Presidentit Putin ja Trump

Kun naamiot putoavat

Yhdysvaltojen ja Venäjän iduillaan oleva yhteistyö on merkitykseltään historiallinen.

Kari Arvola

Yhdysvallat ja Venäjä sopivat eilen presidenttiensä keskustelun jälkeen rajoitetusta tulitauosta Ukrainan ja Venäjän välisessä sodassa. Eilinen sopimus on karsittu versio Trumpin hallinnon aiemmin esittämästä 30 vuorokauden kattavasta tulitauosta Ukrainan ja Venäjän välillä. Ukraina suostui välittömästi sopimukseen, Venäjä ei.

Eilinen sopimus rajaa Venäjän tahdosta tulitauon käsittämään ”energiainfrastruktuurin”. Sillä tarkoitetaan eri tyyppisiä voimaloita, muuntajia ja siirtoverkkoja molempien valtioiden alueilla. Presidentti Putinin kerrotaan antaneen asiaa koskevan määräyksen välittömästi asevoimien johdolle. Ukrainan vastaavista toimista ei toistaiseksi ole varmaa tietoa.

Trumpin ja Putinin keskustelujen tulos on herättänyt läntisissä maissa ylimielistä vähättelyä ja pahantahtoisia tai ivallisia spekulaatioita. ”Putin ei halua rauhaa”, ”Putin pelaa aikaa”, ”Putin petkuttaa Trumpia” ja niin edelleen. Trumpin hallinnon alkuperäinen ehdotus kattavasta 30 vuorokauden tulitauosta on kuitenkin nähtävä neuvottelujen avauksena.

Ei kukaan ammattilainen kuvittele, että yli kolme vuotta jatkunut täysimittainen sota kyetään viheltämään poikki kuukaudeksi ilman perusteellisia valmistelua, ilman lähes pannaan julistettua monitahoista diplomatiaa. Juuri tämä nyt kuitenkin Yhdysvaltojen ja Venäjän kesken on tullut mahdolliseksi.

Eilisen keskustelun konkreettinen tulos oli rajoitettu tulitauko. Tärkeämpi tulos on kuitenkin ilmoitus, jonka mukaan osapuolet sopivat teknisten neuvotteluiden aloittamisesta tulitauon luomiseksi merialueille. Samanaikaisesti aloitetaan neuvottelut täydellisestä tulitauosta sekä pysyvästä rauhasta. ”Nämä neuvottelut alkavat välittömästi Lähi-idässä”, kuului viesti.

Iso paketti

Pöydällä on siis kokonaispaketti, jolla pyritään luomaan edellytykset todelliselle rauhalle. Sivullinen tarkkailija olisi kuvitellut, että ensimmäistä diplomaattista askelta rauhan suuntaan olisi Euroopassa tervehditty ilolla ja tuki-ilmaisuilla. Mutta toisin kävi. Ison-Britannian itsehallinnollisesti johtaman ”halullisten liittoutuman” reaktiot ovat olleet kielteisiä, jopa vihamielisiä.

Suomen presidentti katsoo tarpeelliseksi jokaisessa mahdollisessa yhteydessä vaatia paineen lisäämistä Venäjää vastaan, jotta se suostuisi sopimuksiin Ukrainan kanssa. Stubb ei tunnu ymmärtävän, että Venäjää ei voida pakottaa. Ei myöskään Valkoinen talo ole kovin kiinnostunut siitä, mitä halulliset Ukrainan auttajat Euroopassa hääräilevät. Jossain muodossa perustettavaksi kerrottu 10 000 hengen rauhanturvaaja/rauhanpelote/rauhaanpakote – pataljoona on kummallinen ajatusluomus, jonka järkeä siviilimiehen on mahdoton ymmärtää.

