Silmässä, osa I”, jota kaikki eivät tunnusta, on Mannerheimin ja Saksan johdon väliseen kirjeenvaihtoon ja muuhun avautuneeseen asiakirja-aineistoon perustuva selvitys siitä miten ja miksi talvisota päättyi.
Kaikki kannanotot ovat tietysti paikallaan, jotka täydentävät kokonaiskuvaa.
En ole korpraalimme lausuntoja seurannut, mutta muiden kommenteista ymmärtänyt ne lievästi sanoen russofobiasta pullisteleviksi. On silti järkyttävää lukea Mauno Saaren tiivistämänä lausunnoistaan sekä niiden jo toteutuneista ja mahdollisista tulevista seurauksista.
Sodan lopputulos ei ole mielestäni oikea kriteeri arvioida sitä. Ukrainan suhteen länsi on selkeästi se osapuoli, joka sodan aiheutti ja joka sitä ylläpitää. Jos Suomi joutuu tai pääsee sotaan mukaan, on kyse samasta asiasta kuin Ukrainan kriisissä ylipäänsäkin eli USA-Naton ylivallan tavoittelusta Venäjän kustannuksella; ensin ukrainalaisia ja sitten kai mm. meitä suomalaisia hyväksi käyttäen.
Korpraali tarvitsi Nahlroosilta satoja tonneja vaalirahaa, että voi tulla hevonhampailla irvistelemään maksajille ja pöllyttämään kerosiinia ilmastokokoukseen komppanian kanssa omalla koneella!! Että sellaista demokratian irvikuvaa!!