Tänään 26. maaliskuuta 2025 jopa valtakunnan päälehti toteaa useassa artikkelissaan, että Yhdysvaltoihin ei voi luottaa. Hämmästyttävä äkkikäännös, koska tähän asti ns. valtamedia on julistanut, että Venäjä ja varsinkaan sen presidentti eivät ansaitse luottamustamme.
Suomi on 1990-luvun alkuvuosista lähtien rakentanut ulko- ja turvapolitiikkaansa järjestelmällisesti ”lännen” eli Yhdysvaltojen varaan. Se aloitettiin ryhtymällä yhteensovittamaan aseistusta Naton kanssa. Asialla olivat ensin korkeat sotilaat, joita pääasiassa rkp-läiset puolustusministerit tukivat, verhojen takana ja sitten jo julkisesti ja julkeasti.
Itsenäisyyden myynti poliittisella kaistalla tarkoitti ”lännettymistä”. Tarvittiin erilaisia kepulikonsteja, että Suomi saatiin liitetyksi Euroopan unioniin, luopumaan omasta rahasta, omasta ulkopolitiikasta, omasta taloudesta ja suurelta osin myös omasta sisäpolitiikasta.
Oma taju meni siinä samassa, ymmärrys ja tunto siitä, millainen maa itsenäisen Suomen tulisi olla.
Suomi ja sen sielu kaupattiin avoimella ja jatkuvasti kasvavalla hinnalla, jonka me maksoimme ja maksamme itse.
Tehokkaimmat myyntitykit Esko Aho, Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö olivat kaikki kansan valitsemia luottohenkilöitä. Jokainen heistä petti, kukin tavallaan.
Jo Aho sai EU-veivauksessa tuekseen median. Lipponen halusi Suomen unionin ytimeen, pöytiin, joissa päätökset tehdään. Paavo Haavikko profetoi lopputuloksen kirjoittamalla, että päädytään pöytien alle. Ja siellä me olemme pontevista puheista huolimatta.
Kieroimmat operaatiot on suorittanut Sauli Niinistö. Muistamme, miten solmittiin ”isäntämaasopimus” Naton kanssa. Eduskunta ei siitä päättänyt vaan TP-UTVA, presidentin ja keskeisten ministerien sisäpiiri.
Se oli kisällityö. Mestarinäyte syntyi myöhemmin, kun Niinistö kolme eri kertaa lupasi kansanäänestyksen Nato-jäsenyydestä, mutta petti ne ja selitti kansan enemmistön tahdon tulleen jo todennetuksi epämääräisillä mielipidekyselyillä, joista yhden data salattiin.
Oli tullut todistetuksi, ettei suuri kansansuosio ole tae rehellisyydestä.
Niinistön uurastusta on jatkanut Alexander Stubb, jonka toiminta puolestaan kertoo, ettei kielitaito ole takuu valtiomiestaidosta, eipä edes sivistyksestä.
Stubb ilmoitti, kuten muistamme, jo vaalikampanjassaan, että ei vastaisi puheluun, jos Vladimir Putin – Suomen tärkeimmän naapurin ja suurvallan presidentti soittaisi.
Jos suomalaisia ei olisi ennen näkemättömän pitkällä ja häikäilemättömällä kampanjalla aivopesty, Stubbin nousu presidentiksi olisi tyssännyt tuohon hetkeen.
Itse ajatteleva kansa, jopa Esson baarien viisasten kerhot olisivat kysyneet, miten ylimpään johtoon voi edes pyrkiä mies vailla alkeellistakaan ymmärrystä ulkopolitiikasta, diplomatiasta ja naapurisuhteista.
Mutta tässä me nyt kyyristelemme eliittimme päättäväisen typeryyden seurauksia peläten.
Ystävämme Yhdysvallat on sekaisin. Euroopan johtajat valmistelevat sotaa Venäjää vastaan. Suomi on kahlehtinut itsensä Natoon ja äärettömän vaaralliseen DCA-sopimukseen. Hillitön velkaantuminen kiihtyy, hyvinvointia hyvästellään, sokeat robotit johtavat maata.
Alexander Stubb rakastaa Amerikkaa. Jostain syystä hänelle yhtä lailla kuin muille roboteille ei ole missään vaiheessa tullut mieleen epäillä Yhdysvaltojen motiiveja sen miehittäessä Suomen. Tuoko se tänne tukikohdat ja joukkonsa todellakin Suomen turvaksi vai olisiko syynä moneen kertaan ilmaistu halu musertaa Venäjä?
Lähihistoria olisi tarjonnut suuren määrän esimerkkejä hegemoniastaan tappelevan suurvallan menettelystä. Se on tuhonnut maan toisensa jälkeen, ja kuten Scott Ritter on sanonut: ”Me (Yhdysvallat) olemme tappajia, sen me osaamme. Pysykää kaukana meistä niin kauan kuin voitte.”
