Yhdysvallat ja Ukraina eivät päässeet sunnuntaina Floridassa käydyissä rauhanneuvotteluissa yhteisymmärrykseen siitä, että Ukraina luopuisi sotilasliitto Naton jäsenyyden hakemisesta. Ukrainan johto ei ole valmis sodan lopettamiseksi luopumaan – ainakaan toistaiseksi – tavoitteestaan päästä sotilasliitto Naton jäseneksi. Ukrainan johto perustelee kantaansa sillä, että sotilasliiton jäsenyys on kirjattu maan perustuslakiin eikä lakia voida rikkoa.
Vuoden 2022 maaliskuussa Istanbulissa Turkin välityksellä käydyissä Ukrainan ja Venäjän rauhanneuvotteluissa Nato-jäsenyydestä luopuminen ja Ukrainan perustuslaki eivät olleet esteenä yhteisymmärryksen synnylle. Ukrainan ja Venäjän valtuuskunnat sopivat silloin, ettei Ukraina hae Naton jäsenyyttä eikä liity Natoon. Ukrainan valtuuskunta ei pitänyt maan perustuslakia esteenä jäsenyyshankkeesta luopumiselle.
Istanbulissa saavutettu yhteisymmärrys kuitenkin kaatui Britannian pääministeri Boris Johnsonin ja Yhdysvaltain presidentti Joe Bidenin vastustukseen eikä Ukraina saanut lupaa edetä sopimuksen lopulliseen hyväksymiseen.
Yhdysvaltain ja Ukrainan välisiä neuvotteluita sunnuntaina hiersi myös kysymys Ukrainan asevoimien vetäytymisestä pois koko Donbassin alueelta. Ukrainan johto ei ole toistaiseksi valmis hyväksymään asevoimien vetäytymistä koskevaa vaatimusta. Donbassin alueella asuva väestö on pääosin venäjän kielistä.
Ukrainan neuvottelijat eivät sunnuntaisissa neuvotteluissa halunneet myöskään luopua vaatimuksista, jotka koskevat alueita, jotka nyt ovat Venäjän hallinnassa. Ukrainan vaatimukset koskevat myös jo vuonna 2014 Venäjään liitettyä Krimin niemimaan aluetta.
Yhdysvaltain neuvottelijoita johtanut ulkoministeri Marco Rubio sanoi vielä paljon olevan työtä jäljellä, jotta lopullinen tulos voitaisiin saavuttaa.
Floridassa käydyissä neuvotteluissa Ukrainan valtuuskunta esitti, että kysymykset, joista edelleen on erimielisyyksiä Yhdysvaltain kanssa, siirrettäisiin käsiteltäväksi presidentti Donald Trumpin ja Volodymyr Zelenskyn mahdolliseen tulevaan tapaamiseen. Zelensky aikoi tavata sodan jatkamista kannattavan Ranskan presidentin Emmanuel Macronin jo maanantaina Pariisissa.
Venäjän ulkoministeriön Ukraina-asioihin erikoistunut suurlähettiläs Rodion Miroshnik sanoi maanantaina, ettei Zelenskyn kansliapäällikön Andri Jermakin eroamisella virastaan ole ainakaan kielteistä vaikutusta rauhanneuvotteluihin. Ero kansliapäällikön tehtävistä saattaa suurlähettilään mukaan pikemminkin luoda Ukrainalle mahdollisuuden jatkaa aikaisempaa pragmaatttisemmalla tavalla ratkaisun löytämistä.
Jermakin ero johtui Ukrainan johtoa viime päivinä vavisuttaneesta mittavasta kymmenien miljardien lahjusskandaalista. Kansliapäällikkö on pitkään ollut Zelenskyn läheisin työkumppani.
Miroshnik totesi Jermakin osallistuneen kuuden vuoden ajan neuvotteluihin ja olleen mukana mm. Minskin ja Normandian neuvotteluissa. Suurlähettilään mukaan Jermak vain teeskenteli neuvottelemista, vaikka kansliapäällikön tavoitteena oli koko ajan neuvotteluprosessin päättäminen ilman tuloksia ja verenvuodatuksen jatkaminen.