Yhdysvaltojen ja Venäjän iduillaan oleva yhteistyö on merkitykseltään historiallinen. Jos se saa edetä, siitä hyötyvät molemmat osapuolet, mutta vähitellen myös koko Eurooppa. Venäjä on korostanut, että sillä on halua, mutta myös tarvetta, taloudelliseen ja teknologiseen yhteistyöhön Yhdysvaltojen kanssa. Yhdysvaltojen kannalta Venäjän luonnonvarat ja geopoliittinen asema nähdään isona mahdollisuutena, kun päävastustaja Kiina on Venäjän rajanaapuri. Euroopan valtioiden talous virkistyisi luonnollista tietä välittömästi, kun pakotesumaa alettaisiin purkaa ja rajat avattaisiin asteittain yhteistyölle.

Mikä pakottaa?

Mikä pakottaa Euroopan ”halulliset” valtiot aseistautumaan massiivisen velkarahan turvin Venäjää vastaan? Taustalla on Yhdysvaltojen ja muutaman eurooppalaisen valtion vuosikymmeniä jatkunut, kylmän sodan perintöä vaalinut ajatus ja pyrkimys Venäjän tuhoamisesta. EU:n korkea ulkopoliittinen edustaja Kaja Kallas on kuvaillut meidän aikanamme tavoitetta Venäjän pilkkomiseksi pieniin osiin.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tavoite oli lähellä toteutumistaan. Putinin hallinto kykeni kuitenkin nostamaan Venäjän alennustilasta. Nyt toinen suurvalta Yhdysvallat tunnustaa Venäjän merkittäväksi toimijaksi koko kansainvälisella areenalla. Vanha Eurooppa, Euroopan unioni laajennettuna muutamalla merentakaisella aktivistilla, jatkaa kuitenkin entisen Yhdysvaltojen politiikan peruslinjaa. Se etsii tukeaan myös Yhdysvaltojen hallinnon ”halullisten” piiristä pitäen suoria yhteyksi ohi Trumpin hallinnon muun muassa demokraattien vaikuttajiin ja entisiin ”syvän valtion” edustajiin. Päämäärä on edelleen Venäjän tuho.

Trumpin, mutta ei myöskään Putinin tehtävä ole helppo. Israelin toiminta osoittaa, ettei Lähi-Itä ole jäännöksettä Trumpin hallinnon käskyvallan alainen. EU-Eurooppa antaa Israelille vapaat kädet. Venäjän liittolaiset alueella ovat vähissä. Yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa ei millään elämänalueella voi tapahtua elintärkeiden Kiina-suhteiden kustannuksella.

Pystyyko Trumpin hallinto palauttamaan Yhdysvallat  vain valtioksi – tosin suureksi ja mahtavaksi – valtioiden joukossa? Maan valtava ja vaikutusvaltainen aseteollisuus vaatii uusia markkinoita ja Eurooppa suuntaa jättimäisellä velkarahalla ”0man” aseteollisuuden kehittämiseen.

Voiko tilanne ”halullisten liiton” toimien johdosta kärjistyä edelleen avoimeksi sodaksi Länsi-Euroopan ja Venäjän välille Ukrainan maaperällä? Miten laajaksi selkkaus sitten laajenisi? Nähtäisiinkö silloin amerikkalaiset ja venäläiset rinnakkain torjumassa  yhdistyneen Euroopan invaasiota Venäjälle? Historiallinen esimerkki tällaisesta on olemassa.

Aina voi kysyä. Vastaukset tulevat ajallaan, mutta ne tulevat.


 

17 kommenttia julkaisuun “Kun naamiot putoavat

  1. Puolustusministeri Hegseth antaa vaikutelman eräänlaisesta totuuden torvesta.
    Hän kävi kertomassa Nato-kumppaneilleen, että nyt tarvitaan työnjakoa.
    Eurooppalaiset saavat luvan huolehtia atlanttisesta Euraasiasta, USA keskittyy
    Tyynen meren puoleiseen osaan siitä.

    Toisaalta somessa on levinnyt video, jossa Hegseth tavallaan perustelee linjauksen.
    Hän kertoo, että Kiina on selvinnyt voittajana
    kaikissa Pentagonin sotapeleissä jo kolmena vuosikymmenenä.