Nato-sopimuksen voi irtisanoa, DCA:sta en tiedä. Umpikujasta ei pääse ulos kuin peruuttamalla. Onko meillä ketään, joka siihen pystyisi, ja mitä se tarkoittaisi? Kuka soittaa Putinille, ja vastataanko puheluun?
14 kommenttia julkaisuun “KUKA SOITTAISI PUTINILLE?”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Kunpa Trump irtisanoisi DCA-sopimuksen.
Trump on bisnesmies. Miksi ihmeessä hän irtisanoisi tuon sopimuksen, joka antaa kaiken Yhdysvalloille, mutta ei mitään hyvää Suomelle?
Niin, Yhdysvaltojen läsnäolo Suomessa tarjoaa sille geopoliittista ja sotilaallista valtaa, mm. mahdollisuuden uhata Venäjää hyvinkin vakavalla tavalla. Tämä on tietenkin vahingollista ja vaarallista Suomelle, mutta eikös se aiheuta kustannuksia myös Yhdysvalloille?
Kyse lienee siitä, haluaako Trumpin hallinto jatkaa väkivaltaisia yrityksiä kaataa Venäjä tai passiivisempien Venäjää uhkaavien asetelmien ylläpitoa. Euroopan russofobisimmat maat haluavat jatkaa kaikkia mahdollisia Venäjä-vastaisia toimia, mutta haluaako USA. Vaihtoehtona olisi ystävällinen yhteistyö tai ainakin asialliset toinen toistaan kunnioittavat suhteet.
Ei sillä dca:lla ole Trumpille mitään merkitystä (enemmän on venäjällä)kuten monella muullakaan edellisen usa:n hallinon tekemällä sopimuksella, Trump on periaatteen miehiä.Trump asettanut rauhan takarajaksi 20 huhtikuuta eli kun rospuutto on ukrainassa ohi?On tiedetty ettei eu:lla ole sotilaallista kapasiteettia ja nyt on selvinnyt ettei sitä ole britanniallakaan, diplomatiasalkut esille ja neuvottelemaan hopi hopi.
Putin on viisas johtaja. Ennemmin tai myöhemmin johto vaihtuu, niin myös Venäjällä. Uusia löytyy myös.
Vladimir Putin, spasibo !
Putin kuulemma kuolee pian. Tuota samaa on ennusteltu ja toivottu pitkään, mutta voihan se olla tottakin tällä kertaa (vuotanut tieto vakavasta sairaudesta, tms.). En ole oikein hoksannut, mitä noilla viime vuosien valeuutisilla Putinin kuolemasta tai huonosta terveydestä on tavoiteltu paitsi lisääntyvää lehtimyyntiä, mutta kun tarpeeksi ahkerasti ennustelee, niin osuuhan se joskus.
Kirjoitan lähinnä siksi, että jos Putin tosiaan kuolee pian tai hänen pikaiseen kuolemaansa uskotaan, niin mitä se vaikuttaa nykyiseen ja mahdollisen kuolemansa jälkeiseen poliittiseen tilanteeseen. En tiedä vastausta, mutta kyllä sillä varmasti vaikutusta olisi. Yritetäänkö tilanteesta hyötyä saamalla Venäjä luopumaan sotilaallisen Ukraina-operaationsa tavoitteista ja niiden paisumisesta USA-Nato-Ukraina -vastustuksen myötä (kahden sijasta neljä aluetta liittyi Venäjään) vai pidetäänkö neuvotteluissa päinvastoin kiirettä Venäjän vaatimukset hyväksyen siinä pelossa, että Putinin seuraaja ottaa käyttöön kovemmat otteet.
Periaatteessa Venäjän johtajan vaihtuminen tarjoaisi mahdollisuuden uusiin avauksiin (vrt. Bidenin vaihtuminen Trumpiin tai Ukrainan kielto neuvotella Putinin kanssa), mutta paljon suurempi myönteinen vaikutus olisi Zelenskyin luopumisella valta-asemastaan. Myös Suomessa vallan vaihtumisella olisi myönteisiä vaikutuksia, koska nykyiset johtajamme ovat saattaneet Suomen umpikujaan puheillaan ja teoillaan.
