Totaalisen sodan termiä käytti myös saksalainen kenraali Erich Friedrich Wilhelm Ludendorff. Hän oli natsipuolueen kansanedustaja ja Hitlerin kumppani.
Totaalinen sota tarkoittaa sitä, että kaikki yhteiskunnan resurssit otetaan käyttöön sodassa. Kaikki elävä murskataan, litistetään pieneksi kasaksi jotakin mennyttä. Elossa olevat viimeiset poikaset imaistaan valtion pakkokoneiston päällä olevan suppilon tuhoavaan pyörteeseen. Televisiossa ja mediassa on päivittäin useita asiantuntijoita puhumassa sodasta jotakin todeksi tietämäänsä. Totuutta ei tarvitse perustella, se on tosiasia muutenkin.
Venäjän ja Ukrainan sodassa on tapahtunut taas jotakin epämiellyttävää. Asiantuntija kertoo, että jostakin siviilikohteesta on mennyt ikkunat rikki pommin pudottua läheiselle kujalle. Kun äänen ottaa televisiosta pois, asiantuntijan todistelun näkee puhujan kasvoista. Sodan todellisista tapahtumista, kuolleista sotilaista sekä erinäisistä muista seikoista ei puhuta mitään. Natsi-Saksassa valehdeltiin jokaisen poliitikon ja virkamiehen suulla. Kytevien ruumiskasojen keskellä viimeiset sanat vannottiin. Ei täällä ole kyteviä ruumiskasoja. Emme tienneet mitään murhatuista miljoonista siviileistä. Hurrasimme riemusta nähdessämme suuren ja kylmän tyhjyyden.
Yhteiskunta ei tietenkään salli valehtelua eduskunnassa, televisiossa tai muussa mediassa. Todellisuus kuitenkin muuttuu uutisten näköiseksi riippumatta todellisuudesta. Valtiokoneisto, lainsäädäntö, kulttuuri, massamediat ja muut joukkoviestimet tuottavat poliittista valtaa. Sitä valvoo ja käyttää se poliittinen ideologia, joka on osannut parhaiten selittää tulevaisuuden kuvitteelliset tapahtumat ja niiden seuraukset äänestäjille. Siten sota tulee mahdolliseksi kuvitella voitokkaana tapahtumana, tuettavana asiana, joka tekee meidät vapaiksi ja vahvoiksi. Suomi osallistuu ydinaseharjoituksiin yhteiskunnan ohuen ylärakenteen toiveiden mukaan.
Sillä kansakunta haluaa poliittisen eliitin mukaan harjoitella kuvitteellista sotaa ydinaseilla kaiken muun aseharjoittelun lisäksi. Olemme etulinjan aluetta, joten on tärkeää, että juuri me suomalaiset osaamme taistella ydinaseilla. Näin meille kerrotaan oman mahdollisen tuhomme perusteet.
Pohjanmeren alueella tapahtuva Steadfast Noon 2024 on ydinaseharjoitus, josta ei anneta suomalaisten osallistumisesta tarkkoja tietoja kansalaisten keskuuteen. Sillä tiedetään, että valtiovalta harvoin antaa mitään todellista vaikutusvaltaa kansalaisille. Meille vain sanotaan niin kuin kaikille muillekin sukupolville, että meillä on velvollisuus taistella ja kuolla valtiovallan puolesta.
4 kommenttia julkaisuun “Me olemme etulinjan aluetta”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Olen aina ihmetellyt sitä miksi ihmisillä ei ole kykyä kyseenalaistamiseen ja kritisointiin? En tiedä onko se nyt oikein omalta kohdaltani, kun olen aina pyrkinyt olemaan se vastarannan kiiski. Periaatteessa en koskaan ole hyväksynyt minulle tehtyä totuutta, ennen kuin saan sen varmistettua.
Jostakin syystä intti aika oli helppoa ja siellä ei kyseenalaistettu mitään käskyjä, vaikkakin loppuajasta kyllä tuli puntattua aika paljon.
Onko se nyt sitten niin, että elämä olisi paljon helpompaa, kun vaan hyväksyy sen minkä media syöttää.
Mielestäni uskonto on suuri aivopesijä ja siksi ei se ole minuun tarttunut milloinkaan. Pekkah on täysin oikeassa siinä että se tulee olemaan suuri järkytys tällä aivopestylle porukalle, kun totuus alkaa tulla esiin.
Sitten kun kansan hiljaiselle aivopestylle enemmistölle paljastuu totuus kaikessa karmeudessaan, se on jo myöhäistä.
Hyvää yötä!
Perustelut, miksi Venäjää ja Putinia vihataan, ovat yhdistelmä kuvittelua ja vääristeltyä historiaa. Totuudella ei ole propagandassa merkitystä. Vain se merkitsee, että kansa uskoo sille syötetyn narratiivin. Ja uskoohan se, kun media, poliitikot ja ns. asiantuntijat kertovat vuosien ajan samaa tarinaa. Poikkeaminen totuuden tielle tietäisi henkilökohtaisia vaikeuksia. Niin on aina ollut kaikissa diktatuureissa.
Niin, itsestäänselvyydet ovat itsestäänselviä perustelematta, mutta kuinka asiat tulevat itsestään selviksi. Yhä uudelleen tulee mieleen Mika Niikon tapaus, jossa twiittaus rauhanomaisen ratkaisun puolesta johti eroon ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan paikalta. Vuonna 2014 lanseerattiin nämä Putinin trollit ja kehotettiin ilmiantoon, jos sattuu sellaisen kohtaamaan. Ainakin YLE kirjoitti vuosikausia kiintiöjuttuja Venäjän saattamiseksi huonoon valoon. (Epä)sisältöä oli ja on usein enemmän otsikossa kuin itse artikkelissa, pääasia että Venäjä mainitaan kielteisessä yhteydessä. Kun viestintä on yksiäänistä ja vailla riitasointuja ja vastaanottajat hyvin valmisteltu, vastaanottaja on tavallaan jo osannut odottaakin tapahtuvaksi sen mitä kulloinkin väitetään ja hyväksyy asian mukisematta. Yleisö on ollut altis, selvästikin, juuri Venäjän pahuutta osoittavalle kerronnalle. Länsimainen kaupallinen kulttuuri on valmistanut maaperän, johon epäluulo ja pelko on ollut hyvä kylvää. Hollywood-elokuvan liittää nykyisiin uutisartikkeleihin näennäisesti tosiasioista puhuvat kolumnit ja asiantuntijahaastattelut.