Yksikään suomalaisen median haastattelemista ns. asiantuntijoista ei ole antanut Itämeri-draamassa vastausta kaikkein tärkeimpään kysymykseen. Ehkäpä siksi, ettei sopulilauman lailla toimiva toimittajakunta ole tärkeintä kysymystä lainkaan esittänyt.
Kysymys on hyvin yksinkertainen.
Miksi Venäjä toimisi Itämerellä omia etujaan vastaan ja ryhtyisi toimiin, jotka vahingoittavat maalle tärkeitä öljykuljetuksia? Nythän jo yli sata ”varjolaivaston” alusta on joutunut sanktioiden kohteeksi ja yhä useampi Venäjän ulkopuolella oleva satama on sulkenut porttinsa sanktioiduilta aluksilta.
Öljykuljetukset Venäjältä niihin maihin, jotka eivät ole sanktioineet öljyhankintoja Venäjältä, on kiistatta vaikeutunut. Kyse on suuresta enemmistöstä maailman maita, joita Yhdysvallat EU-liittolaisineen yrittää kieltää venäläisen öljyn saannin.
Toinenkin kysymys on tärkeä eikä sitäkään ole kysytty ns. asiantuntijoilta. Miksi Venäjä ehdoin tahdoin ryhtyisi kaapelien katkontaan Itämerellä ja antaisi siten hyvän syyn sotilasliitto Naton asemien vahvistamiseksi Itämerellä?
Kertomatta on jäänyt, että Nato on jo vuosikausia pyrkinyt vahvistamaan asemiaan Itämerellä, mutta kaikki sotilasliiton jäsenmaat eivät ole pitäneet sitä tarpeellisena. Osa on ollut myös sitä mieltä, että Naton sotalaivojen ja muun sotilaallisen kaluston siirtäminen Itämerelle heikentää koko alueen vakautta ja tekee siitä uuden potentiaalisen myrskyn kohteen.
Nyt suorastaan teatraalisilla eleillä on pidetty huolta siitä, että Nato on pystynyt tekemään jo pitkään havittelemansa ratkaisut uuden merialueen valvonnasta.
Ja on vielä kolmaskin kysymys, jota toimittajat eivät ole esittäneet. Miksi Venäjä rikkoisi itselleen strategisesti tärkeät suhteensa Kiinaan käyttämällä hyväksi – näinhän myös väitetään – kiinalaisaluksia ja niiden miehistöä kaapelien katkonnassa? Väite osoittaa jo sinänsä täydellistä tietämättömyyttä Venäjän ja Kiinan välisistä suhteista.
Mitä tällä kaikella dramatiikalla tavoitellaan? Ainakin huomattava osa kansalaisista Baltian maissa ja Pohjoismaissa on saatu uskomaan, että tilanne Itämeren alueella ja Pohjois-Euroopassa on nyt Venäjän ilkeyksien ja vahingonteon tuloksena sellainen, että Naton on panostettava koko alueelle huomattavasti aikaisempaa enemmän.
Nato-uskovaisten mukaan ”nyt emme enää elä rauhan aikaa, vaikka emme vielä ole sodassa”. Jos ja kun kansalaiset uskovat tätä selitystä, jossa ”todistusaineistona” käytetään tilannetta Itämerellä, on myös kysyttävä mitä tapahtuu seuraavaksi. Nato ei hae asemiensa vahvistamista vain Itämerellä, vaan koko Pohjois-Euroopassa ja arktisella alueella.
Seuraava askel saattaa olla Nato-jäsenyyteen sisältyvän ydinasepelotteen merkityksen konkretisointi käytännössä myös Suomessa. Turvallisuutta kun muka voidaan vahvistaa myös vahvistamalla ydinasepelotetta ja sijoittamalla ydinaseita ainakin osaan nykyisistä Nato-maista, joiden alueilla ydinaseita ei toistaiseksi ole.