Suomen russofobisten poliitikkojen ynnä muiden mediassa vaikuttajien joukossa on tosiaan sellainen alaryhmä, joka on strategisesti yksilöinyt vainoharhaisen Venäjä -asenteensa kohdistumaan nimenomaan Putinin henkilöön. Nämä ihmiset ovat ehkä siinä mielessä realistisia, että he jossain mielensä syvyyksissä ymmärtävät, ettei Suomen nykyinen Venäjä- politiikka ole kestävällä pohjalla ja johtaa jatkuessaan, jollei nyt ihan sotaan niin ainakin Suomen yhä pahempaan kurjistumiseen. Presidentti Putiniin kohdistuva sättiminen on heidän osaltaan täyttänyt tarvetta osoittaa lojaalisuutensa Ukraina- agendalle, mutta tarjoaa samalla mahdollisuuden takin kääntöön ilman että joutuu suoraan perumaan sanojaan jos ja kun aika joskus Putinista jättää. Ehkä nämä kiihtyvät puheet Putinin sairaudesta ovatkin osoitus siitä, että nykytilanteessa salaa jo kaivataan tällaista tekosyytä ryhtyä korjaamaan Venäjä- suhteita ilman että joutuisi nolosti tilille aiemmista puheistaan?
Oivallinen pointti. Toivottavasti siitä on kysymys, mutta en todellakaan silti toivo Putinin kuolemaa. Tuskin päättäjämme luopuvat Venäjä-vastaisesta politiikastaan muutoin kuin pakon edessä, mutta jos tuo pakko tulee, niin eivätköhän keksi muitakin selityksiä.
Silppuri: ”… alaryhmä, joka on strategisesti yksilöinyt vainoharhaisen Venäjä -asenteensa kohdistumaan nimenomaan Putinin henkilöön”.
Niinpä, ja tätä propagandaa levittää myös Zelenskyi. Oval Officen kohtaamisessa hän sanoi Trumpille Putiniin viitaten: ”We must stop this person!” Näin hän häivytti sodan geopoliittiset juuret demonisoimalla Putinin.
Suomen politikkokatras ja eliitti elävät edelleen Bidenin aikaa ja ottavat käskynsä USA:n Deep Statelta joka ilmeisesti voi ihan hyvin vaikka Trump mitä tekisi. USAID-hanat menivät kiinni mutta voiteluraha virtaa epäilemättä edelleen muita kanavia myöten paskiaisille (= maanpettureille ja kansanpettureille). Suomi ja suomalaiset ovat kusessa. Suhteet ovat poikki itään ja länteen. Talous sakkaa tosi pahasti. Kusipäät repivät rahaa sairailta ja vanhuksilta ja lähettävät rahat natsiroistoille ukrainaan. Kuka tänne haluaisi soittaa ja miksi? Muut maat antavat Suomi-paiseen pullistua ja räjähtää ja seuraavat sivusta potillaan voivottelua.
Äärimmäisen hyvä kommentteja. Allekirjoitan Naalin esitykset 100 %. Mutta miten me saamme nämä hyvät esitykset tiedoksi/ohjeeksi laivamme kapteeneille? Laivamme on jo pahasti karilla? Ja irti ei päästä ilman apua.
Olisiko sopiva järjestys 1) puheet, 2) sotilaalliset toimet ja 3) diplomatia. Talous- ja ihmissuhteiden palautuminen olisi luonnollinen seuraus näiden kolmen jälkeen.
Eli johtavien poliitikkojemme pitäisi ihan enstex ymmärtää pitää suunsa kiinni typeristä Venäjä-vastaisista lausumista. Jos Venäjästä tai Ukrainasta pitää jotain sanoa, niin miten olisi vaihteeksi totuus. Jos media ryhdistäytyisi, kaikki kävisi melko nopeasti, mutta sitähän se ei tee.
Sitten lopetettaisiin aseiden kuskaus Ukrainaan (ukrainalaisten ja venäläisten tapattaminen) ja torjuttaisiin – jos mahdollista – Venäjää vakavasti uhkaavien aseiden ja tukikohtien tulo Suomeen. Trump ja Putin haloo, Suomen päättäjät taitavat tarvita tähän teidän apuanne!
Panettelun ja sotilaallisen uhkailun lopettaminen raivaa tietä diplomatialle. Onhan Stubb hölmöillyt tosi pahasti, mutta voisin kuvitella hänet myös lipeväksi takinkääntäjäksi. Tai jos hänestä ei ole, niin joku toinen. Pääasia, että aloitetaan tavalla tai toisella peruuttaminen sieltä umpikujasta. Varmaan se voisi mennä niinkin, että ensin diplomatia ja sitten sotilaallinen liennytys.
Itse en, ikävä kyllä, usko, että Suomi ilman ulkoapäin tulevaa painostusta muuttaisi ulkopoliittista linjaansa. Taustalla on aito Venäjä vihamielisyys ja poliitikoilla huoli omasta mandaatistaan.
Luulen, että ”aikaikkuna” mahdollisen puhelun vastaanottamiselle on sulkeutunut jo aikoja sitten.