Yhdysvallat aikoo käydä seuraavaksi neuvotteluja Venäjän johdon kanssa. Yhdysvaltain presidentin erityisedustaja Steve Witkoff ja Trumpin vävypoika Jared Kushner matkustavat maanantaina Moskovaan. Molemmat olivat mukana myös Floridassa Ukrainan kanssa käydyissä neuvotteluissa.
Moskovassa on tarkoituksena jatkaa jo tiistaina keskusteluja Ukrainan sodan lopettamisesta presidentti Vladimir Putinin kanssa. Presidentti Trump totesi maanantain vastaisena yönä, ettei hän aio panna Venäjälle minkäänlaista takarajaa neuvottelutuloksen saavuttamiselle. ”Ainoa takaraja on se, kun sota päättyy”, totesi Trump.
13 kommenttia julkaisuun “Nato-jäsenyys hiersi Yhdysvaltain ja Ukrainan rauhanneuvotteluja”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Tänään Hs:n pääkirjoitus kirjoittaa: ”Nykyinen tilanne panee kysymään, otteleeko Stubbin Suomi maailmannäyttämöllä jo liiankin raskaassa sarjassa kokoonsa nähden. Suomihan ei ole perinteisesti halunnut kuulua reunavaltioiden eikä etulinjan maiden joukkoon vaan on hakenut viiteryhmänsä vakaina tunnetuista Pohjoismaista.” Voi v**** näitä juttuja. Pitäisiköhän ennen ”ottelua” ottaa huomioon sekin mahdollisuus että häviää. Tuollaiset jutut osoittavat hyvin lehdistön tietynlaisen syyntakeettomuuden. Ensin lietsotaan ja asetutaan sotaisan politiikan kannalle ja kun se osoittautuu virheeksi, unohdetaan kaikki mennyt ja viisastellaan, että toisenkaltainen menettely olisi ollut hyväksi ja järkevää.
Zelenski ist kaput.
Jawohl.
Wahrscheinlich…
Itse otsikoisin uutisen muotoon:”Nato-jäsenyys hiersi Rubion ja ukrainalaisten leikkineuvotteluja”..Pitkin Eurooppaa käydään ”rauhanneuvotteluja”, mutta yhteenkään niistä ei ole kutsuttu osallistujia Venäjältä, konfliktin toiselta osapuolelta. Koko ”hässäkkä” pyörii Trumpin (?) laatiman 28-kohtaisen paperin ympärillä, josta käytetään häntä mielistelevää nimitystä rauhansuunnitelma. Pitääkseen suhteita yllä, Venäjä ei ole julkisesti lytännyt sitä, vaan todennut sen mahdollisten rauhanneuvottelujen ”pohjapaperiksi” joka käytäisiin huolellisesti kohta kohdalta läpi pilkkuakaan unohtamatta. Saattaa käydä niin, että jos/kun Yhdysvallat ja Venäjä pääsevät sopimukseen, sitä tarjotaan myös EU:n allekirjoitettavaksi. Ymmärtääkseni muuta roolia Euroopalle ei tässä olisi tarjolla, johtuen täysin vailla diplomatian alkeita omaavasta käyttäytymisestä.
Venäjä on tehnyt minimivaatimuksensa hyvin selviksi jo aikoja sitten, eikä sittemmin ole ollut halukas niistä tinkimään. Se on varsin lähellä saavuttaa alueelliset tavoitteet myös sotarintamalla, mutta poliittiset kysymykset Nato-jäsenyydestä ja natsististen järjestöjen demilitarisoinnista vaativat perinteisen diplomatian onnistumista. Yhdysvaltain tilanne on vahvasti kaksijakoinen. Trumpille itselleen sota Ukrainassa on ”Bidenin sota”, jota ei tarvitse voittaa, kun sulan voi saada myös onnistumalla eurooppalaisten pakottamisessa rauhan tielle. Yhdysvalloissa on toisaalta vahva Venäjän vastainen lobby, joka pyrkii kaikin tavoin estämään rauhansopimuksen, joka voidaan tulkita Venäjän ”voitoksi” ja voisi tarjota perustan Venäjän ja Euroopan välisten suhteiden parantamiselle. Erityisesti em. lobby inhoaa mahdollisuutta, että Eurooppa alkaisi taas ostaa edullista energiaa Venäjältä juuri, kun Bidenin hallinto oli pakottanut eurooppalaiset ostamaan kallista energiaa Yhdysvalloilta. Emme taida tietää, mitä ulkominiseri Rubio tavoittelee käynnissä olevissa neuvotteluissa. Hän on tuskin valmis tukemaan Venäjän nousua moninapaisen maailman yhdeksi navaksi.
