Politiikka

Li Andersson erottaisi sodanvastustajat europarlamentin vasemmistoryhmästä

”Kynnyskysymys on, että kaikki vasemmistoryhmän puolueet tuomitsevat Venäjän laittoman hyökkäyssodan”. 

Toimitus / 4.6.2024

Suomen Kuvalehdessä maanantaina haastateltu Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson erottaisi Ukrainan sodan vastustajat europarlamentin vasemmistoryhmästä. Kyse on ennen kaikkea irlantilaisista europarlamentaarikoista Mick Wallacesta ja Clare Dalysta, jotka eivät hyväksy Ukrainan sotilaallista tukemista.

Anderssonin mielestä kumpikaan irlantilaisedustaja ei voi jatkaa ryhmän jäsenenä. Andersson, joka on myös itse ehdokkaana europarlamenttivaaleissa ei halua, että vasemmistoryhmä hyväksyisi myöskään Saksan tunnetuimman Ukrainan sodan vastustajan Sara Wagenknechtin jäsenyyttä ryhmässä. 

Suomen Kuvalehden toimittaja Hannu Toivonen kysyy myös, aikooko Andersson itse, jos tulee valituksi europarlamenttiin, vaihtaa poliittista ryhmää ja siirtyä joko sosialidemokraattiseen ryhmään tai vihreisiin.

”Vielä on liian aikaista käydä sitä keskustelua”, vastaa Andersson. Vasemmistoliiton puheenjohtaja pitää kuitenkin ”ehdottomana kynnyskysymyksenä”, että kaikki vasemmistoryhmän puolueet tuomitsevat Venäjän ”laittoman hyökkäyssodan”. 

”Tässä kysymyksessä en ole valmis tekemään minkäänlaisia kompromisseja”, sanoo Andersson.

Jos näin ei käy, ”kaikki vaihtoehdot ovat pöydällä”, toteaa Andersson vastatessaan toimittajan kysymykseen mahdollisuudesta perustaa ”kokonaan uusi ryhmä”.

Tags: , ,

26 kommenttia julkaisuun “Li Andersson erottaisi sodanvastustajat europarlamentin vasemmistoryhmästä”

  1. Katsoin eilen YLE:n Eurovaalien tulos-iltaa. Oli mielenkiintoista seurata, kuinka toimittajat olivat huolissaan siitä, että ”äärioikeisto” ja ”äärivasemmisto” saattaisivat löytää toisensa europarlamentissa. Tuo ”ääri-” etuliitteen käyttö vaikuttaa olevan samantapaista kuin Ukrainan sotaan aina pakonomaisesti lisätty ”Venäjän provosoimaton hyökkäys”- sota: tarkoituksena ei ole niinkään kertoa siitä, että näiden puolueiden poliittinen ohjelma olisi välttämättä jollain lailla hyvin radikaali tai vastoin perinteisiä demokraattisia arvoja ja käytänteitä, vaan pikemminkin siitä, että katsojan odotetaan asennoituvan näihin puolueisiin tuomitsevasti.

    Kuultiinpa illan aikana myös sellainen väite, että Macronin puolueen heikko menestys olisi johtunut ”Venäjän vaikuttamisesta”, koska ”tiedetään, että Venäjä rahoittaa oppositiopuoluetta.” Poissaolollaan loisti kaikenlainen keskustelu siitä, että Macronin omilla toimilla (kuten mm. Ranskassa hyvin epäsuositulla päätöksellä lähettää ranskalaisjoukkoja Ukrainaan) – olisi voinut olla tekemistä äänestyskäyttäytymisen kanssa.

    Petri Sarvamaa kykeni vain vaivoin peittelemään harmistustaan vaalituloksesta. Hän väisteli kysymystä siitä, oliko ”ääripuolueiden ” menestys yllättävää. Hänen mukaansa siinä ei ollut mitään yllättävää, koska ”verrattuna ennustuksiin voitto ei yllättänyt.” Siinä suhteessa olen taipuvainen samaan päätelmään kuin Sarvamaa, että kun vaaleissa voittaneiden puolueiden välillä on periaatteessa suuria poliittisia eroja niin parlamentti on nyt hajanainen ja yhteisen linjan löytäminen voi olla vaikeaa.