    On mahdoton välttyä selvältä johtopäätökseltä: lännessä jotkut tahot kokevat, että nyt
    ollaan pahasti altavastaajina.

    Trumpin hallinto tekee ilmeisesti töitä yhden piirin kanssa, joka on USAssa kokenut
    asian tärkeäksi ja valinnut oman suuntansa. Eurooppalaiset ovat vasta hakemassa jonkinlaista, edes alkeellista järjestäytymistä pystyäkseen keskustelemaan asiasta. Irtiotto Bidenin hallinnon taustavaikuttajista ei käy käden käänteessä.

    Kummallakin puolella Atlanttia hallintojen sisäinen vääntö sekä suunnasta että keinoista käydään paljolti julkisuudelta piilossa. Paine on kuitenkin kova.
    Suurin ulkopuolinen paineen aiheuttaja on nimeltään BRICS. Sen valmius uuden moninapaisen maailmanjärjestyksen synnyttämiseksi on vuosia edellä lännen ajattelua. Trumpilla ja Putinilla pääasia on varmasti kirkkaana mielessä kumpaisellakin.

    Hegseth :
    https://x.com/OopsGuess/status/1899796506640879849

    1. Sauli I Suuri meidät on tähän myyräntyöllään vienyt. Odotan mielenkiinnolla koska ne B-,ja C- suunnitelmat alkavat tulla käyttöön. Koska nehän on varmaan mietitty valmiiksi, jos tämä A- suunnitelma ei pidäkään. Niinistö varmaan näki itsensä suurena Suomen johtajana kun hän meidät Natoon, ja DCA-sopimuksiin vei. Ja tulikin surkein Presidentti kautta aikain. Tietysti Stubido voi päästä liki. Mutta emme ikinä näe olisiko Alex tehnyt samat virheet jos hän olisi ollut Saulin paikalla. Todennäköisesti. Olisihan se mukava kuulla Saulin suusta vastaus, olisiko hän toisella tavalla toiminut, nyt kun tietää mihin tämä johti. Itse hän joskus totesi:” Ottaa koville kun uros synnyttää”. Puhui varmaan itsestään ja ajatuksen muodostamisesta.

      1. ”Sauli I Suuri meidät on tähän myyräntyöllään vienyt.”

        Eräitä täsmennyksiä tähän asiaan liittyen on syytä esittää.

        Agenda jonka toteutuksen eräässä vaiheessa olemme nyt moraalisesti ja finansiaalisesti, alkoi siitä kuin Mauno Koivisto tuli presidentiksi, -ja kuten on selitetty, tulkitsi Pariisin rauhansopimusta tietyn agendan mukaisesti, koska Pariisin rauhansopimus vuodelta 1947 nähtiin esteenä liittymiselle Euroopan Unioniin, ja Itänaapurimme vastaisiin koaliitioihin. Tämän touhuilu lopputulos on nyt konkreettisesti Suomen kannalta näkyvissä mainittujen aspektien suhteeen.

