Suomi rakensi kaksinkertaisen turvaverkon. Varman päälle! Nyt verkot ovat revenneet. Ihme ja kumma, se jopa myönnetään. Pian hajoaa nykymuotoinen sotaliitto ja jo nyt leviää kammottava ymmärrys, ettei turva tule valtameren takaa.
Suomi on pudonnut ihan itse kaivamaansa kuoppaan. Sauli Niinistön ulkopolitiikan katastrofi on tullut näkyviin naamioiden takaa.
Niinistö aivan ilmeisesti tajusi Naton olemattomuuden ja katoavuuden ja päätti paikata virheensä DCA-sopimuksella Yhdysvaltain kanssa.
Hieno homma, varman päälle!
Kunnes varma katosi ja saamme ihmetellä Niinistön ja koko poliittisen johtomme vähätietoisuutta ja lapsekkuutta. Esimerkkejä riittää siitä, miten luotettava ystävä ja liittolainen Yhdysvallat on.
Mitä niistä, sellaista sattuu. Mutta Suomi on poikkeus, Suomeen voi luottaa, se maksoi velkansa, ja sen vuoksi myös Suomi luottaa.
***
Eurooppaa ei ole, sanovat tietäjät. Ainaisten sotien vanha manner, sen muka yhtenäisyys on osoittautunut illuusioksi. Unionista olisi pitänyt heti tehdä Saksan johtama liittovaltio, sanovat, mutta on jo myöhäistä.
Kun Amerikan kuviteltu turva on kadonnut, voimattomien liitto etsii yhteen kokoavaa asiaa. Ja löytää: pelko ja sota! Tuttu juttu antiikin ajoilta ja kauempaakin. Historian alusta alkaen loppuansa pelkäävät kylä- ja heimopäälliköt yhtä lailla kuin valtioiden johtajat ovat tehneet tämän saman, huutaneet uhkaa ja sotaa.
Venäjä hyökkää, Venäjä hyökkää! Kohta se tahtoo syödä suihinsa Euroopan maat yhden kerrallaan!
Sotalehti Helsingin Sanomat on ajan tasalla. Se otsikoi, että ”kun” sota alkaa. Ei siis ”jos” vaan ”kun”. Näin lehti ikuisen linjansa mukaisesti kannattaa hyvää ja yhteen liimaavaa asiaa.
Aina hyvä sota huonon rauhan voittaa!
Ja sodasta tulee hyvä, se tiedetään ennen jokaista tuhoon ja tappioon päättynyttä sotaa.
***
Minun käy sääliksi Petteri Orpoa, pikkuruisen maan pikkuista pääministeriä, joka ilakoi asevarustelulla eli hyvän sodan mahdollisuudella. Voi sinua, niin jämäkkä Petteri!
Tai ollakseni rehellinen säälin Suomea ja suomalaisia Petteri Orpon takia. Ja Alexander Stubbin, joka kilpailee maineteoissa ja -puheissa pian syrjään viskattavan mannekiini Emmanuel Macronin kanssa.
Katse takapeiliin: maistuisiko nyt mustaan nahkaan pukeutunut, eroottisesti tanssiva, juopunut Sanna Marin? ”Kaikki siteet Venäjään on katkaistava!” Niin hän sanoi Niinistön politiikan toteuttajana. Ja me uskoimme.
Suomen hyvä herraonni on muuttunut narrionneksi.
Suuria puheita, pieniä ihmisiä, sodan airuita, jotka horjuvaa asemaansa turvatakseen nostavat uhkakuvia, pelottelevat ruotuun kansalaisiaan. Lippujen alle, sotalippujen alle!
Heille ei tule mieleen kansakunnan turva, koska sehän on jo hoidettu varmoilla sopimuksilla Naton ja Yhdysvaltain kanssa.
Donald Trumpin Amerikka keskittyy itseensä, ja syystä. Yhdysvaltain sisäisen tilanteen nimi on kriisi. Sitä ei haluta myöntää julkisesti, mutta Trump myöntää, tietää mitä tekee ja toimii oikein. Amerikka muuttuu itsekeskeiseksi maaksi, maaksi muiden maiden joukossa.