    Toisaalta olen itse mm. Vasemmistoliiton Nato-politiikkaan pettyneenä vähän skeptinen sen suhteen missä määrin EU-parlamentissa enää tehdään mitään aidosti EU- kansalaisten omista tarpeista nousevia poliittisia linjavetoja. Yhä enemmän se on alkanut vaikuttaa vain jonkinlaiselta USA:n sanelemien linjausten kumileimasimelta. Muuttuvatko linjaukset vaalituloksen myötä – se jää nähtäväksi.

    Li Anderssonin Gazaan liittyvät kannanotot ovat kyllä olleet hyviä ja Yrttiahon luulen kyllä ymmärtävän Ukrainan sodan taustoja ja Nato-politiikan ongelmallisuutta laajemminkin. Oikeastaan on sääli, että Yrttiaho lähtee eduskunnasta. EU -parlamentin jäseninä heillä on vähemmän vaikutusvaltaa ja Suomen eduskuntaan kaivattaisiin nyt kunnollista oppositiota.

    1. Häh? Ei Yrttiaho eduskunnasta mihinkään lähde, kun ei siellä ole viime vaalien jälkeen ollutkaan. Hän PALAA eduskuntaan Vasemmistoliiton varasijalta, kun Andersson lähtee eduskunnasta. On paljon tärkeämpää, että Suomen eduskunnassa on Nato-kriittisiä ääniä kuin EU-parlamentissa Nato-myönteisiä. Siellä ei pienen Suomen ääni kuulu missään ryhmässä, eikä toisaalta koko parlamentillakaan ole mitään todellista valtaa.

      1. Totta turiset ! Katsoin vaaliohjelmaa ilmeisesti liian väsyneenä ja kuvittelin, että Yrttiaho lähtee Brysseliin, mutta sinne lähteekin ilmeisesti i Jussi Saramo.
        Hyvä juttu, että Yrttiaho nousee eduskuntaan. Toivottavasti saataisiin siis sinne jämäkämpi oppositio.

  2. Li Andersson ei erota ketään vasemmistoryhmästä, vaikka vaalivoiton ja kaksi seuraajaansa sinne saikin. Paremminkin käy niin, että myös Liille selviää vähitellen tämän Ukrainan konfliktin todelliset syyt ja seuraukset, jos ei muuten niin sitten lopulta kantapään kautta – toivottavasti.

  3. Minä kysyisin näiltä sodan pitkittäjiltä: ”Miten sinun mielestäsi pitäisi Sevastopolin tukikohdan ongelma Krimillä ratkaista?”

    Puhutaan asiaa, eikä uhota. Krim on yksi isoista asioista, jotka neuvottelupöydässä aikanaan pitää ratkaista.

    Georgian sodan aikaan Ukraina kielsi Sevastopolista Georgiaan lähteneitä Venäjän laivoja palaamasta Krimille. Aika huimaa! Totta kai laivat palasivat tukikohtaan kiellosta huolimatta, mutta tämä kertoo paljon Ukrainan asenteesta. Kun tämän luin, en yhtään ihmetellyt enää, että Venäjä valtasi Krimin takaisin itselleen. Eihän tuollaiseen vuokraisäntään voi luottaa, ties vaikka tulee omilla avaimillaan luvatta paikalle…

    Sodanlietsojien hurskasteleva mielipiteenmuokkaus perustuu tämäntapaisten käytännön seikkojen huomiotta jättämiseen, uho liikkuu ylevällä yleisellä tasolla. Se ei rakenna mitään.

  4. Tämähän vasta ihmeellinen kannanotto on. Vaikuttaa siltä, että myös Li Andersson on täysin seonnut. Parlamentistahan päinvastoin pitäisi erottaa kaikki sodan kannattajat ja sodanlietsontaan ja sen ylläpitämiseen osallistuneet edustajat. Kaikenlainen sotaan yllyttäminen on sitäpaitsi kansainvälisissä sopimuksissa kielletty.

    Mikäli en aivan väärin muista, niin Suomen kansaa houkuteltiin kannattamaan EU-hun liittämistä nimenomaan sillä perusteella, että sodan uhka väistyisi ja Euroopan alueella vallitsisi rauha, jonka unioni takaisi.

    Niin muuttuu maailma.

    1. Tilanne on aivan sama pienessä mittakaavassa, kuin sitten isommassakin. Eduskunnassa on taatusti henkilöitä, jotka ei hyväksy tätä nykyistä suuntaa, mutta heillä ei ole kykyä ja voimaa asettua poikkiteloin tätä hulluutta vastaan. Aivan sama tilanne, kuin minulla omassa pienessä piirissäni. Jos min sanon mitä ajattelen olen heti saamassa hullun putinistin leiman, ja minusta alkaa kiertää kylällä juoruja. Toki olen onneksi jo niin paljon sivussa, että minun ei ole pakko mielistellä ketään.