        Mitä sitten tulee Sauli Niinistöön, niin hän on joistain selityksistään huolimatta, em. jatkumon ylläpitäjä, ja -edunsaaja, jopa etuajassa palkintopaikkojensa puitteissa, kuten myös jotkut edeltäjänsäkin. Joku on esittänyt ajatuksen, että nk. Aktiv-Hansa kauppojen edunsaajina olivat Nalle Wahlroos, ja Sauli Niinistö.
        En tiedä mikä on todellisuus, mutta fakta on se, että muuan Suvi-Anne Siimes ohitti ministerinä ollessaan valtiosäännön mukaisen prosessin päättäessään asioista, jotka kuuluvat eduskunnan päätösvaltaan, eikä kukaan herännyt silloin yhtään mihinkään. Suvi-Anne Siimes teki ministerinä Aktiv-Hansa sopimuksen, jonka eräänä klausuulina oli, että Suomen valtio ei tee poliittisia päätöksiä, jotka mitätöivät tämän sopimuksen edut toisen sopimusosapuolen suhteen. Tässä valossa Suvi-Anne Siimestä voidaan ministeritehtävissään ollessaan pitää valtiopetoksen toimijana, anastaessaan sopimuksen tekijänä sellaisen vallan, johon hänellä ei ole ollut mandaattia.
        Mielenkiintoista aiassa on tietysti em. aspektien lisäksi se, mikä on tämän Aktiv-Hansan nykyinen omistusosoite.
        Sauli valittiin tehtäviinsä globalistisen agendan toteuttamisen puitteissa siksi, että Sauli ei menestynyt koulutustaan vastaavissa muissa puitteissa, kuin Kansallisen Kokoomuksen poliittisena edustajana. Etumaksu hyvinvoinnille ja myöhemmälle poliittisille toiminnalle luotiin Euroopan Investointipankin apulaisjohtajan tehtävissä. Lopputulos tälle kehitykselle nähdään nyt erään ”Aleksanterin” touhuiluna Suomen presidenttinä. Remburssikauppaa on siis käyty..

  2. Heikosti olen seurannut, siksi varovainen kysymys, että eikös yksi vakava este tulitauolle ole se, jos Ukraina ei lupaa olla tuomatta maahan aseita sen aikana. Jotain muutakin sotilasasioihin liittyvää Venäjä piti välttämättömänä tulitaukoon suostumiselleen. Johdonmukaista olisi, ettei Venäjä kerta kaikkiaan suostu tulitaukoon, jos lopulliseen – myös Venäjää tyydyttävään – rauhansopimukseen pääseminen ei näytä lähes varmalta. Senhän Venäjä on jo ties milloin ilmoittanut tulitauon edellytykseksi.

    Hölmöyksissäni ihmettelen, onko rauhaan mitään mahdollisuuksia niin kauan, kun Zelensky ja tukijansa pysyvät epärealistisissa vaatimuksissaan. Jos eivät taivu, eikös se tarkoita ilman muuta sodan jatkumista. Jos taipuu, on se iso takinkääntö, mutta tässä tapauksessa kaikin puolin tervetullut sellainen.

  3. Markku Siira kiteyttää nykytilanteen hyvin uusimmassa blogitekstissään:

    ”Tämä konflikti todistaa, että haihattelu, median ohjailu ja symboliset eleet eivät ratkaise geopoliittisia kriisejä – saati muuta sodan kulkua. Todellisuuden kieltäminen vain pahentaa tilannetta ja pidentää kärsimystä. Millainen karu herätys odottaakaan länsimaisia ’ukrainisteja’, jotka ovat harhaisesti odottaneet Venäjän romahdusta?”

  4. Zelensky on taas kerjuukierroksella, nyt vaihteeksi Suomessa. Montakohan sataa miljoonaa Stubido lupasi maailman hulluimmalle ja kalleimmalle klovnille? Kohta on puolet kansasta leipäjonossa ellei saada tätä hulluutta loppumaan.

    Ukrainan päättäjät ovat sitä mieltä, että rauhaa ei tule ennenkuin Ukraina saa takaisin hävinneet alueet kuten Krim, Donetsk, Luhansk jne. Eli mielestäni ei kannata neuvotella rauhasta Ukrainan kanssa ennenkuin koko johto on potkaistu Mustaanmereen. Väliaikainen rauha on ihan turha. Ukraina vain vetää henkeä ja jatkaa sotimista kahta kauheammin. No, jossain vaiheessa Moskova jauhaa Kiovan muussiksi.