***
Venäjällä uhkaaminen on heikkojen taktiikkaa. Ei ole haluttu ymmärtää, mitä Venäjä tarkoitti, kun se sanoi toteuttavansa sotilaallista ”erityisoperaation”.
Se tarkoitti ja tarkoittaa, että tavoitteet on rajattu Ukrainan neutralointiin, turvan luomiseen, natsien eliminointiin. Siinä kaikki.
Jopa Yhdysvaltain hallinnossa on myönnetty, että Venäjä ei valehtele, se tarkoittaa mitä sanoo ja tekee minkä kertoo tekevänsä. Kroonisesti valehteleva länsi on pettänyt sen kaikessa koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan.
Eurooppalaiset suureksi pullistuneet johtajat tarvitsevat uhkakuvan. Sotahumalaan vaipunut media auttaa heitä.
Tosin Ruotsi on poikkeus. Siellä Nato-jäsenyyden vuosipäivää on vietetty kansallisessa krapulassa, kuten lehdet kertovat.
Suomessa eletään vielä nousukännin viime hetkiä, krapulan aattoa.
26 kommenttia julkaisuun “LIPPUJEN ALLE”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Lukiessani näitä kolumneja ja kommentteja minulle tulee hyvä mieli siitä etten ole ainoa tässä maassa. Mukava havaita, että tasan samoin olen ajatellut asioista. Mutta kolikolla on sitten se toinenkin puoli. Nämä tarinat on hyviä, mutta ei näillä ole muuta vaikutusta, kuin se keskinäinen arvostus. Meillä ei ole tietä eteenpäin. Siksi joku nimilista olisi hyvä esittää, mutta jos sen esität päättäjillemme ne sananmukaisesti pyyhkivät sillä persettään nauraen selkäkeikka nauruja.
Itse ajattelen, että yksi näiden sivujen vaikutus on se, että näitä artikkeleita levitetään kuitenkin jonkin verran. Ne sirottuvat sinne tänne, ja ehkä sieltäkin kulkeutuvat eteen päin. Suomi on pieni maa.
Koska nauru lievittää stressiä, linkkaan tähän netissä kiertävän tekoälyllä tehdyn parodian Trumpin ja Zelenskyin dialogista (tai sen yrityksestä). Sisältövaroitus: sisältää alatyylistäkin huumoria.
https://www.youtube.com/watch?v=P18Af05W9FI
Hyvä intro Maunolta, ja hyviä kommentteja. Hyvä kirjoitus on aina sellainen, jossa on selkeitä tartuntakohtia asioihin, joihin voi ottaa kantaa. Detaljit aikanaan.
Sotilastaustan omaava kirjailija Sampo Ahto, asioihin perehtynyneenä henkilönä lausui kannanottonaan, joka julkaistiin jossain lööppilehdessä vuosia sitten, että Suomen pitäisi liittoutua sotilaallisesti Venäjän kanssa.
En tiedä vieläkö hän on samaa mieltä.
Kun hänet kerran tapasin, nyt edesmenneen kirjailijan Pentti Sainion erään kirjan julkistamistilaisuudessa, hän oli sitä mieltä, että sotilaallisesti Venäjä on aina meille liian suuri. Se kyllä luo tiettyä logiikkaa mainitsemalleen liittymiselle, ja olisi Pariisin rauhansopimuksen kannalta, vuodelta 1947, joka sopimus Finlexissä kulkee Suomen rauhansopimuksen nimellä, maittemme välisen rauhan sinetöinti.
Suomen kannalta eräät tämän päivän ongelmat, kuten, EU ja NATO kylkiäisineen olisivat jääneet utopioiksi. Toteutuessaan Suomen ja Venäjän sotilaallinen liittoutuminen olisi saanut Ruotsin, ja kenties Norjankin kannalta todellisen kauhuskenaarion aikaan, eikä missään nimessä olisi sopinut nk. ”Lännen” kuvioihin, anglomaailma etunenässä, mutta myös germaanit peitset tanassa ponisteluissaan
pilkkoa Venäjä ja kupata sen luonnonvarat omaksi hyvinvoinnikseen. Yrityksiähän on ollut ja tietynlainen jatkumo asioille näyttäisi edelleenkin olevan elinvoimainen, erityisesti Suomen nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä.