  5. Puoli miljoonaa ukrainalaista kalmoa huokailee varoituksia haudoistaan. Suomen kovat kimmat laittaa lisää pökköä pesään.
    Naurattaisi, ellei asia olisi niin vakava. Kysyn kuitenkin, miten voin hyvällä omallatunnolla taistella ”vihollista” vastaan, joka on väärä vihollinen? Miten mennä sotaan sellaisten poliitikkojen käskystä, jotka ovat todellisia vihollisiani? Todellisuudentaju olisi jättekiva juttu.

  6. Presidenttikilvan haastatteluissa hän nimenomaan pyyhki minun äänet hänelle. Kun nimenomaan kannatti aseiden vientiä ukrainaan! Juuri äsken keskustelin entisen kansanedustajan kanssa, etteikö andersson Li , todellakaan tiedä syitä Venäjä-ukraina sotaan? Hän oli sitä mieltä, että hänen on pakko olla kaikkien suomalaisten sotapsykoosien puolella, jotta vasemmistoliitto pysyy kartalla! Kysyin pressavaaliehdokkailta suoraan , ovatko naton kannalla vaiko ei, yksikään ei uskaltanut sanoa vastustavansa natoa! En äänestä ketään eurovaaleissa, jos ei uskalla sanoa kantaansa natoon ja sotaan. EI Natolle ja sillä selvä! Ei myöskään EUlle! Saksa valtaa sotimatta euroopan!

    1. Mielettömyyden tielle on lähdetty varmaan jo yli kymmenen vuotta sitten ja viimeistään isäntämaasopimuksen solmimisen aikoihin. Olisi pitänyt ryhtyä heti porukalla ja yksissä tuumin vastustamaan Suomen ryhtymistä Venäjän viholliseksi. Jo Hornettien hankkimista olisi pitänyt ymmärtää vastustaa, jne.

      Mutta vuonna 2014 joko uskottiin valtamedian valheita Kiovan vallankaappauksesta, yms:sta (tosin valehtelu ei ollut silloin yhtä totaalista kuin nykyään, mikä toisaalta helpotti siihen uskomista) tai jo silloin ei uskallettu asettua totuuden ja oikeudenmukaisuuden puolelle. Vuoden 2014 jälkeen – Venäjä-vastaisen propagandan jatkuessa – oli yhä vaikeampaa asettua poliitikkona vastustamaan yleistä mielipidettä ja nythän se on sotapsykoosin vallassa olevassa maassa lähes mahdotonta, jos haluaa tulla valituksi.

  7. PSYKOOTTINEN VASEMMISTOJOHTAJA
    Valtamedia on pystynyt aivopesemään sotapsykoosiin jopa vasemmiston, joka puhuu ”Venäjän hyökkäyssodasta” ja vaatii aseiden lähettämistä Ukrainaan.
    Vasemmiston luulisi puolustavan rauhaa, mutta ei. Valtamedia on totisesti onnistunut aivopesussa. ”Mikä luo tällaisen vihan, mikä luo sodan?” Julian Assange sanoi hyvin: ”Jokainen 50-vuoden aikana aloitettu sota on ollut median luoma sota.” Valtamedia syyllistyy törkeään maanpetokseen.

  9. No niin, mitäs minä sanoin – ei kun kirjoitin. Äänestetään oikeiston suosikki Andersson pois Suomesta joutavanpäiväiseen herra- ja rouvakerhoon. Siellä hän on vertaistensa seurassa. Bonuksena saamme Suomen eduskuntaan Johannes Yrttiahon, joka kunnioittaa vielä Vasemmistoliiton periaatteita ja ohjelmaa eikä suostu natoilijaksi.

  10. Surullista luettavaa. Ihailin joskus tätä Li Anderssonia, joka loisti jossain ammoisissa vaalikeskusteluissa älykkäänä ja sanavalmiina keskustelijana, joka osasi myös faktansa.

    Ensimmäisen kerran petyin Li’hin jo silloin, kun hän oli 2021 hallituksessa siunaamassa F35 hävittäjä – kauppoja, sitten seurasikin jo vähän vaivautunut takinkääntö Nato-asiassa ja Li on ilmeisesti jo riisunut naamionsa ilmeisesti jo lopullisesti. Lin johdolla Vasemmistoliitto on lakannut olemasta perinteisiä vasemmistolaisia arvoja edustava puolue.