Kokoomuksen presidenttiehdokas Alexander Stubb vaati viime vuoden alussa ydinaseiden kauttakulun sallimista. Tämän mahdollistamiseksi ydinenergialaista on poistettava kuuluisa 4. pykälä, joka kieltää ydinaseet kategorisesti Suomen alueella.
Orpon hallitus on käynyt jo useamman kuukauden ajan neuvotteluja keskeisten Nato-maiden ja ennen kaikkea Yhdysvaltain kanssa ydinenergialaista. Eduskuntaa ei ole informoitu keskustelujen sisällöstä, vaikka tiedossa on, ettei Suomi ole sulkenut pois myöskään ydinaseiden sijoittamista Suomen alueelle.
Uusi, pian eduskunnan käsittelyyn tuleva puolustusselonteko näyttää vihreää valoa joustavalle lainsäädännölle, vaikka ei suoraan kerro, että kyse on ydinenergialain muuttamisesta.
Puolustusselonteon valmistelua ohjasi myös kaikkien puolueiden edustajista koostuva seurantaryhmä, jonka jäsenistä yksikään ei joko halunnut sanoa tai ymmärtänyt, että kyse saattaa olla ydinaseiden sijoittamisesta Suomeen lähivuosien aikana.
22 kommenttia julkaisuun “Miksi Venäjä toimisi omia etujaan vastaan?”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Western intelligence believes Baltic cable damage was not Russian sabotage – WaPo
Herman Ljungberg, Eaglen asianajaja, kiistää rikoksen, mutta toteaa, että vaikka rikos olisi tapahtunut, aluksen haltuunotto oli YK:n merioikeusyleissopimuksen vastainen (27 artikla, viides kohta):
”Jos alus on tulossa ulkomaisesta satamasta ja vain kulkee aluemeren kautta menemättä sisäisille aluevesille, rantavaltio ei saa ryhtyä mihinkään toimiin aluemerensä kautta kulkevassa aluksessa tehdäkseen tutkimuksia rikoksen johdosta, joka on tehty ennen kuin alus saapui rantavaltion aluemerelle.”
Hän toteaa, että alus takavarikoitiin myös Suomen lakien vastaisesti, koska merenalaisten johtojen suojelemisesta sanotaan laissa, että Suomen aluevesien ulkopuolella tämä laki koskee vain Suomen lipun alla purjehtivaa alusta, Suomen kansalaista ja suomalaista yhteisöä. Suomihan ei ole laivan omistaja.
Tuntuu, että Suomi on Natoon liityttyään omaksunut USA:n röyhkeän ja omavaltaisen toimintatavan. Laeille ja sopimuksille viitataan kintaalla. Oikeudenkäyntikin on julistettu salaiseksi, vaikka Ljungberg halusi sen julkiseksi.
Tyypillistä myös, että asian uutisoinnissa en ole nähnyt selvitettävän kansalaisille, mitä Ljungberg asiaan liittyvistä lakipykälistä tarkasti sanoo, tuon ylläolevan kirjoitin ylös hänen haastattelustaan, joka on Youtubessa. Sen sijaan Iltalehti tekee kokonaisen jutun asianajajan kravatista, jossa on ankkurin tapainen kuvio. Iltalehden tutkiva journalisti saa selvitetyksi, että kravatin kuvio on Svenska Klubben i Helsingforsin logo.
YLE:n uutisessa, jossa Risto E.J. Penttilä ehdottaa, että Suomi ja Viro ottaisivat Suomenlahden kokonaan itselleen, Penttillä sanoo että ”maailmalla Suomea arvostetaan maana, joka oikeasti pystyy hoitamaan turvallisuusasioita Itämerellä.” Tuossa hän viittaa tuon öljytankkerin kiinniottamiseen, mikä omasta mielestäni oli pikemmin noloa ja ylimitoitettua. Ja mahdollisesti laitonta. Jonkinlainen näyttö kai tälle arvoyhteisölle, että Suomi on mukana konnuukksissa. Suomesta voisi sanoa, että ”mis työ tarviitte vedätettävää, ni täs teil on sellane.” Ja mikä helvetinmoinen meteli nousikaan tässä taannoin, kun Venäjä teki jotain rutiininomaisia aluevesirajojen tarkistuksia. Nyt Penttilä kuitenkin ehdottaa että Suomi todella laajentaisi aluevesiään ja eiköhän seuraavaksi ryhdytä toimeen. Tuo Penttilä on jonkinlainen tunnustelija ja pahanilmanlintu.