Krapula on Ruotsiin jo iskenyt. Krapula on pers’aukisten tauti, lausui muinoin eräs tuttavani. Virallinen Suomi ei ole vielä edes tajunnut olevansa konkurssipesä, josta viina on pian loppu, ja krapulan parantaminen tulee ottamaan todella koville, kun kukaan ulkoapäin ei siinä auta. Euroopan Unioniko?
Kelpaisiko ajatus enää edes huonoksi vitsiksi?
Se vaihtoehto, mikä näyttäisi nyt olevan meneillään USA: n trumppilaisissa kehyksissä, on rauhanomainen kaupankäynti kehityksen jatkumoksi sen bisnesidean sijaan, että ensin tuhotaan kaikki entinen ja sitten rakennetaan kaikki sama taas uudestaan, eli sentti eteen, tuuma taakse. Koittaisiko nyt uusi aika. Onko positivismi tässä faktaa vai fiktiota, aika näyttää. Mutta oleellinen kysymys on, että
mikä on Suomen selviytymis-strategia nyt. Oliko Paasikivi-Kekkosen jälkeen mitään muuta kuin EU vouhotus? Minä en ainakaan ole havainnut mitään sellaista faktisesti merkittävää innovatiivisuutta päämäärien saavuttamiseen laadittuine strategioineen, jolla olisi kansallisen hyvinvoinnin kannalta ollut jotain merkitystä. Päinvastoin. Mutakuoppaa on vain kaivettu syvemmäksi, ja niissä puitteissa siihen kuseskelijoitakin kyllä riittää ihan oikein globaaleilla tasoilla. Mutta mehän olemme nyt ”niissä pöydissä”, joissa asioista päätetään vai mitä? Kovassa ytimessä. Naurattaako?
Hyviä ajatuksia, ja varsinkin yhteiselämästä Venäjän kanssa.
Itse ole ajatellut ja puhunut joillekin, että Suomi voisi tehdä Venäjän kanssa uuden YYA-sopimuksen, siten, että sovitaan Venäjän suojelevan Suomen ilmatilaa, merta ja itärajaa ja tarvittaessa koko maata. Se olisi upea sopimus. Suomi voisi lakkauttaa ilmavoimat kokonaan, muutama helikopteri ja kuljetuskone voidaan säästää. Rannikkovartiosto voidaan myös lopettaa paria paattia lukuunottamatta. Maavoimat voidaan lopettaa myös 95%:sti. Laskekaapa, paljonko olisi vuotuinen säästö. Kalusto ja turha henkilöstö sekä alueet.
Mitä Suomi häviäisi? Ei yhtään mitään. Hyöty olisi Suomelle suurempi kuin Venäjälle. Joten eiköhän ehdoteta ideaa Putinille.
KÄNÄ
Itse näen asian niin, että tämä russofobinen, virallinen Suomi ei anna hevin periksi tosiasioille. Olen ajatellut, että meille toisinajattelijoille olisi vaihtoehtona jokin autonominen alue, jossa voisimme päättää omista asioistamme edes osittain. Eläminen tässä valheen kyllästämässä yhteiskunnassa on ajoittain ahdistavaa.
Mutta tämähän on pelkkää unta. Mieluummin he karkoittaisivat meidät Venäjälle, kuin antaisivat elää omien arvojemme mukaista elämää.
Minun isänmaani on Suomi, mutta ei tällainen Suomi, kuin se nykyään on.
Sattuipa silmään vielä Jeffrey Sachsin oma yhteenveto pitämästään puheesta EU-parlamentissa.
Siinä hän käy läpi kohta kohdalta ne asiat mitä puheessa käsiteltiin, kun myös keskustelukumppaninsakin.