    Jos haluaa äänestää Suomessa perinteisiä vasemmistolaisia arvoja, niin jäljellä taitaa enää olla kommunistit, jotka Europarlamentti -vaalimainoksessaan ilahduttavaa kyllä ilmaisevat vastustavansa sotaa. SKP on käsittääkseni ainoa suomalainen puolue, joka nykyisin kuuluu Eurooparlamentin vasemmistoryhmään. Rauhan aatteen ja sananvapauden arvot hylännyt Vasemmistoliitto on käsittääkseni jo eronnut Euroopan Vasemmistosta, koska korvat eivät kai kestäneet kuulla Clare Dalyn ja Mick Wallacen laukomia vähemmän imartelevia totuuksia tai muistutuksia EU:n epäonnistuneiden ulkopoliittisten päätösten uhrien näkökulmasta.

    Täällä joku ilmaisi äänestävänsä Li’tä Europarlamenttiin, jotta hänet saataisiin pois sotkemasta kotimaan asioita. Siinä on kyllä tiettyä logiikkaa, mutta hyvin ikävältähän tuo kyllä kuulostaa, jos Li meinaa Brysselissä ryhtyä syrjimään ja vainoamaan rauhaa kannattavia parlamentin jäseniä.

      1. Kiitos kommentista. Tarkistin nyt sen perusteella Vasemmistoliiton kuulumisen Euroopan vasemmistoryhmään ja ilmeni, että olen ollut väärässä luulossa kuvitellessani Vasemmistoliiton jo eronneen Euroopan vasemmistosta tämän kevään aikana. Ilmeisesti oli kyse vain siitä, että ovat keskustelleet asiasta. Väärinkäsitys on minun ja perustui pelkkiin kuulopuheisiin. Pahoittelut siitä.

        1. Korjauksena aiempaan kommenttiini: Li Anderssonin johtama Vasemmistoliitto on siis eronnut vuonna 2022 Euroopan vasemmistopuolueen täysivaltaisesta jäsenyydestä, joka sille oli myönnetty vuonna 2009 kuten myös SKP:lle. Nykyisin Suoalaisista puolueista vain SKP kuuluu Euroopan vasemmistopuolueeseen täysivaltaisena jäsenenä. Vasemmistoliitto on enää puolueessa tarkkailujäsenenä.

          Euroopan parlamentin vasemmistoryhmään kuuluu puolestaan yleensä ne mepit, jotka ovat jäseninä joko Euroopan vasemmistopuolueessa (GUE) tai Pohjoismaiden vihreässä vasemmistossa (NGL). Vasemmistoliitto kuuluu Pohjoismaiden vihreään vasemmistoon ja on siis nykyisin lähinnä jonkinlainen punertavan vihreä uus -vasemmistopuolue. Vasemmistopuolueiden sisällä on siis paljon hajontaa siinä, miten suhtautuvat rauhan aatteeseen. Erityisen suurta hajonta on suhteessa siihen, kannatetaanko Ukrainan sodan pitkittämistä hinnalla millä hyvänsä.
          Vaikka useimmat vasemmistoliiton kannattajat kykenevät kyllä näkemään, miten Israelin sotatoimet Gazan siviilejä kohtaan ovat eettisesti väärin heidän mieleensä vaikuttaa niin syvä usko siihen, että Putin on jonkin sortin diktaattori, että he uskovat olevansa hyvällä asialla jopa tukiessaan Venäjän vastaisia pakotteita ja aseellisen konfliktin jatkamista konfliktin diplomaattisen ratkaisun etsimisen sijasta.

          1. Täytyy kyllä sanoa, että Euroopan vasemmisto ”on levällään, kuin Jokisen eväät”. Media ja viihde lienee turruttaneet kansalaisten pääkopan..

  11. En ole tarkistanut kuulemaani väitettä, että Sanna Marin olisi todennut, ettei historialla ole merkitystä. Politiikassa kun juurikin historia on se joka jotain merkitsee. Jos Suomen politikoilla olisi halu parantaa tietämystään tarjolla olisi paras näkemäni historiakatsaus Yhdysvaltain ja Venäjän keskinäisistä suhteista alkaen 1989 ja päättyen tähän päivään.