”maailmalla Suomea arvostetaan maana, joka oikeasti pystyy hoitamaan turvallisuusasioita Itämerellä”
Kuinkahan laajalti ”maailmalla”? Ja ketkä arvostavat? Ympäripyöreää propagandan kieltä passiivimuotoineen.
Ja miten niin Suomi ”oikeasti” pystyy hoitamaan turvallisuusasioita Itämerellä, kun öljyputkenkin saivat läntiset toimijat katki.
Tämä on pitkä ja monimutkainen teksti, mutta yritän tiivistää sen Jukka Lindströmin tyyliin: napakasti, sarkastisesti ja huumoria hyödyntäen.
—
Tiesitkö, että valehtelun suurin riski ei ole se, että jäät kiinni? Ei, pahin moka on, että alat itse uskoa muiden valheisiin. Näin käy usein, kun esimerkiksi joku liittyy finanssipyramidiin, jossa luvataan pikavoittoja. Pian hänestä tulee pikavoittojen apostoli, joka vakuuttelee sukulaisia ja ystäviä sijoittamaan rahansa – ja kun pyramidi romahtaa, hän jää yksin ilman rahaa, mainetta tai ystäviä. Hyvä diili, eikö?
Sama logiikka toimii politiikassa, mutta panokset ovat isommat. Kuvitellaanpa poliitikko, joka ottaa jonkun toisen valheen omakseen, rakentaa politiikkansa sen varaan ja huomaa lopulta, että se ei enää toimi. Mutta kun mitään varasuunnitelmaa ei ole, ollaan umpikujassa. Kriisi! Katastrofi! Kuulostaako tutulta?
Otetaan esimerkiksi Zelenskyi, tuo Ukrainan ”keisari ilman vaatteita”. Hän on kuin näyttelijä, joka unohti, että lavasteet purettiin jo. Koko hänen poliittinen uransa perustuu siihen, että hän oli kansan suosikkiroolissa: pelastaja, sankari, stand-up-tähti, kaikki samassa paketissa. Mutta politiikassa ei voi esiintyä vain iltaisin ja vetäytyä sen jälkeen kotiin. Maski ei lähde pois, ja jos yrität riisua sen, käy kuten Zelenskyille – jää välitilaan, jossa ei ole enää roolia, eikä omaa minuutta.
Ja se valhe? Että länsi tulisi apuun pelastaakseen Ukrainan ja sen sankarillisen presidentin. Mutta nyt länsi katsoo kelloa ja kuiskaa: ”Ehkä voisit kuitenkin sopia asiat Venäjän kanssa? Meillä ei ole resursseja tähän.” Koko Nato-show pysähtyy kuin rulettipyörä: pallo ei osukaan punaiselle. Zelenskyi huomaa, ettei kukaan enää osta hänen ”Venäjä hyökkää Eurooppaan!” -narratiiviaan. Länsi haluaa siirtyä seuraavaan aiheeseen, mutta Zelenskyillä ei ole muuta käsikirjoitusta.
Ukrainalaiset, jotka taistelivat unelmasta länsimaisesta paratiisista, joutuvat heräämään todellisuuteen: he olivat vain keino pitää konflikti hengissä. Ja kun heidän johtajansa valehteli, he uskoivat, koska vaihtoehtoja ei ollut. Lopputulos? Kaikki, jotka voivat, lähetetään sotaan, jotta ei jää ketään palaamaan kysymään: ”Miksi?” Se on hienosti sanottuna geopoliittista strategiaa, mutta käytännössä se on vain uusi versio pyramidihuijauksesta.