Mikä tässä on merkityksellistä, on se mitä asiantuntemusta, ja ensikäden tietoutta hän ja esittämänsä asiat edustavat, -ei siis propagandistisen valtamedian, ja tarkoitushakuisten tiedustelu palvelujen
ja muiden organisaatioiden syöttämään pajunköyttä.
Tässä kontekstissa tulee ajatella sitä, miltä pohjalta uhkakuvat Suomen turvallisuudelle oikein on laadittu, ja missä ymmärryksessä. Tarkoitan siis Suomen valtioneuvoston turvallisuuspolitiikkaa käsittelevää selontekoa, ja mediapoolin sitä tangeeraavaa myllytystä asian suhteen, joka sama hölmöys jatkuu edelleenkin ilman tarvittavia faktojen identifiointia ja tunnistamista sekä niiden edellyttämiä korjausliikkeitä.
Tästä herää kysymys siitä, ovatko Suomen nk. päättäjät ylipäätänsä tehtäviensä tasalla, ja millä tietoisuuden ja ymmärryksen tasolla päätöksiä tehdään, jotta voisivat olla kelvollisia johtamaan ja päättämään kansakunnan asioista missään omien varpaittensa ulkopuolisissa asioissa.
Oma kantani on, että eivät ole. Kaksi viimeisintä hallitusta, toimenpiteineen ovat olleet suorastaan uskomatonta sirkusta klovneineen, jotka vielä ovat saaneet eduskunnan tuen.., -”Sirkusmäeltä”.
Voidaan tietysti sanoa, että eiväthän he mistään mitään päätä, ohjeethan tulevat ulkoapäin. Kyllä he päättävät, he päättävät siitä mitä ohjeistusta he noudattavat, asiaan liittyviä konjunktuureineen.
Sen valossa mitä edellä on selostettu, pidän väitettä siitä että, päättäjämme ovat kelvottomia tehtäviinsä, riittävästi perusteltuna.
Onko kukaan miettinyt tosissaan sitä mahdollisuutta (tai onko jollakin peräti tietoa tästä), että Suomen korkeimmat päättäjät olisivat esimerkiksi vuodesta 2013 alkaen tienneet USA-Naton, ym. suunnitelmasta tuhota Venäjä Ukrainaa hyväksi käyttäen ja olleet kulissien takana kaiken aikaa mukana suunnitelmassa? Trumpin presidenttikausi 2017-2021 hidasti suunnitelman toteuttamista, mutta sitä valmisteltiin silloinkin.
Jos näin on, niin johtavat poliitikkomme ovat jo vuosien ajan sitoutuneet historialliseen yritykseen kaataa Venäjä lännen yhteisvoimin – keinoja kaihtamatta. Projektiin satsattiin niin täysillä, ettei siinä ollut oikeastaan vara epäonnistua. Tämä selittäisi sen valtavan russofobisen kiihkon, joka Suomeen on agitoitu valheen kaikella voimalla. Ratkaisevan tärkeä lenkki on ollut saada valtamedia mukaan projektiin.
Milloinkas se Mediapooli perustettiinkaan ja toimittajia koulutettiin Yhdysvalloissa? Tai milloin tänne tuli Naton hybridikeskus? Vai onko tämä kaikki vielä vanhempaa perua? Tietääkö joku, milloin UPI:sta tuli propagandalaitos? Se lienee selvää, että pahimmat Venäjä-vastaiset askelet otettiin Sauli Niinistön presidenttikausilla.
Suomen harjoittama totaalinen venäläisviha ja sen tavoite (Venäjän alistaminen) huomioiden on helppo ymmärtää kellokkaidemme tyrmistys, kun Venäjän selviäminen ja Ukrainan sotilaallinen tappio ovat käyneet pikkuhiljaa kaikille selväksi. Olisiko se sitten tyrmistyksen kauhistus, kun Trump valittiin uudestaan presidentiksi ja alkoi toteuttaa vaalilupaustaan rauhoittaa Ukrainan konflikti – vieläpä hyvässä yhteistyössä Venäjän kanssa. En hallitse korttitermejä, mutta valtaeliitillemme taisi jäädä musta pekka käteen.