Kesän ja syksyn aikana kävi selväksi, että rauhan suurimman esteen muodostavat EU-eliitti ja Venäjää vihaava Iso-Britannia. Euroopalla ei olisi missään tapauksessa taloudellista varaa käyttää aseisiin euroakaan, niin huonossa kunnossa ovat useimpien maiden taloudet (Suomi on omaa luokkaansa, mutta jätetään se nyt puimatta). EU:n eliitti sitoutui jo varhain Ukrainan ”voiton” takaajaksi, eikä nyt tiedä, miten säilyttää kasvonsa edes jotenkin, kun Venäjä on niskan päällä sotilaallisesti ja Ukraina on luhistumassa sekä korruption että sotimisen ankaran hinnan takia. Kukaan tuskin uskoo oikeasti, että EU-johtajien uhoileva puhe olisi muuta kuin juuri uhoilevaa puhetta. Mutta tarvitaanko Saksaan, Ranskaan ja Isoon-Britanniaan hallinnon vaihto, että realismi palaa edes jossain muodossa.
EU:n sisällä on kytevä katastrofi Reichsführerinn Ursula von der Leyenin ja ”ulkoministeri” Kaja Kallaksen patologisen Venäjä-vihan ja diplomaattisen kyvyttömyyden takia. Molemmat ovat päästäneet suustaan lauseita, joiden kanssa ei ole pääsyä neuvottelupöytään Venäjän kanssa. Rubio ehti jo osoittaa Kallakselle kaapin paikan jättämällä tämän kylmästi kutsumatta neuvotteluiden Ukrainan kanssa. Ironista asiassa on, että Venäjälle ei ole mikään iso ongelma, vaikka Ukraina joskus liittyisi EU:hun. EU:n sisällä ajatus Ukrainan kaltaisen suuren, pahasti jakautuneen ja tunnetusti erittäin syvällisellä tavalla korruptoituneen valtion jäsenyydestä herättää varmasti kylmiä aaltoja. Voi silti käydä niinkin, että Eurooppa joutuu rahoittamaan Ukrainan jälleenrakennuksen kaikista jäsenyysspekulaatioista riippumatta. Ainakaan Trump ei suostu rahoittamaan Bidenin mokia.
Ulkopuolinen tietysti pohtii, voiko Ukrainalle olla tarjolla mitään ”hyvää” ratkaisua, kun miljoonat ihmiset ovat lähteneet karkuun, ehkä miljoona on kuollut hyödyttömässä sodassa ja kymmenet miljardit tukieurot ja -dollarit on varastettu oligarkkien tileille operaatioissa, joita on jo kutsuttu suurimmaksi eurooppalaiseksi rahanpesurikokseksi. Jos presidentti Zelenskyi ei ole huomannut väärinkäytöksiä aivan lähipiirissään, hän on ollut täysin kyvytön virkaansa. Jos hän on huomannut ja varsinkin, jos hän on ollut yksi suurimmista edunsaajista, hän on yksinkertaisesti sodan hävinnyt rikollinen. Twitterissä ennustellaan jo, että viimeistään joulun jälkeen Zelenskyille järjestetään pakopaikka Israeliin ja Euroopan ”halullisten liitto” jää tökkimään sammuneen nuotion kekäleitä.
Rauha ei tule Ukrainaan ennenkuin Zelensky poistuu Välimeren itärannan sopukkaan. Venäjä odottaa kärsivällisesti ja viisaasti, kunnes valkoinen lippu nousee joka puolella Ukrainan rintamia.