    Luento kestää vajaat kaksi ja puoli tuntia ja sen antaa Yhdysvaltain kansainvälisesti tunnetuin taloustieteilijä Jeffrey Sachs keskustelussa toimittaja Tucker Carlsonin kanavalla joka on nähtävissä ilmaiseksi ainakin X-alustalla. Sachs ei ainoastaan tiedä asioista, hän on ollut itse tapahtumissa mukana alusta alkaen, toimiessaan ensin Mikhail Gorbatsov’in neuvonantajana ja sen jälkeen Boris Jeltsin’in.

    Sachs romuttaa täysin myytin Venäjän provosoimattomasta sotilaallisesta väliintulosta Ukrainaan. Provokaatiot kun nimittäin alkoivat heti sen jälkeen kun lupaus Naton pysymisestä asemissaan oli annettu Gorbatsoville. Sachs on niin syvällä maansa sisäpiirissä, että hän vielä soitti hätäpuhelun Valkoiseen taloon joulukuussa 2021 koska näki sodan olevan puhkeamassa. Puheluun vastasi Jack Sullivan, ulkoministeri Blinkenin oikea käsi. Hän naureskeli Sachsille ja väitti, ettei tässä mikään sota ole edessä.

    Jos Clare Daly, Mick Wallace ja Sahra Wagenknecht eivät kelpaa Li Anderssonille, niin vielä vähemmän Jeffrey Sachs joka toisin kuin edellä mainitut uskaltaa sanoa suoraan, että Kremlissä on pätevämpi johto kuin Washingtonissa. Ja kuka on maailman johtavin diplomaatti. Sachsin samoin kuin Carlsonin mukaan se on Sergei Lavrov, ja silloin ei verrata Washingtonin diletantteihin vaan katsotaan koko kenttää, jossa sentään on merkittäviä osaajia sekä Kiinassa että Intiassa.

    Euroopan vihreät aloittivat 1980-luvulla rauhanpuolueena joka 1990-luvun lopulla oli muuntunut sotapuolueeksi. Samoin on käynyt Euroopan vasemmistolle muutamia hajaääniä lukuun ottamatta. Clare Daly kuuluu niihin harvoihin ja hän on puhunut rauhan puolesta jo silloin kun länsi aloitti välikäsisotansa Syyriaa vastaan. Kun Daly puhuu EU-parlamentissa sali on aina lähes tyhjä. Totuus sattuu parlamentaarikkojen korviin, siksi he ovat poissa. Hieman asiayhteydestä riippuen sama kuvio toistuu. Noin prosenttia edustajista eli alle kymmenen henkilöä kiinnostaa asioiden oikea esittäminen, 99 prosenttia haluaa vain hilloa.

  12. Tuo mahdollinen vaalitaktikointi on mielenkiintoinen kysymys. Lienee totta, että jos Suomeen luodussa ilmapiirissä ”leimautuu” Venäjää ymmärtäväksi tai edes rauhaa Ukrainaan toivovaksi, nuo hyvin perusteltavissa olevat mielipiteet nakertaisivat kannatusta. Eli Suomi on tosiaan jonkinlaisen sotapsykoosin vallassa.

    Jos pitkä aika ja hiljalleen esiin tunkeutuvat totuus ja ymmärrys mm. Ukrainan kriisistä parantavat psykoosia, niin jäljelle jäävät kuitenkin Nato-jäsenyys, DCA-sopimus ja muut sen kaltaiset russofobian kiihkossa tehdyt sitoumukset. Kansan parantuminen ei siis teknisesti ottaen vähennä sodan vaaraa, mutta lisää toki sitä mahdollisuutta, että Suomesta löytyy tolkun poliitikkoja ja muita vaikutusvaltaisia ihmisiä, jotka alkavat puhua sodan sijaan rauhan puolesta.

    Anderssonin lausunto tosin on raakuudessaan sitä luokkaa, että kyse ei ole pelkästä vaalitaktikoinnista, vaan suuresta tietämättömyydestä, voimakkaasta russofobiasta tai molemmista.

  13. Tuho odottaa Li Anderssonia. Koko puoluetta on johdettu harhaan, kuten myös Persujakin. En ymmärrä, että miten on mahdollista muuten niin älykkäitä ihmisiä, että menettävät kaiken järkensä tässä median myllytyksessä. Voidaan sanoa, että 95% ihmisistä, jotka lukevat Hesaria ja kuuntelevat YLEä, ovat propagandan uhreja ja täydellisen aivottomia. Voi, että tekee pahaa olla täällä pöljien seassa. INS ALLAH.

Vastaa