Tosin ei nuolaista ennen kuin tipahtaa. Hyvältä vaikuttaa, mutta tuleeko Ukrainaan oikeasti pysyvä rauha, sitä emme vielä tiedä. Suomen eliitillä on joka tapauksessa ollut lievästi sanoen katalat aikeet Venäjää kohtaan, mutta luotan Venäjän olevan pitkämielinen ja armelias – varsinkin jos ymmärtäisimme jo lopettaa uhoamisen ja asioiden vääristelemisen.
Vaikuttaa siltä että Suomen päättäjät eivät tiedä mistään mitään, mutta heidän olisi pitänyt tietää se viimeistään vuonna 1997, kun Zbigniew Brzeziński julkaisi kirjansa The Grand Chessboard: American Primacy and Its Geostrategic Imperatives. Siinä kun juuri esitetään Venäjän hajottamista osiinsa. Tämän Jimmy Carterin neuvonantajan oppilaat olivat myös Barack Obaman neuvonantajia. Venäjällä pyrkimys tiedettiin tai ainakin sitä epäiltiin jo 1990-luvun alkupuolella.
UPI muuttui Naton asianajajaksi heti Euroopan Unioniin liittymisen jälkeen ilmeisesti Martti Ahtisaaren mahtikäskystä.
Eri yhteyksissä on alkanut esiintyä ilmaisua ”kun sota alkaa”. En osaa tulkita tätä muutoin kuin, että jotkut tosissaan valmistelevat sotaa ja nämä valmistelijat ovat EU:ssa ja ehkä innokkaimmat juuri Suomessa.
Voisiko Naapuriseura käynnistää nimien keruun rauhan vetoomukseen, jonka voivat omalla nimellään allekirjoittaa kaikki, jotka haluavat sanoutua irti tästä sodan lietsonnasta. Suomen ulkopolitiikan moodi on käännettävä asetukselle ’diplomatia’ ja aloitettava suhteiden normalisointi Venäjän kanssa. On palutettava Venäjän luottamus siihen, että Suomen taholta ei ole sille turvallisuusuhkaa. Näin parhaiten turvaamme oman turvallisuutemme. Ukrainan epädemokraattisesti pystytetyn hallinnon aseistaminen on lopetettava, jotta sota saadaan päättymään ja ihmisten uhraaminen loppumaan.
Seppo Visala
Kannatan ehdottomasti ja välittömästi nimilistan keräämistä ja sen toimittamista Venäjän konsulaattiin Helsingissä.
”Voisiko Naapuriseura käynnistää nimien keruun rauhan vetoomukseen, jonka voivat omalla nimellään allekirjoittaa kaikki, jotka haluavat sanoutua irti tästä sodan lietsonnasta.”
Kannatan ehdotusta”
Kannatan nimilistan keräämistä.
https://www.youtube.com/watch?v=Rg2Rzturj4Q
Videolinkissä Ukraina-vastaava Victoria Nuland myöntää ilkikurinen virne kasvoillaan kuinka Kiovaa kehotettiin/vaadittiin hylkäämään ensimmäinen sopimusluonnos sodan lopettamiseksi keväällä 2022. ”Late in the game”, Nuland, jolle sota on vain peliä, sanoo että meiltä kysyttiin ja me totesimme, että sopiminen on huono asia. Näin sanoo daami joka jo muutama viikko ennen vallankaappausta Kiovassa 2014 nimesi keskeiset ministerit uuteen vallankaappaushallitukseen, ”Yats on miehemme”, joka sitten aloitti sodan omaa kansaansa vastaan mutta tämänkin vasta sen jälkeen kun CIA:n johtaja oli käynyt Kiovassa. Tässä tiivistyy se ikävä seikka, että kun valtaa on aivan tolkuttomasti käytettävissä hallinnon hölmöimmätkin lenkit pystyvät aiheuttamaan mittaamatonta tuhoa.