—
Tiivistettynä:
Zelenskyin tilanne on kuin kaatuneen finanssipyramidin johtajalla, joka tajuaa liian myöhään, että kaikki romahtaa, kun valheet eivät enää kanna. Ja valitettavasti tässä huijauksessa maksajia ovat ukrainalaiset – kirjaimellisesti hengellään…
Kaapeli on jo korjattu, mutta Nato partioi Itämerellä edelleen ja tulee partioimaan. Mikä taho tästä siis hyötyi?
Osui netissä silmään tällainen lista oletetuista syistä, miksi Venäjä katkoisi kaapeleita. Ihan ammattijournalisti Kari Angeria on nämä pähkäillyt – tai ehkä tekoäly…
Mitä arvelette olettamusten uskottavuudesta? Ainakin heti eka kohta tuntuu oudolta: että Venäjän tarkoitus näillä operaatioilla olisi lännen sisäisten ristiriitojen lisääminen. Kun nimittäin tuntuu, että nämä sabotaasit vain hitsaavat läntiset toimijat paremmin yhteen ja saavat ne miettimään uusia konnuuksia Venäjää vastaan. Puhumattakaan millainen propaganda-ase ne ovat massojen mielten ohjailuun entistä Venäjä-vastaisemmiksi.
1. Lännen epäluottamuksen ja sisäisten ristiriitojen lisääminen. Venäjä hyötyy tilanteista, joissa länsimaat alkavat epäillä toisiaan tai omia instituutioitaan. Hybridivaikuttamisella ja ”vahinkojen” luomisella voidaan lisätä epävarmuutta ja kylvää epäluottamusta.
2. Lännen reagointikyvyn testaaminen. Strategiset ”vahingot,” kuten kaapelien vaurioituminen, antavat Venäjälle mahdollisuuden seurata, kuinka nopeasti ja tehokkaasti länsimaat reagoivat.
3. Painostus ja pelotevaikutus. Vahingot kriittisessä infrastruktuurissa, kuten sähkö- tai tietoliikennekaapeleissa, lähettävät viestin siitä, että Venäjä voi halutessaan aiheuttaa laajempia häiriöitä, vaikka suoraa sotilaallista toimintaa ei toteutettaisi.
4. Taloudellisten seurausten siirtäminen lännelle: Vahinkojen korjaamisesta aiheutuvat kustannukset lankeavat länsimaisten yhtiöiden tai valtioiden maksettaviksi, mikä rasittaa talouksia ja lisää painetta infran suojeluun.
Lisään tähän, että mielestäni nuo kaikki esitetyt ”motiivit” ovat aika vähämerkityksisiä sen rinnalla, että Venäjän öljykuljetukset vaarantuisivat kaapelin katkaisun takia.
Tämä kaikki on ollut Naton Teatteria.
Uskomatonta on Suomen Kansan Tyhmyys asian suhteen.
Kaipaan aikaa kun Itämerta kutsuttiin Rauhan Mereksi.
Tämän julkaisun lukijoilla tuntuu olevan vahva usko siihen, että asiat muuttuisivat Trumpin valtaantulon jälkeen. On kuitenkin muistettava, että Trump on ollut presidentti jo kerran eikä tuolloin maan venäjäpolitiikka muuttunut ainakaan rauhanomaisempaan suuntaan. Tilanne on se, että Venäjä ei tule luopumaan jo valloittamistaan alueista, joiden vuoksi se on uhrannut kymmenien tuhansien sotilaiden hengen ja tähtitieteellisen summan rahaa. Jos taas Trump tämän hyväksyisi, saisi hän kokea täyden lokaryöpyn paitsi median myös kongressin ja senaatin taholta. On muistettava, että demokraattien lisäksi republikaanien enemmistö on ukrainahaukkoja. Machomiehenä Trump tuskin kestäisi luovuttajaksi nimittelyä. Niinpä hänen rauhansuunnitelmansa todennäköisesti sisältää ydinaseella uhkailun. Toisin sanoen synkempiin aikoihin kannattaa varautua.
