Monroen opin ylösnousemus – Vapauttajasta valloittajaksi

Yhdysvaltojen viidennen presidentin James Monroen vuonna 1823 julistama oppi on noussut kuolleista. Sitä julistaa ja toteuttaa taantumuksellisessa muodossa presidentti numero 47 Donald Trump.

Monroen opin uusi versio on saanut lehdistössä liikanimen Donroen oppi. Nimitys kertoo toimittajien ja poliitikkojen heikosta eurooppalaisen siirtomaaimperialismin tuntemuksesta. Monroen opin sisältö on kääntynyt päälaelleen 200 vuoden aikana. Se oli alun perin edistyksellinen ja siirtomaaimperialismia vastaan suunnattu oppirakennelma.

Yhdysvallat kasvoi sisällissodan jälkeen 1800-luvun lopulla globaaliksi suurvallaksi syrjäyttäen brittiläisen imperiumin. Se laajentui ja alkoi hyökkäillä ja vallata maita. Monroen oppi muuttui taantumukselliseksi valloittamisen ja alistamisen perusteluksi. Se on 130 vuotta häpäissyt Yhdysvallat moneen kertaan. Mainehaitta oli lopulta niin suuri, että Yhdysvaltojen ulkoministeri John Kerry julisti Amerikan valtioiden järjestön OAS:n kokouksessa 2013 maansa irtisanoutuvan Monroen opista: ”Monroen opin aika on ohi”, hän sanoi, ja sai pitkään kestäneitä suosionosoituksia.

Kuolemaa kesti vain 12 vuotta, kun koitti ylösnousemus Donald Trumpin ja kristillisen äärioikeiston tuella.

James Monroen (1758-1831) opin kirjoitti vuonna 1823 tosiasiassa silloinen ulkoministeri John Quincy Adams (1767-1848), josta tuli Yhdysvaltojen kuudes presidentti Monroen jälkeen. Tiedotusvälineissä nykyään esitetty kolmikohtainen tiivistelmä ei anna oikeaa kuvaa James Monroen puheesta, jonka hän piti Yhdysvaltojen kongressissa 2.l2.1823. Puhe oli lyhyt, vain pari konekirjoitusliuskaa. Sen pääsisältö oli eurooppalaisen siirtomaaimperialismin arvostelu. Nimeltä James Monroe mainitsi neljä siirtomaavaltaa: Britannian, Espanjan, Portugalin ja Venäjän. Yhdysvallat vastusti näiden maiden valtaa Amerikoissa ja ilmoitti tukevansa niiden siirtomaiden pyrkimyksiä itsenäistyä siirtomaavallasta:

”Yhdysvaltojen oikeudet ja edut Amerikan mantereella perustuvat vapauteen ja itsenäisyyteen, tulevaisuudessa ei minkään eurooppalaisen vallan siirtomaavaltaan… Pidämme kaikkia siirtomaavaltojen yrityksiä laajentua mihinkään osaan tätä pallonpuoliskoa vaarallisena rauhallemme ja turvallisuudellemme. Emme ole puuttuneet emmekä puutu minkään eurooppalaisen vallan olemassa olevaan siirtomaahan tai alusmaahan”, Monroe sanoi puheessaan, jonka alkuperäinen teksti löytyy Yhdysvaltojen kongressin historiasivuilta. Vastineeksi Monroe lupasi vastaavasti olla puuttumatta Euroopan maiden välisiin suhteisiin, jotka olivat 1823 epävarmuuden tilassa Napoleonin sotien jälkeen.

Monroen puheen ymmärtämiseksi pitää katsoa Amerikan mantereen karttaa Napoleonin sotien jälkeen 210 vuotta sitten. Koko mantereella oli vain kaksi itsenäistä valtiota, Yhdysvallat ja Haiti. Yhdysvaltoihin kuului 18 osavaltiota mantereen itärannikolla. Kaikki muu oli eurooppalaisten siirtomaita tai järjestämättömiä alueita. Britannialla oli Kanada. Espanjan siirtomaavalta ulottui Meksikosta Argentiinan ja Portugalilla oli Brasilia. Venäjä hallitsi Alaskaa ja Beringin salmea ja levittäytyi mantereen länsirannikkoa pitkin etelään.