Trump on ottamassa uutta kurssia ja jostain syystä tulee mieleen Risto Rydin ja Yhdysvaltain Helsingin lähettilään sanailut sodan aikana. Lähettiläs paitsi kehotti Suomea vetäytymään sodasta myös vinoili Suomen hämäysyrityksille siitä kuinka sota muka tuli yllätyksenä Suomelle. Helsinki ja Washington olivat napit vastakkain ja asetelma on toistumassa. Kylmä sota joka sittemmin alkoi ei ollut mikään luonnonlaki ja asiat olisivat voineet kääntyä toisinkin päin. Houkutus Britti-imperiumin vaikutusvallan perimiseksi oli kuitenkin liian suuri. Nyt Trump näyttäisi pyrkivän imperiumista eroon joskin säilyttäen omia etupiirejään. Jos asia olisi pelkästään Trumpista kiinni se voisi epäonnistua mutta kun Trumpin tiimiä kuuntelee, näyttäisi siltä, että heillä on linjalleen paljon vahvempi perusta kuin demokraateilla jotka ovat tyhjän päällä.
Euroopan päättäjät ovat samassa tilanteessa kuin Zelensky, jos rauha tulee perusta omalle asemalle katoaa. Siksi sotaa on jatkettava maailman tappiin.
Rauhanrintama etenee. Ystävämme tuomari Andrew Napolitano ja Larry Johnson ovat Moskovassa ja siellä tavanneet ulkoministeri Lavrovin. Kannattaa pysyä Napolitanon kanavalla.
Toivoisin, että vihastuneet ukrainalaiset ottaisivat Zelenskyn ja hänen lähitiiminsä kiinni ja ripustaisivat koko porukan jaloista roikkumaan lyhtypylväisiin. Kaikki halukkaat saavat hakata näitä seipäillä ja tehdä mitä haluavat, kuten tekivät aikoinaan Mussolinillekin.
”Ja Alexander Stubbin, joka kilpailee maineteoissa ja -puheissa pian syrjään viskattavan mannekiini Emmanuel Macronin kanssa.”
Älä muuta sano. Alla linkki ”Politico”-lehden tekemään haastatteluun…
https://www.youtube.com/watch?v=Tj5R5-V1uSQ
Jäin miettimään kun Trump sanoi Oval Officen kohtaamisessa Zelenskyille: ”…and the French was here..”, ”ranskalaiset olivat täällä”. Siis presidentti Macron oli seurueineen siellä. Ei kuulostanut kovin arvostavalta, kun Trump ei maininnut edes miehen nimeä, vai luenko liikaa rivien välistä? 🙂
Sanoman täydellisen ymmärtämisen edellytys on hyvä ”rivienvälilukutaito”…
Voiko kukaan teistä kuvitella Kekkosen, tai Koiviston koskaan julkisuudessa rehvastelleen Suomen hävittäjien, tai muun armeijaan liittyvän ,materiaalun määrillä?
Pascal Lottazilla oli yhdessä ohjelmassa vieras, joka sanoi jotenkin niin että kylmän sodan jälkeen, ideologioiden kilpailun lakattua, koulutuksen ja sivistyksen taso on pudonnut. Nykyiset tv-ohjelmat, joissa aikuiset leikkivät keskenään tai radio-ohjelmat, joissa juontajat naureskelevat omille jutuilleen osoittavat mihin on tultu. Valtakunnan huipulla tuloksena on nyt tuollaisia tyyppejä kuin on. Vaikuttaa, että he projisoivat aggressionsa ja huonot ominaisuutensa(…uskoo vain voimaa, valehtelee, ei voi sopia mitään) itsensä ulkopuolelle eli Venäjään tässä tapauksessa. Tuollaiset aseilla ja armeijan koolla leveilyt kuului ennen koulujen pihoille ja ehkä saunailtoihin.
Hyvä kuvaus!
Kekkonen olikin realisti ja totesi Neuvostoliiton olevan ylivoimainen, taisi eräissä piireissä olla tuolloin ”revanssihenkisyyttä” johon Kekkonen puuttui.Kun rauha saadaan niin siitäpä se varsinainen näytelmä alkaa, kuka tekee ensimmäisen vierailun Kremliin?