Jonkun pitäisi alkaa tutkimaan juutalaisuutta siitä johtuen, että miksi nämä ahneimmat ja raaimmat ovat juutalaisia.
Venäläissyntyinen, sittemmin amerikkalaistunut historioitsija Vladimir Provkin pohdiskelee Zelenskin tulevaisuutta …
https://www.youtube.com/watch?v=0M4n19mNrY0
Ukrainalaisia on kuollut jo kaksi miljoonaa. Näin sanovat amerikkalaiset tiedottajat. Ei EU tule Ukrainaa jälleenrakentamaan, koska EU:lla ei tule olemaan resursseja. Toiseksi ei Ukrainaa ole pakko jälleenrakentaa. Voihan sen jättää sellaiseksi kuin se on sodan päättyessä.
Jos puhumme ”tynkä-Ukrainasta”, niin humanitäärisistä syistä ainakin vaurioitunut infra on korjattava. Sitävastoin asuinrakennusten kohtalo lienee puntaroitava, sillä lähes parinkymmentä miljoonaa lienee poistunut maasta, ja suurin osa heistä jäänee pysyvästi pois. Venäjä ymmärtääkseni tulee hoitamaan ”oman tonttinsa” kiuntoon.
Hyvää pohdintaa. Itsekin ajattelin sitä isoa kuviota, että miksi Saksa, Ranska ja Iso-Britannia ovat niin Venäjä-vihaisia ja pyrkivät Venäjän murskaamiseen. Sitähän ne ovat kukin vuorollaan kai yrittäneet pitkin historiaa ja siitähän on kaiken aikaa ollut kysymys myös Ukrainassa. Nyt niitä – ja muitakin Venäjä-vihaajia, mm. Suomea – risoo pahanpäiväisesti, kun isot henkiset ja taloudelliset satsauksensa eivät näytä tuottavan toivottua tulosta.
Ukrainan tulevaisuuden suhteen olen toiveikas, siellähän on kuitenkin luonnonvarojen puolesta valtavat potentiaalit. Varsinkin jos ymmärtäisivät lopettaa tai heidät pakotetaan lopettamaan panostamisen sotaleluihin ja normalisoisivat suhteensa Venäjään ja Kiinaan, niin eikun väki takaisin kotikonnuille rakentamaan jopa menestyksellistä uutta tulevaisuutta.
Eilisessä Hs:n uutisessa kerrottiin EU:n päässeen alustavaan sopuun kaasun tuonnin lopettamisesta Venäjältä. Alustava sopu tässä tarkoittaa, että sopuun ei ole päästy, koska Unkari ja Slovakia vastustavat. Tanskalaisen ministerin mukaan ”Tämä on suuri voitto meille ja koko Euroopalle” ja Suomen Ville Niinistö: ”Riippuvuuteen Venäjän energian tuonnista ei palata enää koskaan”. EU:n voitoista voi Pyrrhosta mukaillen sanoa, että lisää tällaisia voittoja niin olemme lopullisesti perikadossa sekä naurunalaisia.
Samaan ”hämmentävien kannanottojen” joukkoon kuuluu Ylen esittelemä UPI:n tekemä johtopäätös: ”Naton itäreunan turvallisuutta kannattaisi edelleen vahvistaa, Ulkopoliittisen instituutin tutkijat esittävät tuoreessa julkaisussaan.” Ylipäänsä Suomen liittyminen Natoon heikensi paitsi Suomen ja Venäjän, myös kaikkien Nato -maiden turvallisuutta. Nyt jo päätettyllä politiikalla, jolle haetaan oikeutusta mm. Upin uudella julkaisulla, tullaan kaikkien turvallisuutta edelleen heikentämään. Kuten Putin sanoi, jos Eurooppa haluaa sotaa, Venäjä on valmis. Tarkoittaa, ettei ole tarvis odotella kolmea tai viittä vuotta, jotka Euroopan maat itse ilmeisesti katsovat tarvitsevansa varustautumiseensa Venäjää vastaan.