Napoleon valtasi Portugalin 1807 ja Espanjan 1808. Siirtomaaisäntien jouduttua miehitysvaltaan ja heikennyttyä alusmaissa puhkesi kapinoita ja vapaussotia. Tilaisuutta käytettiin hyväksi itsenäisyyden saavuttamiseksi. Espanjan siirtomaat saavuttivat itsenäisyytensä 1810-1825 pitkäaikaisissa vapaussodissa, joita johti Simon Bolivar (1783-1830). Portugalin siirtomaavalta Brasiliassa romahti 1822.

Latinalaisen Amerikan itsenäisyyssodat olivat menossa, kun James Monroe piti puhettaan Yhdysvaltojen kongressissa 1823. Vain muutama maa oli saavuttanut tunnustetun itsenäisyyden. Yhdysvallat oli tunnustanut Brasilian, Chilen, Argentiinan, Meksikon, Perun ja Kolumbian. Eurooppalaiset siirtomaavallat yrittivät väkivalloin palauttaa valtansa Latinalaisessa Amerikassa. Ne järjestivät sotia ja vallankaappauksia, ja vielä 1860-luvulla Ranskan Louis Napoleon yritti saada Meksikon valtaansa. Hän lähetti maahan 38 000 miehen armeijan ja nosti itävaltalaisen arkkiherttua Maksimilianin Meksikon keisariksi 1864-1867 eli Yhdysvaltojen sisällissodan aikana. Sotaretki päättyi surkeasti. Meksikon tasavaltalaiset löivät ranskalaiset ja nukkehallitsija Maksimilian teloitettiin 1867. Yhdysvalloissa sisällissodan kansallissankari kenraali Ulysses S. Grant (1822-1885) ehti ehdottaa sotajoukon lähettämistä Meksikon tasavaltalaisten tueksi, mutta he onnistuivat kaatamaan ranskalaiset ja Maksimilianin omin voimin.

Monroen opin alkuperäinen tarkoitus oli eurooppalaisen siirtomaaimperialismin vastustaminen, tuen antaminen Latinalaisen Amerikan itsenäisyystaisteluille. Tämän vuoksi Karl Marx ja Friedrich Engels suhtautuivat varauksellisen myönteisesti Monroen oppiin. Ranskan Meksikon sotaretken aikana Marx kirjoitti 1861 Die Presse –lehdessä, että ”Louis Napoleon oli viemässä Pyhää allianssia Amerikkaan”. Monroen oppi oli tukea tasavaltalaisille taistelussa ranskalaisten yritykselle palauttaa siirtomaavalta Meksikoon.

Monroen opin täyskäännös

Yhdysvaltojen asema maailmassa alkoi muuttua sisällissodan päätyttyä 1865. Maassa alkoi voimakas taloudellinen kasvu, Gilded age eli ”kullattu aika”. Se laajeni maantieteellisesti eivätkä edes rajat Atlantilta Tyynellemerelle riittäneet. Yhdysvallat miehitti ja valtasi Havaijin 1893, itsenäisen ja kansainvälisesti tunnustetun kuningaskunnan. Yhdysvaltojen ja Espanjan sodassa 1898 se rikkoi itse julistamaansa Monroen oppia valloittamalla neljä Espanjan siirtomaata Puerto Ricon, Kuuban, Filippiinit ja Guamin. Kuubassa ja Filippiineillä nostettiin valtaan amerikkalaismieliset nukkediktaattorit. Maat saivat itsenäisyyden, mutta ne pakotettiin allekirjoittamaan tukikohtasopimukset. Tätä perua ovat Guantanamon laivastotukikohta Kuubassa ja 22 tukikohtaa Filippiineillä. Puerto Ricon ja Guamin asema on vuonna 2026 edelleen selvittämättä. Ne ovat territorioita vailla edes Yhdysvaltojen osavaltion asemaa.

Kirjailija Mark Twain (1835-1910) sanoi Yhdysvaltojen ja Espanjan sodan jälkeen, että ”olemme menneet sinne valloittajina, emme vapauttajina. Siksi olen anti-imperialisti.”

Monroen oppi kirjoitettiin täyskäännöksen takia uusiksi. Presidentti Grover Clevelandin (1837-1908) aikana 1895 julistettiin ulkoministeri Richard Olneyn tulkinta, joka kuului: ”Yhdysvallat on valtias tällä mantereella, ja sen määräykset ovat lakeja, joiden toimeenpanoa se voi valvoa väliintuloin.”