Ja lisään vielä, että Maunolta todella loistava analyysi/artikkeli.Eräät Suomessa ovat pohtineet Venäjän olleen pelottavan hiljaa viime aikoina, mitäpä sitä meuhkaamaan kun tietää asemansa ja kykynsä, muualla taitaa ollakin pelko puserossa.
Kekkonen ei ollut erityisesti amerikkalaisten suosiossa kun oli nimenomaan SUOMEN presidentti. Vähäisten lukemisieni perusteella oon saanut sen käsityksen, että Neuvostoliitossa sentään ymmärrettiin että Suomella on omiakin intressejä. Jos NL:lla oli epäluuloja Suomea kohtaan, niin ei tainut olla aivan turhaan. Länteen kurottajia on ollut ennenkin ja Kekkonen oli siksi enemmän kuin mies paikallaan. Olihan Kekkonen suosittu presidentti, vaikka nämä demokratian halventajat demokratian nimissä myöhemmin ovat kironneet koko miehen.
Mauno kuvaa hyvin Suomen päättäjien ja toimittajien hämmennystä. Keskustelupalstoilla on havaittavissa itkupotkuraivareiden kaltaisia purkauksia Trumpia kohtaan.
Mutta yhdessä asiassa olen Maunon kanssa eri mieltä: en kutsuisi kohua herättänyttä Marinin humalaista huojahtelua musiikin tahdissa eroottiseksi tanssimiseksi, tai minkäänlaiseksi tanssimiseksi.
Nyt näkee, mitkä puolueet ovat kaksinaamaisia ja pelkäävät katsoa totuutta silmiin. Nuo totuuden silmät mollottavat itärajan takana.
Orpo ja Stubido tietävät, että noutaja on tulossa. Kysymys on vain siitä, että miten saisi pelastettua oman nahkansa. Pelkkä takin kääntö ei enää auta. Tosin sama paniikki on vallalla muillakin poliitikoilla.
Kunhan rauha saadaan aikaiseksi Ukrainaan, niin sitten alkaa kova polemiikki Brysselissä itsekunkin EU-johtajan yrittäessä pelastaa itsensä ja oman maansa tuholta. Mahtaa Putinilla olla hauskaa, kun lännen johtajat odottavat audienssia Putinin kanssa, perinteinen 45 minuutin odottaminen muuttuu 4,5 tunnin odotukseksi.
Tulevissa vaaleissa on Lappeenrannassa Vasemmistoliiton ehdokkaana Ivan Deviatkin, joka on muun muassa osoittanut mieltää rajan avaamisen puolesta sekä jättänyt ”selkeästi tuomitsematta Venäjän hyökkäyssodan Ukrainassa”. Ivan oli aluksi Sdp:n ehdokas mutta kun ehdokkuus sai julkisuutta, potkivat hänet listoilta hädissään pois. Etelä-Saimaan jutussa joulukuussa toimittaja kirjoittaa: ”Deviatkin voi katsoa peiliin. Hänen ja Aleksanterinliiton toiminta ovat aiheuttaneet vain vahinkoa venäläisvähemmistölle ja heidän asialleen.”
Kävin lauantaina torilla vaihtamassa muutaman sanan Vasemmistoliiton teltalla ja oli kuulema kovaa painetta tullut Helsingin suunnalta heillekin jättää ottamatta Deviatkin ehdokkaaksi.
Välillä on tullut mieleen, että media ja päättäjät elävät kuplassaan ja uskovat tosiksi hullut juttunsa.
Useimmiten kuitenkin ajattelen, että he ovat valehtelijoita kaikki. Mitä tuollainen uskontunnustusten ja tuomitsemisten vaatiminen oikein on? Pitäisi vissiin täällä kansanvallassa vaihtaa kansa kun on kaikkiin asioihin noin suunnilleen löydetty viime vuosina huonoimmat mahdolliset ratkaisut.