Ehkä Trump keksii jotain, millä voi puolustella mahdollista sopimusta omilleen eli tekee diilin Venäjän kanssa. Minäkin olen silti hyvin varauksellinen Trumpin suhteen. Toiveikkuuteni perustuu pitkälti siihen, että Trump on niin paljon mahdollisempi rauhan tuoja Ukrainaan kuin oli Biden tai olisi ollut Harris. Trumpilla ei ole tietääkseni myöskään rasitteenaan Venäjä-vastaisia sotaisia puheita eikä hänen tarvitse huolehtia siitäkään, että tulisi uudelleen valituksi.
Niin, jos ei asetu ehdolle. Voi olla, että Trump tulee toisiin aatoksiin ja asettuu vielä ehdolle 2028.
Eikö Yhdysvaltain perustuslaki rajoita presidentin valtakauden kahteen nelivuotiseen kauteen ?
Kahteen peräkkäiseen.
Trumpin intressit ei varmaankaan ole Ukrainassa. Joten siltä osin voisi jotain tapahtua. Mutta että diili toimisi, ehkä Trump odottaa vastavuoroisuutta omaan Kiinan ja eritoten Lähi-idän politiikkaan. Israelin jalansija siellä on saatava betonoitua. Ja vieno toive olisi ettei Venäjä taas puuttuisi kun Iran pommitetaan kivikauteen. Ja samalla muut arabimaat saadaan ruotuun. Sitten voisi olla Kiinan vuoro. Mutta Venäjällä tämä peli on nähty vuosikymmeniä sitten. Ja he pelaavat pitkää peliä. Ei pikavoitot kiinnosta. Ja siksi ihan koko maailman tulevaisuuden takia Iranin kanssa kahdenkeskisen kumppanuus/puolustus sopimuksen tekivät. Ihan jenkkien vallanvaihdon alla. Ihan vain vittuillakseen. Tätä taustaa vasten en menisi Trumpin kaudesta mitään riemuvoittoa julistamaan. Ehkä enempi mahdollisuuksia kuin Bidenin narujen( vrt.marionettinukke) vetäjien aikaan.
Kunhan maanantaina Trump astuu virkaansa ja laittaa hommat pyörimään, niin Naton pikku jesuiitat saavat ns. isän kädestä.
Helmikuussa on Saksan vaalit ja Scholz saa kenkää, ansaitusti. AfD:n Alice Weidel on vahvoilla uudeksi päälliköksi, joka laittaa suhteet kuntoon Venäjän kanssa, ja sitä kautta Saksan talouden uuteen nousuun.
No, mitäpä sitten Suomessa, jossa asiat ovat menneet sinne mihin nimikin kertoo eli Suohon. Kansan suosikki Stubido yrittää pelastaa nahkansa kaikintavoin, mutta keinot käyvät vähiin, kuten orvolla Orpolla. En ihmettelisi yhtään, jos molemmat lähtisi yhtäaikaa maanpakoon, mutta minne. Piilopaikat ovat käyneet vähiin.
Liekö tämä ”Itämeri-juttu” jalkumoa pyrkimykselle laittaa Venäjä polvilleen. Varsinkin nyt, kun kaikki ”sijoitukset” Ukrainaan vetävät vesiperän, yritetään avata toinen rintama paremmassa toivossa.
Vaikeasti selitettävistä yksityiskohdista huolimatta loogisinta on olettaa, että tosiaan Nato katkoo johtoja (vrt. NordStream). Voiko se tapahtua sukellusveneen avulla? Kun syntipukiksi sopiva laivauhri on sopivassa paikassa, niin eikun johto poikki sen alla. Varmaan niitä jälkiäkin pohjaan syntyy tarvittaessa. Kertokaa joku, onko tämä ihan huuhaa-arvelu!