Periaatetta alettiin soveltaa kovennettuna presidentti Theodore Rooseveltin (1858-1919) aikana johdonmukaisesti ja laajamittaisesti. Hän määräsi Monroen oppiin Rooseveltin korollaarin puheessaan kongressissa 6.12.1904:

”Jatkuvat väärinkäytökset tai kyvyttömyys sivistyneen yhteiskunnan ylläpitoon voi Amerikassa, kuten muuallakin, vaatia sivistyneen kansakunnan väliintuloa. Läntisellä pallonpuoliskolla Yhdysvaltojen sitoutuminen Monroe-oppiin voi pakottaa Yhdysvallat, joskus vastentahtoisestikin, toimimaan kansainvälisenä poliisivoimana.”

Theodore Rooseveltin puheesta 1904 alkoi yhä jatkuva Yhdysvaltojen nimittäminen maailmanpoliisiksi. Tekstin sanat ”Amerikassa, kuten muuallakin” oikeuttivat maailmanpoliisin toimet kaikkialla, ei vain läntisellä pallonpuoliskolla.

Yhdysvallat katsoi oikeudekseen jopa valtioiden rajojen muuttamisen. Theodore Rooseveltin aikana röyhkein sovellus oli Panaman kanavan rakentaminen. Sitä varten Roosevelt lähetti sotalaivoja tukemaan kapinaliikettä, jolla hajotettiin Kolumbian valtio. Irti repäistyyn osaan Panamaan rakennettiin 1904-1914 Yhdysvaltojen omistama kanava. Kanavavyöhyke katkaisi uuden Panaman valtion keskeltä kahteen osaan.

Alkuperäinen nimikin hylättiin ja toisinaan alettiin puhua Monroen opin rinnalla ”Rooseveltin doktriinista”. Sitä sovellettiin 110 vuotta. Väliintuloja, valloituksia, hallitusten vaihtoja ja miehityksiä on riittänyt: Kolumbia 1901, Panama 1903 ja 1989, Nicaragua 1912, Haiti 1915 ja 1994, Dominikaaninen tasavalta 1916 ja 1965, Iran 1953 ja 2025, Guatemala 1954, Libanon 1958, Kongo 1960 ja 1965, Brasilia 1964, Indonesia 1965, Ghana 1966, Kambodza 1970, Chile 1973, Grenada 1983, Afganistan 2001, Irak 2003, Syyria 2014, Venezuela 2026. Vuonna 2001 alkaneen ”terrorismin vastaisen sodan” aikana Yhdysvallat on iskenyt 78 maahan, joissa on kuollut miljoona ihmistä ja 38 miljoonaa on menettänyt kotinsa joutuen pakolaisuuteen.

Monroe ja Donroe

Kun ulkoministeri John Kerry julisti Monroen opin kuolleeksi ja kuopatuksi vuonna 2013, hän ei voinut arvata, että se kaivetaan haudastaan vain 12 vuotta myöhemmin, ja vieläpä 120 vuotta sitten julistettua Rooseveltin doktriinia taantumuksellisimmassa muodossa. Rooseveltin julistuksessa sentään puhuttiin ”sivistyneen yhteiskunnan ylläpidosta poliisivoimin”.

Donald Trump julisti New York Times –lehden haastattelussa 8.1.2026, että vain hänen ”oma moraalinsa” on ainoa rajoite hänen valtuuksilleen määrätä sotilaallisia toimia ympäri maailmaa. ”Kyllä, on yksi asia. Oma moraalini. Oma mieleni. Se on ainoa asia, joka voi pysäyttää minut.”

Eipä ihme, että presidentti Alexander Stubb lehahti tuhkanharmaaksi kuunnellessaan Trumpin puhetta Davosissa. Suomi taisi veikata väärää hevosta liittyessään Natoon Yhdysvaltojen liittolaiseksi.

Lähteitä

Americas Quarterly, November 19, 2013.

The Atlantic, April 1992: Mark Twain on American Imperialism.

Fraina, Louis C.: The Monroe Doctrine. The New Review, November 1913.

Gilderhus, Mark T.: The Monroe Doctrine: Meanings and Implications. Presidential Studies Quarterly 36 nro 1/2006.