  5. ”Suomen presidentti katsoo tarpeelliseksi jokaisessa mahdollisessa yhteydessä vaatia paineen lisäämistä Venäjää vastaan, jotta se suostuisi sopimuksiin Ukrainan kanssa. Stubb ei tunnu ymmärtävän, että Venäjää ei voida pakottaa.”
    Ainahan voi yrittää parhaansa…
    Mutta onko käynyt mielessä, että jos EU aloittaa sodan Venäjän kanssa ilman USA:n tukea, niin se on aika nopeasti loppunut?
    Nohhh, onko keinoa saada Trumppi EU-globalistijen puolelle ?
    Tuskin…
    Entä jos puhutaan USA aseteollisuudesta, niin onko mahdollista skenaario jossa Trumppi ja Venäjä tarjoavat tehdä bisnestä Ukrainan uudelleen rakentamisella eikä asevarustelulla?

  6. ”Voiko tilanne ”halullisten liiton” toimien johdosta kärjistyä edelleen avoimeksi sodaksi Länsi-Euroopan ja Venäjän välille Ukrainan maaperällä?”

    Liekö se ”maantieteellisesti” edes mahdollista. Maajoukkojen kuljetus (rautateitse) onnistuisi vain Puolan kautta, eikä se näytä kovinkaan innostuneelta …

  7. Euroopan ”eliitit” ovat uhoa täynnä mutta heiltä puuttuu voima jolla uhonsa toteuttaisivat. Trump saattaa kyllästyä ja jättää heidät itsensä varaan. Silloin uhon onttous paljastuu. Kestää vuosia ennenkuin Saksa saa varustelunsa edes jonkinlaiselle tasolle ja sitä ennen saattaa Saksan sisäinenkin tilanne muuttua kun talous alun velkaruiskeen jälkeen alkaa heiketä. On kuvaavaa, että koko entinen Itä-Saksa äänesti vaaleissa AfD:tä, Itä-Saksan ollessa se osa maata joka tuntee Venäjän ja venäläiset eivätkä pelkää heitä tai miellä vihollisekseen.

    Yhdysvalloissa näyttäisi olevan selvä pyrkimys uuteen kansainvälis-poliittiseen asemointiin. Ja se tavoite näyttäisi ulottuvan kauas Trumpin persoonan ohi. Mutta pelissä on kovin monta muuttujaa ja mahdollisuudet ongelmiin vaikkapa suuren maan sisäpolitiikassa ovat huomattavat. Liika säätäminen kotona vähäisimmissäkin asioissa saattaa johtaa vaikeuksiin. Ulkopoliittisesti heidän mahdollisuutensa näyttävät hyviltä poisluettuna Lähi-Idän rasitteet jotka voivat tulla suureksikin esteeksi.

    Helsingissä hulmuavat sinikeltaiset värit, eivätkä ne ole Ruotsin. Kun Trump astui virkaansa hän lienee keskustellut Pentagonin kenraaleiden kanssa: ”Nyt pötypuheet sikseen, mikä tilanne Ukrainassa on !” Ja saamansa selonteon mukaan hän toimii. Kokousmuistio tästä palaverista ei ole vielä ehtinyt Suomeen asti.

  8. Timo Miettinen kirjoitti Hs:n esseessään viime vuoden lopulla Saksan varovaisuudesta aseiden toimittamisessa Ukrainaan. ”Kuten eräs saksalainen parlamentaarikko totesi minulle vuonna 2022: ’Olemme aloittaneet kaksi maailmansotaa, emmekä halua aloittaa kolmatta.’”. Miettinen jatkoi, että historiasta tuntuu tulleen Saksalle rasite, joka estää sitä toimimasta päättäväisesti hädän hetkellä ja vieläpä, että ehkä historian ”opetukset ovat muuttuneet dogmeiksi, jotka Karl Marxin sanoin ’painavat vuorenraskaina elävien aivoja’?”.
    Merkillinen suhtautuminen historian opetuksiin. Ehkei useimmille saksalaisille, sen paremmin kuin muidenkaan maiden kansalaisille, ole rasite jos kolmatta maailmansotaa ei haluta aloittaa ja siltä vältytään. Jos haluaa rauhaa, pitää valmistautua rauhaan. Sotaan valmistautumalla taas tuloksena on sota. Ei tarvitse tänä päivänä olla tutkija-asiantuntija nähdäkseen mitä nyt haetaan.

Vastaa