Ehkä tarkoitus on sabotoida Trumpin ja Putinin neuvotteluja, saada Trump uskomaan että Venäjä on syyllinen näihin(kin) juttuihin eikä sen kanssa kannata sopia mistään (vrt. Stubbin puheet Kiinassa). Venäjän merenkulun estäminen Itämerellä on Yhdysvaltojen ainakin 25 vuotta vanha idea ja suunnitelma, on ollut aikaa hioa noitakin yksityiskohtia.
Tosin kaikkia (vai mitään) vaurioita ei ole todistettu edes tapahtuneen.
Jos Venäjä olisi syyllinen, kysymyksessä olisi varmaan kosto NordStreamin räjäyttämisestä tai jopa harjoittelu Nato-sotaa varten, mutta nämä eivät ole uskottavia selityksiä. Sekin on periaatteessa mahdollista, että – jos jokin laiva olisi tahallaan katkaissut jotain – jokin Venäjälle vihamielinen taho olisi lahjonut sen siihen.
Nybondasin kertomus Ruotsin sukellusvenejahdista on tässä yhteydessä huomion arvoinen. Silloinhan oli kyseessä korkeimpien tahojen tiedossa oleva salajuoni Venäjän demonisoimiseksi ja pääosan näyttelijöinä Naton sukellusveneet.
Nato on kiirehtinyt Itämeren militarisoinnin ja Naton läsnäolon vahvistamisessa kaikin keinoin, myös häikäilemättä huijaten, kuten näissä kaapeliasioissa on nähty. Onko kiireen syynä se, että Yhdysvalloissa vaihtuu presidentti ja hänen myötään koko ulko- ja sotilaspolitiikkaa hoitava hallintokoneisto? Vai pelätäänkö EU:n jäsenmaiden toipuneen Ukraina-halvauksesta ja militarismille myönteisen ilmapiirin vaikeuttavan provokaatioita Itämerellä? Luultavasti sekä että.
Propagandan hajun voi tunnistaa siitä, miten vähän ns. kovaa faktaa on median kautta välitetty verrattuna siihen valtavaan määrään epämääräistä vihjailua ja syyttelyä, joiden tarkoituksena on ollut luoda mielikuvaa Venäjän ja/tai Kiinan ”aggressiivisuudesta” Itämerellä. Faktoja ei kaivata, kun riittää, että syntyy haluttu mielikuva.
On suomalaiselle journalismille häpeäksi, että se on lopettanut kokonaan hankalien kysymysten esittämisen. Itse epäilen, että tässä korjataan Mediapoolin käskyttämää satoa. Eli suolletaan niin paljon propagandaa uutisten muodossa, ettei kukaan enää tiedä, mitä on oikeasti tapahtunut vai onko tapahtunut ollenkaan. Siinä sekamelskassa militaarien on hyvä tehdä siirtojaan eli kiristää Itämeren sotilaspoliittista tilannetta. Suomen ulkopoliittisen johdon syyllisyys ja vastuu jää tulevien tutkijoiden selvitettäväksi. Tosiaikaista vastuuta ei Orpon hallitus kanna yhtään mistään.
Pelkkää teatteria ja kulissien rakentelua. Suomi on pian niin mutkalla, että katkeaa lopullisesti.
Olen ihan alusta asti sanonut, että miettikää sitä kuka ja mikä on suurin voittaja tässä kaapeli jutussa. Venäjä se ei ole missään tapauksessa, kun nyt mietitään oikeasti. Taloudellisesti merkityksetön teko. Ja onko roikkaa edes katkaistu?
Toi oli muuten hyvä huomio, että oliko edes koko kaapeli poikki. Ennen uutta vuottahan oli, että vaurio on vakava ja vie pitkään että saadaan korjattua ja hokkus pokkus vika onkin jo korjattu ihan heti tammikuun alkupuolella eli vikana saattoi hyvinkin olla, että virtakytkin oli käännetty pois.
Ja tuon huijauksen varjolla voi sitten lisätä sotilaallista läsnäoloa Itä Merellä ja Venäjän välittömässä läheisyydessä. Enää neljä päivää Trumppiin. Toivottavasti hän tuo pikaisesti liennytystä.