Käteeni tai oikeastaan koneeseeni livahti Puolustusvoimien tiedote. Siinä kerrottiin armeijan järjestämästä suojelutoiminnan harjoituksesta. Pääroolissa ovat armeijan erikoisyksiköt, mutta mukaan on kutsuttu myös siviilipuolen osaamista palo- ja pelastustoimesta säteilysuojaukseen ja sairaaloihin saakka.
Kyse on tietysti sotatilanteiden simuloinnista. Raunioissa kuljetaan, räjähteitä yritetään etsiä ja ruumiita hoidellaan niiden kunnon mukaisesti.
Tähän on tultu. Tätä on meidän arkemme tänään. Vielä kun opetellaan ruumispussien varastointi ja rationaalinen tapa haudata uhrit huomiota herättämättä aletaan olla valmiita siihen, mitä varten tätä kaikkea on jo pitkään harjoiteltu.
Aina uudestaan joutuu pysähtymään kysymykseen, miten ihmeessä tähän on päädytty. Ajallisesti käänne tapahtui luultavasti heti sen jälkeen, kun Neuvostoliitto lakkasi olemasta ja itäinen, niin sanotun reaalisosialismin liittoutuma hajosi.
Asiaa tutkimatta tekee mieli ajatella, että muutos liittyy Neuvostoliiton hajoamisen lisäksi myös presidenttien henkilöihin. Hehän siellä kansakunnan kaapin päällä istuvat. Koivisto piti pitkään kekkoslaista linjaa kunniassa, mutta hoiti suhteita myös Yhdysvaltoihin.
Ahtisaaren suuntautumisesta palvelunhaluisena länteen ei ole epäilyksiä. Tarja Halosen lopullinen linja jäi koettelematta. Hetki siihen tuli vasta Ukrainan kriisin mukana. Silloin peräsimessä istui jo Niinistö – ja ”ryssäviha”.
Mutta ei se varmaan yksin Niinistö ollut, joka ahkerasti ja ratkaisevalla panoksellaan tähän tilanteeseen maan onkin opastanut. Neuvostoliiton kaupan romahtaminen varmaan rohkaisi myös talouden harmaita vaikuttajia niin siviili-, kuin varusteluteollisuudestakin tukemaan länsituulta ja sen työnnössä kulkeneita poliitikkoja. Siihen työntöön myös EU-prosessi liittyi.
Voi olla, että vuosien kuluessa sotaan valmistautumiseen johtaneen prosessin henkilögalleria täydentyy. Historia kirjoitetaan jokaisen sukupolven aikana uudelleen. Ehkä saamme lukea sankaritarinoita henkilöistä, jotka pyyteettömästi tekivät elämäntyönsä johtaakseen Suomen pois “harmaalta” vyöhykkeeltä, kultaiseen länteen.
Tai ehkä voimme lukea tarinan myös suuresta luopumisesta? Kekkonen jätti jälkeensä niin suuret saappaat, että niihin häntä seurannut poliitikkopolvi olisi hukkunut.
Oli siis parempi jättää saappaat nurkkaan ja luistella liukkaasti kevyin kengin virran mukana. Vastuu on raskas kantaa. Siksi sitä ei kannata taakakseen ottaa.
+++
5 kommenttia julkaisuun “Lastu laineilla”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Paasikivi ja Kekkonen olivat Porvareita, Mutta he Ymmärsivät , että Rauhanomainen Ulkopolitiikka on Suomen Etujen Kivijalka.
Presidentti Niinistö on Toimillaan Vienyt Suomen epävarmaan Tulevaisuuteen.
”Jenkit naureskelevat kun Eurooppa tuhoaa oman taloutensa perustaa heidän edukseen, samalla kun he itse käyvät kauppaa kaikkien ja jopa Venäjän kanssa jos se on heidän taloudellisten etujensa mukaista”.
Jetsulleen näin!
Juhani Suomen kirjassa joka käsittelee YYA-sopimuksen historiaa on paljon puhuva valokuva tilaisuudesta jossa sopimuksen lakkaaminen sinetöitiin. Tilaisuudessa läsnä olevien naamat ovat heikosti peitellyssä virneessä. Luullakseni kaikki alkoi pienten ja jatkuvien virheiden kasautumana jossa mentiin vähimmän vastuksen tietä askel askeleelta aina kauemmas realismista. Suomen olisi ensimmäiseksi tullut tehdä Norjan tapainen ratkaisu ja pysyä erossa EU:sta ellei EU sitten olisi hyväksynyt erityisklausuulia Suomen oikeudesta harjoittaa itsenäistä idänpolitiikkaa, mitä se tuskin olisi sallinut.
Ahtisaaren NATO-myönteisyys varmasti oli USA:n suurlähetystön tiedossa jo ennen puoluevaaleja kun hän heittämällä ohitti demareiden muut ehdokkaat. Ahtisaari alkoikin välittömästi pehmittämään julkista mielipidettä kuitenkin myöntäen, ettei yleinen mielipide (vielä) ollut hänen takanaan. Tärkeämpiä kuin Ahtisaari olivat kuitenkin demareiden ja keskustan kaksilla rattailla liikkuvat Paavo Lipponen ja Esko Aho jotka voimallisesti ohjailivat Suomea ”kaikkiin ytimiin” (Lipponen) ja ”joustoihin” eli uusliberaaliin talousajatteluun (Aho). Heitä seurasivat sitten kunkin puolueen seuraavat johtajat toistaen esikuviensa fraaseja.
Kokoomushan tavallaan jo perusideologista syistä oli valmis alistamaan idänpolitiikkansa Kaivopuistosta annettujen ohjeiden mukaan. Ratkaisevassa asemassa olivat keskusta ja demarit. Koska he eivät millään tavalla panneet vastaan vaan päinvastoin etenivät yhdessä kokoomuksen kanssa peli oli selvä. Suomi alisti idänpolitiikkansa ulkoa ohjattavaksi ja kun Bryssel, Berliini ja Pariisi alistivat itsensä Washingtonille Suomen oli seurattava mukana.
Ja kun virallinen Suomi saa vauhdin päälle se on paaviakin paavillisempi. Jenkit naureskelevat kun Eurooppa tuhoaa oman taloutensa perustaa heidän edukseen, samalla kun he itse käyvät kauppaa kaikkien ja jopa Venäjän kanssa jos se on heidän taloudellisten etujensa mukaista.
Niinistö on pääsyyllinen nykyiseen kärjistyneeseen tilanteeseen. Mies riisui naamionsa ja sen alta paljastui kyyninen Nato-haukka.
Niinistö ja russofobiaa ”tuutin täydeltä” suoltanut media …